Lomailua: Mouloud

Myös täällä lapset ovat olleet lomalla koulusta. Mietimme ensin, lähtisimmekö lomalle jonnekin päin Eurooppaa, mutta tulimme lopulta siihen tulokseen, että halusimme mieluummin viettää loman täällä. En itse ole enää aikuisiällä ollut lainkaan jouluihminen. Muutin kotoa 18-vuotiaana enkä koskaan muista laittaneeni joulua omaan kotiin. Kun sitten tapasin miehen, joka ei ole koskaan viettänyt joulua, on ollut kaikista yksinkertaisinta olla viettämättä joulua lainkaan – tämä sopii meille molemmille. Suomessa lapset saivat meiltä aina omavalintaisia lahjoja heti joulun jälkeen alkaneista alennusmyynneistä, mikä taas sopi lapsille. Mummilta ja papalta lapset saivat myös lahjoja. Koulussa kun kuitenkin on aika iso asia, ellei ole saanut paketin pakettia. Lapset ovat aina tienneet, ettei joulupukkia ole olemassa. Toisaalta emme ole myöskään koskaan viettäneet Mouloudia, jota vietetään osassa muslimimaita profeetta Muhammedin syntymän kunniaksi. Tänä vuonna Mouloud osui ihan joulun alle, mutta Mouloudiahan ei siis vietetä aina täsmälleen samana päivänä, kuten joulua, vaan sen ajoittuminen vaihtelee hieman, koska uskonnollisia juhlia vietetään kuuvuoteen perustuvan kalenterin mukaan. Olin nyt ensimmäistä kertaa Algeriassa Mouloudin aikaan ja pääsin tutustumaan tämän juhlan viettoon.

Meillä kotona tosin Mouloudia ei vietetty täällä Algeriassakaan millään lailla, jos ei muutaman voimakkaasti tuoksuvan suitsukkeen, ambaron, jotka mies sai pikkuveljeltään, polttamista lasketa. Meillä oli itseasiassa Mouloud-päivänä kotona työmiehiä kasaamassa uusia huonekaluja ja päivä oli muutenkin aika kiireinen. Ambarosta kotiin levisi voimakas, mutta mielestäni miellyttävä tuoksu, jonka perinteisesti ajatellaan karkottavan pahoja henkiä. Ambaroita polttaessamme tuli jälleen mieleen se, kuinka hajusteyliherkkiä ei kyllä täällä huomioida. Hajuvesiä suihkutellaan runsaasti kylään lähdettäessä, pesuaineet ovat voimakkaasti hajustettuja ja nyt vielä ambarotkin! Onneksi meillä kukaan ei ole hajusteyliherkkä.

Joulu on perinteisesti rauhallinen juhla, mutta algerialainen tapa viettää Mouloudia on kaikkea muuta kuin rauhallinen! Mouloudin yksi tärkeimmistä asioista tuntuu olevan ilotulitteet, joita täällä myytiin ympäriinsä jo reippaasti ennen Mouloudia ja joita lapset sekä nuoret räjäyttelivät Mouloudina ympäri katuja. Olin etukäteen huolissani Maxin puolesta, joka säikkyi ennen Mouloudia räiskittyjä paukkuja aikalailla, mutta ihme kyllä kun Mouloudin iltana räiskyntä oli jatkuvampaa, koira tuntui jotenkin tottuvan meteliin eikä ollut lainkaan niin hädissään kuin satunnaisten paukahdusten kohdalla. Mouloudin aikana tapahtuu täällä paljon onnettomuuksia, kun ilotulitteita räiskitään vähän miten sattuu; silmä- ja käsionnettomuuksia sattuu paljon. Räiskintä oli ajoittain sellaista, että teki mieli laittaa kaikki luukut kiinni ja käpertyä omaan rauhaan – ja niin me itseasiassa teimmekin, kunnes lähdimme illalla käymään pikaisesti anopilla.

Anopilla ei raketteja ammuttu, vaan siellä vietettiin Moloudia rauhallisissa merkeissä sukulaisten kesken teetä ja herkkuja nauttien. Me satuimme paikalle juurikin teeaikaan. Tarjolla olla herkullista Kalb el Louz -nimistä leivonnaista sekä tamminaa. Teen juonnin lomassa juttelin anopin kanssa Mouloudista ja vertasin sitä Suomen uuteen vuoteen. Anoppi oli kanssani samaa mieltä siitä, että raketit ovat vaarallisia lasten ja nuorten käsissä ja hämmästeli, kun kerroin, että Suomessa käytetään yleensä suojalaseja raketteja ammuttaessa, mutta tästä huolimatta vahinkoja sattuu.

Aikaisemmin anopin luona oli syöty Rechtaa, joka on perinteinen algerialainen Mouloudina tarjottava ruokalaji. Rechta muistutti hieman spagettia ja hieman nuudeleita ja sitä tarjottiin kanan ja kasvisten kera. Saimme Rechtaa anopilta mukaan, kun emme olleet ehtineet paikalle ruoka-aikaan. Kovasti taas kyseltiin, olinko valmistanut tamminaa ja mitä olimme syöneet. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että tamminaa tarjottaisiin Mouloudina, vaan olen aina yhdistänyt tamminan tarjoamisen lapsen syntymään, mutta tamminaa näköjään tarjotaan muulloinkin. Ensin hieman ärsytti oletus siitä, että meilläkin olisi tietysti ”pitänyt” tarjota sekä Rechtaa että tamminaa, mutta kun oikein asiaa ajattelin, aloin miettiä, mitenhän Suomessa suhtauduttaisiin, jos joulupöytä näyttäisikin aivan erilaiselta, mihin on totuttu? Jos joku päättäisikin repäistä ja tarjoaisi vaikka mustekalaa ja muffinsseja? Olen muuten alkanut miettiä sitäkin, että vaikka me koemme täällä ajoittain edelleenkin joidenkin asioiden suhteen kulttuurishokkia, niin kyllä me myös varmasti aiheutamme omalta osaltamme kulttuurishokkia, kun väistämättä käyttäydymme ja toimimme monissa tilanteissa niin kovin eri tavoin kuin täällä on perinteisesti opittu toimimaan.

Advertisements

6 thoughts on “Lomailua: Mouloud

  1. Kyllä tosiaan Suomessakin taidetaan paljonkin edellyttää, että joulu hoidetaan tietyllä tapaa ruokia myöten. Suomessa tuntuu olevan perinteinen joulupöytä niin iso juttu, että Hesarissa kirjoitettiin jokunen päivä sitten kuin uutena asiana, että oikeasti jouluna voi syödä muutakin kuin perinneruokia. Minua suorastaan ärsytti, että asiasta täytyy ihan sanoa: eikö sen pitäisi olla itsestäänselvää, että joulunpyhiä saavat kaikki viettää niin kuin haluavat?

    Minäkään en ole jouluihminen eikä onneksi ole mieskään. Aika rennosti olemme vetäneet joulut myös lasten kanssa. Muslimimaassa asuminen on ollut nyt vielä avuksi kun joulua ei toitoteta joka puolelta. Tänä vuonna itse jouluaatto kului anopin luona Italiassa, mutta melko vaatimattomasti onneksi.

    Ammutaanko teilläpäin myös uudenvuodenaattona raketteja? En yhtään tiedä miten vuosi Sudanissa vaihtuu mutta toivon, että rauhallisesti koska varsinkin yksi meidän koirista pelkää pauketta tosi paljon.

    Tykkää

  2. Tuota ajattelinkin, että kyllä Suomessakin kummasteltaisiin, jos joku laittaisi joulupöytään jotain ihan muuta kuin siihen ”kuuluu” laittaa ja sitä taustaa vasten ymmärrän kyllä hieman paremmin senkin, että täällä herättää kummastusta, kun leivon vaikkapa Eidiksi jotakin mitä ei perinteisesti Eidiksi leivota. Ehkä meidän kaksikulttuuristen perheiden on jotenkin helpompi ymmärtää se, että kaikkia juhlia saa kukin viettää ihan miten haluaa? Kun olemme kuitenkin joutuneet (ja saaneet!) ottaa vähintään kahdesta kulttuurista ne puolet, joita pidämme hyvinä ja ehkä jollakin lailla myös luomaan ihan omia perinteitä, joissa kaikki tulisivat huomioiduiksi.

    Täällä ammutaan raketteja myös uutena vuotena ja myös suurten häiden yhteydessä, mikä on rakettien pauketta pelkääville eläimille koettelemus. Kissa ei meillä reagoinut paukkeeseen mitenkään ja onneksi Maxkin oli lopulta yllättävän rauhallinen, mutten kyllä yhtään välitä näistä raketeista. Eikö muuten Mouloudia vietetä Sudanissa?

    Tykkää

    • Sudanilaiset tutut toivottivat kyllä yhdistetysti hyvää joulua ja hyvää mowlidia, mutta en oikeastaan tiedä millä tapaa kyseisiä juhlapäiviä Sudanissa huomioidaan jos ollenkaan. Me olimme tänä vuonna siinä vaiheessa jo täällä Italiassa ja viime vuonnakin joulunajan Euroopassa.

      Hyvä, etteivät teillä lemmikit kovin säiky ilotulitteita! Kuulemma auttaa jos pentuna näkevät, että ihmiset ottavat paukkeen ihan rauhallisesti. Meidän vanhin koiramme suhtautuu ilotulituksiin melko lunkisti ja kuuro koiramme totta kai myös, mutta poikakoiramme joka on muutenkin aika neuroottinen tapaus on hyvin säikky äänille. Katoaa kylpyhuoneen lavuaarin alle odottamaan, että pauke loppuu 😦

      Tykkää

  3. Voi toista 😦 ! Tunsin Suomessa terrierin, jolle piti antaa rauhoittavia aina ennen uuden vuoden ryskettä. Rauhoittavien avulla koira ei ollut peloissaan, mutta kyllä siitä näki, että oli ”aineissa”. Pelkäsin, että Max menisi ihan sekaisin kun ryske kunnolla alkaisi, kun se uikutti surkeana naapurin lasten räjäytettyä yllättäen pari paukkua ennen Mouloudia ja yritti etsiä itselleen turvallista paikkaa. Mutta onneksi ei sitten pahemmin pelännytkään, kun ryske oli ”jatkuvaa”. Kyllähän sellainen yhtäkkinen, odottamaton paukahdus pelästyttää toisaalta ihmisenkin, ettei nyt ole ihmekään, jos koira sitä säikähti.

    Tykkää

    • Taalta kun soiteltiin miehen perheen kanssa tuolloin sinne niin kuulosti kuin miltakin sodalta se huuto ja pauke, en lainkaan kummastu jos elaimet pelkaa.

      Tykkää

      • Aivan; oli ihan kuin sotatila, mutta aikalailla samanlaista on kyllä Helsingissäkin uutena vuotena. En yhtään ihmettele, että meteli kuului puhelimeen asti :). Täällä uusi vuosi sujui tosi rauhallisesti. Maassa oli ilmeisesti suruaika, kun joku tärkeä ministeri tms.oli kuollut.

        Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s