2

Pieni koululainen ja muutamia ajatuksia lasten koulunkäynnistä

Koulu alkoi täällä sunnuntaina; täällähän viikko alkaa siis sunnuntaina ja viikonloppua vietetään perjantaina ja lauantaina. 5-vuotias aloitti koulun, tyttö jatkoi ala-asteella ja vanhin poika yläasteella. 3-vuotias on vielä kanssani kotona. Hän ei vielä mielestäni tarvitse sen kummempia aktiviteetteja, vaan sisarusten seura iltapäivisin ja leikkiminen itsekseen aamupäivisin tuntuvat tarjoavan riittävästi toimintaa. Itse pyrin lomittamaan työni 3-vuotiaan yö- ja päiväuniin sekä joskus myös hetkiin, jolloin lapset leikkivät keskenään rauhassa. Lue loppuun

Mainokset
1

Ajatuksia etäkoulu Kulkurista

Ensimmäinen lukukausi Kulkurin oppilaana on takana ja ajattelin kirjoittaa pienen koosteen ajatuksistamme ja kokemuksistamme Kulkuriin liittyen. Olemme pääosin käyneet Kulkuria kirjekurssina, mutta Kulkurista on saatavana myös verkko-opetusta, johon poika osallistui matematiikan osalta. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Tuohon matematiikan kurssiin ei välttämättä tarvinnut oppikirjaa ollenkaan vaan opiskeltava sisältö löytyy verkosta. Tämä on ollut näppärää, varsinkin kun olemme matkustelleet Algerian ja Suomen välillä eikä oppikirjoja ole tarvinnut raahata mukana. Toisaalta meillä on kyllä pidetty jostakin syystä enemmän kirjekursseista ja oikeista oppikirjoista. Oppikirjoissa sisältöä on kuitenkin paljon laajemmin saatavilla kuin verkko-opetusmateriaaleissa ja jotenkin oppikirjoihin tottuneet lapset myös tietyllä tavalla osaavat opiskella paremmin kirjoista lukemalla kuin verkon kautta. Tuohon verkkokurssiin liittyy myös muutamia vapaaehtoisia verkkotunteja, mutta ne ovat valitettavasti olleet sellaisina ajankohtina, ettei poika ole toistaiseksi päässyt niihin osallistumaan, joten niistä en osaa sanoa mitään.

Kirjekurssit toimivat niin, että lapset opiskelevat kotona itsenäisesti vastuuhenkilön (meillä lähinnä minun) johdolla ja suorittavat vaaditut kokeet ja tehtävät, jotka lähetetään opettajille joko kirjeitse tai skannattuina sähköpostin liitteenä. Opettaja tarkastaa kokeet ja lähettää niistä oppilaille palautteen. Tässä kohtaa on sanottava, että palautteet ovat olleet tosi kivoja! Koskaan Suomessa opettaja ei ole kirjoittanut niin kannustavia viestejä koearviointeihin kuin näissä Kulkurin palautteissa on ollut! Olen ajatellut, että palautteiden kautta pyritään varmaankin luomaan edes jonkinlaista sidettä opettajan ja oppilaan välille. Olen itse ollut helpottunut siitä, että vaikka päävastuu opettamisesta on edelleenkin minulla, niin suomalainen pätevä opettaja kuitenkin arvioi lasten edistymistä ja antaa siitä palautetta. Kaikki Kulkurin opettajatkaan eivät muuten välttämättä asu Suomessa; juuri lähetimme koelomakkeita Saksaan arvioitavaksi; kulkuriperiaate toimii siis puolin ja toisin – niin opettajien kuin oppilaidenkin kohdalla, mikä on mielestäni tosi hieno juttu!

Opiskelu Kulkurissa on itsenäistä ja vaatii tietynlaista itsekuria, jotta tehtävät tulevat tehdyiksi ja opiskeltavat asiat omaksutuiksi. Valitsimme tälle lukuvuodelle lapsille kaikki soveltuvat aineet Kulkurista siitä huolimatta, että he ovat käyneet myös algerialaista koulua. Olen toki kotona pyrkinyt katsomaan, ettei lapsille tulisi paljon päällekkäistä työtä; jos jokin asia on jo opittu, emme ole välttämättä tehneet siitä kaikkia tehtäviä oppikirjasta. Verkkokurssilla poika siirtyi monesti, opettajankin ehdotuksesta, suoraan näytön paikka -kokeisiin. Ajatuksena oli, että järjestely jatkuu ehkä vain tämän yhden lukuvuoden ajan ja ajattelin, että lasten on helpompi palata omille luokka-asteilleen Suomessa, kun kaikki aineet on todistettavasti suoritettu suomalaisen opetussuunnitelman mukaan. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että järjestely saattaa jatkua pidempään, jolloin olen ajatellut, että kenties ensi lukuvuonna valitsemme Kulkurista vain suomen- ja englanninkielen ja luotamme muissa aineissa algerialaisen koulun opetukseen. Algerian koulutus vaikuttaa matemaattisesti orientoituneelta ja matematiikan opetus on mielestäni yllättävänkin korkeatasoista. Juuri äskettäin tyttö teki Kulkurin matematiikan koetta ja kuulin hänen pohtivan ääneen nimitystä ”särmä” ensin arabiankielen kautta, jotenkin näin: ”Tämä me juuri opittiin Algeriassa. Tämä on arabiaksi se-ja-se ja on varmaankin suomeksi särmä”. Oli aika jännää huomata, että arabiankielinen termi oli hänelle tutumpi kuin suomalainen! Lisäksi olen välillä pohtinut, että esimerkiksi Suomen luonnon yksityiskohtien opiskelu keskellä algerialaista todellisuutta on hieman keinotekoista.

Algeriassa pelkkä kotikouluttaminen on muuten kiellettyä; maassa on koulupakko – ei pelkästään oppivelvollisuus, kuten Suomessa. En kylläkään ole aivan varma, koskeeko tämä laki meidän lastemme kaltaisia lapsia, jotka oleskelevat maassa väliaikaisesti. Toisaalta Algerian lain mukaan jokainen lapsi, jonka isä on algerialainen, on myös algerialainen eli lain mukaan lapsemme katsotaan algerialaisiksi. No, en edes lähtenyt ottamaan asiasta selvää, koska lapset itse halusivat mennä Algeriassa kouluun, mikä on kyllä osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi niin kielen- kuin kulttuurinkin oppimisen kannalta. Kulkurissahan on mahdollista tarvittaessa suorittaa koko perusopetuksen oppimäärä ja saada päättötodistus. Itse toivoisin, että ainakin nämä kaksi vanhinta lasta, jotka ehtivät käydä Suomessa useamman vuoden suomalaista ala-astetta, saisivat päättötodistuksen Suomesta – asuimmepa sitten missä maassa tahansa!

7

Mietteitä kotikoulusta sekä algerialaisesta koulusta ensimmäisen lukukauden jälkeen

Ensimmäinen lukukausi kotikoulua sekä algerialaista koulua on nyt takana ja ajattelin koota yhteen muutamia ajatuksia, joita lasten opiskelu täällä on matkan varrella herättänyt. Alunperinhän meillä oli tarkoituksena, että lapset opiskelisivat täällä oloaikana ainoastaan kotona Suomen opetussuunnitelman mukaan. Opiskelu sujui alusta alkaen hyvin, mutta pikkuhiljaa lapset alkoivat kaipaamaan ikäistään seuraa enemmän kuin pystyimme kotona opiskellessamme tarjoamaan. Lapset kaipasivat kouluun!

Tässä välissä täytyy sanoa, että Suomessa ei suositeltu lasten laittamista algerialaiseen kouluun kotiopetuksen lisäksi, koska suunniteltu maassaoloaikamme Suomesta lähdettäessä oli maksimissaan lukuvuoden. Tätä perusteltiin sillä, että kahden koulun käyminen saattaisi käydä liian raskaaksi ja ettei aika välttämättä riittäisi enää kotiopetukseen. Näitä asioita minäkin mietin siinä vaiheessa, kun päätöstä teimme. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällaiset päätökset täytyy tehdä kunkin perheen omista lähtökohdista käsin ja ennenkaikkea lapsen omaa toivetta kuunnellen. Aloimme siis selvitellä, voisivatko lapsemme aloittaa täällä koulun.

Pienen paperisodan jälkeen lapset aloittivat lähikoulussamme. Alusta alkaen korostin lapsille, ettei se haittaa, jos arvosanat täällä ovat kaukana Suomessa saaduista arvosanoista ja että tiedän, ettei ole helppoa hypätä opiskelemaan arabian kirjakielellä – vieläpä kesken lukuvuotta. En halunnut, että lapset ottaisivat opiskelusta liikaa paineita!

Mielestäni tämä on ollut meille ihanteellinen ratkaisu! Lapset ovat opiskelleet Suomen opetussuunnitelman mukaan, mutta sen lisäksi tutustuneet Algerian kulttuuriin ja historiaan tavalla joka olisi ollut mahdotonta Suomesta käsin. Heidän arabian taitonsa on kehittynyt valtavasti ja he ovat saaneet uusia kavereita. Oli itsellenikin mielenkiintoista kuulla esimerkiksi historiaa hieman toisenlaiselta näkökannalta kuin Suomessa.

Vaikka opetuksen taso algerialaisessa koulussa ei olekaan sama kuin suomalaisessa, saimme sieltä kuitenkin kaiken mitä tässä tilanteessa lähdimme hakemaankin. Osittain koulut ovat myös tukeneet toisiaan; esimerkiksi matematiikassa opiskeltiin osin samoja asioita molemmissa kouluissa. Molemmat lapset saivat matematiikan kokeesta yllättäen 9,5! Mielestäni erittäin hyvä suoritus siihen nähden, että mukana oli (arabiankielisiä) sanallisiakin tehtäviä ja arvostelu oli tiukka. Jo pienestä virheestä arvosana aleni ja arvosanat saattoivat olla esimerkiksi 7,75. Myös muut arvosanat olivat yllättävän hyviä, vaikkemme huippuarvosanoja lähteneetkään tavoittelemaan. Itseasiassa tytölle algerialainen opiskelutyyli mielestäni sopi hyvin; täällä kirjoitetaan paljon vihkoihin! Tytöllä oli usein tehtävänä kopioida tekstejä kirjasta vihkoon. Tämä lisäsi mielestäni tytön tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta! Koepapereihin kerättiin muuten rahat vanhemmilta; vähän väliä lapset veivät kouluun pikkukolikon papereita varten!

Palautekeskustelussa rehtori sanoi, että poika on älykäs, mutta hänen arabian kirjakielen taitonsa ei ole ihan ikätasoista. Kirjakielen ikätasottomuus ei tietystikään tullut yllätyksenä! Ei ole helppoa hypätä suoraan viidennelle luokalle! Onneksi poika sentään osasi jo lukea arabiaa. Yllättäin koulu järjestää kuulemma ensi kaudella kielen tukiopetusta, johon poikakin on tervetullut. Pojan oma opettaja oli sanonut, että jos poika osaisi arabiaa yhtä hyvin kuin muut, hän olisi varmasti luokan paras joka aineessa. No, enpä nyt tuosta tiedä, mutta olihan se mukava saada hyvää palautetta.

Opettajat ovat muutoinkin olleet lapsillemme kovin ystävällisiä, vaikka yleinen opetustyyli vaikuttaakin kovin autoritääriseltä. Ehkäpä tuollainen autoritäärinen, opettajajohtoinen, opetustyyli on pakonkin sanelema, koska luokkakoot ovat suuria ja lapset usein kovin vilkkaita. Ranskan opettaja oli jopa intoutunut pitämään esitelmän Suomesta kuultuaan, että poika on Suomesta kotoisin. Opettaja oli tosin ollut erittäin yllättynyt siitä, ettei poika olekaan täysin algerialainen. Tytön opettaja oli koulun juhlassa kuiskannut kakkua jakaneelle lapselle, että annetaan kakussa ollut sydän meidän tytölle. Tyttö oli kovin otettu tästä pienestä ystävällisestä eleestä!

Pyrin kotona katsomaan, ettei lasten tarvinnut tehdä asioita tavallaan kahteen kertaan. Pääasiahan on se, että lapset sisäistävät asiat – ei se, että tehtäväkirjojen jokaikinen tehtävä olisi välttämättä tehty. Jätimme suosiolla monet ekstratehtävät suomalaisista kirjoista tekemättä, koska katsoin, että lapset opiskelivat jo paljon ”ekstraa” algerialaisessa koulussa. Koen, että näin kahdessa koulussa opiskelusta ei tullut liian rankkaa. Tosin joudumme opiskelemaan jonkinverran myös lomalla – muutoin aika ei olisi riittänyt.

Luulen kuitenkin, että opiskelu jonkin toisen Euroopan maan kenties vaativammassa koulussa olisi saattanut olla huomattavasti raskaampaa. Täällä koulusta ei tullut kovin paljon läksyjä ja esimerkiksi historian kirja oli vain murto-osan suomalaisen historian kirjan paksuudesta. Lisäksi ainakin syyslukukausi oli Suomen syyslukukautta lyhyempi; koulu alkoi täällä myöhemmin ja loma alkoi aikaisemmin. Toisaalta koulussa ei tehty esimerkiksi retkiä, joihin Suomessa käytetään perinteisesti useampia päiviä lukukaudessa.

Kotikouluttamisen ehdottomina etuina pidän lyhyen kokemukseni perusteella aikataulujen joustavuutta sekä sitä, että opetuksessa on mahdollista painottaa juuri omaa lasta kiinnostavia aiheita tai aiheita, joissa lapsi mahdollisesti tarvitsee tavallista enemmän opetusta tai tukea. Kotikoulussa voi hyödyntää vuorokaudenaikoja, jolloin lapsi on virkeimmillään; esimerkiksi meillä toinen lapsista keskittyy opetukseen selkeästi paremmin aamupäivisin, toinen taas iltapäivisin. Huomasin myös, että toinen lapsi keskittyy paremmin lyhyitä aikoja kerrallaan, kun taas toisen kanssa syvennyimme aiheisiin usein tuntikausiksi. Lapsen ominaisin oppimistyyli on mahdollista huomioida opetuksessa. Meillä esimerkiksi vanhin poika muistaa asiat uskomattoman hyvin, kun luen ne hänelle ääneen. Pidän ääneen lukemisesta, joten tämä on sopinut myös minulle hyvin! Tyttö tuntuu olevan visuaalisempi oppija.

Aikataulut kotikoulussa joustavat myös esimerkiksi retkien tai muiden menojen mukaan; koulussa ei välttämättä tarvitse olla joka aamu tasan kello kahdeksan! Tämän aikataulujen joustavuuden tosin menetimme laittaessamme lapsemme algerialaiseen kouluun! Sen lisäksi, että lasten piti olla aamuisin koulussa tiettynä aikana, piti jonkun olla puolen päivän maissa kotona odottamassa ruuan kanssa. Tämän koin hankalaksi. Mieluummin olisin vaikka pakannut kouluun evästä mukaan. Arvostan suomalaista ilmaista kouluruokailua entistäkin enemmän, vaikkei sekään aina täydellistä olekaan!

Kotikoulun etuna pidän myös sitä, että vanhempi/vanhemmat tietävät tasan tarkkaan, mitä lapsi opiskelee ja mitä koulussa tapahtuu. Joskushan esimerkiksi koulukiusaaminen saattaa tavallisessa koulussa jäädä vanhemmilta huomaamatta, jos lapsi ei jostakin syystä asiasta kotona kerro, eivätkä opettajatkaan asiaa huomaa. Koulukiusaamisesta puheenollen, täytyy sanoa, että ilokseni tyttöä ei ole kiusattu täällä koulussa, vaan pikemminkin hänelle oltiin todella ystävällisiä. Myöskään poikaa ei ole kiusattu hänen omassa luokassaan, mutta välitunneilla oli ollut pientä välien selvittelyä, joka onneksi loppui alkuunsa, kun isä kävi asiaa pojan kanssa selvittelemässä. Poikaa kiusanneet pojat selkeästi pelästyivät, kun aikuinen puuttui tilanteeseen.

Meillä kotikoulun kompastuskiveksi muodostuivat kaverisuhteet; lapsemme kaipasivat luokkakavereita ja ikäistään seuraa! Tämä onkin mielestäni asia, jota jokaisen kotikouluttamista suunnittelevan tulisi pohtia ennen päätöstä kotikouluttaa lastaan: miten taata lapselle riittävästi ikäistään seuraa? Tosin täytyy todeta, että lapsemme ovat erittäin sosiaalisia. Hieman vähemmän sosiaalisille lapsille esimerkiksi harrastusten ja tuttavaperheiden kautta saatavat kaverit saattavat riittää.

Välillä olisin myös kaivannut ammattilaisen neuvoja. Mietin, olenko osannut painottaa oikeita asioita ja ovatko lapseni todellakin sisäistäneet käsittelemämme asiat. Oma ajankäyttöni on ollut toisinaan haasteellista; mietinkin, ettei kotikouluttaminen välttämättä onnistuisi, jos olisin itse töissä. Omat opintoni ovat tahtoneet jäädä yötöiksi. Olisin halunnut käyttää opetuksessa enemmän luovia menetelmiä, mutta aikani ei valitettavasti riittänyt tähän ainakaan ensimmäisellä lukukaudella. Mietinkin, että opetusta olisi pitänyt suunnitella etukäteen vielä paremmin! Ehkäpä seuraavalla lukukaudella olen rutinoituneempi ja sekin auttaa, että kotimme on nyt paljon valmiimpi kuin tänne tullessamme ja kotikoulun aloittaessamme.

Alussa opetin molempia lapsia yhtä aikaa, mutta olen huomannut lasten keskittyvän paremmin, jos opetan heitä yksitellen. Tämä tosin vie enemmän aikaa. Lisähaastetta tuovat mukana heiluvat pikkuveljet. 4-vuotias onneksi tekee mielellään omia tehtävä-/värityskirjojaan samaan aikaan, kun opetan isompia. Hän jaksaa jo keskittyä kirjoihin yllättävän pitkään. 1-vuotias sen sijaan mielellään piirtelisi isompien kirjoihin – rauhallisinta opiskeluaikaa meillä onkin usein pienimmän päiväuniaika.

Olemme nyt sopineet lasten koulun kanssa, että jäämme tänne vielä seuraavaksikin lukukaudeksi. Suomesta lähdettäessä en ollut varma, olisimmeko täällä lukukauden vai kaksi. Olemme viihtyneet hyvin ja haluamme vielä jäädä. Sovimme rehtorin kanssa, että lapsille järjestetään Suomessa elokuussa kokeet, joiden perusteella päätetään, mille vuosiluokalle lapset Suomessa siirtyvät.