Ihanat lapset!

minni

Älä koskaan kasva niin isoksi,
ettetkö voisi esittää kysymyksiä,
älä koskaan tiedä niin paljon,
ettetkö voisi oppia jotain uutta.

-Og Mandino

Tämä ajatus on tullut mieleen viime aikoina siitä, miten juuri lapset osaavat usein aikuisia paremmin suhtautua asioihin, jotka ovat heistä outoja tai jotka ovat heille uusia – siitä miten rohkeasti paikalliset lapset yrittävät minuun tutustua. Huomaan toki, että myös monia lapsia jännittää ja ujostuttaa, kun he kohtaavat tällaisen äidin, joka ei aina toimi ihan kulttuuristen odotusten mukaisesti, jonka puhe saattaa kuulostaa hassulta ja joka näyttääkin erilaiselta kuin muut, mutta yllättävän reippaasti he uskaltautuvat tutustumaan ja esimerkiksi maistelemaan sellaisiakin ruokia, joita ovat tuskin koskaan aikaisemmin syöneet. Kun olen itse tuskaillut kielen oppimiseen liittyvien haasteiden kanssa, yhä useampi lapsi haluaa tulla puolitiehen vastaan – yhä useampi on nimittäin ilmoittanut haluavansa oppia suomea!

Kun olimme olleet maassa vasta vähän aikaa sattui hieman hassu tapaus. Olimme juuri lopettaneet ruokailun, kun poika sanoi: ”Kiitos ruuasta. Se oli tosi hyvää”. Ihmettelin hetken, että onpas vanhin poika tänään kohteliaalla tuulella, kunnes tajusin, että puhujahan oli lasten täysin algerialainen serkku! Hän oli kysynyt lapsilta, miten kyseinen lause sanotaan suomeksi ja osasi sen sanoa niin loistavasti, etten erottanut puheessa minkäänlaista aksenttia ja poika olisi mennyt omasta lapsestamme. On ihana huomata, että lapset pitävät minua sen verran kiinnostavana henkilönä, että ovat valmiita näkemään vaivaa ilahduttaakseen ja voidakseen kommunikoida kanssani. Heipat, moikat ja muut tervehdykset, samoin kuin ”Kivi, sakset, paperi” -leikki sujuvat jo monelta suomeksi. Joskus olen puolivakavissani pohtinut, olisiko sittenkin helpompaa opettaa puoli sukua puhumaan suomea kuin opetella itse darjaa.

Monen aikuisen kohdalla olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon; osa kyllä puhuu englantia paljon paremmin kuin olisin kuvitellut ja puhuu kanssani, kun olemme kahden, mutta kun muita algerialaisia on paikalla, moni tällainen henkilö on kuin ei olisi koskaan englantia opiskellutkaan. En oikein ole aivan varma mistä tämä johtuu?

Mainokset

2 thoughts on “Ihanat lapset!

  1. Minut yllätti aikoinaan se, että kreikkalaiset ujostelivat myös englannin puhumista joukossa. Jotenkin luulin, että vain suomalaiset ovat niin ujoja. Ja ihania nuo lapset, jotka haluavat oppia suomea. Mukavaa viikonloppua!

    Tykkää

  2. Aika jännä juttu, että teit Kreikassa saman havainnon. Muistelen, että Kreikassa nuoret puhuivat englantia reippaasti ollessaan kanssani kahden, mutta suuressa ryhmässä en siellä koskaan ollut. Kyse on varmaankin ujoudesta ja ehkä omien kykyjen epäilystä. Täällä epäilen myös, että ehkä ei haluta erottua joukosta sellaisella taidolla, joka kuitenkin on melko harvinainen. Nämä suomea opettelevat lapset ovat kyllä aivan ihania – ilahduttaa kovasti, vaikka toki pyrinkin kannustamaan englannin opiskeluun ennemmin kuin suomen :). Mukavaa viikonloppua myös sinne!

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s