Autokansa

Algerialaiset ovat autokansaa – tuntuu, että lähes jokaisessa perheessä on auto tai pari ja että jopa pienetkin ostokset haetaan usein kulman takaa sijaitsevasta kaupasta mielellään autolla. Hieno, uusi metro on joka kerta sitä käyttäessäni ollut yllättävän tyhjä ja osa meidänkin tuttavistamme on sanonut, ettei ole koskaan käyttänyt metroa ja että jopa hieman pelkää sitä. Bensa on edullista, joten senkään hinta ei ajamista rajoita. Ajoittain pääkaupungin alueen moottoritiet ovatkin ruuhkaisia, minkä vuoksi on suunniteltu, että moottoriteiden käytöstä alettaisiin periä pientä maksua. Tämä voisikin olla yksi hyvä keino, jonka avulla auton käytön tarpeellisuutta jokaikisen pikkuasian hoitamisen yhteydessä alettaisiin ehkä hieman pohtia. Ympäristönäkökohdilla joukkoliikenteen käytön perustelu ei ehkä vielä täällä lyö itseään läpi, mutta jos oman auton käyttö alkaisikin rokottaa autoilijan lompakkoa nykyistä enemmän, saattaisi tuloksia tulla.

Autoiluun liittyy täällä moniakin asioita, jotka ovat hämmästyttäneet. Ensinnäkin jopa alle puolen kilometrin matkat kuljetaan mieluummin autolla kuin kävellen. Erityisesti naisten kävely on tällä alueella niin harvinaista, että kun miehen veli näki meidät L`Arbassa ja tajusi, että olin tullut sinne yksin kävellen lasten kanssa, oli hän välittömästi sitä mieltä, että meidän pitäisi lähteä anopille lepäämään ja ilmeisesti odottamaan autokyytiä kotiin. Kun hän tajusi, että 3-vuotiaskin oli matkan kävellyt ja aikoi kävellä takaisinkin, piti hän minua luultavasti aika omituisena. Kerran samainen veli käveli meille lasten nuorten serkkujen kanssa ja vaatimalla vaati, että serkut jäävät meille yöksi lepäämään tämän pitkän kävelymatkan jälkeen. En ole viitsinyt sanoa, että tapanani oli kävellä Suomessa päivittäin vähintäänkin tällaisia matkoja ja että kävelin Helsingissä töihin ja töistä takaisin, mikä oli suurinpiirtein yhtä pitkä matka kuin meiltä L`Arbaan eli ehkä hieman alle kaksi kilometriä suuntaansa. En ole muuten lainkaan liikunnallinen, mutta huomaan, että säännöllinen kävely piti minut hyvässä fyysisessä kunnossa. Kävelyretkeltä palattuamme naapuri alkoi seuraavaksi päivitellä kävelyämme. Osittain tietysti kävelyhalukkuuteen vaikuttaa varmasti se, ettei kunnollisia kävelyteitä ole kaikkialla ja että kaupunkialueilla kävely voi olla jopa vaarallista liikenteen kaoottisuuden vuoksi. Meiltä L`Arbaan on helppo kävellä rauhallista asuinalueen läpi kulkevaa tietä ja vilkkaan autotien yli pääsee ylikulkusiltaa pitkin.

Autokanta on täällä hämmästyttävän uutta ja hienoa – suuret uutuuttaan kiiltävät BMW:t, Audit ja Land Roverit eivät ole lainkaan harvinainen näky, mutta toisaalta joukkoon mahtuu myös sellaisia hyvin vanhojakin autoja. Koko Algeriaa kuvaa mielestäni aika erinomaisesti se, että samalla silmäyksellä on mahdollista nähdä suuri BMW:n maasturi ja erittäin vanha Volkkari, jotka ajavat rinta rinnan samaa katua ilman että siinä on kenenkään mielestä mitään kummallista. Täällä on mielestäni muutoinkin tietyllä tavalla hyväksyttävämpää olla köyhä kuin Suomessa. Aina tällaisella vanhalla Volkkarilla ajaminen ei kuitenkaan ole edes merkki köyhyydestä. Algeriassa on nimittäin selvästi nähtävissä kaksi hyvin erilaista tapaa suhtautua omaan varallisuuteen. Osa haluaa näyttää mahdollisimman rikkailta ja esimerkiksi ajaa mahdollisimman uudella, suurella ja arvostettua merkkiä olevalla autolla, kun taas osa valitsee vaatimattoman auton, vaikka varaa olisi parempaankin. Pojalla on eräs varakkaasta perheestä oleva ystävä, jolla on hieno Audi tai BMW, mutta johon on ostettu kakkosautoksi sellainen vanha auto, jolla hoidetaan asiointi L`Arbassa. Hienommalla autolla suunnataan sitten pääkaupunkiin. Arvaatteko mistä tämä johtuu? Täällä pelätään yleisesti pahaa silmää ja L`Arbassa sellainen hieno auto herättää paljon suurempaa huomiota ja kateutta kuin pääkaupungissa, minkä pelätään voivan aiheuttaa jopa onnettomuuden. Moni täällä ajattelee hieman suomalaiseen tapaan, että ”kel onni on, se onnen kätkeköön” eikä siis halua välttämättä tuoda varallisuuttaan lainkaan ilmi. Toinen äärilaita sitten ovat nuoret, jotka saattavat ajaa hämmästyttävän hienoilla autoilla. Olen kuullut, että valtio on täällä myöntänyt lainoja nuorten yritystoimintaa varten ja että moni nuori on käyttänyt tämän lainan hienon auton ostoon. Kun takaisinmaksun aika tulee, ovat nuoret pulassa, koska yrityksen sijaan heillä onkin vain hieno auto, josta ei haluta luopua.

Uudet autot ovat täällä selkeästi edullisempia kuin Suomessa, mutta mikä on hämmästyttävää, niin ero käytetyn ja uuden auton hinnan välissä ei usein olekaan niin suuri kuin Suomessa – auton arvo ei siis täällä putoa lainkaan niin nopeasti kuin Suomessa, jossa jo ajettaessa uusi auto ulos autokaupasta putoaa sen arvo reippaasti. Meille esimerkiksi yritettiin kaupitella noin 10-vuotiasta autoa, joka rämisi ajettaessa ja josta oli takapenkiltä leikattu turvavyöt irti, sellaisella summalla, ettei kovin paljoa tarvinnut maksaa lisää saadaksemme paremman merkkisen ihkauuden auton liikkeestä. Eikä kyse ollut siitä, että hintapyyntö olisi juurikaan ollut liian korkea, vaan yksinkertaisesti siitä, että käytetyt autot maksavat täällä suhteellisen paljon verrattuna täysin uusiin autoihin. Sellainen auto, jota Suomessa ei enää juuri kukaan haluaisi ja josta saattaisi olla vaikeaa päästä eroon, saattaa täällä maksaa jopa pari tuhatta euroa. Toinen juttu on sitten se, ettei maahan saa tuoda autoja, jotka ovat paria vuotta vanhempia. Meidänkään hyväkuntoista farmariamme ei saanut Suomesta tänne tuoda, vaikka Suomessa se läpäisi kaikki katsastukset. Osamaksua ei täällä autonostossa suosita, vaikka muutamat yritykset sellaista vaihtoehtoa tarjoavatkin – algerialaiset lähtevät autonostoon mukanaan säkkikaupalla käteistä.

Autokannan lisäksi myös moottoritiet ovat hämmästyttävän hyväkuntoisia. Ajonopeudet eivät kuitenkaan ole lainkaan niin kovia kuin etukäteen pelkäsin, vaan moottoriteilläkin saa körötellä ihan rauhassa hieman päälle 100 km/h tuntivauhtia ja nopeusrajoitukset ovat yllättävänkin alhaisia. Jos joku täällä kaahaa, niin autonratista löytyy melko suurella varmuudella nuori kuljettaja. Jotkut väittävät myös, että Setifin alueelta tulisi erittäin kovaa ajavia kuljettajia, mutta todistusaineistoa ei tästä kyllä itselläni ole. Toki liikenteessä tulee noudattaa varovaisuutta ja toki se on paikoitellen kaoottisempaa kuin vaikkapa Suomessa, mutta sanoisin kyllä, että esimerkiksi Turkissa ajonopeudet vaikuttivat yleisesti huomattavasti hurjemmilta kuin täällä ja taksikuski, jonka kyytiin uskaltauduimme Istanbulissa, tuntui suorastaan ampaisevan liikkeelle. Myös Saksassa ajonopeudet ovat mielestäni moottoriteillä hurjia, vaikka toki tietkin ovat yleensä ihan huippukuntoisia. Täällä kaoottisuutta aiheuttaa mielestäni etupäässä autojen valtavan suuri määrä. Reittivalinnoilla ja ajoajankohdilla voi vaikuttaa suuresti vallitseviin ajo-olosuhteisiin. Naiset ajavat Algeriassa ihan yleisesti autoa ja täälläkin näen autokoulujen autojen rateissa usein naisia.

Turvavöiden käyttö on pakollista etupenkillä, mutta osa kiinnittää vyön ainoastaan nähdessään poliisin. Muutenkin poliisien runsas läsnäolo vaikuttaa ajotyyliin juurikin esimerkiksi ajonopeuksien osalta. Lapsia kiinnitetään vöihin valitettavan harvoin. Länsimaisia turvaistuimia ja -kaukaloita on myynnissä, mutta niitäkin käytetään valitettavan harvoin. Tosin tuntuu, että olisin nähnyt niitä nyt viime aikoina käytössä aikaisempaa enemmän – jopa täällä meidän asuinalueellamme näin isän kantavan pikkuista vauvaa turvakaukalossa autoon. Ehkäpä valistus alkaa siis menemään perille tässäkin asiassa.

 

Mainokset

2 thoughts on “Autokansa

  1. Jotenkin yllätys, että naiset siellä ajaa autoa – kuvittelin vallan muuta. Ajatko itse? Onko taksin käyttö turvallista? Toimiiko julkinen liikenne kaikkialla? Pahoittelen lukuisia kysymyksiä 😉

    Tykkää

  2. Kyllä vain, nuoret naiset varsinkin hankkivat innokkaasti ajokortteja ja naisten ajaminen on jo aika yleistä. Itse en täällä ole autonrattiin uskaltanut, kun en ajanut Helsingissäkään. Minulle kävi vähän hassusti ajamisen kanssa, kun sain kortin juuri kotoa muutettuani enkä ehtinyt saada juuri lainkaan ajokokemusta. En omistanut autoa vuosiin, minkä jälkeen kynnys ajamiseen vain kasvoi. Lisäksi suoritin ajotutkinnon niin pienellä paikkakunnalla, että jopa Helsingin liikenne tuntui hurjalta :). Nyt näin yhtenä yönä unta, jossa pohdin, mikä reitti täällä olisi niin rauhallinen, että voisin sitä pitkin ajaa lähimmälle metroasemalle. En kertonut asiasta miehelle, joten tuntuukin varmasti aika uskomattomalle, että muutaman päivän päästä tästä mies päätti ajaa ihan eri reittiä pääkaupunkiin ja tie tuntui kovin tutulta :). Oli siis TOSI rauhallinen reitti metroasemalle ja nyt mietinkin, uskaltaisinko sittenkin alkaa harjoitella taas ajamista.

    Taksia olemme käyttäneet tosi vähän. Viimeksi varmaan vuonna 2007, jolloin olimme vanhimman pojan kanssa Algeriassa. Tuolloin ainakin taksikuski ajoi tosi varovaisesti. Saharassa näimme monen olevan liikenteessä nimenomaan taksilla. Itse olen kyllä tosi varovainen siitä, kenen kyytiin lähden – mieluiten kuljen ainoastaan miehen kyydissä.

    Olen hämmästellyt sitä, että vuorillakin on julkisen liikenteen bussipysäkkejä. Toki julkinen liikenne ei ole läheskään kaikkialla länsimaisella tasolla, mutta pääkaupungissa ja muissakin suurissa kaupungeissa sanoisin sen toimivan hyvin.

    Kysymykset ei haittaa – kiva vain jos tulee kysymyksiä mieleen!

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s