Kieli solmussa – kielen oppimisesta

DSC06098

Olen Algeriassa tuskaillut paikallisen kielen oppimisen hitautta ja etsiessäni itselleni vinkkejä prosessin nopeuttamiseksi löysin mielenkiintoisen jutun Luca Lampariellosta, joka osaa 35-vuotiaana 11 kieltä . Jutun julkaisusta on jo aikaa, joten kenties Luca on tällä välin ehtinyt ottaa haltuun vielä useampiakin kieliä. ”Wau!”, ajattelin ja jatkoin lukemista. Luettuani jutun, huomasin, että käytin Saksassa asuessamme vaistomaisesti monia Lucan niksejä kielen oppimisen tukena – ja opinkin kieltä yllättävän nopeasti. Miksen sitten ole täällä pystynyt läheskään samaan?!

Ensinnäkin Luca on sitä mieltä, että kieliä ei voi opettaa, niitä voi ainoastaan oppia ja että kielenoppimisprosessissa olisikin tärkeää löytää opastaja, ei opettajaa. Luca koki perinteisen kielten opetuksen erityisesti kieliopin osalta hämmentäväksi ja täytyy sanoa, että kuulostaa tutulta – en itse jostakin syystä ole koskaan oikein malttanut keskittyä pelkkään kieliopin ulkoa tankkaamiseen, vaan haluaisin päästä puhumaan kieliä mahdollisimman nopeasti. Muistan muuten, kuinka Saksassa hieman nolona sanoin suomalaiselle ystävälleni, joka oli asunut Saksassa vuosikausia, opiskellut siellä ja työskennellyt hyvässä työpaikassa pitkään, että teen paljon kielioppivirheitä, koska en millään tahdo muistaa kaikkien sanojen osalta, mihin sukuun ne kuuluvat. Ja kaikki saksaa opiskelleet varmasti tietävät, että jos muistaa sanan suvun väärin, menevät myös sanan taivutusmuodot todennäköisesti väärin. Arvaatteko mitä ystäväni vastasi? ”Edes kaikki saksalaiset eivät niitä osaa. Älä välitä, puhut tosi hyvin!” Saksantunneilta vain oli jäänyt sellainen kuva, että juurikin nämä suvut taivutusmuotoineen ovat kielen perusta (ja ymmärrän toki että kyllähän ne osittain ovatkin!) – jos olet opiskellut saksaa, muistat kenties ne tylsän näköiset taulukot, joiden avulla näitä taivutusmuotoja harjoiteltiin. Jos kuitenkin olisin jäänyt jumiin siihen ajatukseen, etten voi puhua saksaa, koska en hallitse näitä muotoja 100%, en varmasti olisi edistynyt kielen oppimisessa juuri lainkaan. Arabian (/darjan) osalta tällaiseksi kompastuskiveksi on meinannut muodostua äänteiden lausuminen, joka on aikuiselle suomalaiselle äärettömän vaikeaa, ellei mahdotonta. Kun Luca oppi oikeanlaisen opastajan avulla rakastamaan opiskelemaansa kieltä, alkoi oppiminen sujua!

1000 words in Arabic

Opiskellessaan englantia Luca käytti yksinkertaisia menetelmiä – luki kirjoja, katsoi joka päivä elokuvia ja puhui viikoittain ohjaajansa kanssa – englanniksi tietenkin. Aikoinaan ehkä yksi englanninopettajan tärkeimmistä vinkeistä oli se, että kannattaa lukea englanninkielisiä kirjoja – kieli alkoi avautua aivan uudella tavalla, kun luettava oli erityisen kiinnostavaa! Edelleenkin tykkään lukea englanninkielisiä dekkareita. Kirjekaverit ympäri maailman auttoivat myös pitämään kielitaitoa yllä ja kannustivat oppimaan aina vain lisää! Muistan myös, että isäni tilasi minulle aikoinaan englanninkielistä nuorten lehteä – mikä oli sen aikaisellä syrjäkylällä erittäin epätavallista. Mielenkiintoinen sisältö tuli luettua läpi, vaikka osan tekstin sanoista jouduinkin tarkistamaan sanakirjasta. Vaikka siis asuinkin erittäin pienessä kylässä pienellä paikkakunnalla ennen internet-aikaa, keksin silti keinoja, joiden avulla sain yhteyden ”ulkomaailmaan”.

1000 words in Arabic

Saksassa luin ensin sanomalehtiä, koska niiden tekstit olivat tietysti kirjojen tekstejä lyhyempiä ja kuvien kera helpommin ymmärrettäviä. Saksassa myös katsoin arkiaamuisin useamman tunnin telkkaria, koska odotin tyttöä ja voin aamuisin pahoin. Poika leikki aina olohuoneessa Dubloilla tai muilla leluilla ja minä leikin vieressä katsellen samalla telkkaria sen mitä pahoinvoinnilta ja oksentelulta pystyin. Saksan televisio-ohjelmat ovat tosi mielenkiintoisia ja vaikka ohjelmien dubbaaminen ehkä johtaakin siihen, etteivät saksalaiset opi ohjelmien kautta muita kieliä, niin minulle siitä oli etua. Ei ollutkaan ihme, että uutta sanastoa tuntui tarttuvan päivittäin. Tytön, toisin kuin poikien, kohdalla raskaudenaikainen pahoinvointi oli onneksi nimenomaan lähinnä ainoastaan aamupahoinvointia, ja voin iltapäivät yleensä erinomaisesti, minkä ansiosta pääsin pojan kanssa ulkoilemaan iltapäivisin. Ulkoilimme yleensä joka päivä nelisen tuntia tutustuen Baijerin upeisiin maisemiin ja puhuen paikallisten kanssa. Saksalaisten kohdalla tuntui pätevän erityisen hyvin Nelson Mandelan toteamus: ”Jos puhut toiselle henkilölle sellaista kieltä, jota hän ymmärtää, se menee hänen päähänsä. Jos puhut hänelle hänen omaa kieltään, se menee hänen sydämeensä.” Alussa nimittäin yritin käyttää englantia, mutta huomasin hyvin pian, että saksalaiset todella arvostivat yrityksiäni puhua saksaa!

1000 words in Arabic

Myös algerialaiset arvostavat yrityksiäni puhua darjaa. Tosin moni yrittää puhua kanssani ranskaa huomattuaan, että olen ulkomaalainen, ja hämmästyy kuullessaan, että mieluummin puhuisin arabiaa. Tuntuu, että täällä ulkomaalainen tarkoittaa ranskalaista ja että vieras kieli tarkoittaa ranskaa – muita vaihtoehtoja ei usein tunnu olevan! Huomaan myös, että osa algerialaisista kiinnittää saksalaisia enemmän huomiota tekemiini kielioppivirheisiin (tai sitten se johtuu vain siitä, että osaan darjaa niin paljon huonommin kuin saksaa!) ja osa ei joko ymmärrä tai ei ole ymmärtävinään puhettani näiden virheiden vuoksi. Huvittavinta on se, että osa kysyy toiselta vieressä istuvalta algerialaiselta, että ”mitä se nyt sanoi?” ja toinen osaa kyllä aivan sujuvasti kertoa, mitä juuri äsken sanoin. Darjaa puhuvista ulkomaalaisista ei monellakaan oikein tunnu olevan kokemusta ja vallalla on hieman sellainen käsitys, että ”jos lapsikin oppii kielen nopeasti, niin miksei sitten aikuinenkin”. Saksassa oli ihanaa saada omasta kielitaidosta toistuvasti positiivista palautetta ja myös Luca mainitsee tämän asiaksi, joka innosti häntä oppimaan kieltä aina vain lisää. Täällä anoppi on vahvin tukijani – anopin mielestä ”ymmärrän aivan kaiken”. Toinen juttu on täällä se, että monen naisen elämänpiiri on niin kovin suppea, että keskustelunaiheet pyörivät helposti lasten ja kodin ympärillä. ”Mitä ruokaa teit tänään?”, ”Miten lapsilla menee koulussa?”, ”Mitä äidillesi kuuluu?”. ”Miten isäsi voi?”, ovat tavallisia kysymyksiä, joihin osaan jo vastata, mutta sanavarasto ei oikein pääse kehittymään, jos keskustelunaiheet ovat lähes aina toistensa kaltaisia. Sellaisessa seurassa, jossa puhutaan muustakin, vastapuoli osaa usein englantia, jolloin mielelläni vaihdan tähän huomattavasti vahvempaan kieleeni – vaikkei kenties pitäisi. Olen vain aina niin iloinen päästessäni keskustelemaan ”syvällisiä”, että heitän mielelläni hetkeksi sivuun tavoitteeni oppia kieltä.

1000 words in Arabic

Kiireinen arki on ehkä suurin syy siihen, ettei kielen oppiminen ole oikein edistynyt odotetulla tavalla. Teen töitä kotoa käsin, hoidan lapset, eläimet ja kodin ja vapaa-ajalla haluan tutustua Algeriaan yhdessä lasten kanssa, minkä vuoksi ehdin tavata paikallisia loppujen lopuksi melko vahän. Lisäksi kulttuurierot ovat toki suuremmat kuin Saksan kohdalla ja niihinkin sopeutuminen on vienyt jonkin verran energiaa, joskin ehkä vähemmän kuin etukäteen oletin. Nautin elämästäni, koska koko ajan on mielekästä tekemistä ja työkin on kivaa eikä läheskään niin stressaavaa kuin aikoinaan Suomessa, mutta kielen oppimisen kannalta tilanne ei kyllä ole se optimaalisin. Telkkarin katsominen on täällä jäänyt lähes kokonaan, mutta olen nyt ajatellut, että pyrin katsomaan edes joskus hieman algerialaisia TV-kanavia. Lapsethan katsoivat arabiankielisiä lastenohjelmia jo Suomessa, ja vaikka usein sanotaankin, että TV:n katselu olisi liian passiivista toimintaa kielen oppimisen kannalta, niin omalla kohdallani tämä on kyllä toiminut! Olen pyytänyt toisinaan miestä ja lapsia puhumaan minulle ainoastaan darjaa ja tätä pitäisi tehdä useamminkin.

Sanomalehtiä selailen täällä jonkin verran, mutta valitettavasti huomaan, että niiden ulkonäkö ei oikein houkuttele – teksti on monesti pientä ja aavistuksen suttuisen oloista ja kuvat epäselviä. Vaikken koe olevani kovin visuaalinen ihminen, on silti kynnys tarttua näihin lehtiin, joista osa on vieläpä ranskankielisiä. Jonkin verran vietin aikaani tehden lehtien erilaisia tehtäviä silloin kun olimme ylimmässä kerroksessa ”evakossa” maalaustöiden aikana ja silloin kun meillä ei vielä ollut kunnollista nettiyhteyttä – nyt tämäkin on valitettavasti jäänyt – huomasin nimittäin, että esimerkiksi erilaiset sanojen etsimistehtävät ovat aika tehokkaita arabian lukemisen harjoittelussa. Lehdistä sen verran, että oli mielenkiintoista huomata, että algerialainen arabiankielinen nettilehti julkaisi jutun siitä, kuinka Norja suunnittelee vuorenhuipun lahjoittamista Suomelle!

Darjan vaikeutta lisää se, ettei kieltä ole juuri lainkaan käytetty kirjoitetussa muodossa! Olen kuitenkin kuullut, että algerialaista mangaa olisi saatavilla darjaksi kirjoitettuna ja toivonkin saavani tällaisia lehtiä vielä käsiini! Ellen itse niistä mitään ymmärtäisikään, voisivat ne olla kivaa luettavaa lapsille. Rikasta kieltä sisältävät sarjakuvat ovat hyvää lukemista etenkin lukemaan opetteleville lapsille, koska niiden tekstit kiinnostavat lapsia ja ovat riittävän lyhyitä eli miksei sitten algerialaista mangaakin voisi käyttää oppimistarkoituksiin? Lastenkirjojen käyttö oppimisen alkuvaiheessa ei ole muutenkaan mielestäni hullumpi idea. Täällä vain harmillisen monet parhaista lastenkirjoista on ranskankielisiä. On aika yllättävää, että Mikko Mallikasta saa kyllä Suomen kirjastosta arabiankielisenä, mutta täällä suuri osa arabiankielisistä lastenkirjoista on ohuita läpysköjä – ja edelleenkin puhutaan arabiasta, ei darjasta.The Usbornen First Thousand Words In Arabic, jonka sivuilta tämän jutun kuvitus on kuvattu, on meillä ollut suosittu kirja ja kuten kuvastakin näkee, on kirja jo elämää nähnyt. 1000 sanaa on hyvä alku arabian oppimisen tiellä.

1000 words in Arabic

Luca on asunut monissa maissa ja onkin sitä mieltä, että omakohtaisten kokemusten saaminen esimerkiksi maan historiaan, paikallisiin ihmisiin, perinteisiin ja vitseihin liittyen on tärkeää myös kielen syvällisessä oppimisessa. Matkustelu on Lucan mielestä eräs motivoivin asia kielenoppimisessa. On ihan totta, että oikeastaan vasta paikan päällä ymmärtää, millaisia sanontoja natiivi puhuja käyttäisi missäkin tilanteessa – vaikka kieltä olisi kuinka opiskellut etukäteen, ei aivan samanlaista oppimista mielestäni tapahdu suljetussa luokkahuoneessa. Tässä olen oikealla tiellä, koska huomaan, että olen nykyisin erittäin kiinnostunut kaikesta mikä liittyy Algeriaan. Monta vuotta pidin Algeriaa pikemminkin välttämättömänä pahana, joka liittyi miehen historiaan, mutta olen nykyisin kääntänyt kelkkani täysin tässä asiassa!

Luca korostaa, että on erittäin tärkeää löytää juuri itselle sopivin ja tehokkain oppimistapa, minkä jälkeen mitä tahansa kieltä on mahdollista opiskella itsenäisesti. Toisaalta tässä pitää Lucan mukaan olla myös joustava ja mukauttaa omaa oppimistyyliä kunkin kielen mukaan. Huomaan, että vaikken olekaan kovin innokas pänttäämään yksityiskohtaisia kielioppisääntöjä, tarvitsen tästä huolimatta kirjan opiskelun avuksi – opin kielen raamit lukemalla, mutta tykkään kaikista eniten harjoitella ja jalostaa lukemalla oppimaani käytännössä, vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. En onneksi ole kovin ujo enkä pelkää virheiden tekemistä.

Luca on myös sitä mieltä, että jos uusi opiskelemasi kieli muistuttaa äidinkieltäsi tai muuta jo aikaisemmin osaamaasi kieltä, kannattaa uuden kielen puhuminen aloittaa samantien jo opintojen alussa. Suomessa tämä saattaisi toimia viron kohdalla, kunhan vain muistaisi, että osa suomenkielen sanoista tarkoittaa viroksi jotakin aivan muuta. Darjan osalta sekä arabian että ranskan alkeiden opiskelusta on ollut hyötyä – ranskan alkeet ovat auttaneet huomattavasti esimerkiksi erilaisten kylttien ja yksittäisten sanojen ymmärtämistä. Arabian alkeita opiskelin Suomessa kansanopistossa yli 10 vuotta sitten, minkä lisäksi olen opiskellut miehen avustuksella itsenäisesti kotona. Ranskan alkeita opiskelen nettikurssin avulla.

Lucan mielestä minkään kielen oppiminen ei ole hyödytöntä. (Yritän itse pitää tämän mielessäni harmitellessani (pakko)ruotsin opintojani.) Eräs Lucan kenties erikoisimmista tavoista oppia kieliä, on tehdä YouTube-videoita, joissa hän puhuu eri kieliä. En usko, että tulette koskaan näkemään YouTube-videota, jossa puhun darjaa, mutta ajatus on tästä huolimatta mielenkiintoinen. Nimenomaan videoista saatu positiivinen palaute toimi Lucan kohdalla opiskelumotivaation lisääjänä. Luca myös kertoo, ettei koskaan valitse itse seuraavaksi opiskelemaansa kieltä, vaan antaa kielen valita hänet. En varmaankaan opiskelisi darjaa, ellei se olisi tullut elämääni miehen ja lasten kautta eli sikäli kyllä darja on valinnut minut!

Lucan neuvo siitä, ettei kielen maineen pitäisi antaa pelotella, kolahti. Huomaan toisinaan perustelevani itselleni, että oppimiseni on hidasta, koska arabia on maailman vaikeimpia kieliä ja koska darjaan liittyy vielä omat lisähaasteensa. Mutta jos Luca on oppinut mandariinikiinaa, niin enkö minä muka voisi oppia darjaa? ”Älä luovuta!”, on Lucan neuvo. On inspiroivaa lukea tällaisista ihmisistä, jotka eivät anna edes mandariinikiinan säikäyttää! Lucalta kysytään usein, miksi hän on opiskellut niin kovin montaa kieltä, johon hän vastaa, ettei elä opiskellakseen kieliä, vaan opiskelee kieliä elääkseen parempaa elämää.

Olisi mielenkiintoista kuulla, millaiset keinot ovat toimineet muilla kaikista parhaiten uuden kielen oppimisessa? Minkä osaamasi kielen opiskelu on tuntunut haastavimmalta?

Advertisements

2 thoughts on “Kieli solmussa – kielen oppimisesta

  1. Kiva kirjoitus taas! Itse alan toivottavasti pian työskennellä kieltenopettajana, ja Suomessa olisi hyötyä jos olisi myös pätevyys ruotsin opettamiseen. Mulla ei vaan ole siihen kieleen sellaista suhdetta että jaksaisin sitä opiskella yliopistossa, ainakaan nyt. Ja ehkä se ikuinen opiskelijana olokin kyllästyttää 🙂

    Tykkää

  2. Kuulostaa kivalta – uskoisin, että varsinkin lukiossa kielten opettaminen on mukavaa, kun opiskelijat ovat yleensä motivoituneita! Mitä kieliä aiot opettaa? En itsekään jostakin syystä ole ikinä oikein tykännyt ruotsista enkä muista sitä juuri koskaan koulun ulkopuolella käyttäneeni – ymmärrän ruotsia yllättävän hyvin ja olen suorittanut jopa virkamiesruotsin (mitä ei kyllä uskoisi 🙂 ). Ehkä se johtuu ainakin osittain juuri siitä, ettei kielen valinta ole ollut vapaaehtoinen? Harmittelen juuri sitä, että ellen olisi opiskellut ruotsia, olisin kenties voinut opiskella sen sijaan ranskaa, jota nyt kipeästi tarvitsisin. Vaikka tällaisia 11 kieltä hallitsevia lahjakkuuksiakin on olemassa, niin omalla kohdallani kyllä tuntuu siltä, etten ihan loputtoman montaa kieltä kykenisi sujuvasti oppimaan – kun tosiaan pitää ehtiä kaikenlaista muutakin :).

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s