Ihania päiviä rannalla

Rannalla2016

 

Olimme siinä mielessä ehkä outoja Espanjan matkaajia, ettemme käyneet Espanjassa lainkaan uimassa rannalla. Ajattelimme kuitenkin, että saamme Algeriassa uida mielinmäärin, joten halusimme käyttää Espanjassa viettämämme ajan johonkin aivan muuhun. Algerian yli 1 200 kilometrin rantaviiva tarjoaa lukemattomia kauniita uimarantoja ja olemmekin ehtineet käydä jo monella rannalla ja monenlaisin kokoonpanoin. Tykkään tosi paljon algerialaisesta ”rantakulttuurista” ja ajattelin hieman kertoa miksi.

Kesäisin rannat ovat monien algerialaisten perheiden lempipaikkoja – osa jopa telttailee viikkokausia rannalla. Monesti rannalle lähdetään usean sukupolven voimin ja retkeen varustaudutaan runsain kantamuksin – on eväitä, aurinkovarjoa, lasten leluja, pöytää ja vaikka mitä muuta. Sen lisäksi että perheet ottavat usein rannalle mukaan runsaasti eväitä, saa sieltä yleensä myös ostaa ainakin teetä ja pähkinöitä sekä suomalaisia hillomunkkeja muistuttavia leivonnaisia. Monilla rannoilla myydään myös lasten uimaleluja sekä hiekkaleluja. On mukava katsella, kuinka perheet heittäytyvät rannalla leikkimään lasten kanssa ja viettämään aikaa yhdessä.

Voitteko muuten kuvitella, että näimme mielestämme Espanjan matkan jälkeisellä ensimmäisellä rantakäynnillä pojan, joka oli kanssamme samalla lennolla Barcelonasta Algeriaan? Poika jäi mieleen, koska hän istui edessämme ja sanoi koneen alettua laskeutua useaan otteeseen pelkäävänsä kysellen jopa stuertilta, mitä lennolla oli tapahtumassa, kun kone tietysti heilahti jonkin verran laskeutumisen yhteydessä. Lisäksi poika jäi mieleen, koska hän tuli Espanjasta jalkapallojoukkueensa kanssa. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka hyvin joukkueen huoltajat saivat pidettyä suuren noin 10-vuotiaiden poikien joukkion kasassa ja kuinka tarkasti he pojista huolehtivat. Mies tunnisti näistä huoltajista useamman entisen kuuluisan algerialaisen pelaajan. Joukkueet saavat kuulemma suhthelposti viisumeita Eurooppaan ja matka tuntui olleen näillekin pojille elämys! Vaikka Algeria on valtavan suuri maa ja vaikka asukasmäärä on niin valtava, tuntui maailma kuitenkin lopulta aika pieneltä, kun törmäsimme samaan poikaan muutaman päivän sisällä kahdesti.

Auringonotto ei ole rannallaolon pääasia, vaan auringolta pyritään pikemminkin suojautumaan mahdollisimman hyvin. En itse ole koskaan tykännyt varsinaisesta auringonotosta, joten tämä sopii minulle erinomaisesti! Auringolta suojautumista varten rannoille kohoaa toinen toistaan värikkäämpien päivävarjojen ympärille koottuja ”telttoja”, joiden sisälle perheet asettuvat nauttimaan eväistä, rupattelemaan ja valvomaan lasten leikkejä. ”Teltan” kokoamiseen tarvitset päivävarjon, lakanan/lakanoita tai muuta sopivaa kangasta, pyykkipoikia sekä jonkin ”lattiaksi” sopivan peiton tai muun alustan. Päivävarjon jalka työnnetään syvälle hiekkaan, minkä jälkeen varjo avataan ja sen ympärille kiinnitetään pyykkipojilla ”seinät”. Lopuksi levitetään ”lattia” teltan sisään ja tuetaan lattiaa reunoilta hiekalla tai kivillä – voilà -teltta on valmis. Olin näkevinäni myynnissä sellaisiakin päivävarjoja, joissa ”seinäkangas” on jo valmiiksi varjoon kiinnitettynä, mikä vaikuttaa aika näppärältä, ja toki rannoilta yleensä löytyy myös vuokrattavia ”varjotelttoja”. Moni perhe suosii silti ihkaomaa varjoa, joka pyritään rannalla sijoittamaan mahdollisimman mieleiseen kohtaan.

Rannalla2016

Naisten pukeutuminen rannoilla on moninaista. Peittävät ”muslimiuimapuvut” näyttäisivät olevan tämän kesän rantamuotia, mutta joillakin rannoilla osa naisista käyttää myös tavallista uimapukua tai bikineitä. Osa naisista ui tavallisissa vaatteissa. Rannat näyttävät profiloituneen hieman eri tavoin eli osalla rannoista tavalliset uimapuvut ovat tavallisempia kuin toisilla. Sanoisin kuitenkin, että pienenpienet bikinit herättävät lähes millä tahansa algerialaisella rannalla huomiota, joten en suosittelisi aivan sellaista pukeutumista täällä. Toisaalta uimassa näkee kaikenkokoisia ja -ikäisiä naisia, joten myös ulkonäköpaineet voi unohtaa! Miehet puolestaan tuntuvat suosivan rentoja ja värikkäitä polvipituisia uimashortseja.

Olen itse kasvanut meren rannalla, jossa meitä lapsia vahdittiin erityisen tarkasti ja meren vaaroista varoiteltiin toistuvasti. Opin rakastamaan ja kunnioittamaan merta, mutta kieltämättä jonkin verran myös pelkäämään sitä. Muistan, kuinka vanhimpien lasten kohdalla olin heidän ollessaan pieniä aivan äärimmäisen tarkka lasten turvallisuudesta veden läheisyydessä – lapsilla oli jos jonkinlaisia turvavarusteita ja lupa mennä ainoastaan aivan rantaveteen. Jokainen lapsistamme on ollut pienenä arka veden suhteen ja olenkin alkanut miettiä, onko ylivarovaisuuteni ollut kenties tähän yksi syy? Mietin tänä kesänä, uskaltaakohan 3-vuotias lainkaan veteen vai tyytyykö hän ainoastaan leikkimään rannalla? Pari vuotta vanhemmasta isoveljestä on muuten otettu joitakin vuosia sitten hyvin samantapainen kuva leikkimässä algerialaisella rannalla ja minustakin on pienenä otettu osuva kuva, jossa leikin uimapukusillani niin matalassa rantavedessä, että nilkat juuri ja juuri kastuvat.

Rannalla2016

Pieni varovaisuus ja itsesuojeluvaisto on mielestäni tässä asiassa vain hyvä juttu – varsinkin, kun meillä on useampi lapsi vahdittavana, mutta toisaalta varovaisuuden ei pitäisi myöskään estää lasten oppimista, minkä kanssa itselläni on ollut hieman tasapainottelemista.

Rannalla2016

Rannalla2016

 

Laineiden oltua rauhallisimmillaan 3-vuotias uskaltautui uimakavereiden kanssa rantaveteen siten, että pidin pojasta samalla kiinni – ja voi sitä hihityksen määrää, kun laineet keinuttivat uimakaveria ja poika sai kaverin kyydissä juuri sopivat vauhdit! Isoimmista lapsista on kuoriutunut hyviä uimareita, kunhan minäkin olen alkanut oppia luottamaan siihen, että lapset kyllä pärjäävät hieman rantavettäkin syvemmässä vedessä. Toki edelleenkin vahdin lapsia tarkasti ja toki edelleenkin meillä on sääntönä, ettei vanhinkaan poika saa mennä liian kauaksi rannasta, vaikka onkin taitava uimari. Itseasiassa lapset tuntuivat lopulta saavuttavan ikätoverinsa nopeasti uimataidossa, vaikka taisivatkin oppia uimaan hieman myöhemmin kuin suomalaislapset yleensä. Liikunnallisuus ja uimakoulut loivat uimataidon oppimiselle hyvän pohjan.

Uimataitoa kyllä arvostetaan täälläkin, muttei sen opettamiseen välttämättä kiinnitetä niin suurta huomiota kuin Suomessa – kuka oppii mitenkin ja osa ei opi uimaan lainkaan. Oli ihanaa katsella kun arviolta noin kuusi-seitsemänkymppinen pariskunta oli rannalla ja mies opetti vaimoaan uimaan. Vaimoa näytti jännittävän, mutta hän näytti myös nauttivan ja luottavan siihen, että mies pitää häntä kyllä käsistä kiinni hänen uskaltautuessaan liukumaan viileään veteen. Miehen lapsuudenperheessä hänen sisarusparvestaan osa osasi uida lapsena ja osa ei. Tähän on aika yksinkertainen selityskin. Mies on yrittäjäperheestä, jossa oli aikoinaan monenlaista yritystoimintaa. Osa veljeksistä työskenteli rannalla ja taisi samalla tulla myös uineeksi aikalailla. Osa taas työskenteli perheen monissa kaupoissa, joista osa toimi perheen koti-villan alakerrassa. Mies oli näitä ”maakrapuja” eikä siis oppinut lapsena uimaan suurperheen yrittäjäisän oltua niin kiireinen, ettei oikein ehtinyt viedä uimaan niitä lapsia, jotka eivät muutoin rannalla työskennelleet. Vaikka uimataito jäikin oppimatta, on mies toisaalta ollut iloinen siitä, että hän pääsi jo nuorena monesti ulkomaille hankkiessaan myytävää perheensä kauppoihin – ehkä isä huomasi jo nuorena, että nimenomaan tämän pojan veri vetää maailmalle? Toisaalta tästä seurasi se, että mies meinasi hukkua silmieni edessä Suomessa. Olimme grillaamassa rannalla Helsingissä ja mies päätti vilvoitella rantavedessä, jossa oli kuitenkin äkkisyvä ihan lähellä rantaa. Luulin miehen pelleilevän, kun hän alkoi yhtäkkiä huitoa vedessä siten, että näytti melkein hukkuvan. Onneksi mies pääsi kuitenkin omin avuin vedestä pois! Tämä tilanne oli ehkä yksi kimmoke siihen, että mies kävi Suomessa uimakoulun, jota on kehunut vuolain sanoin. Liikunnallisena ihmisenä hän omaksui uimataidon nopeasti ja on nykyisin hyvä uimari – reippaasti minua parempi.

Tänä kesänä meillä on uimakavereina suuri valas sekä hieman pienempi krokotiili. Huomasin, että rannalla, jossa mutu-tuntumalla tuntui käyvän keskimäärin hieman varakkaampaa väkeä, lapsilla oli runsaasti hiekka- ja uimaleluja, mutta eräällä toisella rannalla, jossa, jälleen mutu-tuntumalla, kävijät tuntuivat olevan suurelta osin hieman köyhempiä, oli lasten lelujenkin määrä vähäinen. Tällä toisella rannalla uimakavereitamme kysyttiin monesti lainaan aina silloin kun ne olivat omilta lapsiltamme vapaina. Lapset tulivat kohteliaasti, mutta hieman ujonoloisesti, kysymään, saisiko lelujamme lainata ja palauttivat lelut meille hetken niillä leikittyään. Oli kiva katsella, kuinka hauskaa rannan lapsilla oli heidän ratsastaessaan valaalla ja krokotiilillä! Uimalelut ovat täällä suhteellisen kalliita – tyttö sanoi löytäneensä hieman pienemmän valaan kuin tuo meidän uimakaverimme miljoonalla dinaarilla – oletan kuitenkin tytön tarkoittaneen 10 000,00 dinaaria (noin 81 euroa valuuttalaskurin mukaan), mikä täällä voi myöskin tarkoittaa miljoonaa dinaaria, koska siinä on kuusi nollaa – vaikkakin kaksi viimeistä nollaa on erotettu pilkulla. Ihmettelen monesti, että yleensä rahoistaan niin kovin tarkat algerialaiset voivat olla tässä asiassa niin kovin leväperäisiä – siis, että sekä kymmenentuhatta että miljoona dinaaria voivat tarkoittaa miljoonaa dinaaria! Edullisemmat pienet uimalelut taitavat liikkua hinnoiltaan 2 000 dinaarin (noin 16 euron) molemmin puolin. Meidän valaamme on kirpputorilöytö Suomesta – löysin sen uutena, vielä paketissa olevana, kolmella eurolla ja mietinkin rannalla, että kunpa myyjä nyt näkisi, kuinka monelle lapselle valaasta oli suurta iloa!

Rannalla2016

Rannalla2016

Viime perjantaina laineet olivat rannalla yllättäen niin kovat, etten minäkään pystynyt uimaan, vaikka sisämaassa ei tuntunut lainkaan tuuliselta. Laineet heittivät minut jo pari kertaa päistikkaa istualleni yritettyäni uida. Rannalla oli nostettu keltainen lippu sen merkiksi, että uiminen oli jo hieman vaarallista, mutta kuitenkin sallittua lähellä rantaa, ja uimavahdit kehottivat pilliensä avulla liian kauaksi menneitä uimareita tulemaan lähemmäksi rantaa. Punainen lippu olisi tarkoittanut, ettei uimaan olisi ollut lainkaan asiaa. Mies ja vanhin poika uivat hieman, mutta lähinnä keskityimme pelailemaan rannalla ja syömään eväitä. Tästä huolimatta rannalla oli mukavaa ja ihmisiä oli perjantain kunniaksi paikalla runsaasti – jopa niin runsaasti, ettemme meinanneet päästä pois parkkipaikalta halutessamme lähteä kotimatkalle. Parkkivalvoja selitteli, että kun hän oli hetken jutellut ystävänsä kanssa, oli joku ehtinyt parkkeerata autonsa siten, että me ja moni muu jäimme sumppuun. Tilanne ratkaistiin peri-algerialaisella tavalla – pysäköity auto työnnettiin usean miehen hartivavoimin sen verran edemmäs, että pääsimme juuri ja juuri taitavan kuskin ansiosta ulos sumpusta. Paikalle oli vielä lähtiessämme tulossa autoja siinä määrin pitkinä jonoina, etten tiedä, miten ne saatiin mahtumaan täpötäydelle pysäköintialueelle, jota taidettiin jo meidän tullessamme laajentaa yksityishenkilön pihamaalle maan omistajan luvalla – ellei autoja sitten pysäköity päällekkäin?!?!

Mainokset

2 thoughts on “Ihania päiviä rannalla

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s