Alkuvuoden kuulumisia

Huomasin, että olen kirjoittanut ainakin kaksi viimeistä postausta työstä ja tänäänkin meinasin ensin kirjoittaa siitä, miten täällä öljyntuottajamaassa näkyy se, että 4,5 kilon norjalainen lohi maksaa jo enemmän kuin tynnyrillinen öljyä, mutta tulin ajatelleeksi, että ehkä kolmannen peräkkäisen talousaiheisen postauksen jälkeen blogista saisi jo sen kuvan, että mietin täällä ainoastaan työtä ja taloutta. Asia ei suinkaan ole näin, vaikka näitä asioita olenkin toki huolestuneena seurannut sekä Suomen että Algerian osalta. Totuus taitaa olla se,että tunnumme asettuneen tänne jo sen verran hyvin, että perusarki on niin tasaista, etten oikein tiedä saako tästä arjesta sellaista jutun juurta, joka kiinnostaisi myös lukijoita. Koen itse arkemme oikeinkin mielekkäänä, mutten tiedä, onko se tällä hetkellä kovin mielenkiintoista.

Pyrimme viikonloppuisin ulkoilemaan ja tekemään muutakin mielekästä kiireisten arkipäivien vastapainoksi. Yhtenä päivänä kävimme rannalla (kyllä, tammikuussa!). Olen kasvanut meren rannalla ja meri on aina jostakin syystä ollut itselleni rauhoittava elementti. Nyt rannalle sattui kanssamme yhtaikaa läheisen kauppakeskuksen vartijat koirineen ja oli hauska katsoa, kuinka nämä vartijat uittivat ja leikittivät vapaana olleita koiria. Kukaan ei heitellyt koiria kivillä, vaan moni muukin seurasi koirien telmimistä selkeän kiinnostuneena. Lapset keräsivät rannalta kauniita kiviä ja simpukankuoria, joista meidän pitäisi askarrella jotakin. Innostuimme myös lähtemään eväsretkelle – sää on nyt ollut mitä mainioin tällaisille retkille!

Olemme kyläilleet ja yhdestä kyläpaikasta löysin uuden kodin meidän keittiön vanhoille kaapinoville. Kyseisessä kyläpaikassa kun ei keittiössä ollut lainkaan kaapinovia ja kyseinen tuttava oli aikaisemmin ihastellut meidän oviamme, jotka me poistimme, koska halusimme sittenkin keittiöön ihan erilaisen tyylin. Tunsin hieman häpeäväni sitä, että voin vaihtaa sinänsä ihan toimivat ja ehjät ovet vain sen takia, etteivät ne sopineetkaan keittiön tyyliin tilanteessa jossa toisella ei ollut keittiössään minkäänlaisia kaapinovia. Ehkä tälläkin oviepisodilla oli kuitenkin tarkoituksensa, koska oville löytyi tarvetta! En ole pyrkinyt kiirehtimään ystävystymistä, mutta on ollut mukava huomata, että samanhenkisiä ihmisiä on alkanut pikkuhiljaa löytyä ympärille. Käytän sanaa ”ystävä” aika varovaisesti, mutta sanoisin, että minulla on täällä jo ainakin läheisiä tuttavia, joiden kanssa voi puhua melkein mistä vain. Jos minulta loppuu sanat kesken, otan avuksi eleet.

Olemme tehneet viime aikoina löytöjä niin kauppakeskuksen ruoka-alesta, L`Arban torilta kuin L`Arban vaatekaupoistakin. 6-vuotiaalle löytyi L`Arbasta Lindexin Bamse-farkut. Nautin torien tunnelmasta ja hämmästyn kerta kerran jälkeen niiden valikoimista.  Kaksi keskimmäistä lasta on innostunut askartelemaan ja varsinkin 6-vuotiaalle saisin olla koko ajan keksimässä uusia askarteluideoita. Eilen poika oli askarrellut koulussa Algerian lipun, joka oli kovin mieleinen. Poika pyysi juuri, että askartelemme kotona toisenkin lipun. Tyttö on innostunut leipomisesta ja osaa tehdä lähes itsenäisesti jo ainakin tamminaa, kääretorttua sekä muffinsseja. Vanhin poika on jatkanut jalkapalloharrastustaan ja tähtää nuorten joukkueeseen. Iloitsen siitä, että lapset ovat löytäneet paikkansa!

P.S. Olen tullut siihen tulokseen, että esimerkiksi reseptien jakaminen on paljon näppärämpää Facebookin kautta kuin täällä blogissa. Minä, joka en ennen oikein välittänyt Facebookista ja jolla ei edelleenkään ole kyseisessä palvelussa henkilökohtaista tiliä, olenkin huomannut, että monessa käyttötarkoituksessa palvelu on oikein näppärä! Tervetuloa siis tutustumaan myös blogin Facebook-sivuihin! Myös blogipostaukset voi lukea Facebookin kautta.

 

Mainokset

2 thoughts on “Alkuvuoden kuulumisia

    • Niin on! Olen tässäkin suhteessa aika kaksijakoinen persoona; nautin sekä arjesta että pienistä irtiotoista :). Oikeastaan olemme ihan tietoisesti sopineet, että pidämme tämän arjen nyt aika ”tavallisena” ja ”vaatimattomana” ja suunnittelemme sitten lasten loma-ajoille hieman suurempia irtiottoja. Näin sitä arkeakin jaksaa, kun tietää, että jotakin jännää on odotettavissa. Huomasin muuten, että näistä kirjoituksistani on nähtävissä ihan selkeitä kulttuurishokin vaiheiden piirteitä; jossakin vaiheessa huomaa, kuinka pienetkin asiat ovat saattaneet ärsyttää, jossakin vaiheessa kaikki on tuntunut olevan ihanaa ja nyt taitaa olla se ”suvantovaihe”. Olemme siis mitä ilmeisimmin kotiutumassa tänne. Ja tämähän onkin ensimmäinen kerta, kun olen maassa yhtäjaksoisesti näin pitkään.

      Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s