Näytöseläimiä

PortAventura

Tykkäämme käydä lasten kanssa eurooppalaisissa huvipuistoissa ja monia suosikkeja onkin löytynyt esimerkiksi Saksasta. Monissa huvipuistoissa on kuitenkin yksi asia, joka tuntuu arveluttavalta ja se on villieläinten käyttö erilaisissa näytöstarkoituksissa. Valitettavasti esimerkiksi merileijonat ja delfiinit tuntuvat olevan yllättävän yleisiä huvipuistojen viihdyttäjiä – löytyyhän delfiinien osalta esimerkki ihan koti-Suomestakin. PortAventuran osalta ajattelin etukäteen, että onpas mukavaa, kun tästä huvipuistosta ei näytä löytyvän lainkaan villieläimiä, mutta asia ei ollutkaan ihan niin…

Puistossa järjestettiin nimittäin lintushow. Ajattelin ensin, että linnut olisivat lemmikkilintuja, kuten erilaisia papukaijoja, joiden käyttäminen näytöksissä on mielestäni ainakin jossakin määrin hyväksyttävämpää kuin villieläinten. Rajanveto tosin tuntuu tässä asiassa vaikealta; onko oikein, että edes vuosikausia ihmisten lemmikkieläiminä pidetyt eläimet joutuvat esiintymään saadaksemme viihdykettä? Missä raja menee – huviajeluissa hevosilla tai kamelilla, metsästyshaukoissa, yleisöakvaarioissa, eläintarhoissa vai niissä delfinaarioissa? Olen itse ajatellut jotenkin niin, että jos lemmikki- tai kotieläimenä pidettävän eläimen esiintyminen tai työnteko on sellaista toimintaa, joka on sille luonteenomaista eikä liian rankkaa ja jos koulutustilaisuuksissa ei käytetä väkivaltaa, olisi tällainen toiminta vielä ihan ok. Mutta villieläimet ovatkin sitten kokonaan toinen juttu. Eläintarhojen aiheuttamat ajatukset ovat kovin ristiriitaisia, vaikka niissä kyllä käymmekin.

Näytöstä mainostettiin opettavaisena ja lapset tietysti halusivat linnut nähdä, joten päätimme näytökseen osallistua. Myönnän, etten kaiken sen mukaansa tempaavan hulinan keskellä kovin tarkasti edes lukenut mistä näytöksessä on kyse. Alkuun näyttikin siltä, että näytöksen linnut olisivat kodeistakin tuttuja papukaijoja ja lapsista oli tietysti hauskaa kuulla, kuinka papukaijat osasivat puhua englantia. Yksi papukaija laitettiin hakemaan yleisön joukossa rahaa sekä luottokortti niitä pitelevän lapsen ja miehen käsistä. Näitä ”apuesiintyjiä” pyydettiin vieläpä vääntäytymään erilaisiin asentoihin papukaijan tehtävän vaikeuttamiseksi. Esiintyjä tiesi, että puhun englantia, koska ehdimme vaihtaa muutaman sanan ennen näytöstä ja selitti minulle englanniksi, että on pahoillaan, kun on laiminlyönyt esityksensä kääntämisen, mutta nyt hän kääntää sen verran ja kertoo, että tässä on kyseessä paikallinen tanssi. Tämä sai tietysti yleisön ratkeamaan nauruun.

PortAventura

PortAventura

PortAventura

Esityksen edettyä lavalle alkoi tulla kuitenkin toinen toistaan eksoottisempia lajeja mikä herätti kyllä runsaasti kysymyksiä: miksi nämä linnut ovat vangittuina, miten ja missä niitä hoidetaan esitysten välillä ja miten ne on saatu koulutettua? Eräs poika pelästyi kesken näytöksen niin paljon, että joutui poistumaan koko näytöksestä. Tämä johtui siitä, että suuri lintu lensi päidemme ylitse heti sen jälkeen, kun esiintyjä oli sanonut leikillään käsittääkseni jotakin sen tapaista, että pitäkää lapsistanne huoli, nyt tulee sellainen lintu, joka voi viedä lapsenne. Meidän erittäin eläinrakas 3-vuotiaamme oli ainoastaan innoissaan ja kysyi, että saako silittää lintua. Upean Alhambran keskelläkin juuri tämä poika huomasi eräässä altaassa uineet sammakonpoikaset ja algerialaisessa maalausalan kaupassa poikaa kiinnosti oman huoneensa seinän väriä enemmän liikkeen kaunis akvaario. Tosin ehkä oli myös hyvä, ettei poika ymmärtänyt espanjaa ja me saimme pidettyä ninomme rauhallisena…

PortAventura

PortAventura

PortAventura

Vaikka nämä blogikuvat on jälleen totuttuun tapaan nopeasti ja vähän sinne päin räpsittyjä, niin niihin on siitä huolimatta mielestäni ikuistunut loistavalla tavalla esiintyjän oma innostuneisuus asiaansa kohtaan. Olisikin ollut mielenkiintoista tietää enemmän esiintyjän taustoista: Miksi hän esiintyy tällaisten lintujen kanssa ja osallistuuko hän jotenkin myös lintujen suojeluun? On hyvin mahdollista, että hän kertoi itsestään enemmänkin näytöksen aikana, mutta se saattoi mennä meiltä ummikoilta ohi.

PortAventura

PortAventura

PortAventura

PortAventura

PortAventura

Kaiken kaikkiaan tämä oli erittäin mielenkiintoinen esitys, josta jäi kuitenkin kovin ristiriitainen olo. Toisaalta näytöksessä esiintyivät selkeästi eniten juurikin kesyt papukaijat ja näiden kaikista villimpien kavereiden esiintyminen oli hyvin lyhytaikaista – lähinnä ne liihottivat yleisön yli ja tepastelivat hetken lavalla tekemättä sen kummempia temppuja – tästä huolimatta ne olivat kuitenkin aivan väärässä paikassa. Olisikin kiva kuulla, että mitä mieltä olette – missä menee eläinten käytön raja, jos tavoitteena on ainoastaan viihdyttää ihmisiä? Onko oikeutetumpaa käyttää eläimiä sellaisissa tilanteissa, joissa näytösten kautta pyritään tarjoamaan lapsille ja nuorille uutta tietoa tai joissa pyritään edistämään lajin suojelua? Entäpä tilanteissa, joissa eläimiä käytetään terapiatarkoitukseen?

Mainokset

6 thoughts on “Näytöseläimiä

  1. Papukaijatkin ovat sinänsä alunperin villieläimiä – minun mielestäni on hyvin kyseenalaista, että niitä pidetään häkeissä lemmikkeinä saati mukana huvipuistojen esityksissä.

    Belizessä missä ennen asuimme oli papukaijojen pitäminen lemmikkinä kielletty; siellähän asuu luonnonmukaisena erilaisia toinen toistaan kauniimpia papukaijalintuja. Ikävä kyllä kielloista huolimatta monilla oli häkkipapukaijoja. Ne ovat rahakas bisnes; lintuja otetaan jatkuvasti kiinni poikasina ja vanhempinakin ja myydään hyvällä rahalla eteenpäin.

    Ainut tuollainen eläimiä käyttänyt esitys mikä ei minusta ole tuntunut pahasti kyseenalaiselta oli amerikkalaisessa eläinpuistossa näkemäni esitys jossa esiintyivät koulutetut löytökoirat. Esityksiä ei ollut päivässä rajattoman monta ja koirat toivat toisaalta esille sen kuinka nokkelia ja taitavia voivatkaan olla monirotuiset katukoirat. Esityksen yhteydessä myös muistettiin, että katukoiria on paljon kotia vailla. Toivottavasti yksi jos toinenkin koirasta unelmoiva päätyy esityksen myötä antamaan kodin kodittomalle koiralle rotukoiran sijaan!

    Ylipäänsä en ole eläintarhojen tai eläinsirkuksien yms ystävä ollenkaan vaikka myönnettävä on, että olen silti lapsiani sellaisiin vienyt. Belizessä on mainio eläintarha joka perustuu eläintensuojeluun. Kaikki siellä olevat eläimet on otettu tarhaan koska ne eivät syystä tai toisesta ole pärjänneet luonnossa – ne ovat jääneet pienenä ilman emoa tms. Siellä kävin aina hyvällä omallatunnolla. Ja maatilaneläinpuistot ovat mielestäni ihan asiallisia nekin, jos ja kun kanat kuopsuttavat ja lehmät saavat laiduntaa kaikessa rauhassa.

    Tykkää

  2. Olet ihan oikeassa siinä, että papukaijatkin ovat alunperin villieläimiä, mutta jotenkin ajattelen, että sellaiset lajit, jotka ovat olleet ihmisten hoidossa jo useamman sukupolven ajan, olisivat jo sen verran kesyyntyneitä, etteivät edes pärjäisi enää luonnossa. Vähän samoin kuin vaikkapa koirat, hevoset ja kissatkin ovat olleet alunperin villieläimiä – mutta tämä taas on juurikin niitä rajanvetoja :). Euroopan puolella myös jotenkin, kenties naiivistikin, oletan, että suuri osa häkkilinnuista olisi tällaisia vankeudessa kasvaneita – ei luonnosta pyydystettyjä yksilöitä. Toisaalta en kyllä itsekään ”raaskisi” pitää suurta papukaijaa enkä enää oikein muutakaan lintua sellaisissa pienissä häkeissä, joita kodeissa usein näkee ja joissa ne eivät pääse kunnolla edes siipiään levittämään. Algeriassa myöskin osa häkkilinnuista on metsästetty suoraan luonnosta ja häkkilinnut ovat kenties suosituimpia lemmikkieläimiä niiden kauniin lauluäänen vuoksi. Papukaijoja kasvatetaan täälläkin myyntiin. Metsästyshaukkoja ei täällä taideta juurikaan käyttää, mutta sellaiseenkin olen lentokentällä törmännyt – oli tainnut tulla jostakin muusta arabimaasta omistajansa vaatetuksen perusteella. Muutenkin kaikenlaisten häkkieläinten pitäminen lemmikkieläiminä on alkanut tuntua jotenkin julmalta, vaikka lapsena meillä olikin esimerkiksi hamsteri.

    En oikein käsitä, miksi huvipuistoissa pitäisi yleensäkään olla eläimiä, kun siellä on muutoinkin aivan riittävän paljon huvituksia? Ja huomasin senkin, että tuollaisessa ympäristössä tulee helposti osallistuneeksi ”virran mukana” sellaisiinkin näytöksiin, joihin ei välttämättä menisi, jos asiaa pohtisi vähänkään pidempään. Sirkukset ovat toinen paikka, joissa valitettavan usein käytetään villieläimiä näytöksissä. Lasten on vaikeaa näitä rajanvetoja tehdä, joten pitäisi itse olla enemmän ”hereillä”. Raja eläinrakkauden ja suoranaisen eläinten riiston välillä on toisinaan yllättävänkin häilyvä.

    Tuo katukoirien esitys kuulostaa juurikin sellaiselta, jota voisi mennä katsomaan hyvillä mielin – hyvä idea! Täällähän valitettavan moni luulee, että kadulta otetut koirat ja kissat ovat ”likaisia” ja että sekarotuiset koirat ovat ”tyhmiä” – tuollainen näytös voisi olla omiaan hälventämään tällaisia ennakkoluuloja! Harmitti oikein, kun olisin halunnut vierailla Malagan lähellä olevassa aasien vanhainkodissa, joka kuulosti juurikin sellaiselta kohteelta, jonka toimintaa olisin halunnut tukea, mutta aika ei vain tällä kertaa riittänyt. Tähän lintunäytökseen osallistumisesta jäi erittäin ristiriitainen (ja itsekäs!) olo.

    Tykkää

    • Itse ajattelen, että olisi parasta kun papukaijoja ei käytettäisi esityksissä tai yleensä pidettäisi erityisesti esillä ettei kellekään tulisi mieleen sellaista haluta itselleen. Hyvin paljon niitä edelleen pyydystetään luonnosta eli ei ole sanottu, että kyse on aina monen sukupolven kesylinnuista.

      Metsästyshaukkoja olen nähnyt minäkin lentokentällä – kerran samassa koneessa lensi kanssamme Sudaniin parikin haukkaa omistajineen – ja myös myynnissä Qatarissa. Olen käsittänyt, että niitä tosiaan käytetään metsästyksessä apuna, eli kyse ei sinänsä ole ihan samanlaisesta vankeudesta kuin häkkilinnuilla vaan ne saavat myös lentää vapaina. Mutta voin olla väärässäkin.

      En voisi kuvitella minäkään ottavani lemmikiksi lintua tai oikein muutakaan häkkieläintä. Lapsena minulla oli useampia häkkieläimiä mutta eläinrakas äitini järjesti niille hyvin mukavat olot – lemmikkirottani muun muassa kulki aina vapaana kotonamme ja nukkui pöytälaatikossani, ja niin edelleen 🙂 Oma periaatteeni nykyään on se, että lemmikkejä ei osteta vaan löydetään (poikkeuksena se jos pitäisi maksaa eläinsuojeluyhdistykselle tms jonkinlainen tukimaksu lemmikin ottamisesta löytöeläintalosta); en halua osaltani lisätä minkään lemmikkilajin kasvatusta ja kysyntää.

      Meilläkin on tullut virran mukana mentyä sellaisiinkin paikkoihin joiden toimintaa en sinänsä pidä hyvänä tai tahtoisi tukea, mutta yritän nykyään pitää vähän paremmin kiinni periaatteistani – toisaalta lasten vuoksi tulee joskus edelleen joustettua. Tietyllä tapaa haluan heidän luoda omat ajatuksensa näistäkin asioista enkä liikaa pakottaa omien mielipiteitteni suuntaan.

      Tykkää

  3. On aivan totta, että papukaijojen esilläolo saattaa lisätä kiinnostusta hankkia sellainen kotiinkin ja on hyvä näkökohta tähän pohdintaan. Esimerkiksi monet lastenelokuvat ovat tuoneet joillekin eläinlajeille suurta suosiota: 101 dalmatialaista nosti dalmatialaisten kysyntää ja meillekin haluttiin bernhardilainen Beethowen-elokuvien innottamana eikä kumpikaan edellä mainituista roduista valitettavasti ole niitä kaikkein terveimpiä… Briteissä pöllojen pito lemmikkieläiminä nousi kuulemma huimasti Harry Pottereiden myötä…. Joskus on itsekin tehnyt mieli ostaa täällä pienessä häkissä nuokkuva papukaija ja rakentaa sille suuri, huoneen kokoinen tarha, mutta uskonpa, että näin tulisimme vain kannattaneeksi myyjän bisneksiä ja että tilalle ilmaantuisi pian uusi myynnissä oleva papukaija. Suurten papukaijojen pitäminen ei taida olla edes kovin helppoa eli siihen ei ihan noin vain voikaan ryhtyä.

    Meilläkin hamsteri oleili paljon valvottuna kotona vapaana, mutta olen tästä huolimatta joskus miettinyt, ettei se ehkä ollut aivan niin sopeutunut elämään ihmisten kanssa kuin vaikkapa kissa tai koira – vaikka se oli tosi kesy, niin en oikein tiedä, nauttiko se samaan tapaan rapsutuksista ja sylissä pidosta. Kanit saivat meillä kesäisin oli valvottuina vapaana puutarhassa ja valvomatta suuressa isän vartavasten rakentamassa tarhassa, jonne mahduimme itsekin sisään. Olenkin joskus miettinyt, että kaneja voisin ehkä pitääkin, jos ne saisivat olla vaikkapa puutarhassa vapaina.

    Metsästyshaukkojen pitoa on tainnut moni eläinsuojeluyhdistys kritisoida, esimerkiksi siitä syystä, että haukka ei metsästäessään osaa erotella saaliseläimiä ja saattaa tästä syystä saalistaa myös rauhoitettuja lajeja (tosin niinhän luonnonvaraisetkin haukat tekevät eli jälleen on kyse ainakin jossakin määrin rajanvedosta). Lisäksi metsästyshaukkojen hankkiminen aiheuttaa luonnonvaraisten lintujen pyydystämistä ja salakuljetusta.

    Muistan itse lapsena, kuinka suuri tapahtuma oli, kun pääsin esiintymään Särkänniemen delfinaariossa – en osannut jotenkaan lainkaan kyseenalaistaa sitä, että toiminnassa olisi ollut jotakin väärää. 80-90-luvulla näitä asioita ei ehkä muutenkaan tiedostettu niin kovin hyvin kuin nykyisin? Tämän vuoksi huomaan pitäväni tärkeänä, että näistä asioista ainakin keskusteltaisiin kotona.

    Aikoinaan luokallani oli muuten opiskelemassa eräs vegaani, jonka kanssa oli tosi mielenkiintoista keskustella näistä asioista – vaikka olinkin osittain eri mieltä, sain aina ajattelemisen aihetta näistä keskusteluista. Osa vegaaneistahan on sitä mieltä, että kaikenlaisten lemmikkieläinten, jopa koirien ja kissojen, pitäminen on itsekästä eikä eläimiä pitäisi pitää lemmikkieläiminä lainkaan. Koen tämänkin näkemyksen ongelmallisena, koska kuka sitten huolehtisi juurikin hylätyistä eläimistä, jotka ovat jo niin tottuneita elämään ihmisten kanssa, etteivät enää kovin hyvin pärjää yksin. Enkä jotenkaan jaksa uskoa, että hyvin hoidettu lemmikkikissa tai -koira kärsisi ihmisen hoivissa – pikemminkin päinvastoin. Juurikin sinun ajatuksesi siitä, ettei eläimiä pitäisi ostaa eikä niillä pitäisi tehdä bisnestä, vaan pitäisi pyrkiä pelastamaan hylättyjä, kotia tarvitsevia eläimiä, on alkanut minustakin tuntua siltä kaikista järkevimmältä ajatukselta :).

    Tykkää

  4. Ehkä yksilötasolla ajateltuna kesypapukaijojen käyttö on edes jonkin verran hyväksyttävämpää kuin luonnonvaraisten, luonnosta pyydystettyjen lintujen käyttö, mutta Kata kyllä luetteli edellä monia hyviä näkökantoja siihen, miksi myös kesypapukaijojen käyttöä näytöksissä voi pitää arveluttavana – varsinkin jos asiaa ajattelee hieman laajemmasta näkökulmasta eikä pelkästään eläinyksilön kannalta.

    Härkätaisteluihin emme edes harkinneet osallistuvamme, vaikka taisimme kyllä ajella hevoskyydillä härkätaisteluareenan ohi Malagassa. En voi käsittää, ettei tällaista ”hupia” ole kielletty!!!! Enkä käsitä kuka sellaisista näytöksistä voi nauttia??

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s