0

Toimittaja & mainossuunnittelija & reipas eskarilainen

Lapsilla on tällä hetkellä lomaa koulusta. Pojalla on tavallisempaa enemmän harkkoja ja turnauksia, mutta tyttö on ollut kotosalla ja olenkin jo joutunut keksimään tekemistä jos toistakin, ettei aika tulisi pitkäksi. Onneksi Maxin kanssa on riittänyt mielekästä tekemistä; tyttö on muunmuassa kokannut Maxille ruokaa ja opetellut samalla pilkkomaan kasviksia sekä opettanut Maxille uusia temppuja. Seurasin tällaista koulutustilaisuutta eilen vaivihkaa parvekkeelta ja täytyy sanoa, että yllätyin, miten hyvin koira jo tottelee tyttöä. Tänään tyttö kysyi, voisiko kirjoittaa tarinoita tietokoneellani. Tuolloin muistin Tänään on kaunis päivä -blogia kirjoittavan Merin ehdotuksen siitä, että tyttö voisi kirjoittaa omaa sanomalehteä. Otin tämän idean esiin ja tyttö innostui heti. Tyttö kirjoitti tarinat, joita autoin muokkaamaan ja joihin lisäsimme yhdessä kuvat. Suunnittelimme lehdelle myös kannen. Tämän kertaisen lehden pääuutinen on varmaankin helppo arvata – pääuutinen koski tietenkin Maxia ja koiravarkautta! Tämä on hyvä tapa harjoitella kirjoittamista ja Wordin käyttöä mielekkäällä tavalla. Valokuvausta ja kuvien muokkaamista tulee harjoiteltua samalla. Lisäksi sukulaiset saavat näin kivaa sähköpostia, kun tytön sanomalehden ensimmäinen numero lähti levitykseen sähköpostitse. Kiitos siis Merille tosi kivasta ideasta, jonka muistin kreivinaikaan!

Pojalla on Kulkurikoulun äidinkielen tehtävänä ollut suunnitella ja toteuttaa muunmuassa oma sarjakuva, mainos ja fantasiakertomus. Ensin tehtävät tuntuivat pojasta vaikeilta, mutta kun keksin ehdottaa, että voisit kirjoittaa mieleisestäsi aiheesta: jalkapallosta, sujuivat tehtävät mielekkäällä tavalla. Huomasin itsekin opinnoissani, että yleensä mitä enemmän sain vaikuttaa tehtävien aiheeseen, sitä mielekkäämmiltä ne tuntuivat. Aikuisopinnoissa tehtävien sisältöön sai onneksi vaikuttaa yleensä todella paljon! Näin pystyi opiskelemaan juuri niitä asioita, jotka itseä kiinnostivat eniten tai joista halusi oppia eniten! Poika muuten laati jalkapallokenkiä mainostavan tv-mainoksen :).

Myös 5-vuotiaan esikoulu on sujunut hyvin. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että poika lähtee esikouluun yleensä mielellään ja tuntuu saaneen kavereita. Pojan itseluottamus on noussut reippaasti. Alla vielä muutama kuva pojan esikoulukirjasta.

IMG_20150301_212017

IMG_20150301_212124

Mainokset
1

Ajatuksia etäkoulu Kulkurista

Ensimmäinen lukukausi Kulkurin oppilaana on takana ja ajattelin kirjoittaa pienen koosteen ajatuksistamme ja kokemuksistamme Kulkuriin liittyen. Olemme pääosin käyneet Kulkuria kirjekurssina, mutta Kulkurista on saatavana myös verkko-opetusta, johon poika osallistui matematiikan osalta. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Tuohon matematiikan kurssiin ei välttämättä tarvinnut oppikirjaa ollenkaan vaan opiskeltava sisältö löytyy verkosta. Tämä on ollut näppärää, varsinkin kun olemme matkustelleet Algerian ja Suomen välillä eikä oppikirjoja ole tarvinnut raahata mukana. Toisaalta meillä on kyllä pidetty jostakin syystä enemmän kirjekursseista ja oikeista oppikirjoista. Oppikirjoissa sisältöä on kuitenkin paljon laajemmin saatavilla kuin verkko-opetusmateriaaleissa ja jotenkin oppikirjoihin tottuneet lapset myös tietyllä tavalla osaavat opiskella paremmin kirjoista lukemalla kuin verkon kautta. Tuohon verkkokurssiin liittyy myös muutamia vapaaehtoisia verkkotunteja, mutta ne ovat valitettavasti olleet sellaisina ajankohtina, ettei poika ole toistaiseksi päässyt niihin osallistumaan, joten niistä en osaa sanoa mitään.

Kirjekurssit toimivat niin, että lapset opiskelevat kotona itsenäisesti vastuuhenkilön (meillä lähinnä minun) johdolla ja suorittavat vaaditut kokeet ja tehtävät, jotka lähetetään opettajille joko kirjeitse tai skannattuina sähköpostin liitteenä. Opettaja tarkastaa kokeet ja lähettää niistä oppilaille palautteen. Tässä kohtaa on sanottava, että palautteet ovat olleet tosi kivoja! Koskaan Suomessa opettaja ei ole kirjoittanut niin kannustavia viestejä koearviointeihin kuin näissä Kulkurin palautteissa on ollut! Olen ajatellut, että palautteiden kautta pyritään varmaankin luomaan edes jonkinlaista sidettä opettajan ja oppilaan välille. Olen itse ollut helpottunut siitä, että vaikka päävastuu opettamisesta on edelleenkin minulla, niin suomalainen pätevä opettaja kuitenkin arvioi lasten edistymistä ja antaa siitä palautetta. Kaikki Kulkurin opettajatkaan eivät muuten välttämättä asu Suomessa; juuri lähetimme koelomakkeita Saksaan arvioitavaksi; kulkuriperiaate toimii siis puolin ja toisin – niin opettajien kuin oppilaidenkin kohdalla, mikä on mielestäni tosi hieno juttu!

Opiskelu Kulkurissa on itsenäistä ja vaatii tietynlaista itsekuria, jotta tehtävät tulevat tehdyiksi ja opiskeltavat asiat omaksutuiksi. Valitsimme tälle lukuvuodelle lapsille kaikki soveltuvat aineet Kulkurista siitä huolimatta, että he ovat käyneet myös algerialaista koulua. Olen toki kotona pyrkinyt katsomaan, ettei lapsille tulisi paljon päällekkäistä työtä; jos jokin asia on jo opittu, emme ole välttämättä tehneet siitä kaikkia tehtäviä oppikirjasta. Verkkokurssilla poika siirtyi monesti, opettajankin ehdotuksesta, suoraan näytön paikka -kokeisiin. Ajatuksena oli, että järjestely jatkuu ehkä vain tämän yhden lukuvuoden ajan ja ajattelin, että lasten on helpompi palata omille luokka-asteilleen Suomessa, kun kaikki aineet on todistettavasti suoritettu suomalaisen opetussuunnitelman mukaan. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että järjestely saattaa jatkua pidempään, jolloin olen ajatellut, että kenties ensi lukuvuonna valitsemme Kulkurista vain suomen- ja englanninkielen ja luotamme muissa aineissa algerialaisen koulun opetukseen. Algerian koulutus vaikuttaa matemaattisesti orientoituneelta ja matematiikan opetus on mielestäni yllättävänkin korkeatasoista. Juuri äskettäin tyttö teki Kulkurin matematiikan koetta ja kuulin hänen pohtivan ääneen nimitystä ”särmä” ensin arabiankielen kautta, jotenkin näin: ”Tämä me juuri opittiin Algeriassa. Tämä on arabiaksi se-ja-se ja on varmaankin suomeksi särmä”. Oli aika jännää huomata, että arabiankielinen termi oli hänelle tutumpi kuin suomalainen! Lisäksi olen välillä pohtinut, että esimerkiksi Suomen luonnon yksityiskohtien opiskelu keskellä algerialaista todellisuutta on hieman keinotekoista.

Algeriassa pelkkä kotikouluttaminen on muuten kiellettyä; maassa on koulupakko – ei pelkästään oppivelvollisuus, kuten Suomessa. En kylläkään ole aivan varma, koskeeko tämä laki meidän lastemme kaltaisia lapsia, jotka oleskelevat maassa väliaikaisesti. Toisaalta Algerian lain mukaan jokainen lapsi, jonka isä on algerialainen, on myös algerialainen eli lain mukaan lapsemme katsotaan algerialaisiksi. No, en edes lähtenyt ottamaan asiasta selvää, koska lapset itse halusivat mennä Algeriassa kouluun, mikä on kyllä osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi niin kielen- kuin kulttuurinkin oppimisen kannalta. Kulkurissahan on mahdollista tarvittaessa suorittaa koko perusopetuksen oppimäärä ja saada päättötodistus. Itse toivoisin, että ainakin nämä kaksi vanhinta lasta, jotka ehtivät käydä Suomessa useamman vuoden suomalaista ala-astetta, saisivat päättötodistuksen Suomesta – asuimmepa sitten missä maassa tahansa!

2

Ensikokemuksia etäkoulu Kulkurista

Olemme nyt pikkuhiljaa aloitelleet opintoja etäkoulu Kulkurin kautta. Olemme opiskelleet lähinnä silloin, kun lapset ovat itse halunneet, koska olen halunnut, että lapset saavat viettää myös kesälomaa. Toisaalta jokainen opiskeltu asia auttaa syksyn aikataulutuksessa. Yllättävän paljon lapset ovat halunneet opiskella aivan omaehtoisesti. On mukava huomata, että opiskelusta ei ole tullut heille ”pakkopullaa”, vaan että se voi olla myös hauskaa!

Otimme kaikki kurssit, pojan matematiikan kurssia lukuunottamatta, kirjallisina kursseina. Pojan matematiikan kurssi oli tarjolla ainoastaan verkkokurssina, joka alkaa syyskuussa. Saapa nähdä, miten opiskeleminen verkon kautta sujuu! Toisaalta mukavaa, että näemme tämänkin puolen etäkoulu Kulkurista, vaikkei itsellänikään ole vielä aivan tarkkaa käsitystä siitä, miten opiskelu käytännössä tapahtuu.

Muistatteko, kun viime lukukaudella tai -vuonna valitin, ettemme ole oikein olleet innostuneita opiskelemaan luonnontietoa, mistä olin erittäin yllättynyt; pidämmehän luonnosta ja erityisesti eläimistä. Syyksi epäilin vanhahtavaa, tylsähköä oppikirjaa. Tietysti luonnontietoa olisi parasta opiskella ulkona, luontoa konkreettisesti tutkien, mutta opiskeltaessa Suomen luonnon lajistoa, ei Algerian luonnon tutkiminen juurikaan auta… Täältä löytyy toki joitakin samoja eläin- ja kasvilajeja kuin Suomestakin, mutta luonto sinällään ja jo pelkästään vuodenajatkin ovat kuin eri puusta veistettyjä. Tästäkin syystä kirjan merkitys opiskelussamme on korostunut.

Epäilyni oppikirjan vaikutuksesta innottomuuteen opiskella luonnontietoa sai nyt vahvistuksen! Tilanne on nimittäin kääntynyt päälaelleen! Nyt tyttö on innostunut juurikin luonnontiedon opiskelusta saatuaan uuden oppikirjan; Jäljillä -kirja on mielestäni tosi hyvä – vähän sellainen tietosanakirjamainen ja kaikenlisäksi vieläpä kovakantinen! Erityisen mielenkiintoista on ollut tutustua erilaisiin lemmikkieläimiin ja niiden hoitamiseen. Ohjausaineistosta löytyy jokainen oppitunti valmiiksi suunniteltuna, mikä kyllä vähentää tällaisen epäpätevän opettajan huolta siitä, osaanko keskittyä oleelliseen ja opetanko varmasti kaiken tarpeellisen.

 

Tyttö on tykännyt erityisesti ohjausaineistosta sekä oppikirjasta löytyvistä vihkotehtävistä. Hän on paneutunut vihkotehtäviin huolella, vaikka ei oikein vielä jaksakaan kirjoittaa kovin pitkiä tarinoita ja vastauksia kysymyksiin. Piirtämisestä hän sen sijaan tykkää ja vihko onkin jo aika värikäs! Hänen kohdallaan omien oppikirjojen työstäminen saattaisi olla oikein toimiva vaihtoehto. Tässä kohtaa täytyy myöntää, että olen huomannut varsinkin tytön kohdalla olevan pelkästään positiivista, että lopullinen ”auktoriteetti” ja töiden arvostelija on etäkoulu Kulkurin opettaja Suomessa. Vaikka lapsilla ei olekaan varsinaista kontaktia näihin opettajiin, huomaan, että työt tehdään huolellisemmin, kun ne annetaan jonkun muun arvioitaviksi. Tämäkin vihko on tarkoitus lähettää Suomeen. Tietysti aina pitäisi opiskella vain itseään varten, mutta huomaan, että tämän ikäisille lapsille, tai ainakin meidän lapsille, myös aikuiselta saatu palaute on erityisen merkityksellistä. Lapset eivät vielä ihan täysin ole sisäistäneet sitä, mitä opiskeleminen itseä varten tarkoittaa.

Olemme aloittaneet myös muun muassa englannin opiskelun. Tytöllä on ollut hieman motivoitumisvaikeuksia englannin opiskeluun, enkä oikeastaan asiaa ihmettele; täällä kun hänen ikäisensä eivät yleensä opiskele englantia, vaan sen opiskelu alkaa vasta 7-luokalla. Monilla täällä on ollut myös käsitys, ettei englanti ole kovin tärkeä kieli. Nyt tosin olen huomannut, että monet nuoret ovat alkaneet pitää englantia tärkeänä, kansainvälisenä kielenä! Esimerkiksi toinen lääkäriksi opiskelevista kaksosista kertoi, että Algeriassakin osa heidän opinnoissaan käyttämistä materiaaleista on englanninkielisiä.

Onneksemme lapsilla on viisi serkkua, jotka muuttivat Amerikasta takaisin Algeriaan noin vuosi sitten. Meillä oli tytön kanssa suunnilleen samanikäinen serkku yökylässä ja uskon, että tämä lisäsi myös meidän tytön motivaatiota englannin opiskeluun. Toki lapset puhuivat keskenään pääosin arabiaa, mutta tyttöä selkeästi harmitti, kun hän ei ymmärtänyt, mitä puhuin hänen serkkunsa kanssa. Poika sen sijaan jo ymmärsi suurimman osan käymästämme englanninkielisestä keskustelusta. Tytön serkku kiinnostui tytön englannin oppikirjasta, jota he lukivat yhdessä. Tytöt katsoivat myös elokuvia DVD:lta englanninkielisenä. He taisivat katsoa ainakin Itse Ilkimys 2:sen, joka vaikutti aikamoisen hauskalta aikuisestakin sen vilahduksen perusteella, mitä ehdin katsoa. Kaksi vanhinta lasta kävi katsomassa kyseisen elokuvan Suomessa tytön saatua leffaliput palkkioksi tv-esiintymisestään ja elokuva oli heidän mielestään niin hauska, että he toivoivat saavansa sen myös kotiin. Tässä muuten vielä lasten isän suosittelema sivusto lasten englanninkielen opiskeluun: http://www.starfall.com/ .

Pojan englannin opiskelua auttaa huomattavasti oppikirjan mukana tullut CD! Äänitehosteineen ja selkeästi luettuine teksteineen se on oiva apu opiskelussa.

Ensiaskeleet etäkoulu Kulkurin kanssa ovat olleet mielenkiintoisia ja rohkaisevia!

(Lisätietoja Etäkoulu Kulkurista löytyy täältä: http://peda.net/veraja/kulkuri)

 

 

14

Kulkurina Kulkurikoulussa

Palasin Algeriaan noin viikko sitten. Täällä on jännitetty vanhimman pojan ala-asteen loppukokeiden tuloksia ja poika pääsi kuin pääsikin läpi! Tänään on juhlittu kakkukahvien kera. Loppukokeisiin suhtauduttiin täällä aikamoisella vakavuudella: kokeita vahtimassa oli poliisit ja koulun henkilökunta vaihdettiin kokeen ajaksi! Suomessahan edes ylioppilaskokeissa ei toimita noin. Osa oppilaista jännitti koetta niin, ettei pystynyt kunnolla nukkumaan edellisenä yönä ja moni taisi suoriutua kokeesta selkeästi omaa normaalitasoaan heikommin: kaikki eivät päässeet koetta läpi pojankaan luokalla, tosin kokeen saa yrittää uusia kerran. Pojan luokalla vanhemmat ja sukulaiset olivat lupailleet lapsille uskomattoman isoja lahjoja, jos he läpäisevät kokeet; jollekin oli luvattu uusi polkupyörä ja jollekin toiselle tietokone. Vanhemmatkin siis tuntuivat pitävän kokeen läpäisemistä erittäin tärkeänä. Onnellisen näköinen poika pyöräili meitä tänään vastaan uudella polkupyörällään.

Meillähän lapset käyvät algerialaista koulua lähinnä omasta toiveestaan ja saadakseen ikätovereiden seuraa sekä oppiakseen arabiaa ja Algerian kulttuuria. Meillä pääpaino on ollut Suomen oppimäärän opiskelemisessa kotikoulun kautta. Mutta jotakin algerialaisessa koulussa on jäänyt myös lasten mieleen, koska poika läpäisi kokeen! Ja täytyy myöntää, että koulun opetus on tukenut minun opetustani kotona, koska esimerkiksi matematiikassa on tietysti opiskeltu osittain samoja asioita. Lisäksi olen ollut erittäin tyytyväinen siihen, että lapset ovat oppineet arabiaa ja Algerian kulttuuria tavalla, joka olisi ollut mahdotonta Suomessa ja jota en itse pystyisi mitenkään opettamaan!

Seuraavaksi poika hyppääkin  suoraan kuudennen luokan yli seiskalle, yläasteelle. Älkää kysykö, miksi Algeriassa jätetään kuudes luokka väliin.

Olen jo alkanut valmistautua lasten seuraavaan kouluvuoteen. Ilmoitin nimittäin lapset etäkoulu Kulkuriin (kts. http://www.peda.net/veraja/kulkuri), jonka kautta aiomme jatkaa Suomen oppimäärän opiskelemista, tyttö 4.:lla luokalla ja poika 6.:lla luokalla. Tämän lisäksi lapset jatkavat koulua myös algerialaisessa valtion lähikoulussa, tyttö ala-asteella ja poika yläasteella. Valitsin Kulkuri-koulusta molemmille kirjalliset kurssit kaikista mahdollisista aineista. Pojan matematiikan kurssi oli tarjolla ainoastaan verkkokurssina eli sen osalta pääsemme tutustumaan myös verkko-opiskeluun kulkurissa. Päätin valita kirjalliset kurssit ensinnäkin sen takia, että ne eivät mielestäni ole niin aikatauluihin sidottuja kuin verkkokurssit eli voimme edetä paremmin omien aikataulujemme mukaan. Lisäksi kirjallisten kurssien hinta oli hieman verkkokursseja edullisempi – toki uskon, että myös minun vastuuni opettajana on suurempi. Päädyin Kulkuri-kouluun, koska näin lapsilla on mahdollisuus saada opinnoistaan todistus ilman, että meidän tarvitsee matkustaa Suomeen testauttamaan lasten osaaminen. Lisäksi kaipasin tukea omaan opettamiseeni; nyt tukenani on Kulkurikoulun tarkat opetussuunnitelmat ja pätevä opettaja arvioi lasten koe- ym. suoritukset. Itse asiassa Suomessakin kotikoulutettaville lapsille osoitetaan valvova opettaja, joka käy ajoittain perheen kanssa läpi lapsen opintojen etenemistä.

Myös kirjat sai kätevästi tilattua Kulkuri-koulun kautta ja minulla olikin Suomesta raahattavana lähes 15 kiloa pelkästään lasten oppimateriaaleja. Tällä kertaa maksoin kiltisti yhdestä lisälaukusta, mutten siltikään pystynyt taaskaan tuomaan Suomesta kaikkea, mitä olisin halunnut. Toisaalta näissäkin tavaroissa oli jo raahaamista; turvaistuin, rattaat ja laukut painoivat yhteensä lähes 100kg ja sen lisäksi kannoin poikaa Manducassa. Äitini auttoi laukkujen kanssa Suomen päässä ja kun olin juuri miettimässä Algerian päässä, miten ihmeessä saan kaikki tavarat raahattua lyhyen matkan päähän, alueelle, missä mies oli odottamassa, tuli eräs saksalainen nainen kysymään, tarvitsenko apua. Hän ei siis tuossa vaiheessa ollut vielä edes nähnyt matkatavaroideni runsautta, vaan ajatteli vain ystävällisesti kysyä, voisiko auttaa yksin lapsen kanssa matkustavaa äitiä. Kun saimme kaikki tavarat kärrättyä mieheni luokse, kysyin häneltä, miten ihmeessä voin kiittää. Hän totesi vain, että uskoo hyvän kiertävän maailmassa; kun hän nyt auttoi minua, tulen minä varmasti auttamaan jotakin toista, jolloin hyvän kierre jatkuu ja jatkuu. Miten kaunis ajatus! Ja miten kaunis ele!

No, takaisin opintojen suunnitteluun… Kulkurikoulun kautta sain siis lapsille kirjat, opintosuunnitelmat sekä opettajille lähetettävät kokeet/tehtävät. Olen nyt alustavasti tutustunut opintosuunnitelmiin ja nyt minulla on aikaisempaa varmempi tunne siitä, mitä lasten tulee ainakin hallita kunkin jakson päätyttyä ja mihin tulee kiinnittää huomiota oppitunneilla. Kirjat ja tehtävät vaikuttavat erittäin mielenkiintoisilta ja lapset halusivat jo aloittaakin opiskelua hieman. Itsekään en nyt malttaisi odottaa, että pääsemme kunnolla syventymään opintoihin. Luonnontieteen kirjat vaikuttavat paljon viimevuotisia kivemmilta kirjasarjan vaihduttua, mutta toisaalta lapset (ja minäkin) ovat pahoillaan, että englannin kirjasarja vaihtuu myös, koska tämä uusi kirjasarja ei vaikuta läheskään niin kivalta kuin viimevuotinen ja lisäksi se vaikuttaa paljon helpommalta. Äidinkielen ja pojan historian kirjojen osalta kirjasarja pysyy samana kuin viime vuonnakin, mutta tytön matematiikan osalta kirjasarja vaihtuu eikä tämä uusi kirjasarja vaikuta pikaisen tutustumisen perusteella ihan niin kivalta kuin viimevuotinen. Miten eri kirjasarjoissa voikin olla näin suuria eroja?!?!

 

 

Toki aiomme kesällä myös lomailla ja levätä!!!!

Kerron lisää kokemuksiamme etäkoulu Kulkurista, kunhan pääsemme opintojen alkuun.

Myös omat opintoni ovat edenneet hyvin; sain läpi kaikki ensimmäisen vuoden kurssit. Nyt tosin näyttää, että seuraavasta, ja toivon mukaan viimeisestä, puolivuotiskaudesta on tulossa kaikista vaativin. Suurena syynä pieneen blogihiljaisuuteen ovat olleet muun muassa allaolevat kirjat, joita pänttäsin (lähinnä yöaikaan ja pienimmän päiväunien aikaan) tenttiin, joka onneksi meni läpi! Tenttiin tuli allaolevien kirjojen lisäksi vielä kaksi muuta teosta, joista toinen oli englanninkielinen, joten luettavaa oli aika lailla…

I`m back in Algeria; I arrived here already about one week ago. I`ve started to plan my kids`s next school year and registered them to Finnish Kulkuri school, which is a school of distance education for Finnish expatriate children and youth all over the world.

”Kulkuri is a School of Distance Education for Finnish expatriate children and youth all over the world.

 

  • The main subject is the Finnish language and literature.
  • Students can study in their own pace or together in a group.
  • Students can choose to study one subject, several subjects or all of the compulsory subjects in the Finnish National Curriculum through Kulkuri.

When living abroad as a Finn, the Finnish language is always in the minority – yet in an major role. The best way to keep the language skills up is to study in Kulkuri School of Distance Education either through an online course or through traditional correspondence. In an online course students form groups according to their year level and study together with their peers who also live abroad. Correspondence courses are very flexible to personal needs.

If the destination area has no suitable local school and there are no international schools available, a student can do all compulsory studies in the Finnish National Curriculum through Kulkuri.

Supplementing the local studies

Often a Finnish expatriate student goes to a local or international school, and can supplement those studies by attending Kulkuri School of Distance Education by learning about Finland and its culture. The most important subject is the Finnish language and literature.

If there is time and motivation, other recommended subjects are Swedish, History and Social Studies, as well as Environmental Studies. The main factor in choosing the study subjects is the student’s motivation and interest. There is no point in doing two schools at once.

Given the circumstances, Kulkuri Distance School can provide courses for all compulsory school subjects in the Finnish National Curriculum for gaining a compatible degree.

Background information for Kulkuri

Kulkuri is a part of The Finnish Lifelong Learning Foundation, which is the oldest educational organisation in Finland. Kulkuri, formerly known as Expatriate Children’s Compulsory School, has been operating since 1975 and has a solid history of providing quality education to Finnish students in all parts of the world. Today, Kulkuri School of Distance Education has a vast and active co operational network in which information and knowledge about online teaching, technology and education is being exchanged.

Mission statement

Kulkuri School of Distance Education maintains and develops the Finnish language skills for Finnish expatriate children and youth as well as strengthens their cultural identity. At Kulkuri we offer the students modern, high-quality and professional teaching in various compulsory school subjects in the Finnish National Curriculum.

Students can choose from a variety of courses, either correspondence or online, according to their needs and preferences. Students can also choose to do all the compulsory subjects and graduate with a compatible degree.

At our school we invest in professional staff, the developing of our teaching methods and practices, and creating and sustaining a learning environment with the latest technology and skills. A continual developing process and evaluation ensures a high quality of teaching and practices.” (Copied from: http://www.peda.net/veraja/kulkuri/english. Contact information can also found from the web page!)

0

Tuulista!

Täällä on nyt ollut useamman päivän todella tuulinen sää; ulkona myrskyää oikein kunnolla. Tietysti juuri silloin kun lapsilla on ollut parin viikon loma algerialaisesta koulusta. Yhtenä päivänä oli niin kova ukkonen, että anoppi sanoi, ettei muista nähneensä sellaista koko elämänsä aikana. Lisäksi olemme olleet flunssassa. Toisaalta on ollut oikein kotoisaa käpertyä peiton alle lukemaan ja kokoontua keittiön pöydän ääreen pelailemaan lautapelejä tuulen tuivertaessa ulkona.

4-vuotiaskin osaa jo, niin halutessaan, noudattaa monien lautapelien sääntöjä. Tällä hetkellä lasten lempilautapeli on Muuttuva labyrintti, josta meille tuli heti mieleen historian kirjasta tuttu taru Minotauros-hirviöstä ja labyrintista. Muuttuva labyrintti on tosi kiva peli, koska se opettaa loogista ajattelua. Pelin logiikka on vielä vähän vaikea 4-vuotiaalle, mutta isompien sisarusten avulla hänkin pelaa mielellään. Pelin ideana on siis siirrellä labyrintin sokkeloita niin, että oma pelinappula pääsee siirtymään aarteen luo.

Perinteisen Afrikan tähden ”tilalla” meillä on Inkan aarre ja tytön eräästä hevoskerhosta saama peli, jonka säännöt muistuttavat kovasti Afrikan tähden sääntöjä. Näissä peleissä lapset harjoittelevat melkein huomaamatta rahasummien yhteenlaskemista ja 4-vuotias nappulan siirtämistä arpaluvun osoittaman askelmäärän verran.

Olemme myös kertailleet historian ja biologian aiheita Olipa kerran ihminen- ja Olipa kerran elämä -sarjojen kautta. Kyseiset sarjat ovat Albert Barillèn ohjaamia ranskalaisia animaatiosarjoja. Ihmiskunnan historiaa seuraava Olipa kerran ihminen valmistui vuonna 1978 ja Olipa kerran elämä vuonna 1986.

Olipa kerran Ihminen -sarjasta löytyy muun muassa, jälleen kerran historian kirjasta tuttu tarina, Aleksanteri Suuresta. Tarinan alussa Makedonian kuningas Filippos on hankkinut upean hevosen, Bukefaloksen. Kukaan ei kuitenkaan pysty ratsastamaan hevosella, koska se heittää kaikki selkäänsä yrittävät ratsastajat samantien maahan. Lopulta Filippoksen 13-vuotias poika Aleksanteri haluaa yrittää. Isä lupaa, että jos Aleksanteri onnistuu ratsastamaan Bukefaloksella, hän saa hevosen omakseen. Aleksanteri on huomannut, että Bukefalos pelkää omaa varjoaan. Tämän tiedon avulla hän onnistuu nousemaan Bukefaloksen selkään ja saa hevosen omakseen.

Olipa kerran elämä -sarjan kautta kertasimme muun muassa korvan toiminnan. Muistan, kuinka me katsoimme Olipa kerran elämä -sarjaa vielä lukiossakin! Sarjan kautta jäi helposti mieleen esimerkiksi se, että punasolut kuljettavat happea ja valkosolut ”tappelevat” viruksia vastaan. Sarja on mukava siinäkin mielessä, että se sopii todella monenikäisille katsojille! Olipa kerran elämä -sarjan pohjalta on tehty myös kirjoja, joita olemme lainanneet kirjastosta.

Albert Barillé on ohjannut myös Olipa kerran avaruus -nimisen animaatiosarjan, mutta kyseinen sarja on ainakin minulle täysin vieras. Onko joku lukijoista katsonut kyseistä sarjaa? Entä ovatko Olipa kerran ihminen ja Olipa kerran elämä tuttuja?

2

Kertolaskuja, murtolukuja ja piirtelyä – kotikoulun kuulumisia

Vanhimmat lapset ovat jatkaneet ahkerointia niin kotikoulussa kuin algerialaisessa koulussakin, vaikken olekaan aiheesta pitkään aikaan kirjoittanut. Ollessani Suomessa lapset opiskelivat isänsä johdolla, mutta nyt minä olen taas ottanut päävastuun opettamisesta. Olemme monessa aineessa aikatauluissa edellä; lapset ovat käyneet läpi jo monta kirjaa kokonaan ja eilen aloitimme viimeiset kappaleet englanninkielen kirjoista molempien kanssa. Toisaalta halusinkin, että meille jäisi runsaasti aikaa asioiden kertaamiseen. Haluan myös varmistaa, että lapset ovat sisäistäneet opiskelemamme asiat eivätkä vain oppineet niitä ulkoa!

Kertolaskujen opetteleminen on tuottanut tytölle päänvaivaa; hän ei oikein jaksaisi keskittyä kertolaskujen ulkoaopetteluun. Tunnistan saman piirteen itsessäni; kouluaikoina esimerkiksi vieraan kielen sanojen ulkoa pänttääminen tuntui tylsältä! Olisin halunnut käyttää kieltä heti niillä vähäisillä sanoilla, joita osasin. Opiskelin kieliä paljon mieluummin kirjoittamalla kirjeitä ulkomailla asuville kirjekavereille, lukemalla englanninkielisiä dekkareita ja nuorten lehtiä sekä puhumalla. Toisaalta kovan itsekurin voimin sitten myös tankkasin sanoja ulkoa, mutta edelleenkin opettelen kieltä mieluiten puhumalla; niin Saksassa kuin täälläkin olen yrittänyt rohkeasti puhua ihmisten kanssa, vaikka aina ei menisikään niin kieliopillisesti oikein…

Mutta takaisin kertolaskuihin… Löysin tällaisen aika hauskan pelin tytölle. Peli on helppo tehdä myös itse. Pelin toisella puolella on laskuja 0-5:n kertotauluista ja toisella puolen 6-9:n kertotauluista. Lisäksi pelissä on lasta kiinnostavat kuvat; toisella puolella dinosauruksia ja toisella simpukoita ja reikiä, joista sormi mahtuu läpi. Pelin ideana on, että pelialusta asetetaan kahden pelaajan väliin. Toinen työntää sormensa läpi jostakin pelin aukoista ja sanoo aukon yläpuolella olevan laskun, mutta ei tulosta. Toinen pelaaja yrittää vastata. Ensimmäinen pelaaja joko hyväksyy tai hylkää vastauksen ja peli jatkuu. Laskuja voidaan kysyä myös vuorotellen, kun kaikki kertotaulut on opeteltu.

 

 

 

Murtolukuihin tutustuimme pizzojen kautta. Pizzat kiinnostivat jo 4-vuotiasta. Nämäkin on helppo tehdä itse: tarvitaan vain yksi yksivärinen ympyrä ja useampi eritavoin osiin jaettu ”pizza”. Kaikkiin ympyröihin leikataan viilto siten, että yksivärinen ympyrä ja ”pizza” saadaan sisäkkäin kuvan osoittamalla tavalla. Ympyröitä pyörittämällä saadaan erisuuruisia murtolukuja. Mielestäni tämä on oikein havainnollinen tapa murtolukujen tutkimiseen; lapsi huomaa nopeasti, että jos pizza jaetaan vaikkapa kahdeksaan osaan ja näitä osia otetaan kaksi, otetaan 2/8 pizzasta ja niin edelleen.

 

Vanhin poika sai veljeltäni lahjaksi ”Mahtavat piirrosmallit” -kirjan, josta hän innostui kovasti. Myös tyttö ja minä kokeilimme piirtää muutamia kuvia, mutta vanhin poika taisi innostua kirjasta kaikista eniten. Aiheet onkin selkeästi suunnattu pojille. Kirjassa on 80 piirrosmallia, joiden aiheina ovat avaruus, sankarit ja roistot, yliluonnolliset olennot, dinosaurukset, jättiläiskoneet, extreme-toiminta, vaaralliset eläimet ja vauhtikoneet. Piirrosmalleissa on myös erilaisia vaikeusasteita. Mielestäni tämä on tosi kiva lahjaidea piirtämisestä innostuneelle yli 10-vuotiaalle pojalle!

Piirrosmallit näyttävät vaihevaiheelta, miten kuvat piirretään. Kirjassa neuvotaan myös materiaalien valinnassa, erikoistekniikoissa sekä taitojen harjoittamisessa. Kirjassa on myös kiinnostavia faktatietoja piirrettävistä aiheista.

Tässä muutamia pojan piirroksia…

…ninja

…bmx-pyöräilijä

…Westland Lynx -helikopteri

…helikopteri lähempää kuvattuna

…tyrannosaurus rex

… ja superauto.

Kirjan on julkaissut Pen & Paper vuonna 2012 ja sen alkuperäinen nimi on ”Awesome Things to Draw”.

 

7

Mietteitä kotikoulusta sekä algerialaisesta koulusta ensimmäisen lukukauden jälkeen

Ensimmäinen lukukausi kotikoulua sekä algerialaista koulua on nyt takana ja ajattelin koota yhteen muutamia ajatuksia, joita lasten opiskelu täällä on matkan varrella herättänyt. Alunperinhän meillä oli tarkoituksena, että lapset opiskelisivat täällä oloaikana ainoastaan kotona Suomen opetussuunnitelman mukaan. Opiskelu sujui alusta alkaen hyvin, mutta pikkuhiljaa lapset alkoivat kaipaamaan ikäistään seuraa enemmän kuin pystyimme kotona opiskellessamme tarjoamaan. Lapset kaipasivat kouluun!

Tässä välissä täytyy sanoa, että Suomessa ei suositeltu lasten laittamista algerialaiseen kouluun kotiopetuksen lisäksi, koska suunniteltu maassaoloaikamme Suomesta lähdettäessä oli maksimissaan lukuvuoden. Tätä perusteltiin sillä, että kahden koulun käyminen saattaisi käydä liian raskaaksi ja ettei aika välttämättä riittäisi enää kotiopetukseen. Näitä asioita minäkin mietin siinä vaiheessa, kun päätöstä teimme. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällaiset päätökset täytyy tehdä kunkin perheen omista lähtökohdista käsin ja ennenkaikkea lapsen omaa toivetta kuunnellen. Aloimme siis selvitellä, voisivatko lapsemme aloittaa täällä koulun.

Pienen paperisodan jälkeen lapset aloittivat lähikoulussamme. Alusta alkaen korostin lapsille, ettei se haittaa, jos arvosanat täällä ovat kaukana Suomessa saaduista arvosanoista ja että tiedän, ettei ole helppoa hypätä opiskelemaan arabian kirjakielellä – vieläpä kesken lukuvuotta. En halunnut, että lapset ottaisivat opiskelusta liikaa paineita!

Mielestäni tämä on ollut meille ihanteellinen ratkaisu! Lapset ovat opiskelleet Suomen opetussuunnitelman mukaan, mutta sen lisäksi tutustuneet Algerian kulttuuriin ja historiaan tavalla joka olisi ollut mahdotonta Suomesta käsin. Heidän arabian taitonsa on kehittynyt valtavasti ja he ovat saaneet uusia kavereita. Oli itsellenikin mielenkiintoista kuulla esimerkiksi historiaa hieman toisenlaiselta näkökannalta kuin Suomessa.

Vaikka opetuksen taso algerialaisessa koulussa ei olekaan sama kuin suomalaisessa, saimme sieltä kuitenkin kaiken mitä tässä tilanteessa lähdimme hakemaankin. Osittain koulut ovat myös tukeneet toisiaan; esimerkiksi matematiikassa opiskeltiin osin samoja asioita molemmissa kouluissa. Molemmat lapset saivat matematiikan kokeesta yllättäen 9,5! Mielestäni erittäin hyvä suoritus siihen nähden, että mukana oli (arabiankielisiä) sanallisiakin tehtäviä ja arvostelu oli tiukka. Jo pienestä virheestä arvosana aleni ja arvosanat saattoivat olla esimerkiksi 7,75. Myös muut arvosanat olivat yllättävän hyviä, vaikkemme huippuarvosanoja lähteneetkään tavoittelemaan. Itseasiassa tytölle algerialainen opiskelutyyli mielestäni sopi hyvin; täällä kirjoitetaan paljon vihkoihin! Tytöllä oli usein tehtävänä kopioida tekstejä kirjasta vihkoon. Tämä lisäsi mielestäni tytön tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta! Koepapereihin kerättiin muuten rahat vanhemmilta; vähän väliä lapset veivät kouluun pikkukolikon papereita varten!

Palautekeskustelussa rehtori sanoi, että poika on älykäs, mutta hänen arabian kirjakielen taitonsa ei ole ihan ikätasoista. Kirjakielen ikätasottomuus ei tietystikään tullut yllätyksenä! Ei ole helppoa hypätä suoraan viidennelle luokalle! Onneksi poika sentään osasi jo lukea arabiaa. Yllättäin koulu järjestää kuulemma ensi kaudella kielen tukiopetusta, johon poikakin on tervetullut. Pojan oma opettaja oli sanonut, että jos poika osaisi arabiaa yhtä hyvin kuin muut, hän olisi varmasti luokan paras joka aineessa. No, enpä nyt tuosta tiedä, mutta olihan se mukava saada hyvää palautetta.

Opettajat ovat muutoinkin olleet lapsillemme kovin ystävällisiä, vaikka yleinen opetustyyli vaikuttaakin kovin autoritääriseltä. Ehkäpä tuollainen autoritäärinen, opettajajohtoinen, opetustyyli on pakonkin sanelema, koska luokkakoot ovat suuria ja lapset usein kovin vilkkaita. Ranskan opettaja oli jopa intoutunut pitämään esitelmän Suomesta kuultuaan, että poika on Suomesta kotoisin. Opettaja oli tosin ollut erittäin yllättynyt siitä, ettei poika olekaan täysin algerialainen. Tytön opettaja oli koulun juhlassa kuiskannut kakkua jakaneelle lapselle, että annetaan kakussa ollut sydän meidän tytölle. Tyttö oli kovin otettu tästä pienestä ystävällisestä eleestä!

Pyrin kotona katsomaan, ettei lasten tarvinnut tehdä asioita tavallaan kahteen kertaan. Pääasiahan on se, että lapset sisäistävät asiat – ei se, että tehtäväkirjojen jokaikinen tehtävä olisi välttämättä tehty. Jätimme suosiolla monet ekstratehtävät suomalaisista kirjoista tekemättä, koska katsoin, että lapset opiskelivat jo paljon ”ekstraa” algerialaisessa koulussa. Koen, että näin kahdessa koulussa opiskelusta ei tullut liian rankkaa. Tosin joudumme opiskelemaan jonkinverran myös lomalla – muutoin aika ei olisi riittänyt.

Luulen kuitenkin, että opiskelu jonkin toisen Euroopan maan kenties vaativammassa koulussa olisi saattanut olla huomattavasti raskaampaa. Täällä koulusta ei tullut kovin paljon läksyjä ja esimerkiksi historian kirja oli vain murto-osan suomalaisen historian kirjan paksuudesta. Lisäksi ainakin syyslukukausi oli Suomen syyslukukautta lyhyempi; koulu alkoi täällä myöhemmin ja loma alkoi aikaisemmin. Toisaalta koulussa ei tehty esimerkiksi retkiä, joihin Suomessa käytetään perinteisesti useampia päiviä lukukaudessa.

Kotikouluttamisen ehdottomina etuina pidän lyhyen kokemukseni perusteella aikataulujen joustavuutta sekä sitä, että opetuksessa on mahdollista painottaa juuri omaa lasta kiinnostavia aiheita tai aiheita, joissa lapsi mahdollisesti tarvitsee tavallista enemmän opetusta tai tukea. Kotikoulussa voi hyödyntää vuorokaudenaikoja, jolloin lapsi on virkeimmillään; esimerkiksi meillä toinen lapsista keskittyy opetukseen selkeästi paremmin aamupäivisin, toinen taas iltapäivisin. Huomasin myös, että toinen lapsi keskittyy paremmin lyhyitä aikoja kerrallaan, kun taas toisen kanssa syvennyimme aiheisiin usein tuntikausiksi. Lapsen ominaisin oppimistyyli on mahdollista huomioida opetuksessa. Meillä esimerkiksi vanhin poika muistaa asiat uskomattoman hyvin, kun luen ne hänelle ääneen. Pidän ääneen lukemisesta, joten tämä on sopinut myös minulle hyvin! Tyttö tuntuu olevan visuaalisempi oppija.

Aikataulut kotikoulussa joustavat myös esimerkiksi retkien tai muiden menojen mukaan; koulussa ei välttämättä tarvitse olla joka aamu tasan kello kahdeksan! Tämän aikataulujen joustavuuden tosin menetimme laittaessamme lapsemme algerialaiseen kouluun! Sen lisäksi, että lasten piti olla aamuisin koulussa tiettynä aikana, piti jonkun olla puolen päivän maissa kotona odottamassa ruuan kanssa. Tämän koin hankalaksi. Mieluummin olisin vaikka pakannut kouluun evästä mukaan. Arvostan suomalaista ilmaista kouluruokailua entistäkin enemmän, vaikkei sekään aina täydellistä olekaan!

Kotikoulun etuna pidän myös sitä, että vanhempi/vanhemmat tietävät tasan tarkkaan, mitä lapsi opiskelee ja mitä koulussa tapahtuu. Joskushan esimerkiksi koulukiusaaminen saattaa tavallisessa koulussa jäädä vanhemmilta huomaamatta, jos lapsi ei jostakin syystä asiasta kotona kerro, eivätkä opettajatkaan asiaa huomaa. Koulukiusaamisesta puheenollen, täytyy sanoa, että ilokseni tyttöä ei ole kiusattu täällä koulussa, vaan pikemminkin hänelle oltiin todella ystävällisiä. Myöskään poikaa ei ole kiusattu hänen omassa luokassaan, mutta välitunneilla oli ollut pientä välien selvittelyä, joka onneksi loppui alkuunsa, kun isä kävi asiaa pojan kanssa selvittelemässä. Poikaa kiusanneet pojat selkeästi pelästyivät, kun aikuinen puuttui tilanteeseen.

Meillä kotikoulun kompastuskiveksi muodostuivat kaverisuhteet; lapsemme kaipasivat luokkakavereita ja ikäistään seuraa! Tämä onkin mielestäni asia, jota jokaisen kotikouluttamista suunnittelevan tulisi pohtia ennen päätöstä kotikouluttaa lastaan: miten taata lapselle riittävästi ikäistään seuraa? Tosin täytyy todeta, että lapsemme ovat erittäin sosiaalisia. Hieman vähemmän sosiaalisille lapsille esimerkiksi harrastusten ja tuttavaperheiden kautta saatavat kaverit saattavat riittää.

Välillä olisin myös kaivannut ammattilaisen neuvoja. Mietin, olenko osannut painottaa oikeita asioita ja ovatko lapseni todellakin sisäistäneet käsittelemämme asiat. Oma ajankäyttöni on ollut toisinaan haasteellista; mietinkin, ettei kotikouluttaminen välttämättä onnistuisi, jos olisin itse töissä. Omat opintoni ovat tahtoneet jäädä yötöiksi. Olisin halunnut käyttää opetuksessa enemmän luovia menetelmiä, mutta aikani ei valitettavasti riittänyt tähän ainakaan ensimmäisellä lukukaudella. Mietinkin, että opetusta olisi pitänyt suunnitella etukäteen vielä paremmin! Ehkäpä seuraavalla lukukaudella olen rutinoituneempi ja sekin auttaa, että kotimme on nyt paljon valmiimpi kuin tänne tullessamme ja kotikoulun aloittaessamme.

Alussa opetin molempia lapsia yhtä aikaa, mutta olen huomannut lasten keskittyvän paremmin, jos opetan heitä yksitellen. Tämä tosin vie enemmän aikaa. Lisähaastetta tuovat mukana heiluvat pikkuveljet. 4-vuotias onneksi tekee mielellään omia tehtävä-/värityskirjojaan samaan aikaan, kun opetan isompia. Hän jaksaa jo keskittyä kirjoihin yllättävän pitkään. 1-vuotias sen sijaan mielellään piirtelisi isompien kirjoihin – rauhallisinta opiskeluaikaa meillä onkin usein pienimmän päiväuniaika.

Olemme nyt sopineet lasten koulun kanssa, että jäämme tänne vielä seuraavaksikin lukukaudeksi. Suomesta lähdettäessä en ollut varma, olisimmeko täällä lukukauden vai kaksi. Olemme viihtyneet hyvin ja haluamme vielä jäädä. Sovimme rehtorin kanssa, että lapsille järjestetään Suomessa elokuussa kokeet, joiden perusteella päätetään, mille vuosiluokalle lapset Suomessa siirtyvät.