3

Viuhkan heilautus sinetöi Algerian kohtalon

Marttyyrien muistomerkki

1790-luvulla Ranska oli sopinut ostavansa viljaa Ranskan armeijalle kahdelta juutalaiselta kauppiaalta Algerissa, mutta heidän maksunsa olivat rästissä. Nämä kauppiaat olivat itse velkaa Hussein Deylle, Algeriaa hallinneelle ottomaanihallitsijalle, ja väittivät, etteivät he voi maksaa noita velkoja ennen kuin Ranska maksaisi velkansa heille. Dey oli jo yrittänyt neuvotella Pierre Devalin, ranskalaisen konsulin, kanssa tilanteesta, mutta ratkaisua ei ollut syntynyt. Kun Dey oli toistuvasti tavannut Devalin neuvotellakseen tilanteesta, hän lopulta hermostui ja iski Devalia viuhkallaan. Charles X vaati Deylta anteeksipyyntöä ja päätti aloittaa Algerin sataman saartamisen. Dey puolestaan vastasi tähän tykkitulella.  Lue loppuun

Mainokset
8

Rakkaudesta historiaan : Bardo-museo

Siinä vaiheessa kun vielä epäilin, voisinko viihtyä Algeriassa pidempäänkin, sanoin miehelle, että voin yrittää, jos vain pääsen kaikkina lasten loma-aikoina lomalle Eurooppaan. Myös miehen mielestä ajatus oli hyvä. Nyt kuitenkin olen pyörtänyt tämänkin päätöksen ja vietämme jälleen lasten lomaa täällä Algeriassa – en jostakin syystä kaipaa nyt lainkaan mihinkään muualle. Tällä kertaa emme edes ajatelleet lähteä ”merta edemmäs kalaan”, vaan päätimme lomailla ihan tässä pääkaupunkiseudulla. Sillä vaikka käymmekin pääkaupungissa usein, on täällä vielä erittäin paljon mielenkiintoisia kohteita, joissa emme ole käyneet lainkaan tai joissa vain osa perheestä on käynyt. Miehen lapsuuteen eivät kuuluneet museokäynnit, mutta minun lapsuuteeni ne sen sijaan kuuluivat oleellisena osana, mistä syystä en pidä museoita lainkaan ”tylsinä” tai sopimattomina vierailukohteina myöskään lapsille. Lisäksi rakkaimpiin lapsuusmuistoihini kuuluu isän lukuhetket, joina isä luki minulle usein ääneen erilaisia aikuisten historian kirjoja. Olin aika pieni, kun tiesin jo Egyptin historiasta tai kun olin jo hypännyt maailman aarteiden maailmaan. Olen onnekseni saanut tartutettua museokärpäsen myös mieheen, jolle tuli hieman yllätyksenä se, että Algeriaa kuvaillaan toisinaan erinomaisena museomaana.  Lue loppuun

11

Matkaan!

 

Matkantekoa algerialaisittain. Onneksi tällaista näkee harvoin, mutta nyt lomien alettua oli lomalaisia tavallista enemmän liikkeellä pyörillä.

Anoppi lähti taas vaihteeksi lomalle Saksaan ja ajattelin kertoa hieman tavoista, jotka täällä liittyvät matkalle lähtöön – siitä kuinka läheisimmät kokoontuvat matkalle lähtijän kotiin edellisenä iltana ennen lähtöä ja kuinka ilta jatkuu usein myöhäiseen asti, vaikka lähtö olisi aikaisin aamulla. Tapa on mielestäni sekä lämminhenkinen että lähtijälle raskas.  Lue loppuun

4

Onnistunut naistenpäivä ja loman odotusta

Palaanpa vielä muutamalla sanalla naistenpäivään, joka oli meidän osaltamme erinomaisen onnistunut. Tytön opettaja oli sanonut koulussa, että ”naisten eid” on erittäin tärkeä päivä ja lapset olivatkin päättäneet askarrella minulle kortin, minkä lisäksi tyttö oli käynyt ostamassa yllätykseksi suklaalevyn, jonka oli vielä pakannut nättiin lahjapaperiin. Olen huomannut, että lapset ovat alkaneet kirjoittaa myös minulle tulevat viestit arabiankielellä. Olen huomannut myös, että täällä naiset pyrkivät pitämään oikeuksistaan kiinni. Algerian itsenäisyyssodassahan naiset taistelivat miesten rinnalla ja heidän panoksensa oli itsenäisyyden voittamisen kannalta merkittävä, mikä kuvaa aika osuvasti sitä, miten vahvoista naisista on kyse. Lue loppuun

2

Autokansa

Algerialaiset ovat autokansaa – tuntuu, että lähes jokaisessa perheessä on auto tai pari ja että jopa pienetkin ostokset haetaan usein kulman takaa sijaitsevasta kaupasta mielellään autolla. Hieno, uusi metro on joka kerta sitä käyttäessäni ollut yllättävän tyhjä ja osa meidänkin tuttavistamme on sanonut, ettei ole koskaan käyttänyt metroa ja että jopa hieman pelkää sitä. Bensa on edullista, joten senkään hinta ei ajamista rajoita. Ajoittain pääkaupungin alueen moottoritiet ovatkin ruuhkaisia, minkä vuoksi on suunniteltu, että moottoriteiden käytöstä alettaisiin periä pientä maksua. Tämä voisikin olla yksi hyvä keino, jonka avulla auton käytön tarpeellisuutta jokaikisen pikkuasian hoitamisen yhteydessä alettaisiin ehkä hieman pohtia. Ympäristönäkökohdilla joukkoliikenteen käytön perustelu ei ehkä vielä täällä lyö itseään läpi, mutta jos oman auton käyttö alkaisikin rokottaa autoilijan lompakkoa nykyistä enemmän, saattaisi tuloksia tulla. Lue loppuun

0

Naistenpäivän kunniaksi: arjen sankareita

 

Monen algerialaisen naisen kunniatehtävä on tarjoilla vieraille kahvia tai teetä koristeellisista astioista.

Naistenpäivän kunniaksi ajattelin kertoa kahdesta nuoresta naisesta, jotka ovat täällä tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ensimmäisen kerran näin heidät pieninä tyttöinä vieraillessani ensimmäistä kertaa Algeriassa noin 16 vuotta sitten. Muistan hämärästi ujot, kiltinoloiset tytöt, jotka eivät oikein uskaltaneet minua lähestyä enkä enää heidät nyt aikuisina tavattuani olisi heitä tunnistanut. He sen sijaan muistivat minut; ensivierailuni Algeriassa oli kuulemma ollut suuri tapaus, jota oli valmisteltu pitkään ja josta puhuttiin kauan. Oli aika mukavaa kuulla tämä näin 16 vuoden jälkeen. Lue loppuun

4

Vauhdikas ja herkullinen päivä lasten kanssa Bab Ezzouarissa

Bab Ezzouar

Tällaisia minikokoisia marttyyrien muistomerkkejä näkyy ympäri Algeriaa, niin myös lasten pienen leikkialueen keskellä. Tämä monumentti on Algersissa aikalailla samassa asemassa kuin Eiffel-torni Pariisissa, kaupungin tai melkeinpä koko maan symbolina. Tämän kuvan vanhin poika on napannut jollakin toisella käyntikerralta liukuportailta käsin kännykällä; kun me olimme paikalla, oli meno huomattavasti vilkkaampaa.

Viikonloppuna mies ja vanhin poika halusivat lähteä katsomaan jalkapallo-ottelua pääkaupunkiin. Yksi lasten serkuistakin tuli mukaan. Minä suuntasin kolmen pienimmän lapsen kanssa Bab Ezzouar -nimiseen kauppakeskukseen pelin ajaksi. Kauppakeskuksesta löytyy useasta kerroksesta suuri valikoima merkkilikkeitä, keilahalli, Hop Lopin tyylinen lasten leikkipaikka, pikkuinen ”tivolialue” sekä runsaasti erilaisia mahdollisuuksia herkutella; erilaisia jäätelöbaareja, vohveleita, irtokarkkeja, intialainen ravintola, kahviloita, lasten aterioita pakattuina lapsia kiinnostaviin pahvirasioihin ja vaikka mitä muuta. Kun tulimme Algeriaan muutama vuosi sitten, luulin, että esimerkiksi ruokatavaroiden tarjonta olisi aika suppea. Lähikaupoista puuttui paljon sellaista, mitä kaipasin jo parin viikon kuluttua ja paikallisten arkiruoka vaikutti usein aika yksipuoliselta. Olin hieman huolissani siitä, kuinka jaksaisin ilman kaikkia niitä ruokatarvikkeita, joihin olin Suomessa tottunut.  Kuitenkin, kun elinpiirini on laajentunut, olen huomannut, että täällä on saatavilla jopa paljon sellaista, mitä en ole koskaan edes ajatellut tarvitsevani, kuten nyt esimerkiksi vaikkapa kissojen kynsilakkaa; valikoimat ovat siis oikeinkin kattavat! Jos nyt lähtisin Suomeen, kaipaisin täältä montaakin elintarviketta, joihin olen jo ehtinyt tottua ja joita ei Suomesta saa. Bab Ezzouar tarkoittaa muuten vieraiden ovea – vieraanvaraisten algerialaisten kotimaassa nimivalinta on mielestäni oikein onnistunut. Lue loppuun