Lomailua: Ghardaia

Mouloudin jälkeen päätimme lähteä Ghardaiaan, joka oli pitkään kiehtonut ja jonne olin jo pitkään haaveillut pääseväni. Minähän ihastuin Saharaan jo Biskran ja Tolgan matkalla ja nyt halusin päästä Saharaan uudelleen; Saharassa vallitseva rauha on mielestäni jotakin aivan uskomatonta eikä Sahara pettänyt tälläkään kertaa minua, joka halusin vain vajota omiin ajatuksiini tuon lähes majesteettisen rauhan keskellä. 

Algeria ei ole turistimaa, mutta Ghardaia on ollut tästä huolimatta melko kuuluisa turistikohde – onpa siellä kuulemma vieraillut valtioiden päämiehiäkin. Qatarin sheikit kuulemma pitävät Algerian Saharasta, mutta tällä on sellainenkin valitettava kääntöpuoli, että he kuulemma myös mielellään metsästävät Saharassa aavikkokettuja. Useat Ghardaiassa vierailleet turistit ovat kuvailleet sitä ylistävillä sanoilla, kuten ”uskomaton”. Viime vuosina alueella on kuitenkin esiintynyt levottomuuksia, mikä on vähentänyt turismia merkittävästi. Ihan viime aikoina Ghardaiassa on ollut rauhallista eikä alueelle ole asetettu matkustusrajoituksia. Levottomuudet eivät myöskään ole kohdistuneet turisteihin, joten uskalsimme matkaan lähteä. Ajattelin, että jos jonkinlaista levottomuutta esiintyy, lähdetään pois samantien. Kaupungissa oli kuitenkin oikein rauhallista, vaikka katukuvasta kyllä kieltämättä pisti silmään mellakkavarustuksissa partioineet poliisijoukot, jollaisia en ole Algeriassa vielä missään muualla nähnyt. Poliisit ottivat rennosti, mutta hyvä tietysti, että kaikkeen varaudutaan!

Itse Ghardaia sijaitsee M`Zabin laaksossa ja laakso on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Erityiseksi kohteen tekee se, että kaupungissa on säilynyt runsaasti keskiaikaista arkkitehtuuria ja siellä todellakin tuntui kuin olisi hypännyt aikakoneessa taaksepäin. Kaupungin kapeat kujat ja markkinat hurmasivat meidät! Huomaatteko muuten mitä kuuluisaa rakennusta tuo ylimmässä kuvassa kaupungin keskellä kohoava rakennus muistuttaa? Jollekin muullekin oli tainnut tulla sama mielleyhtymä kuin minulle, koska ainakin yhdessä ravintolassa näin taulun, joka esitti Pisan kaltevaa tornia. Yhdennäköisyys on hämmästyttävä!

Suuri osa naisista pukeutuu Ghardaiassa edelleenkin perinteiseen valkoiseen asuun ja päänsä yli he vetävät valkoisen huivin siten, että vain yksi silmä jää näkyviin. Mietin matkan aikana jälleen paljon sopeutumista ja sitä, miten ulkomaalainen mahtaisi sopeutua Ghardaiaan. Veikkaanpa, että sopeutuminen olisi huomattavasti haasteellisempaa kuin täällä rannikkoalueella, jossa suurissa kaupungeissa elämä on monilta osin kuitenkin aikalailla länsimaista. Esimerkiksi pääkaupungissa pääsee liikkumaan niin moderneilla metroilla, raitiovaunuilla kuin busseillakin ja kauppakeskukset tarjoavat hyvät ostosmahdollisuudet tunnettuine merkkeineen myös länsimaalaisiin ostoskohteisiin tottuneelle. Mutta millaista mahtaisi olla elämä ulkomaalaisena Ghardaiassa? Olin hieman yllättynyt, että Ghardaissa minua tuijotettiin yllättävän paljon – jopa niin intensiivisesti, että välillä oli pakko kääntää pää toiseen suuntaan. Olin jollakin lailla kuvitellut, että turistit olisivat Ghardaiassa niin tuttu näky, etten herättäisi siellä sen kummempaa ihmetystä kuin täällä rannikollakaan.

Majoituimme Tassili-hotelliin, jossa oli yllätyksekseni tarjolla wifi-yhteys, jonka avulla pystyin puhumaan vanhempieni kanssa Suomeen. Olin jotenkin varautunut muutaman päivän netittömyyteen, mutta niin vain saimme kuin saimmekin yhteyden suoraan Saharasta Suomeen! Tassilin henkilökunta oli hillityn asiallista, kuten täällä usein on tapana. Joku saattaisi ehkä pitää täkäläisiä asiakaspalvelijoita jopa aavistuksen töykeinä, mutta itse pidän siitä, että täällä saa esimerkiksi kaupoissa katsoa tuotteita aivan rauhassa ja apua saa sitä pyytäessään. Uskon itseasiassa, että tällainen palvelukulttuuri sopii useimmille suomalaisille ja on ainakin omasta mielestäni paljon mukavampi tapa kohdella asiakkaita kuin joissakin muissa Välimeren maiden turistirysissä kohtaamani tuputtava ja tunkeileva tyyli. Ehkä tämä on yksi niistä eduista, joka johtuu osittain siitä, ettei Algeria ole missään tapauksessa massaturismimaa?

Kaupungin sokkeloisilta kujilta löytyi toinen toistaan ihanampia pieniä liikkeitä. Kävimme muunmuassa maustekaupassa, jonka myyjän kasvoille levisi aina leveä hymy hänen ymmärtäessään mitä maustetta halusimme ostaa ja voidessaan sanoa, että kyllä sitä häneltä löytyy. Tämän jälkeen myyjä kaivoi suuren purkin haluamaamme maustetta esiin, antoi meidän vielä kurkata purkkiin ja todeta, että juuri tätä haluamme. Tämän jälkeen myyjä mittasi maustetta pussiin tarkasti haluamamme määrän. Taisin ostaa aikamoisen määrän mausteita osittain vain myyjän iloisen hymyn vuoksi, joka toistui kerta kerran jälkeen valitessamme aina uusia mausteita. Voiko keittiössä edes olla liikaa mausteita?!

Toinen ihana liike oli paikallinen mattokauppa. Minähän tykkään paikallisista käsintehdyistä matoista, joten nyt olimme tulleet oikeaan paikkaan! Mattokauppoja oli tuolla toki useita, mutta iskin taas silmäni siihen yhteen ja ainoaan, jossa lopulta vietimmekin useamman tovin.

 

Mattokauppias oli todella ystävällinen; hän jopa ehdotti, että voisimme kuvata kaupunkia hänen kattoterassiltaan, josta aukesikin upea näkymä kaupunkiin. Valitsin kaupasta yhden käsintehdyn villamaton, joka lähti meille kotiin asti. Maton väritys oli niin uskomattoman kaunis, että ihastuin siihen heti. Kun matto oli jo paketissa, myyjä sanoi, että osasin valita koko kaupan parhaan maton; matto on kuulemma vanha ja se on tehty hyvistä materiaaleista. Jos myyjä olisi sanonut tämän ennen ostopäätöksen tekoa, olisin ehkä ajatellut, että kyseessä on vain myyntipuhe, mutta koska matto oli jo paketissa, otin ilahtuneena vastaan tämän kohteliaisuuden. Kotona olen ihastellut mattoa ja miettinyt millainen tarina sen taustalta mahtaa löytyä? Kuka maton on tehnyt? Mitä tekijä on mahtanut ajatella mattoa tehdessään? En uskalla edes pohtia, kauanko maton tekemiseen on mennyt, koska tiedän, että siihen on mennyt kauan.

Tässä hierotaan mattokauppoja

 

Minulle muuten käy Algeriassa usein niin, että kun astun sisään johonkin kauppaan, voisin joko valita kaupasta lähes mitä tahansa ja olla siihen tyytyväinen tai sitten mikään kaupassa myytävä ei ole oikein makuuni. Meillä on nyt esimerkiksi sekä olohuoneen suuri ruokapöytä, kenkäkaappi että makuuhuoneen kalusteet hankittu samasta kaupasta ja tämä mattokauppa oli taas niitä kauppoja, joista olisin voinut valita mitä tahansa. Toisaalta huonekaluja etsiessämme kävimme sellaisessakin kaupassa, jossa makuuhuoneen kalustus olisi maksanut uuden auton verran, ja jossa (onneksi!) mikään ei ollut makuuni sopivaa. Tässä Ghardaian mattokaupassa myytiin paljon muutakin kuin mattoja: kivoja jakkaroita, hiekkapulloja, joihin on ilmeisesti puhaltamalla luotu kauniita kuvioita, kenkiä ja paljon, paljon muuta.

 

Kun olimme poistumassa mattokaupasta, tarkkasilmäinen myyjä huomasi, että miehen hiuksiin oli tarttunut villalangan haituva. Hän sanoi, että Saharassa sanotaan tuollaisen haituvan tarttuvan aina vieraan hiuksiin. Oli ihanaa saada olla vieraana Ghardaiassa, joka otti meidät niin kovin ystävällisesti vastaan!

 

Mainokset

4 thoughts on “Lomailua: Ghardaia

  1. Ei nyt ihan tähän aiheeseen, mutta tuli tästä mieleeni, että miten suosittelisit naisen turistina pukeutuvan Algerissa ja Oranissa? Riittääkö säädyllinen, vai pitäisikö olla nilkat ja ranteetkin piilossa ja huivi koko ajan päässä (kuten äskettäin Iranissa käydessäni)?

    Tykkää

  2. Hei, säädyllinen vaatetus riittää; ei tarvitse olla nilkat ja ranteet piilossa eikä huivia päässä. Ihan minimalliset mekot ja shortsit tosin jättäisin täällä väliin. Pääkaupungissa yllättävän suuri osa paikallisista pukeutuu länsimaisesti eikä käytä huivia; heitä ei katukuvassa juuri ranskalaisista erota. Eli ero Ghardaian naisten tyypilliseen pukeutumistyyliin on erittäin suuri :). Pidän Algeriassa juuri siitä, että samasta maasta löytyy niin kovin erilaisia alueita; tällaisia historiallisesti mielenkiintoisia alueita, joissa historia on läsnä edelleenkin ja taas toisaalta erittäin modernejakin alueita.

    Tykkää

  3. Paikka on ihana! Käsittääkseni eri etniset ryhmät olivat ottaneet tuolla yhteen. Täällä on nyt onneksi alettu kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota esimerkiksi berbereiden oikeuteen omaan kieleen; vanhin poika sanoi, että alkaa ensi vuonna opiskella berberiä. Tilanne on vähän sama kuin vaikkapa Suomessa saamenkielisillä.

    Ghardaiassa on pitkään ollut rauha maassa ja tarkistimme vielä asian miehen ystävältä, joka asuu alueella ja olisi jopa tarjonnut asuntonsa käyttöömme. Juuri kyseisenä päivänä paikalla oli vain muitakin vieraita, joten päätimme yöpyä hotellissa. Mellakkapoliisit aiotaan kuulemma poistaa katukuvasta, koska enää aikoihin ei ole ollut rauhatonta. Minusta oli kyllä tosi hyvä, että poliiseja oli paikalla varmuuden vuoksi.

    Algerialaisia turisteja kaupungissa näytti olevan muitakin kuin me; jopa Algerian muista osista tulleet naiset erottuivat tuolla joukosta, mutta ulkomaisia turisteja ei näkynyt. Aikaisemmin Ghardaia on siis ollut melko suosittu turistikohde myös ulkomaalaisten keskuudessa. Nyt ulkomaalaisia on enemmän Saharan muissa kohteissa.

    Täällä rannikolla turvallisuustilanne on jo pitkään ollut hyvä, vaikka eihän tässä nykymaailman tilanteessa voi tietää, missä seuraavaksi räjähtää. Oli kauheaa kuulla esimerkiksi suosikkikaupunkini Istanbulin tapahtumista ja Pariisin iskut tulivat varmasti kaikille suurena yllätyksenä :(. Itseasiassa tällä hetkellä itselläni on turvallisempi olo täällä kuin olisi monissa Euroopan maissa.

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s