Naistenpäivän kunniaksi: arjen sankareita

 

Monen algerialaisen naisen kunniatehtävä on tarjoilla vieraille kahvia tai teetä koristeellisista astioista.

Naistenpäivän kunniaksi ajattelin kertoa kahdesta nuoresta naisesta, jotka ovat täällä tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ensimmäisen kerran näin heidät pieninä tyttöinä vieraillessani ensimmäistä kertaa Algeriassa noin 16 vuotta sitten. Muistan hämärästi ujot, kiltinoloiset tytöt, jotka eivät oikein uskaltaneet minua lähestyä enkä enää heidät nyt aikuisina tavattuani olisi heitä tunnistanut. He sen sijaan muistivat minut; ensivierailuni Algeriassa oli kuulemma ollut suuri tapaus, jota oli valmisteltu pitkään ja josta puhuttiin kauan. Oli aika mukavaa kuulla tämä näin 16 vuoden jälkeen.

Kyseiset nuoret naiset ovat kaksosia ja opiskelevat lääkäreiksi. He avioituivat veljesten kanssa ja asuvat nyt kaikki yhdessä sairaalan vieressä sijaitsevassa asunnossa anoppinsa kanssa. Molemmilla on pienet vauvat, mutta ainakin toinen heistä on jo jatkanut opintojaan läheisessä sairaalassa, jossa hän suorittaa työharjoittelujaksoa. Opinnot yleislääkäriksi kestävät seitsemän vuotta ja hänellä on jäljellä näistä enää vuosi. Tämän jälkeen hän on päättänyt vielä jatkaa useamman vuoden erikoistumisopintoja ”jos vain suinkin siihen pystyy”. Kun kysyin tältä tuoreelta äidiltä, että nukkuuko hänen vauvansa hyvin ja miten hän itse jaksaa, niin hän totesi vauvan nukkuvan oikein hyvin: kolme tuntia, minkä jälkeen vauva syö ja nukkuu taas kolme tuntia. Mietin hiljaa mielessäni, ettei tämä ole mitenkään erityisen hyvin ja että jos aamulla odottaa työvuoro sairaalassa, niin kolmen tunnin nukkuminen imetysten välissä on vielä vähemmän, vaikkakin toki pienille vauvoille ihan tavallista. Kunnioitin kuitenkin valtavasti sitä, ettei äiti valitellut, kuinka rankkaa on heräillä yöllä imettämään ja lähteä aamulla sairaalaan töihin.

Vauvanhoito oli mielestäni järjestetty erinomaisesti; kun vauvan äiti on töissä, hoitaa äidin sisko vauvaa oman vauvansa lisäksi ja imettää näitä molempia. Kuka olisikaan vauvalle parempi hoitaja kuin äidin kaksoissisko? Muslimithan uskovat, että vauvoista, joita sama äiti imettää, tulee maitosisaruksia, jotka eivät voi esimerkiksi aikuisina avioitua keskenään tämän sisaruussuhteen vuoksi. Tämän vuoksi osa muslimeista saattaa Suomessa kieltäytyä antamasta toisen äidin luovuttamaa rintamaitoa omalle vauvalleen. Tämä lääkäriksi opiskeleva nuori nainen muuten yllättyi, kun kerroin, että Suomessa osa äideistä luovuttaa äidinmaitoa. Myös kotityöt siskot jakavat keskenään ja ovat erinomaisia kokkeja tekemättä siitä minkäänlaista numeroa.

Puhuimme algerialaisista sairaaloista ja sanoin, että sinun pitää kyllä perustaa oma vastaanotto valmistumisesi jälkeen. Tiedän, että tämä lääkäriopiskelija on varakkaasta perheestä ja tarkoitukseni oli siis lähinnä sanoa, että hänen pitäisi kehittää kunnollinen vastaanotto, johon olisi miellyttävä tulla ja jossa ei olisi pulaa esimerkiksi tarvikkeista. En missään vaiheessa ajatellut, että hänen pitäisi perustaa vastaanotto ansaitakseen mahdollisimman paljon, koska olin aistinut jo kauan aikaa sitten, että lääkärintyö on hänelle enemmänkin kutsumus eikä niinkään rahanansaitsemiskeino. Ajattelin taas ehkä kuitenkin liian suomalaisista lähtökohdista käsin, koska Suomessa on erilaisten tukien ansiosta mahdollista ylläpitää ainakin osaa laitoksista myös voittoa tavoittelemattomasti, vaikka harva näin tekee, niin mahdollista se on. Täällä toimintaperiaatteet ovat kuitenkin niin erilaiset, että yksityiset hoitolaitokset on selkeästi suunnattu varakkaille ja maksukykyisille asiakkaille eikä sellaista tukijärjestelmää kuin Suomessa ole olemassa. Tyttö totesikin hieman surullisen oloisena, että hän ei voi koskaan perustaa omaa vastaanottoa, koska ei halua olla ainoastaan rikkaiden asiakkaiden käytettävissä ja että vaikka omalla vastaanotolla hän voisikin tehdä pelkästään päivätyötä, niin hänen on silti työskenneltävä sairaalassa, koska hän haluaa auttaa nimenomaan sitä köyhintä ja heikoimmassa asemassa olevaa väestönosaa, joka valtionsairaaloita käyttää. Hän näki kuitenkin positiivisena asiana sen, että heidän sairaalassaan on menossa kehittämisprojekti, jonka hän toivoi parantavan sairaalan tilannetta. Ei tarvinne sanoa, että aloin kunnioittaa tätä nuorta naista jälleen aikaisempaa enemmän.

Keskustelimme koko iltapäivän sekä algerialaisesta sairaanhoidosta että omista opinnoistani ja työstäni. Tämän nuoren naisen upeutta korosti vielä se, että vaikka olin ihaillut häntä ja hänen sinnikkyyttään koko iltapäivän ajan, kysyi hän minulta keskustelumme lomassa, miten oikein olen jaksanut opiskella ja tehdä töitä, kun minulla on neljä lasta ja hän on yhdenkin kanssa ajoittain väsynyt. Tuntui hyvältä, että juuri tämä harvinaislaatuinen nuori nainen ikäänkuin antoi tunnustusta myös minulle. Keskustelu antoi paljon ajateltavaa ja paljon voimia ja jollakin lailla päällimmäiseksi jäi ajatus siitä, että tällaisia nuoria naisia Algeria tarvitsee!

Advertisements

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s