Pukukoodimoka

(Video: Youtube / Beauty By Chai)

Mistä huomaa, ettemme ehkä olekaan aivan niin sopeutuneita Algeriaan kuin saatamme toisinaan luulla ja ettemme kenties tunnekaan maan kulttuuria aivan niin hyvin kuin voisi jo kuvitella? Viimeistään huomasimme tämän saavuttuamme erääseen juhlaan tavallisissa kesämekoissamme ja -kengissämme muiden vieraiden oltua pukeutuneena toinen toistaan kauniimpiin juhla-asuihin – eikä ainoastaan yhteen juhla-asuun, vaan suuri osa vieraista vieläpä vaihtoi asua kesken juhlan useampaan kertaan. Huomasin piilottelevani kesäsandaalejani pitkän maksimekkoni helmojen suojissa muiden juhlijoiden kävellessä sellaisilla piikkikoroilla, etten kieltämättä taitaisi pysyä sellaisilla edes pystyssä ja väkertäväni pikapikaa hieman juhlavampaa kampausta tytön hiuksiin. Hieman kärjistetysti sanottuna erosimme joukosta lähes yhtä paljon kuin farkuissa ja T-paidassa itsenäisyyspäivän linnanjuhlaan osallistuva vieras tai samaisissa vaatteissa lukion vanhojen tansseihin osallistuva lukiolainen. Youtube sai tällä kertaa auttaa kertomaan teille hieman siitä, minkä tyylisiä vaatteita juhlassa oli – sillä vaikka otimme juhlan aikana toki kuvia, en mielelläni jaa kuvia sellaisista ihmisistä, joiden en usko haluavan esiintyä netissä juhlavaatteissaan. 

Juhla oli luonteeltaan sellainen, jollaisessa en ollut aikaisemmin koskaan ollut ja jonka kohdalla olin etukäteen jopa hieman miettinyt, että haluanko mennä lainkaan. Päätin kuitenkin juhlaan osallistua, mutten olisi osannut lainkaan kuvitella, että juhlaan olisi pitänyt pukeutua niinkin juhlavasti – kyseessä kun eivät olleet häät, joihin kyllä olen osallistunut jo monta kertaa ja joihin hoksaan jo pukeutua aikalailla juhlan vaatimalla tavalla. Olin muuten aika käärmeissäni mies-raukalle kotimatkalla, koska mies oli nimenomaan sanonut ennen lähtöä, että ”menemme vain syömään – se ei ole juhla”. Tajusin kuitenkin, että koska miehet ja naiset on täällä usein juhlissa eroteltu eri tiloihin (tälläkin kertaa miehet oli heitetty syömään pihalle), ei miehellä ole oikein minkäänlaista käsitystä siitä, miten naiset täällä juhliin pukeutuvat ja laittautuvat. Mies on kuitenkin täällä paikan päällä se, johon etupäässä turvaudun halutessani tietoja maan kulttuurista, mistä seurasi se, että siinä missä minä lähdin juhlaan suoraan töiden ja suihkun jälkeen hiukset vielä kosteina nopealle nutturalle kietaistuina, oli moni vieraista viettänyt varmasti tuntikaupalla aikaa laittautumiseen!

Perinteiset juhlakaftaanit maksavat usein monta sataa euroa ja minua hämmästyttääkin usein se, kuinka sellaisellakin äidillä, jonka lapsilta saattaa puuttua asioita, jotka kuuluvat mielestäni ihan lapsen perushuolenpitoon, saattaa olla tällaisia juhla-asuja kaapissaan useita kappaleita. Tai sellaisella äidillä, joka kauhistelee vaikkapa säilykeananasten kalleutta. Tässä kohtaa käytännöllinen suomalainen kohtaa ehkä yhden suurimmista kulttuurieroista. Tiedän, että moni on saanut nämä asut mennessään naimisiin, mutta tiedän myös, että ellei meillä olisi varaa kunnollisiin lastenvaatteisiin tai monipuoliseen ruokaan, ja jos kaapistani sattuisi löytymään tällaisia ”aarteita”, lähtisivät ne kyllä hyvin äkkiä myyntiin. Suomessa kasvanut vanhin poikamme on muuten selkeästi omaksunut tähän asiaan kovin suomalaisen näkökannan, koska hän totesi juhlan jälkeen valitettuani miehelle vaatimatonta pukeutumistamme, että ”mieti, kuinka paljon tärkeämpiä asioita olet saanut niihin vaatteisiin kuluneilla rahoilla!”. Myös mies arvostaa vaatimattomuuttani. Tyttö sen sijaan tuntuisi haluavan pukeutua enemmän ”maassa maan tavalla” ja oli jollakin lailla tosi pahoillaan siitä, että olimme niin kovin alipukeutuneita tässä juhlassa. Äitinä tämä herättää aikalailla ristiriitaisia tunteita, kun toisaalta en ole itse juuri lainkaan ulkonäkökeskeinen ihminen enkä haluaisi opettaa tyttöäkään siten, että hänen itsetuntonsa rakentuisi kaiken ulkoisen varaan, toisaalta taas ymmärrän kyllä aivan hyvin, että 12-vuotias tyttö haluaa olla samanlainen kuin kaikki muutkin ja että ulkopuolelta tulevat paineet voivat olla melko kovat.

Vaatteiden lisäksi kulta- ja muut korut ovat tärkeä osa juhla-asua! Tyypilliset juhlakorut ovat näyttäviä ja suuria – ja niitä on paljon! Mietin tässä, että osa Kalevala-koruista voisi kyllä mennä täälläkin juhlakoruista ja loisi samalla asuun kivan suomalaisen ominaispiirteen – osa paikallisten korujen muotoilusta kun muistuttaa mielestäni yllättävänkin paljon Kalevala-koruja. Youtube saa jälleen näyttää mallia.

(Video: Youtube / chelli ghania)

Kaikesta edellä kirjoittamastani huolimatta olen kuitenkin toki sitä mieltä, että juhlava, tilaisuuteen sopiva pukeutuminen ja laittautuminen on kohteliasta sekä osoittaa juhlan järjestäjälle, että vieraat kunnioittavat juhlatilaisuutta. Olenkin myös tässä asiassa pyrkinyt etsimään jonkinlaista keskitietä, löytämään oman tapani laittautua, siten että olen tilaisuuteen sopivasti pukeutunut, mutta kuitenkin myös siten, että vaatteet ja asusteet tuntuvat omilta. Olen hankkinut tällaisia juhlia varten muutaman paikallisen juhlapuvun, jotka ovat sieltä vaatimattomammasta päästä, mutta kuitenkin melko näyttäviä. En näe järkeä usean sadan euron laittamisessa yhteen pukuun, mutta muutamilla kympeilläkin saa jo sellaisia pukuja, joissa ei erotu liikaa joukosta ja tuntee olonsa juhlavaksi. Tällainen puku olisikin ollut kaapissa myös tätä juhlaa varten, jos vain olisin tiennyt, että juhla olisi vaatinut niinkin juhlavaa pukeutumista. Lisäksi olen hankkinut mieleisiä suurehkoja ja näyttäviä rihkamakorvakoruja, joita muuten moni muukin juhlavieras näyttää nykyisin käyttävän aidon kullan sijaan. Vaatteiden vaihtorumbaan en aio lähteä mukaan, vaan olen kyllä edelleenkin sitä mieltä, että yhden juhlasun per juhla on riitettävä!

Suomalaisen on mielestäni lähes mahdotonta ylilaittautua algerialaisiin juhliin, mutta kahdessa tilaisuudessa olen kyllä hämmästynyt algerialaisten ”alipukeutumista”. Hautajaisissa nimittäin vainajan naispuoliset omaiset esiintyivät koko tilaisuuden ajan kotimekoissaan vaihtamatta lainkaan asua edes astetta arkiasua parempiin. Täällähän siis yleisesti naiset pukeutuvat kotona ”talvisin” hieman suomalaista kylpytakkia muistuttaviin pitkähihaisiin mekkoihin ja kesäisin lyhythihaisiin puuvillamekkoihin eikä näitä asuja vaihdettu, vaikka hautajaisvieraita kävi talossa arviolta useita satoja. Varsinaiseen hautaamiseen naiset eivät täällä osallistu eivätkä myöskään ole hautausmaalla paikalla hautauksen aikana, mutta kotona vainajan perheen naisilla on tärkeä rooli – itseasiassa hieman hämmästyinkin, kuinka hyvin pian läheisensä menettäneen perheen naisten piti koota itsensä ja valmistaa ruokaa runsaalle surijajoukolle – hautaaminenhan pyritään täällä järjestämään mahdollisimman pian kuoleman jälkeen. Toinen hämmästyksen aihe liittyi siihen, että tyttö kertoi osan syntymäpäivävieraista osallistuneen tytön ystävän syntymäpäiville yöpuvuissa.

Juhlapukeutumisen ja -laittautumisen lisäksi en vielä oikein aina hallitse juhlaruokia ja -leivonnaisia – siis mitä ruokaa ”pitäisi” syödä missäkin juhlassa. Kerran yksi miehen veljistä kysyi, olinko valmistanut kyseisenä juhlapäivänä taminaa, perimakeaa ja perialgerialaista herkkua. En ollut, vaikka osaan kyllä tehdä taminaa, mutta olin aina luullut, että sitä valmistetaan täällä vain juhlistettaessa lapsen syntymää – meillä kotonahan sitä toki valmistetaan aina kun mieli tekee.

 

 

Advertisements

3 thoughts on “Pukukoodimoka

  1. Itse olen huomannut Marokossa saman noista hautajaisista ja myöskin sen,että kylään voidaan mennä esim.sukulaiselle yöpuvussa???siis täh???Itse en menisi yöpuvussa edes kerrostalossa asuessamme roskia viemään.Ja yöpuvussa voidaan myös joskus hengailla kaupungilla/ravintolassa…
    Suomessa on yleensä tapana,että yöpuvussa ollaan vain ja ainoastaan perheen kesken,ei edes silloin kun on sukulaisia kylässä tms.

    Tykkää

    • Kiva, kun kommentoit 🙂 Niin, tämä tuntui tosiaan ristiriitaiselta, kun toisaalta taas juhliin pukeudutaan ja laittaudutaan niin valtavan juhlavasti. Ihmettelin silloin hautajaisten kohdalla, että milloin naiset vaihtavat vaatteita ja hämmästyin, kun niin ei tehtykään. En toki odottanut, että surujuhlaan olisi pukeuduttu kovin juhlavasti, mutta oletin, että jonkinlaiset ”päällysvaatteet” olisi sentään vaihdettu päälle. Kulttuurieroja nämäkin – ja uskoisin, että Marokossa monissa asioissa toimitaan samoin kuin täällä. Monet juhlavimmat ja kalleimmat kaftaanit on muuten tuotu tänne juurikin Marokosta.

      Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: Pukukoodimoka - Algeria lapsiperheen silmin

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s