2

”Köyhäintalo”

Asunnot

Saimme joitakin viikkoja sitten vierailukutsun tuttavaltamme, joka oli saanut perheelleen sosiaalisin perustein myönnettävän asunnon. Olen kertonut blogissa jo aiemminkin, kuinka pitkät muuttoautojen jonot herättivät hämmästystä eräänä lokakuisena päivänä ja nyt pääsin oikein konkreettisesti vierailemaan tällaisessa asunnossa, jonka perhe siis sai pientä ”kynnysrahaa” vastaan ja josta tulee lopulta perheen oma, kunhan he ovat maksaneet tietyn, toki pitkähkön, ajan pientä kuukausittaista maksua. Järjestelmä muistuttaa hieman suomalaista asumisoikeusjärjestelmää, mutta sillä erolla että nämä ovat ”oikeita” omistusasuntoja ja sillä erolla, että maksettava ”kynnysraha” sekä kuukausimaksu ovat murto-osan suomalaisen asumisoikeusasunnon vastaavista. Auton ikkunasta napattu kuva ei valitettavasti tee alueelle oikeutta – auringon osuessa tuonne vuoren kupeeseen, alue tuntuu melkein kylpevän valossa ja on mielestäni tosi kaunis!  Lue loppuun

Mainokset
4

Ethän heitä ruokaa roskiin!

Algerialainen leipä

Olen tosi tarkka siitä, ettei meillä mene ruokaa roskiin ja olenkin oppinut sekä ostamaan että valmistamaan ruokaa sellaisia määriä, että uskallan väittää, ettei meillä mene ruokaa roskiin juuri lainkaan. Varsinkin siitä lähtien, kun hankimme Maxin, on koira ollut se viimeinen varmistus, jonka kuppiin olen kipannut mahdollisesti tähteeksi jääneen ruuan, jota Max on syönyt koiranruuan lisäksi. Algeriassa Ramadan on perinteisesti myös notkuvien ruokapöytien aikaa ja täällä on alettu kiinnittää enenevässä määrin huomiota siihen, kuinka runsaasti monessa perheessä syntyy ruokahävikkiä Ramadanin aikana.  Lue loppuun

7

Muuttokuormaruuhka

Monella on Algeriasta varmasti negatiivinen ennakkokäsitys, minullakin oli joskus. Tämä johtuu varmasti siitä, että Algerian menneisyys on kovin väkivaltainen ja osittain myös siitä, että maa on monelle aika tuntematon – paljon tuntemattomampi kuin vaikkapa naapurimaat Marokko ja Tunisia. Algeriahan ei ole turistimaa eikä edes välttämättä kovin helppo lähestyttävä, ellei tunne paikallisia. Ja vaikka minusta täältä pääkaupungin kupeesta katsottuna näyttääkin siltä, että yllättävän monet algerialaiset, eikä suinkaan pieni vähemmistö, vaan sanoisin että pikemminkin jopa enemmistö, elävät yllättävän mukavaa elämää, niin totuus on kuitenkin se, että maasta löytyy edelleenkin myös köyhyyttä ja että esimerkiksi julkinen sairaanhoito ei vielä kaikin paikoin toimi kovin hyvin – eikä kaikilla suinkaan ole varaa yksityiseen sairaalahoitoon. Toisaalta täällä on myös joitakin mielestäni uskomattoman edistyksellisiä ratkaisutapoja köyhyyden poistamiseksi, joista ei taideta Algerian ulkopuolella kovinkaan tietää, ja joista yhtä sain itse todistaa omin silmin tällä viikolla! Lue loppuun