Informaatiotulva ja riittämättömyyden tunteen peikko

En oikein tiedä, kuuluvatko tunne informaatiotulvasta sekä omasta riittämättömyydestä kulttuurishokin tyypillisiin piirteisiin vai olenko nyt vain tullut haukanneeksi liian suuren haasteen pyrkiessäni opettelemaan algerialaista arabian murretta, darjaa? Arabia on luokiteltu yhdeksi maailman vaikeimmista kielistä oppia – siis vieläkin vaikeammaksi kuin vaikkapa suomi ja paikallisessa kielessä on vielä sellainen ”pikkuinen” lisähaaste, ettei sitä esiinny juuri lainkaan kirjoitetussa muodossa. Hallitsin darjaa jonkinverran maahan tullessani, mutta olen tuskaillut sen tosiasian kanssa, ettei kielitaitoni ole parantunut odotettua vauhtia, mikä suurelta osin johtuu siitä, etten ehdi olla lainkaan riittävän paljon täysin algerialaisessa ympäristössä ja ettei kieltä tosiaan voi opetella lukemalla – lukemalla oppiminen kun tuntuu olevan minulle se kaikista vahvin ja luontaisin tapa oppia – kuulemalla oppimani asiat tunnun usein unohtavan paljon helpommin, ellei niiden ympärille kietoudu jotakin erityisen mielenkiintoista tarinaa. 

Täällä ei ole tarjolla kotouttamisohjelmia ulkomaalaisille maahanmuuttajille ja maahanmuuttaja onkin aikalailla oman onnensa nojassa. En myöskään ole voinut heittäytyä ainoastaan tähän sopeutumisprosessiin, vaan suuri osa maassaoloajasta on kulunut ensin kodin kuntoonlaittamisen ja opintojen ja sittemmin kodinhoitamisen ja työn parissa. Tiedän, että olen osittain huolehtinut muiden sopeutumisesta oman sopeutumiseni kustannuksella pyrkiessäni luomaan lapsille sellaiset olosuhteet, joissa sopeutuminen olisi mahdollisimman kivutonta, mutten olisi mielestäni voinut toimia toisin. Se, että työskentelen päivisin suomen- ja englanninkielisessä ympäristössä ei ainakaan auta kielitaitoni kehittymistä, mutta toisaalta täällä myöskin omasta toimeentulosta on huolehdittava alusta lähtien itse ja olen kyllä äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen löytänyt työtä, jota olen voinut tehdä tässä tilanteessa. Sekä opintoihin että uuteen työhön on lisäksi liittynyt niin paljon uuden oppimista, että olen jopa pelännyt, että tämän informaatiotulvan keskellä aivot eivät enää yksinkertaisesti kykene omaksumaan uutta informaatiota uuden sanaston osalta.

Kykenen tällä hetkellä keskustelemaan arkipäiväisistä asioista ja jopa vitsailemaan siten, että saan toiset nauramaan – mikä on mielestäni aika tärkeä taito, mutta kielitaitoni on toki erittäin kaukana natiivista. Toisinaan huomaan kuuntelevani keskusteluja, joista en saa lainkaan kiinni. Nyt olen alkanut saada kommentteja siitä, että miten on mahdollista, että lapseni puhuvat kuin algerialaiset, mutta minä en. Tällaisten kommenttien jälkeen tunnen itseni väistämättä tyhmäksi, vaikka toki tiedänkin, ettei tähän pitäisi olla syytä, etten oikeastaan edes voisi näissä olosuhteissa osata darjaa tämän paremmin. Joskus jopa hieman yllätyn, että pystyn muodostamaan pitkiä lauseita ja tuoda ajatuksiani julki, vaikka viimeisestä pidemmästä arabiankielisestä keskustelusta olisi kulunut kuukausi. Algerialaisten mielestä olen ollut maassa jo niin pitkään, että kielen pitäisi ilmeisesti sujua jo aivan sujuvasti. Ja toki ajan kuluessa olen itsekin alkanut pelätä jääväni ikuiseksi kielipuoleksi. Aika ei ole puolellani siinäkään mielessä, etten enää ole ihan nuori. Onneksi anoppi palasi Saksasta vakuuttelemaan kaikille, että ymmärrän kyllä aivan kaiken ja vaikkei tämä ihan totta olekaan, tuntuu silti hyvältä saada taustatukea.

On ollut aika mielenkiintoista huomata, että kommentoijat ovat yleensä sellaisia, jotka osaavat itse ainoastaan omaa äidinkieltään. Sama tilanne oli nimittäin havaittavissa myös Suomessa – miehen suomenkielentaitoa kommentoivat nimittäin lähinnä sellaiset, jotka osaavat itse ainoastaan suomea. Mies pärjää viidellä kielellä, mutta toki suomenkielessä on havaittavissa aksentti ja toki mies käyttää suomea puhuessaan lainasanoja saksasta ja englannista, joita näitä kieliä osaamaton ei voi ymmärtää. Suomessa miehen suomenkielentaitoa tosin kommentoitiin ainoastaan minulle – täällä algerialaiset kommentoivat suoraan puhujalle eli minulle.

Toisaalta on hämmentävää huomata, että olen sopeutunut maahan niinkin hyvin, että huomaan usein opastavani koko elämänsä Algeriassa asuneita lapsia siinä miten joissakin tilanteissa tulee toimia. Esimerkiksi metro ja kauppakeskus ovat olleet osalle aivan uusia asioita. Naisille osaan usein kertoa, mistä jotakin heidän tarvitsemaansa elintarviketta tai kodintavaraa kannattaisi etsiä tai että tiettyjä tuotteita löytyy kyllä Algeriasta, kunhan vain tietää mistä etsiä. Olen huomannut, että monen elinpiiri täällä on kovin suppea ja että olen jo ehtinyt nähdä Algeriaa paljon laajemmalti kuin moni paikallinen nainen. Sinänsä tämä ei hätkähdytä, koska kasvoin mamman kanssa, jonka elämä keskittyi lähinnä omaan pieneen kylään ja naapurikyliin. Mamma kävi muutaman kerran Helsingissä ja muutaman kerran Viipurissa. Täällä tilanne on samankaltainen vielä osan ikäryhmäni joukossa ja jopa meidän lasten ikäisistä lapsista yllättävän moni on yllättävän tietämätön siitä, mitä oman lähimmän elinpiirin ulkopuolelta löytyy. Oma kuplani on sen sijaan alkanut venyä ja paukkua puutteellisesta kielitaidostani huolimatta.

Lasten loman aikaan olin sitä mieltä, etten haluaisi olla tällä hetkellä missään muualla kuin täällä. Tilanne on edelleen sama – on ihanaa nukahtaa sirkkojen siritykseen ja herätä linnunlauluun ja on etuoikeus saada tutustua tähän vastakohtien maahan. Toisaalta viihtymisen tunnetta on alkanut nakertaa hieman riittämättömyyden tunteen peikko. Olen nyt pyrkinyt viettämään työn ulkopuolella aikaisempaa vähemmän aikaa koneella lukuunottamatta muutamia lempisarjojani, joita olen katsonyt Yle Areenasta ja uutta ranskankielenkurssia, jonka aloitin netin kautta. Päädyin siis lopultakin aloittamaan ranskan opiskelun, koska darjassa on runsaasti lainasanoja ranskasta ja koska pääkaupungissa, jossa nykyisin vietän suuren osan vapaa-ajastani, puhutaan yleisesti ranskaa. Ranska luokitellaan helpoksi kieleksi oppia ja sen opiskelua varten on mahdollista saada runsaasti materiaalia kirjallisessa muodossa. Tämä on osoittautunut jo nyt erittäin hyväksi ratkaisuksi. Vaikka olen kokenut, että informaatiotulvassa aivot eivät kykene omaksumaan uusia asioita kuten ennen, niin jostakin syystä tämä ranskankurssi on osoittautunut tosi tehokkaaksi. Ainoastaan puolen tunnin harjoittelulla päivässä olen jo oppinut yllättävän paljon. Osa sanoista on ollut ennestään tuttuja darjasta ja osa on osoittautunut käyttökelpoisiksi täälläkin. Esimerkiksi eilen ajelimme pääkaupungissa ja poika sanoi isälleen takapenkiltä, että isän pitää kääntyä risteyksestä vasempaan. Huomasin, että sana ”vasemmalle” on darjassa suora lainasana ranskasta ja ymmärsin heti mitä poika sanoi. Tämäkin ilmaus on sellainen, joka harvemmin esiintyy arkikeskusteluissa ja jota en ennen kurssia osannut. Ranska on tytön lempiaine koulussa, joten sikälikin on mukavaa, jos opin itsekin kieltä edes vähän.

Olen pyrkinyt heittämään ”aivot vapaalle” ulkoilemalla ja lukemalla hömppäkirjallisuutta. Kauppakeskuksen erinomainen lapsiparkki on osoittautunut arjen hengähdystauoksi – taas eilen vein kolme nuorinta lasta kahdeksi tunniksi parkkiin ja vietin kivoja hetkiä ostoksilla ja herkutellen – ihan rauhassa. Yritän nujertaa riittämättömyyden tunteen peikon vakuuttelemalla itselleni, että edistyn kyllä koko ajan – vaikka välillä edistysaskeleet tuntuvatkin pienenpieniltä – ja että kaikista tärkeintä kuitenkin on se, että me kaikki viihdymme täällä edelleenkin erinomaisesti.

Mukavaa vappua koti-Suomeen ja kaikkiin niihin maihin, joissa vappua vietetään – kalenterissani lukee, että Algeriassa vietetään tänään Fête des Travailleurs:ia ja täälläkin lapsilla on vapaapäivä. Pääkaupungissa päivää vietetään jalkapallon merkeissä.

Advertisements

7 thoughts on “Informaatiotulva ja riittämättömyyden tunteen peikko

  1. Sinulla on ihan hirmuinen kunnianhimo, jos kaikea pitäisi osata. Tässä maassa pitäisi okeasti olla kotimaisesti kolmikielinen (enkä laskenut mukaan berberikieliä), ja darjakin vaihtelee eri osissa maata jonkin verran. Minä opiskelin arabiaa pojan kanssa, kun hän oli ala-asteella, sen jälkeen sille ei ole ollut mitään käyttöä ja olen jo senkin vähän unohtanut. Annaban darjaksi osaan käydä kaupassa, siinä kaikki. Minäkään en opi korvakuulolta, siksi ranska oli se helpoin kieli oppia, sillä vielä rannikolla pärjää.

    Tykkää

    • 🙂 Minulle tosiaan riittäisi sellainen kielitaito, jolla pärjäisi tilanteessa kuin tilanteessa edes jotenkuten – lähinnä ehkä taas tarve pärjätä paremmin kumpuaa muiden kommenteista, joiden tiedän kyllä järjen tasolla olevan osin aikalailla ajattelemattomia ja kohtuuttomia. Olin aivan samaa mieltä, kun miehen suomenkielentaitoa kommentoitiin Suomessa.

      Siinä mielessä tämä on erityisen hankala maa, kun ei englanniksi voi olettaa pärjäävänsä ja siksi ajattelin kokeilla, josko saisin ranskan alkeista tukea. Meidän lähimmässä tuttavapiirissä ei täällä ole ainoatakaan perhettä, jossa kotikielenä puhuttaisiin ranskaa eikä suuri osa edes osaa ranskaksi keskustella, siksi olen pyrkinyt oppimaan nimenomaan darjaa, mutta kun sitä ei voi kertakaikkiaan opiskella itsekseen kotona. Olen nyt kuitenkin huomannut, että samanhenkistä seuraa tuntuisi löytyvän helpoiten juurikin pääkaupungista ja siellä ranskaa puhutaan ihan yleisesti – tosin myös englantia taitavia löytyy, mikä on ollut mukava yllätys. Mutta kyllähän se haastavaa on oppia ranskaakaan enää tässä iässä ja näin vähäisessä ajassa eli en ole tokikaan asettanut tavoitteita kovin korkealle. Onneksi kuitenkin pidän uusien asioiden oppimisesta ja haasteista :)! Ja onneksi lapset oppivat asioita niin nopeasti, ettei heidän kohdallaan samoja ongelmia kielipuolisuudesta ole!

      Tykkää

  2. Vanhin poika on muuten sanonut usein tuosta, että murre eroaa yllättävänkin paljon alue alueelta – jo näinkin lyhyellä matkalla kuin meiltä pääkaupunkiin. Pääkaupungin murre sekä tapa puhua kuulostaa omaankin korvaani paljon ”kohteliaammalle” kuin L`Arbassa – esimerkiksi erilaisia kohteliaita puhuttelusanoja tunnutaan käytettävän huomattavan paljon enemmän jne.

    Tykkää

  3. Eipä taitaisi ne kommentoijat pystyä tekemään samoja asioita elämässään, kuin mitä sinä olet saanut aikaan! 🙂 Älä siis ota siitä liikaa stressiä. Pääasia, että pärjäät ja opit omaan tahtiisi. Kiva kuulla, että olet alkanut opetella ranskaa, ja että siitä on jo ollut hyötyä. Itse haluaisin opetella (egyptin) arabiaa, mutta se tuntuu hirveän vaikealta kun osaamani kielet (suomi, ruotsi, englanti, ranska) ovat niin erilaisia kuin arabia. Saako udella, että oletko aloittanut sen uuden työn?

    Tykkää

    • Kiitos kannustuksesta! 🙂 Ja tsemppiä, jos päätät aloittaa arabian opiskelun – haasteellista se varmasti on, mutta sitäkin antoisampaa. Egyptin arabiaa taidetaan puhua monissa arabiankielisissä elokuvissa, joten sitä voisi harjoittaa elokuviakin katselemalla :). Tiedän, ettei muiden kommenteista pitäisi välittää, mutta kyllähän ne toisinaan kolahtavat, jos on itsekin ehtinyt pohtia, ettei oppiminen ihan toivotulla tavallakaan ole edistynyt. On vähän harmillista, että mies oppii selkeästi kieliä kuuntelemalla eikä siksi ihan täysin ymmärrä ongelmaani, joka johtuu suurelta osin kirjallisten oppimateriaalien puutteesta.

      Uutta työtä en ole vielä aloittanut. Koululle etsitään edelleenkin sopivia tiloja ja saman omistajan päiväkotien tilanne on vielä epäselvä. Työ liittyisi näihin molempiin. Miehen ystävän vaimolla on siis ollut vuosikausia useita päiväkoteja ja nyt hän suunnittelee englanninkielisiä ryhmiä sekä englanninkielisen koulun avaamista, koska tarvetta tällaiselle toiminnalle alkaa olla kasvavassa määrin. Asiat vain edistyvät täällä kovin hitaasti eli saapa nähdä miten tämän kanssa käy :).

      Tykkää

  4. Tsempit opintoihin. Arabia on yleisestikin vaikea kieli ja juuri nuo arabian kielen isot erot eri maiden ja alueiden valilla tekevat sen oppimisesta tosi haasteellista. Mulla on tuttava taalla, joka muutti vuosikausien jalkeen Arabiemiraateista takaisin Turkkiin aikuisen tyttarensa kanssa, tytar oppi arabian ja sen aanteet kun syntyi siella mutta tuttavalleni se oli kuulemma todella vaikeaa kun työymparistökin oli eng. kielinen. Tuo on niin totta etta ne kielitaidosta negatiivisesti kommentoijat ovat yleensa itse niita, jotka eivat hallitse juuri muuta kun oman aidinkielen.

    Tykkää

  5. Kiitos tsempeistä Petra! Täällä tosiaan tämä kieliasia on erityisen hankala siitäkin syystä, että arabian lisäksi osa kansasta puhuu kotikielenään ranskaa tai berberikieliä ja kun kouluissa opetetaan vielä lisäksi kirja-arabiaa, joka eroaa paikallisesta murteesta melkoisesti.

    Arabiemiraatit oli itseasiassa meilläkin yksi vaihtoehto, jonne halusimme muuttaa, kun mies ei oikein viihtynyt Suomessa ja kaipasin itsekin vaihtelua ja kun toisaalta halusimme lasten oppivan kunnolla arabiaa. Siellä olisin pärjännyt englanninkielellä ja lapset olisivat oppineet arabiaa. Kovin länsimaalaisena maana sopeutuminen olisi luultavasti ollut aika helpppoa. Eräs ystäväni on asunut siellä ja tykkäsi kovasti. Toisaalta taas en tykkää kyllä siitä, että maa on rakennettu ulkomaalaisen halpatyövoiman turvin samaan aikaan kun oma kansa elää luksuksen keskellä. Hintataso on siellä myös sen verran hurja, että olisi pitänyt löytää erinomainen työpaikka, että siellä olisi voinut elää mukavasti, mikä ei kyllä ilman suhteita ole kovin helppoa.

    Moni ei täällä oikein tunnu ymmärtävän, että vaikka olenkin Algeriassa, olen yllättävän vähän kuitenkin täysin arabiankielisessä ympäristössä. Ehkä sellaisten, jotka hallitsevat vain äidinkielensä, on vaikea ymmärtää millainen prosessi on oppia uusi kieli, kun lapsikin kielen niin nopeasti oppii ja kun oman äidinkielen oppiminen käy ihan kuin huomaamatta.

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s