Vauhdikas ja herkullinen päivä lasten kanssa Bab Ezzouarissa

Bab Ezzouar

Tällaisia minikokoisia marttyyrien muistomerkkejä näkyy ympäri Algeriaa, niin myös lasten pienen leikkialueen keskellä. Tämä monumentti on Algersissa aikalailla samassa asemassa kuin Eiffel-torni Pariisissa, kaupungin tai melkeinpä koko maan symbolina. Tämän kuvan vanhin poika on napannut jollakin toisella käyntikerralta liukuportailta käsin kännykällä; kun me olimme paikalla, oli meno huomattavasti vilkkaampaa.

Viikonloppuna mies ja vanhin poika halusivat lähteä katsomaan jalkapallo-ottelua pääkaupunkiin. Yksi lasten serkuistakin tuli mukaan. Minä suuntasin kolmen pienimmän lapsen kanssa Bab Ezzouar -nimiseen kauppakeskukseen pelin ajaksi. Kauppakeskuksesta löytyy useasta kerroksesta suuri valikoima merkkilikkeitä, keilahalli, Hop Lopin tyylinen lasten leikkipaikka, pikkuinen ”tivolialue” sekä runsaasti erilaisia mahdollisuuksia herkutella; erilaisia jäätelöbaareja, vohveleita, irtokarkkeja, intialainen ravintola, kahviloita, lasten aterioita pakattuina lapsia kiinnostaviin pahvirasioihin ja vaikka mitä muuta. Kun tulimme Algeriaan muutama vuosi sitten, luulin, että esimerkiksi ruokatavaroiden tarjonta olisi aika suppea. Lähikaupoista puuttui paljon sellaista, mitä kaipasin jo parin viikon kuluttua ja paikallisten arkiruoka vaikutti usein aika yksipuoliselta. Olin hieman huolissani siitä, kuinka jaksaisin ilman kaikkia niitä ruokatarvikkeita, joihin olin Suomessa tottunut.  Kuitenkin, kun elinpiirini on laajentunut, olen huomannut, että täällä on saatavilla jopa paljon sellaista, mitä en ole koskaan edes ajatellut tarvitsevani, kuten nyt esimerkiksi vaikkapa kissojen kynsilakkaa; valikoimat ovat siis oikeinkin kattavat! Jos nyt lähtisin Suomeen, kaipaisin täältä montaakin elintarviketta, joihin olen jo ehtinyt tottua ja joita ei Suomesta saa. Bab Ezzouar tarkoittaa muuten vieraiden ovea – vieraanvaraisten algerialaisten kotimaassa nimivalinta on mielestäni oikein onnistunut.

Me ostelimme kaikenlaista pientä, kuten Frozen-hyppynarun tytölle ja värityskirjat pojille ja ihastelimme kauppojen upeita näyteikkunoita. Zara Homessa oli ihanan raikkaan sinivalkoinen tunnelma.

bqb17

bab12

 

Muutama vaate jäi kaivertamaan mieltä ja ajattelin myöhemmin mennä sovittelemaan paremmalla ajalla. Kävimme syömässä sekä herkuttelimme jäätelöllä.

Bab7

Äidit olivat liikkeellä vauvoineen ja rattaineen, ihan niinkuin Helsingissäkin ja muutenkin ihmisiä oli liikkeellä paljon. Meitä luultiin jälleen venäläisiksi ja hämmästeltiin ”venäläistä” tyttöä, joka puhuikin sujuvaa arabiaa; on aika jännä juttu, että vaikka olemme tytön kanssa väritykseltämme erilaisia, luullaan meitä molempia venäläisiksi. Tyttö oli ollut kerran autossa isänsä ja serkkujensa kanssa poliisin pysäyttäessä auton ja poliisi oli pyytänyt mieheltä ”venäläisen tytön paperit”. Tytön iho ja kasvonpiirteet tuntuvat toisinaan erottuvan tarkkasilmäisten algerialaisten silmissä paikallisista, vaikka kauppakeskuksessa luulen, että minä olin se, joka kiinnitti ihmisten huomion siihen, ettemme taida olla ihan paikallisia. Minuahan luultiin venäläiseksi usein Saksassakin. Suuri osa asiakkaista (arvioisin, että jopa 98 prosenttia) on ihan algerialaisia, mutta meidän lisäksemme myös kiinalaisia käy kauppakeskuksessa jonkin verran. Viime aikoina on näyttänyt siltä, että osa on tuonut perheensäkin mukanaan Algeriaan.

Kun mies ei ollut mukana, meille yritettiin usein puhua ranskaa. Ruokaa tilatessani sattui vähän hassu tapaus, kun kassalla nuori myyjä sanoi minulle jotain. Olin jo hieman väsynyt ja ruuan tarpeessa, mistä johtuen aivoni löivät hetken tyhjää. Mietin, että miten on mahdollista, etten ymmärtänyt myyjän kysymyksestä yhtään mitään – en nyt sentään niin huonosti arabiaa ymmärrä. Kunnes tajusin, että poikahan puhui ranskaa! Olen niin tottunut L`Arbassa siihen, että myös meille puhutaan yleensä arabiaa, etten ollut siinä sekunninmurto-osassa tullut edes ajatelleeksi, etten ymmärtänyt, koska kieli oli täysin väärä. Kun pyysimme poikaa puhumaan arabiaa, ymmärsin heti, että tuo tuikitärkeä kysymys, jota ilman tilauksemme ei lähtenyt eteenpäin, oli että kuinka monta lapsista on tyttöjä ja kuinka monta poikia. Ruuat oli siis ensin maksettu kassalle, jossa kaikki sujui hyvin, (koska itse aloitin keskustelun arabiaksi) minkä jälkeen tämän maksetun ”tiketin” kanssa ruuat haettiin toiselta henkilöltä, joka haki tarjottimille oikeat ruuat. Jäätelön tilaaminen sujui samaan tapaan. Lopulta onneksi pojat saivat Batman-rasiansa, tyttö Dora-rasiansa ja minä paninini ja pääsimme syömään. Ruoka oli herkullista ja rasioista löytyi lisäksi lapsille kivat opettavaiset kirjat.

Siinä vaiheessa, kun pienimmät lapset eivät oikein enää jaksaneet kauppoja kierrellä, siirryimme alakerran leikkialueelle, jossa lapset leikkivät siihen asti, kun mies tuli poikien kanssa ja kävimme ruokaostoksilla. Selvisi, ettei lasten serkku ollut koskaan ennen käynyt Bab Ezzouarissa. Harmitti, ettemme enää siinä vaiheessa ehtineet emmekä jaksaneet kiertää pojan kanssa ruokakauppaa enempää.

Bab3

Bab5


P.S. Olen nykyään aktiivisemmin Facebookissa kuin täällä blogin puolella – jos siis tarinat Algeriasta kiinnostavat, tulethan vierailemaan myös Facebook-sivuillani!

Mainokset

4 thoughts on “Vauhdikas ja herkullinen päivä lasten kanssa Bab Ezzouarissa

    • Ihanaa saada sieltä toisesta kotikaupungista terveisiä – kiitos :). Venäläisiä on sen verran paljon ja maa on sen verran tunnettu, että ehkä on jotenkin helpointa niputtaa kaikki vaaleaihoiset ”venäläisiksi”. Se hämmästyttää ehkä eniten, että tyttöäkin on täällä nyt toistuvasti luultu venäläiseksi, kun olen jollakin lailla ajatellut, että sulautuu joukkoon. Yhtään tämä ei siis haittaa, on ainoastaan mielenkiintoinen piirre.

      Tykkää

  1. Izmirissa yleensa kaikki kysyvat mista olet kotoisin jos keskustelu menee sille tasolle ja taalla Suomi on yleensa kaikille maa, joka on tiedossa. Ankarassa Suomi oli joidenkin ajatuksissa osa Venajaa tai milloin missakin 😀 Minua on luultu puolalaiseksi useimmiten ja yllattavan usein kun liikumme vanhempieni kanssa heidan taalla ollessa meita luullaan italialaisiksi puheen perusteella?! Jain tassa juuri pohtimaan etta nykyisin en kaipaa Suomesta juuri mitaan ruokatuotteita (ruisleipaa ja raejuustoa toisinaan) kun taalta saa melkein kaikkea mutta jos muuttaisimme Suomeen, jaisin kaipaamaan monia asioita kuten juustoja, mausteita, vihanneksia ja hedelmia.

    Tykkää

  2. Täällä Suomi on vielä monelle aika tuntematon maa; kun kerron olevani ”Finlandasta”, kysyy moni että ai ”Hollandasta”? Miehen Ranskassa asuva sisko vei minut Lillen pikkukaupungissa kiertelemään ostoskeskusta melkein 12 tunniksi, kun luuli, ettei Suomessa sellaisia ole :). Ihmetteli kovin kun en ostanut oikein mitään, kun en jaksanut sieltä asti alkaa raahata Suomeen HM:n tai Zaran vaatteita, joita sain ihan kodin läheltä ostettua muutenkin. Suomessa käydessäni hedelmät ei enää oikein maistu, kun nyt olen tottunut täällä erittäin maukkaisiin hedelmiin. Kunnon ruisleipääkään kaipaan yllättävän harvoin, mutta tankkaan sitä kyllä Suomessa käydessäni. Mutta tosiaan, jos täällä pitäisi ihan lähikaupan ruokatarjonnalla selvitä, niin sitten jäisin kaipaamaan monia tuotteita. Olen kyllä niin tyytyväinen, että tuonne kauppakeskukseen on helppo mennä ja kaikkea löytyy – vaikuttaa ihan valtavan paljon viihtymiseen, kun ruokapuoli on kunnossa :)!

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s