Sadetta & pesusieniä

Tänä syksynä täällä on satanut todella vähän ja sadetta on kuulemani mukaan ehditty rukoilla moskeijoilla ympäri maan. Monella naapurilla kaivot ovat kuivuneet, mutta meidän kaivomme on onneksi pitänyt pintansa ja tarjonnut reippaasti vettä kahdelle perheelle. Satokaudet ovat olleet myöhässä eikä satoa ole tainnut tulla odotetulla tavalla. Lähes ainoa kunnon sadekuuro osui päivään, jona ajattelimme lähteä pitkästä aikaa kasvitieteelliseen puutarhaan ulkoilemaan. Sadekuuro oli niin kova, että meidän oli suunnattava ”ulkoiluretkemme” kauppakeskukseen sateensuojaan. Kun vettä alkoi tulla, sitä tuli kunnolla ja hieman jo pelkäsin, alkaisiko kaupunki tulvia. Tästä huolimatta oli kyllä hyvä, että maa sai vettä – se tarvitsi vettä enemmän kuin me ulkoilua puutarhassa – vaikka kieltämättä meillekin pieni hengähdystauko olisi tullut tarpeeseen – tammikuun alku kun on ollut kovin kiireinen.

Täällä torjutaan kylmää vierailemalla hammameissa ja algerialaiset tuntuvat olevat todellista kylpykansaa – hammamissa kun vierähtää helposti tunti jos toinenkin. Itse en ole lainkaan ihastunut hammameihin; olen käynyt hammamissa kerran ja tämä kerta on jäänyt toistaiseksi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Olin nimittäin ensimmäistä kertaa hammamissa lähestulkoon täysin ummikkona ensimmäisellä Algerian vierailullani, joka ajoittui vuosien 1999 ja 2000 vaihteeseen. Ensinnäkin herätin tuolloin hammamissa ainoana ulkomaalaisena todella paljon huomiota ja toiseksi, kun en ymmärtänyt miten hammamissa olisi pitänyt toimia tai edes mitä ympärillä puhuttiin, tulin kohdelluksi aikalailla tahdottomana objektina, joka pestiin kovin reippain ottein hammamin pesijän toimesta; esimerkiksi pesu tuli pesijän mielestä suorittaa jossakin tietyssä ennaltamäärätyssä järjestyksessä eikä ihan miten vain. Nyt osaisin jo pitää puoleni ja ymmärtäisin varmasti miten hammamissa on tarkoitus toimia, mutta tästä huolimatta peseydyn kyllä mieluummin omassa kylppärissä – vaikkapa vaahtokylvyssä. Joskus kaipaamme Suomen kotimme saunaa ja olemme hieman harkinneet, rakennuttaisimmeko saunan myös täällä. Täältä on nimittäin saatavilla suomalaisia saunoja, ja itseasiassa myös lähi-hammamissa on kuulemma Harvian kiuas. Sauna vain maksaa melkoisesti ja olen miettinyt, tulisiko sitä täällä kuitenkaan käytettyä niin paljon kuin Suomessa, koska tykkäämme käyttää saunaa nimenomaan silloin kun ulkona on kylmä ja kun taas toisaalta mies ja vanhin poika viihtyvät hammameissa, niin ehkä sauna jäisi liian vähäiselle käytölle.

Törmäsin kylpemiseen liittyen täällä aika mielenkiintoiseen tapaan valmistaa pesusieniä kotona. Täällä ylläolevia kurpitsan tai kurkun näköisiä vihanneksia kuivatetaan, jolloin niistä muodostuu ajan kanssa pesusieni! Kuori poistetaan ja loppuosa jätetään aurinkoon kuivumaan. Jotkut leikkaavat pesusienestä sopivan kokoisia paloja ja ompelevat reunoille kangasta, jolloin pesusienestä tulee hienompi. Osa valmistaa näitä myyntiin. Naapurilla kasvaa näitä kurpitsoja (?) parvekkeen reunoilla ja mekin saimme nyt oman pesusienemme kuivumaan. Olen tainnut ennenkin sanoa, että ihailen usein algerialaisten kekseliäisyyttä, mutta eipä olisi tullut mieleenkään, että pesusienetkin voi tällä tavoin valmistaa kotona.

Sadesäällä en muuten tiedä montaakaan juttua mitä olisi niin mukava tehdä kuin hyvän kirjan lukeminen peiton alla sateen ropistessa kattoon. Luen harvoin suomalaisten kirjailijoiden kirjoja, mutta tämän Ilkka Remeksen kirjan jälkeen ajattelin, että tähän on tultava muutos. Kirja  oli tosi mukaansatempaava, mutta lukeminen edistyi tällä kertaa hitaasti, koska aikaa lukea oli kertakaikkiaan niin kovin vähän. Ja kieltämättä aikaa tuli taas ”varastettua” yöunista sellaissa kohdissa, joissa tarina oli kertakaikkiaan liian jännittävä kesken jätettäväksi… Kirja kertoo venäläisestä vakoojasta, joka soluttautuu sodan aikana Suomeen ja menee naimisiin suomalaisen Annan kanssa. Kirja kuvailee myös sodan aikaista Saksaa ja sitä kuinka Saksa oli jo tuolloin rikas maa, kun Suomessa ajettiin vielä Helsingissäkin yleisesti hevosilla. Ehkä mielenkiintoisinta kirjassa oli pohdinta siitä, miten vakoojan henkilökohtaiset tunteet poikaansa ja vaimoaan kohtaan ovat ristiriidassa hänen tehtävänsä kanssa. Kirjasta löytyy hyvä arvostelu esimerkiksi täältä.

Onko joku muu lukenut tämän?

Mainokset

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s