Kotiäitiys & työ

Suomessa säästöt tuntuvat kohdistuvan entistä enemmän ja enemmän lapsiperheiseen; päiväkodeissa esimerkiksi ryhmäkokoja aiotaan suurentaa ja samanaikaisesti päivähoitomaksuja aiotaan nostaa reippaasti. Tuntuu vähän absurdilta, että entistä huonommasta palvelusta pitäisi maksaa entistä enemmän. Päiväkodissa työskennelleenä täytyy sanoa, että ryhmäkokojen suurentaminen hirvittää! Nettikeskusteluista on jäänyt sellainen kuva, että monilla matalapalkka-aloilla työnteko ei enää tahdo kannattaa ja aikaisempaa useampi äiti aikoo jäädä lasten kanssa kotiin pidemmäksikin aikaa. Moni tuntuu miettivän, voisiko lastenhoidon ja työn jotenkin yhdistää.  Edellisestä postauksesta sekä kommentistani erääseen toiseen blogikirjoitukseen liittyen tuli mieleeni, että mehän olemme itseasiassa tulleet yhdistäneeksi sekä kotiäitiyden että -isyyden aika mielekkäällä tavalla työntekoon. En tiedä, onko näistä meidän kokemuksistamme ihan vinkeiksi asti, mutta toivottavasti ne herättäisivät ajatuksia.

Olin kahden vanhimman lapsen kanssa kotona lähes viisi vuotta. Pidin aina itselleni tärkeänä, että valmistuisin ennen lasten saamista ja ehdinkin valmistua juuri ja juuri ennen esikoisen syntymää. Ehdin myös olla hetken töissä ennen tätä, mutta vakituista työtä en ollut vielä ehtinyt löytää. En kuitenkaan ollut tästä kovin huolissani, koska olen opiskellut aloja, joissa töitä on yleisesti hyvin tarjolla ja koska olin tehnyt jo opiskeluaikoina keikkatyötä Seuren kautta ja huomasin, että sain työtä oikeastaan aina kun halusinkin. Lisäksi ”omin” alani on sellainen, ettei osaaminen ihan heti vanhennu, vaikka kotivuosia ehtisikin olla välissä useampia. Ympäristö ei aina suhtautunut tähän ratkaisuun kovin ymmärtäväisesti: sain esimerkiksi kuulla, että koulutukseni on mennyt täysin hukkaan ja että opiskeluni oli ollut täysin turhaa. Olin tästä aika kummissani, koska tarkoitukseni ei missään vaiheessa ollut jäädä koko loppuelämäkseni kotiin, vaan juuri siksi ajaksi, jonka koin parhaaksi koko perheemme kannalta. Ja vaikka olisinkin jäänyt kotiin loppuelämäkseni, en silti oikein ymmärrä näkemystä siitä, että opintoni olisivat menneet hukkaan – en ole koskaan opiskellut vain sen takia, että työllistyisin, vaan myös sen takia, että oppisin uusia asioita!

Olin tottunut opiskeluaikoina elämään pienellä budjetilla eikä tuntunut taloudellisesti tiukalta hoitaa lapsia kotona – pienet lapset eivät vielä edes harrastaneet mitään kovin kallista, vaan lähinnä ulkoilimme, luimme ja leikimme päivittäin paljon. Jonkin verran tein edelleen keikkatyötä Seuren kautta enkä voi kehua Seurea tarpeeksi! En oikein edelleenkään tiedä, miten olisin selvinnyt opiskeluajoista ilman Seurea ja voinkin siis suositella Seurea pääkaupunkilaisille, jotka haluavat tehdä keikkatyötä esimerkiksi kouluissa, asukaspuistoissa, päiväkodeissa tai sairaaloissa. Ei tietysti aina ole helppoa mennä uuteen työyhteisöön yhä uudelleen ja uudelleen tilanteessa, jossa henkilökunnalla ei juurikaan ole aikaa perehdyttää sijaista, vaan jossa pitää heti ensimmäisestä päivästä lähtien astua ikäänkuin sijaistettavan työntekijän saappaisiin, mutta mielestäni tämä on myös erittäin opettavaista. Huomasin ainakin itse poimivani uusista paikoista ideoita, joita halusin myöhemmin omassakin työssäni toteuttaa ja taas toisaalta kieltämättä näin myös sellaisia toimintatapoja, joista ajattelin, että noin en ainakaan haluaisi itse toimia. Osaan työpaikoista minua pyydettiin vakituiseksi sijaiseksi eli aina ei tarvinnut edes mennä ihan uuteen paikkaan. Pääkaupunkiseudulla toimii myös muita keikkatyötä tarjoavia yrityksiä, mutta niistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta.

Toisinaan Seuren keikkailun lisäksi hoidin ystäväni kahta lasta, jotta ystäväni puolestaan pääsi opiskelemaan. Samalla omat lapset saivat seuraa. Kokemus oli niin mukava, että harkitsin jopa aloittavani työskentelyn perhepäivähoitajana ja vaikka lopulta päädyinkin hieman erilaiseen ratkaisuun, olen edelleenkin sitä mieltä, että perhepäivähoitajan työ on yksi hyvä vaihtoehto sellaiselle, joka viihtyy kotona ja joka hoitaa mielellään lapsia. Useampi tuttavani on tehnyt tätä työtä ja tuntunut siinä viihtyvän.

Jonkin verran lisäansioita sain kierrättämällä lasten pieniksi jääneet vaatteet ja tarvikkeet esimerkiksi nettikirppareilla. Myöhemmin olen pääasiassa lahjoittanut meille tarpeettomiksi jääneet vaatteet ja tarvikkeet pois niitä tarvitseville, mutta tuolloin nämä lisäansiot olivat kiva lisä budjettiin. Olen myös kokeillut pienimuotoisesti muutamia tuote-esittelytöitä, mutten ole lainkaan sellainen ihminen, joka esimerkiksi kutsuisi ystäviä kotiin järjestääkseen tuote-esittelyiltoja tai muuten millään lailla kovin painokkaasti kehottaisi ostamaan mitään. Nämä ovatkin itselläni jääneet lähinnä harrastuksen tasolle ja olenkin hankkinut hyviksi kokemiani tuotteita lähinnä omaan käyttöön. Jollakin toisella äidillä tällainen työ saattaisi toimiakin.

Meillähän lapset ovat syntyneet ”kahdessa erässä” ja olinkin pidempään töissä toisen ja kolmannen lapsen välissä. Kolmannen lapsen kanssa olin kotona vuoden. Tein tuolloin etätöitä myös äitiyslomalla sunnuntaisin entiseen työpaikkaani. Ainakin tuolloin oli sellainen käytäntö, että äitiyslomallakin sai tehdä töitä sunnuntaisin äitiysrahaa menettämättä ja tämä voikin olla yksi hyvä vaihtoehto – varsinkin, jos vauva sattuu olemaan erittäin hyväuninen ja hyväntuulinen – kuten meillä. En tosin tiedä, onko tämä käytäntö muuttunut näiden vuosien aikana eli jos joku tällaista työtapaa suunnittelee, kannattaa tarkistaa ensin Kelasta, että näin voi edelleenkin tehdä, ettei tule ikäviä yllätyksiä! Kun poika oli vuoden, palasin töihin ja isä jäi hoitamaan lasta kotiin. Aloitin ensin puolipäiväisenä, mutta koska kotona sujui niin hyvin ja koska töissä tarvittiin kokopäiväpanosta, aloitin hyvin pian kokopäivätyön. Täytyy myöntää, että oli kiva tulla töiden jälkeen siistiin kotiin, jossa oli usein ruokakin valmiina odottamassa ja täytyy myöntää, että tämä ”kolmonen” on aikalailla ”isän poika”, jonka vahvempi kieli on tainnut aina olla arabia. Miehen työ painottui iltaan, joten hän teki lastenhoidon lisäksi iltaisin töitä muutamia kertoja viikossa ja huolehti samalla vanhimman pojan harkkakuljetuksista. Tämä oli erinomainen ratkaisu tässä kohdassa elämää!

Nyt tämän neljännen lapsen kohdalla olemme jälleen järjestäneet lastenhoidon ihan uudella tavalla. Olen ollut lasten kanssa kotona pojan syntymästä lähtien, mutta pojan ollessa vuoden, aloitin opinnot. Yamk-opinnot ovat niin itseohjautuvia ja lähiopetuspäiviä on niin harvoin, että lastenhoito onnistui kotona. Lähiopetuspäivinä joko äitini ja/tai lasten isä hoitivat lapsia ja etätehtävät tein pienimmän päiväuniaikaan tai iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Opinnäytetyön tein Algeriassa. Nyt olen vuoden verran tehnyt erilaisia kirjoitus-, projekti- ja asiakaspalvelutöitä kotoa käsin. Tällä hetkellä pienin poika on edelleen kotona, mutta etsimme hänelle kyllä vähintään puolipäiväistä päivähoitopaikkaa, koska vaikka kuinka sumplisin töitä ja työaikoja, koen silti ajoittain hieman huonoa omaatuntoa siitä, etten ole aina ihan niin läsnäoleva kuin haluaisin. Tilanne on aikalailla eri kuin aikaisemmin.

Hyviä vinkkejä kotiäitiyden ja työn yhdistämiseen löytyy muuten Tienaa kotona -nimisestä blogista – esimerkiksi blogissa esitelty korkeakoulutetuille äideille suunnattu mamWork kuulostaa mielenkiintoiselta vaihtoehdolta! Tähän loppuun on vielä pakko lisätä, etten missään tapauksessa pidä päiväkotia lapselle huonona vaihtoehtona, olenhan itsekin päiväkodissa työskennellyt ja onhan omatkin lapsemme osittain olleet päivähoidossa. En myöskään ole kehottamassa äitejä jäämään kotiin! Lähinnä halusin tuoda esiin ajatuksia siitä, miten tilanteissa, joissa äidin kotona olo on perheen kannalta hyvä ratkaisu, voi äiti tästä huolimatta tehdä myös töitä. Algeriassa osa kotiäideistä ansaitsee lisätuloja tekemällä myyntiin esimerkiksi leipää, leivonnaisia tai käsitöitä. Osalle paikallisista perheistä nämä tulot ovat tuikitärkeä lisä perheen toimeentuloon.

Mainokset

2 thoughts on “Kotiäitiys & työ

  1. Kiva että löysin blogisi! Suomesta käsin on kiva seurata ulkosuomalaisten elämää varsinkin tällaisissa vähän erikoisemmissa maissa. Suomessa saisi olla enemmän keinoja yhdistää kotihoito ja työ. Nyt tilanne on usein se että kun jotain ansaitsee sakotetaan toisesta päästä.

    Tykkää

    • Kiva, että löysit tänne! Suomessa tosiaan tilanne on usein se, ettei työnteko aina ole taloudellisesti kannattavaa, mikä on mielestäni tosi huono tilanne. Tästä olen jutellut monen tuttavani kanssa Suomessa. Meillä ehkä paras ratkaisu oli tuo, että jaoimme sekä lastenhoidon että työssäkäynnin siinä vaiheessa, kun kolmas lapsemme oli vuoden. Kaikilla aloilla tuo ei tietysti onnistu, mutta meillä lisäksi hyvä puoli oli se, että jompikumpi aikuisista oli vastaanottamassa koulusta palaavat lapset.

      Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s