Kalevalaa ja kaakelimaaleja

Kyllä oli mukavaa saada itse Beckham auttamaan seinän maalauksessa 🙂 .

Pari viikkoa sitten arkeemme kuului sekä Kalevala että kaakelimaalit. Erikoiselta kuulostava yhdistelmä vai mitä? Kalevalan ilmestyminen arkeemme selittyy sillä, että opiskelemme edelleen lasten kanssa Kulkurikoulussa äidinkieltä – rennolla otteella, mutta opiskelemme kuitenkin. Tällä kertaa tytön tehtävänä oli piirtää Kalevalan tapahtumista kartta, mikä tuntuikin olevan mielekäs tehtävä. 

Oli oikeastaan hyvä, että tytön piti tutustua Kalevalaan, koska huomasin samalla, että minulla on yleissivistyksessä lähes Kalevalan mentävä aukko. Luulin esimerkiksi, että Louhi on mies, mutta eipäs olekaan, vaan Pohjolan topakka emäntä. Kalevala herätti tytössä kysymyksiä, joita pohdimme yhdessä. ”Mikä on Sampo?”, tyttö kysyi ja totesimme Kalevalan jättävän tässä kohdin paljon tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle. Näin Kalevalanpäivän juuri mentyä ohi ja tytön luvalla julkaisen tytön piirtämän mainion kuvan Louhesta. Kalevalafaneja meistä ei tullut, mutta ihan yleissivistyksen kannalta on kyllä hyvä tietää edes suurinpiirtein, mistä Kalevalassa oikein on kyse.

Louhi

Kaakelimaalien kanssa täällä heiluttiin, koska en vain päässyt yli siitä ajatuksesta, että keittiön kaakelit eivät olleet yhtään makuuni ja koska en toisaalta halunnut käyttää paljoa rahaa periaatteessa ihan toimivien kaakeleiden vaihtamiseen. Kun tulimme Algeriaan annoin kaakeleiden olla. Ensin ajattelin, että väliaikaisesti nyt voi katsella millaisia kaakeleita tahansa. Luulin jopa, että ehkei täällä ole saatavilla kauniimpia, mutta kuinka väärässä olinkaan! Kun elinpiirini on laajentunut, olen huomannut, että itseasiassa kaakelivalikoimat ovat täällä niin runsaat, etten ole moisia ennen nähnyt. Täällä on mahdollista kaakeloida vaikka näkymä Venetsiasta seinään asiakkaan niin toivoessa. Kun tajusin tämän, oman keittiön tummat ja ankeat kaakelit alkoivat harmittaa oikeastaan vieläkin enemmän. Kun näitä kaakeleita on vieläpä tarkoitus tuijotella pidempään, niin totesimme, että jotakin pitäisi tehdä. Pohdimme monia erilaisia vaihtoehtoja (ja katsoimme useita Youtube-videoita) ja päätimme lopulta kokeilla kaakelimaaleja sekä keittiötapettia, jota vedettiin kaappien väliseen välitilaan. (Tapetti vilahtaa kuvassa, jossa esittelen algerialaisia tuotteita.) Ajattelimme, ettei tässä tilanteessa ole paljon menetettävää, koska siinä vaiheessa kaakelit häiritsivät jo sen verran, että harkitsimme niiden poistamista kokonaan. Keittiönkaapinovet olimme jo ehtineet vaihtaa.

Juuri kun ehdin kehua, että suosin algerialaisia tuotteita, niin täytyy myöntää sekä kaakelimaalin että keittiötapetin olevan italialaisia. Täällä nimittäin usein rakennustarvikkeiden osalta italialaista laatua pidetään parhaana. Keittiötapetista täytyy sanoa, että se on ainakin tähän asti kestänyt erittäin hyvin pesua ja hankausta, vaikka tapetille ehti kaatua jo mukillinen kaakaota. Ja onneksi rullasta jäi niin paljon jäljelle, että välitilan voi tapetoida monta kertaa uudelleenkin, jos tapetti menee ihan kamalaksi. Laadukkaan tapetin tapetoiminen oli nimittäin yllättävän helppoa!

Kotonamme on monia ratkaisuja, jotka ovat varmastikin jopa kivempia kuin jos olisin ne itse tehnyt, mutta toisaalta pitkän välimatkan takia en päässyt vaikuttamaan kaikkiin lopullisiin päätöksiin, minkä vuoksi ei olekaan ihme, että kotoa löytyi myös ratkaisuja, jotka eivät tuntuneet ”omilta”. Olen Algeriassa yleensäkin huomannut, että keittiö ei ole täällä useinkaan siinä mielessä kodin sydän, että sen sisustusratkaisuihin tai käytännöllisyyteen olisi kiinnitetty kovin suurta huomiota, vaikka monet paikalliset naiset viettävätkin suuren osan päivästään juurikin keittiössä. Monista suuristakin villoista saattaa löytyä keittiöitä, jotka ovat minun silmissäni aika vaatimattomia tai jopa epäkäytännöllisiä. Täällä tunnutaan panostavan erityisesti vierasolohuoneen sisustamiseen sekä hienon makuuhuoneen kalustuksen hankkimiseen, jota ilman nuoret miehet eivät tahdo päästä edes naimisiin, mutta jostakin syystä tosiaan keittiöistä voi löytyä melko erikoisia ratkaisuja.Toisaalta uusissa kerrostaloasunnoissa olen nähnyt moderneja ja kauniita keittiöitä. Ihailen itse nykyaikaisia turkkilaisia ja espanjalaisia keittiöitä, joiden tyyli on usein aika samanlainen kuin suomalaisissa keittiöissä, mutta joissa on usein uskallettu käyttää värejä astetta enemmän kuin Suomessa mutta kuitenkin astetta vähemmän kuin Algeriassa.

Keittiön kaakelit maalattiin siis valkoisiksi. Ensimmäisen kerroksen mies teki ohjevideoissa näkemällämme tavalla telalla, kunnes muisti maalauskoneen, jonka olemme tuoneet Suomesta ja jolla maalarit maalasivat muunmuassa talomme ulkoseinät. Maalauskoneella maalaaminen oli huomattavasti nopeampaa ja pinnasta tuli yllättäen helpommin tasainen. Maalauskone on siis sellainen suuri kone, jossa on ruisku ja jota kannatellaan olkahihnalla. Minulle tuli koneesta ihan mieleen kone, jota isäni aina käytti omenapuiden myrkyttämiseen tuholaisten varalta.

Täysin valkoiset seinät saattaisivat olla värikylläisessä Algeriassa monelle järkytys ja mekin kaipasimme seinään vielä hiukan värejä. Lopulta päätimme maalata sabluunan avulla seinään kauniin kuvan tuomaan hiukkasen väriä. Keittiöstä tuli vaaleiden seinien myötä ihanan valoisa ja tuntuu kuin keittiö olisi tullut jostakin 50-luvulta takaisin 2000-luvulle. Persoonallinen keittiö toki on, mutta niin olemme mekin!

Kun maalausurakka oli ohi ja maalari aikamoisen väsynyt, vinkkasin pojalle silmää ja ehdotin miehelle vakavalla ilmeellä, että olen nyt päättänyt maalata myös keittiön kaakelilattian. Ehdotin pilke silmäkulmassa, että teippaisimme jokaikisen ruudun maalarinteipillä, minkä jälkeen lattia maalattaisiin ruutu kerrallaan. Miesraukka taisi luulla, että olen tosissani, koska totesi, että minun taitaa olla aika mennä nukkumaan. Keittiösaarekkeen tilaamisesta mies oli sentään kanssani samaa mieltä ja sellainen on nyt tulossa, jotta saan keittiöön lisää laskutilaa. En tosin taida edes kehdata kertoa, mitä kautta saareke on keittiöön tulossa… No, kerron kumminkin; se aiotaan nostaa sisään keittiön parvekkeen kautta. Nolottaa myöntää, ettemme miehen kanssa tajunneet lainkaan, että keittiöön tultaessa oven lähellä on sellainen kulma, jonka vuoksi saareketta ei ovesta sisään saa. Eihän sitä nyt kaikkea aina muista ottaa huomioon… Saarekkeen toimittaja kävi tällä viikolla asian toteamassa eikä pitänyt lainkaan ihmeellisenä tätä vaihtoehtoista toimitustapaa. Toivon todella, että saareke saadaan keittiöön yhtenä kappaleena siten, että parvekkeen kaiteetkin ovat vielä ehjät toimituksen jälkeen! Ei auta kuin luottaa näiden TSI-miesten kekseliäisyyteen.

Eräs blogia lukeva tuttavani kiinnostui myös kaakeleiden maalaamisesta,mikä onkin mielestäni näppärä tapa päivittää vanhentuneet kaakelit pikkurahalla. Liitän tästä syystä tähän loppuun Tikkurilan kaakelimaalausohjeet.

P.S. Olen nykyään aktiivisemmin Facebookissa kuin täällä blogin puolella – jos siis tarinat Algeriasta kiinnostavat, tulethan vierailemaan myös Facebook-sivuillani!

Mainokset

2 thoughts on “Kalevalaa ja kaakelimaaleja

  1. Kiva kun kommentoit :). En myöskään ollut ajatellut, että kaakeleita voisi maalata, mutta kun kaakelit alkoivat oikein kovasti ärsyttää, niin aloin etsiä erilaisia vaihtoehtoja tilanteen korjaamiseksi mahdollisimman helposti ja edullisesti. YouTube ja Pinterest olivat kovassa käytössä ja molemmista löytyi kivoja ideoita. Kaakeleiden irrottaminen ei kuulostanut houkuttelevalta vaihtoehdolta, kun kaakelit ovat kuitenkin uudet ja ehjät.

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s