Kissan- ja koiranelämää

Bella on sopeutunut hyvin perheeseemme ja siitä on tullut meille todella tärkeä. Erityisesti kolme nuorinta lasta ovat aivan ihastuneita Bellaan ja se on osoittautunut erinomaiseksi lemmikiksi pienille, koska se mahtuu hyvin lastenkin syliin ja myös viihtyy sylissä siliteltävänä. Minä, joka pidin nuorempana itseäni ehdottomasti koiraihmisenä, huomaankin olevani myös kissaihminen tai oikeastaan huomaan, ettei tällaisia luokitteluja pitäisi edes tehdä. Vanhimman pojan kohdalla huomaan, että täkäläisessä ympäristössä suurikokoinen ja voimakas Max taitaa sopia paremmin nuoren pojan ”imagoon”. Jopa 3- ja 6-vuotiaat pojat osaavat hoitaa kissaa ja 6-vuotias muistaa aina kysyä, onko kissa jo saanut ruokaa ja jos ei ole, tykkää mielellään huolehtia kissan ruokinnasta. Mikä olisikaan parempi keino opettaa lapsille vastuunkantoa? Koiran pitämisessä olemme kohdanneet uusia, ympäristön aiheuttamia, haasteita, nyt kun Max ei enää olekaan pieni söpö koiranpentu, vaan suuri, voimakas koira eivätkä kaikki ole suhtautuneet Bellaankaan kovin myönteisellä tavalla. Lasten kohdalla on tullut vastaan hieman huvittaviakin tilanteita, kun lapset ovat opetelleet ymmärtämään kissan kieltä, joka onkin aika erilaista kuin koiran kieli…

Jaksan edelleen ihmetellä päivittäin, miten ihmeessä onnistuimme löytämään meille näin valtavan ihmisrakkaan kissan? Ilmeisesti Bellaa on hoidettu löytöeläinkodissa tai sijaiskodissa tosi hyvin, koska se oli jo meille tullessaan niin kovin luottavainen. Tai sitten sen elämän alku on ollut niin kovin vaikea, että se nauttii nyt ihan pienistäkin hyvistä asioista. Kovin paljoa en Bellan taustasta tiedä, mutta jos ymmärsin oikein, jouduttiin sen sisko lopettamaan pian siskosten löytymisen jälkeen, koska se oli ollut niin huonossa kunnossa.

Kun Max tuli meille, ja oikeastaan jo kauan ennen koiran hankkimista, pyrin opettamaan lapsille ihan perusasioita koiran elekielestä ja siitä, mitä koira esimerkiksi tarkoittaa heiluttaessaan häntää tai laittaessaan hännän koipien väliin. Lapsillahan ei ollut kovinkaan paljon kokemusta koirista ennen kuin Max tuli meille. Lapsista oli jännää, että ”ymmärsin” koirien kieltä ja usein he kysyivät jopa koiran erilaisista haukahduksista, että ”mitä Max nyt sanoi?”, ”miksi se haukkuu noin?”, jolloin jouduin usein tuottamaan lapsille pettymyksen toteamalla, etten oikeastaan tiedä.

Kun Bella oli ollut meillä ensimmäisen yön, herätti tyttö minut aamulla hieman hädissään ja sanoi, että kissalla on flunssa. Pelästyin ja ponkaisin nopeasti pystyyn ajatellen, että miten kissa olisi voinut sairastua meidän hoidossamme jo heti ensimmäisenä yönä? Sehän meni nukkumaan lämpöiseen koppaansa ja oli ihan terve vielä illalla. Kun menin katsomaan ”potilasta”, meinasin purskahtaa nauruun: ”flunssaoireet” olivatkin kehräämistä. Tyttö ei tiennyt, että kissat kehräävät ollessaan tyytyväisiä, vaan luuli kissan sairastuneen. Myöhemmin 6-vuotias on luullut kehräystä murinaksi – mikä on aika loogista, jos miettii, millaisilla äänillä koira viestii vihaisuutta.

Bella on kova tyttö kehräämään, itseasiassa usein se kehrää jo meidät nähdessään, jos tulemme vaikkapa ostoksilta, joten nyt lapset kyllä jo tietävät, että kehrätessään se on erityisen tyytyväinen. Muutoinkin Bella ”juttelee” paljon. Tyttö on jo ehtinyt huomauttaa, että ”äiti, Bella on kyllä paljon kauniimpi kuin se sinun suosikkisi”, tarkoittaen siis pyhää birmaa, jonka olin vähällä hankkia. Vaikka objektiivisesti katsottuna Bella on varmastikin aika tavallisen maatiaiskissan näköinen, niin sen suloinen luonne saa sen näyttämään meidän silmissämme todellakin jopa pyhää birmaa kauniimmalta.

Muutenkin Bella on jopa hieman koiranpentumainen; se tulee nimensä kuullessaan luokse, vaikka olisi toisessa huoneessa tai jopa toisessa kerroksessa ja kävelee vierellä kuin pikkuinen koiranpentu. Se viihtyy sylissä ja teenkin välillä jopa töitä siten, että kissa kehrää samalla sylissä. Minulla on ainakin hyvä työkaveri! Jos sanon, että mennään laittamaan pyykit kuivumaan, juoksee kissa edeltäni ylös. Nyt kun täällä on iltaisin jo hieman viileämpää, on Bellan luokse tulosta tosin tullut hieman aikaisempaa hitaampaa; se nimittäin viihtyy patterin lähelle siirretyssä kopassaan ja venyttelee pitkään ennen kuin lähtee liikkeelle. Eikä meillä ole uuden lämmitysjärjestelmän ansiosta kotona edes erityisen viileää; lapsetkin viihtyvät sisällä T-paidoissa.

Mutta Bella tykkää selkeästi lämmöstä ja kattoterassillakin, jossa se saa ulkoilla vain valvotusti, se hakeutuu aina aurinkoisimpaan kohtaan. Jos terassilla on vähänkään kosteutta, katselee kissa touhujani mieluummin ovelta. Tuntuu kauhealta ajatella, että ilman eläinsuojelujärjestöä, joka Bellan noukki kadulta, se eläisi nyt todennäköisesti tuolla kylmässä ulkosalla. Tai mikä vielä pahempaa, olisi se saattanut joutua ”kissojen ja koirien kuolemanpartion”, Galoufan kynsiin, joka siis kerää katukissoja ja -koiria lopettaakseen ne julmalla tavalla. Tulinpa katselleeksi tästäkin toimituksesta kuvatun videon ja nyt tuo järkyttävä näky tapettuine kissakasoineen ei tahdo jättää rauhaan. Eläinsuojelujärjestöstä on jo ehditty kysyä, ottaisinko lisää kissanpentuja. Minun näkökulmastani meille mahtuisi kyllä useampikin, mutta mies ei ehkä ole ihan samaa mieltä.

Bella on myös tosi siisti; en ole löytänyt ainoatakaan kissankakka tai -pissa lammikkoa tai kasaa mistään muualta kuin hiekkalaatikosta – tai pääsinpäs sanomasta; itseasiassa kerran löysin kakat kissanhiekkapussista, joka oli jäänyt hieman raolleen ja kissan ulottuville. Olin mielestäni siivonnut hiekkalaatikon päivittäin, mutten sitten ilmeisesti kuitenkaan riittävän hyvin, koska Bella näppäränä tyttönä oli käynyt vessa-asioilla hiekkapussissa. Kissanhiekka-astian sijoitin sellaiseen paikkaan, jossa se on vieraiden katseilta piilossa. Se ei siis ole vessassa, kuten usein Suomessa kissatalouksissa, vaan portaikon alla, jonne kissa pääsee helposti ja jossa sillä on oma rauha käydä asioillaan. Suurin syy astian piilottamiseen on se, että arvaan saavani paikallisilta kritiikkiä siitä että kissalla on sisällä oma hiekka-astia. Kun vieraat eivät asiaa tiedä ja ilmeisesti arvelevat kissan käyvän tarpeillaan ulkona, pääsen paljon vähemmällä! Muutama ”HYI!”-kommentti vähemmän on joskus ihan hyvä juttu.

Pojalla oli tässä viikko pari takaperin kaksi serkkua yökylässä ja he näkivät Bellan ensi kertaa. Toisen pojan ensimmäinen kommentti oli ollut: ”Onko se likainen? Onko se likainen?”. Varmuuden vuoksi vieläpä kahteen kertaan. En onneksi ollut itse tuota kuulemassa; olisin todennäköisesti loukkaantunut aika tavalla. En aina oikein ymmärrä täkäläistä järjenjuoksua. Olin myös aika yllättynyt, koska sama poika oli vain hieman aikaisemmin leikkinyt ja ulkoiluttanut Maxia ihan normaalisti. Toinen pojista totesi, että hänen tutuillaan on hieno rotukissa, joka tulee luokse, kun sitä kutsuu. Jos olisin ollut paikalla, olisin varmasti sanonut, että niin muuten tulee Bellakin. Koirien kohdalla täällä ajatellaan, että rotukoirat ovat parhaita. Maxin kaltaiset ”risteytykset”, joissa on selkeästi jotakin rotua ovat ihan ok. ”Täysin roduttomia” koiria pidetään usein tyhminä; vanhin poikakin sanoi, että eiväthän ne voi oppia yhtään mitään. Piti hieman oikaista pojan käsityksiä. Monet naiset eivät täällä pidä kissoista tai muistakaan eläimistä, ”koska niistä lähtee karvaa ja koska karvat ovat likaisia”.

Anoppini ja ainakin yksi miehen siskoissa itseasiassa pelkää kissoja. Anoppi ei ole vielä ehtinyt Bellaa nähdä, koska on ollut niin kovin kiireinen suuren suvun erinäisten tapahtumien johdosta, eikä taida vielä edes tietää, että meillä on kissa. Meillä on onneksi mahdollista pitää sekä kissa että koira tarvittaessa erillään vieraista niin, ettei kenenkään tarvitse niiden takia vierailua perua. Jotakin kissapelon laajuudesta kertoo se, että miehen Ranskassa asuva sisko oli soittanut palokunnan hätiin, kun heidän asuntoonsa oli tullut kissa! En tiedä, mitä palokunta oli ajatellut tästä ”hätätilanteesta”. Tietyllä tavalla kyllä ymmärränkin näitä pelkoja. Osa katukissoista ja -koirista voi olla aggressiivisia ja esimerkiksi rabies on Algeriassa ihan aiheellinen pelko.

Olen ajatellut perustella kissan hankintaa anopille sillä, että pelkäsimme taloon tulevan hiiriä. ”Järkisyyt” tuntuvat täällä tehoavan paljon tunnesyitä paremmin. Maxin anoppi hyväksyi mukisematta, kun sanoin, että tarvitsemme sen talon ja perheen turvaksi. Ja lapsen turvaistuimenkin anoppi hyväksyi ensin sitä kummeksuttuaan ja selityksiäni lapsen turvallisuudesta väheksyttyään, kun sanoin, että tuoli on tosi hyvä myös, koska lapsi oksentaa joskus autossa ja tuolin avulla uuden auton penkit ei likaannu. Tämän kommentin jälkeen anoppi on toistuvasti kertonut ihmisille, miten hyvä penkki lapsellamme on autossa.

On mielestäni sääli, että monet lapset opetetaan jo pienestä pitäen pitämään eläimiä jotenkin likaisina. Naapuri onneksi pitää kissoista, mutta hän pitääkin niistä jo siinä määrin ihan liikaa, että kissat ovat heillä päässeet lisääntymään laumoiksi asti. Osa kissoista on heillä rokotettu ja ne pääsevät sisälle asti; nämä kissat siis asuvat sekä sisällä että ulkona. Osaa kissoista ei ole rokotettu ja niitä ei päästetä sisään. Naapuri muistaa aina teroittaa tytölle, että ”tämä kissa on rokotettu” tai että ”tätä kissaa ei ole rokottettu”.

Ihan kaikista huonoin tilanne ei näillä ulkona elävillä kissoillakaan kuitenkaan ole, koska ne pääsevät sateella suojaan naapurin kodin ikkunalaudoille ja räystäiden alle. Naapuri myös näyttää ruokkivan niitä. Toisaalta äitikissa on jo kerran tai pari yritetty kuljettaa autolla kauemmas kadulle hyläten, ettei lisää pentuja enää syntyisi, mutta kissaraukka palasi kotiin. Kissan sterilointi ei jostakin syystä tule kyseeseen. Miehelleni naapurin aikuinen poika oli todennut Bellan nähtyään, että ”onneksi sinulla on paljon tilaa, kun pentuja alkaa syntyä!”. En tiedä, mitä naapurit ajattelevat tilanteesta, jossa tyttökissalle ei pentuja ”yllättäen” synnykään.

 

Olen muuten aivan ihastunut Seinäjoella asuvan Muulikuskin kissakuviin. Muulikuski itse kertoo olevansa ”eläinrakas äijänkäppänä Seinäjoelta, jonka yksi omituisista harrastuksista on kissojen valokuvaaminen”. Muulikuski ei ole ammattivalokuvaaja, mutta hänen ottamansa kuvat ovat hämmästyttävän hyviä. Muulikuskilla on kuusi omaa kissaa ja hän kuvaa myös Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistyksen kodittomia kissoja sekä muita eläimiä esittelyjä varten. Ihan mielettömän hyvä idea käyttää omia taitojaan eläinsuojelutyön hyväksi! Ja osoittaa jälleen sen, kuinka eläinsuojelutyötäkin voi tehdä niin kovin monella eri tavalla!

Juuri tuollaisia kuvia haluaisin Bellastakin. Voin jo kuvitella moniakin kuvaustilanteita; Bella katsomassa pesukoneessa pyöriviä pyykkejä, tutkimassa pyykkikoria tai kokeilemassa tassulla narulla roikkuvia vaatteita selkeän keskittyneenä tai auringossa nauttimassa lämmöstä. Mutta juuri silloin ei kamera tietenkään ole käsillä.

Meillä ei ainakaan vielä ole mitään hienoja kiipeilytelineitä eikä raapimispuita, mutta Bella näyttää keksivän kiipeilypaikkoja portaiden kaiteilta ja kattoterassin pylväiltä ja kynsien teroituskin onnistuu kattoterassilta löytyvää puunkappaletta vasten. Pinterestiin olen jo ehtinyt keräillä oman kansion kivoista ideoista, joita lemmikille voi tehdä ihan itsekin. Pinterestin käyttäjien luovuus jaksaa hämmästyttää yhä uudelleen ja uudelleen!

Maxista on tullut hieman yllättäen erityisesti miehen koira; kun mies on paikalla, Max ei oikein edes huomaa ketään muuta. On aika jännä huomata, ketä Max pitää perheemme pomona ja jännää tämä on myös siinä mielessä, ettei mies ole aikaisemmin erityisemmin edes pitänyt koirista. No, onhan heillä sentään yhteinen intohimo; jalkapallo! Bella sen sijaan on kaikista eniten juuri minun perääni ja mies on jo sanonut, että se on kuin viides vauva.

Max on siinä mielessä erilainen kuin Bella, että sitä ei pienet tuiskut ja koleus haittaa; se viihtyy kaikista parhaiten ulkona ja tuntuu pitävän kunniatehtävänään pihan ja perheen vahtimista. Tosin Maxkin näyttää hakeutuvan pihalla usein siihen aurinkoisimpaan kohtaan, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy. Nykyisin uskallamme pitää koiraa omalla pihalla kotona ollessamme; Max on jo sen verran iso, ettei sitä niin vain nostetakaan muurin yli ja niin voimakas, että se varmasti laittaisi jo kovasti hanttiin, jos se yritettäisiin uudestaan varastaa.

Oletettu koiravaras muuten ulkoiluttaa usein koiriaan tässä meidän lähellämme; pojalla näyttää nyt olevan laumassaan myös puhdasrotuinen saksanpaimenkoira. Kun poika laumoineen menee ohi, Max sekä naapuruston muut koirat sekoavat ja haukkuvat hullun lailla. Muutoin Max on siitä kiva koira, ettei se turhia räksytä. Se pojan kunniaksi on sanottava, että poika ulkoiluttaa koiriaan täkäläisittäin harvinaisen paljon. Täällähän koirien ulkoiluttaminen ei ole kovinkaan tavallista, vaan koirat ovat usein joko lyhyeen naruun kytkettyinä tai niitä pidetään keskeneräisissä rakennuksissa niin korkealla, etteivät ne uskalla hypätä alas. Olen joskus nähnyt koirien katsovan reunalta alas ikäänkuin arvioiden, onnistuisiko alashyppääminen, mutta jonkinlainen itsesuojeluvaisto näyttää estävän hyppäämisen.

Tästä päästäänkin siihen ongelmaamme, joka nyt on ilmennyt Maxin kanssa, kun se ei enää olekaan söpö pieni koiranpentu; kun Maxia lähdetään ulkoiluttamaan, tulevat naapurien lapset usein keppien (jopa kivien) kanssa sitä vastaan ja ärsyttävät tahallaan. Kieltäminen ei tunnu auttavan. Mies puhui jo lasten vanhempien kanssa, mutta sama meno jatkuu. Kerran Max pääsi irti ja juoksi lasten perässä häntää heiluttaen haluten leikkiä (siitä huolimatta, että sitä oli juuri yritetty heittää kivillä!). Lapset juoksivat karkuun äitiä apuun huutaen. Uho hävisi samantien. Käskin Maxin takaisin pihalle. Se totteli heti ja lapset kiittelivät ilmeisen yllättyneinä siitä, että suuri koira totteli naista.

Tästä huolimatta pelkään, että Maxista saattaa tulla vihainen vieraita lapsia kohtaan. Monesti tekisi mieli jättää lenkit kokonaan väliin ja leikittää koiraa ainoastaan vain pihalla, mikä ei tietenkään korvaa kunnon lenkkiä! Lapsista ainoastaan vanhin poika pystyy ulkoiluttamaan Maxia ja erityisesti pojan viedessä Maxia lenkille, tulevat naapurin pojat vastaan keppeineen ja kivineen. Joku oli jo kommentoinut pojalle Maxia ivalliseen sävyyn, että ”tuopa nyt se kissa tänne”, kun Max ei ollut ärsytettäessäkään murissut tai yrittänyt purra. Täällä koiran melkeinpä kuuluu olla aggressiivinen!

Max on kasvanut vauhdilla ja saanut hieman lihaakin luidensa ympärille. Se on kuin pitkäkoipinen teini-ikäinen poika, joka ei aina oikein tiedä, miten asettelisi pitkät koipensa. Pitkillä koivillaan se hyppii välillä kuin kenguru. Sehän oli meille tullessaan tosi laiha ja eläinlääkäri sanoikin silloin, että se on aliravittu. Max on myös tullut meille perheestä, jossa sitä ei voitu pitää ja se on ilmeisesti saksanpaimenkoiran ”vahinkopentu”. Mieshän lähti pojan kanssa ostamaan meille saksanpaimenkoiraa, mutta poika oli nähnyt kyseisessä paikassa Maxin ja halunnut sen ottaa kuultuaan, ettei omistaja halunnut sitä pitää ja halusi siitä eroon. Raukka oli hytissyt ulkona kylmässä ja vielä oksentanut kotimatkalla autoon. Poika oli onneksi arvannut, ettei minua haittaa, vaikkei koira olisikaan puhdasrotuinen. Vielä nytkin Max hotkii ruokansa ja kesti aikansa ennen kuin se alkoi lihoa. Bellalla on muuten hieman samantapaista ahmimista havaittavissa; onkohan se tyypillistä huonoista oloista tuleville eläimille?

Yksi kamala tapaus, jota todistin muutama päivä sitten keittiön parvekkeeltamme, pitää vielä kertoa tähän loppuun. Näin nimittäin kuinka pienet lapset ulkoiluttivat aivan valtavan suloista koiranpentua siten, että koiran kaulan ympärille oli sidottu hyppynarun tapainen ohut naru, josta lapsi aina välillä roikotti koiraa ilmassa useita minuutteja. Välillä lapset yhdessä ihmettelivät, miksei koira meinaa jaksaa nousta ylös maasta kävelemään tämän jälkeen. Sama toistui monta kertaa. En ensin oikein edes tajunnut, mitä näin. Kun tajusin, järkytyin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että oliko lasten tehtäväksi annettu tappaa ei-toivottu pentu. Hirveä ajatus! Ei kai sentään kukaan vanhempi antaisi tällaista tehtävää arviolta noin 5-vuotiaille lapsille? Yritin puuttua tilanteeseen parvekkeelta käsin, muttei siitä ollut mitään apua. Pyysin vanhimman pojankin parvekkeelle. Lapset ehtivät lähteä ennen kuin ehdin ulos asti. Muistin, että olin ostanut Maxille vahingossa liian pienen pentupannan ja ajattelin, voisinko minä tai joku lapsista antaa pannan näille lapsille ja samalla kertoa, ettei koiraa voi nostaa narusta ilmaan? Panta olisi pennun kaulassa edes vähän parempi vaihtoehto kuin hyppynaru ja samalla saisin tilaisuuden neuvoa lapsia. Mistä löytäisin lapset? Valitettavasti en ole lapsia löytänyt ja voin vain toivoa, ettei koiranpentua, jos se on edes enää elossa, roikotettaisi enää samalla tavalla.

 

 

 

Mainokset

6 thoughts on “Kissan- ja koiranelämää

  1. Ihania ovat molemmat, seka kissa etta koira, meillakin alex on kasvanut pitkajalkaiseksi mutta voimakkaaksi joka hyppii toisinaan juurikin kuin kenguru, energiaa on paljon ja joka paiva pitaisi löytaa joku leikkikaveri. Mita se kissojen- ja koirien kuolemanpartio tekee, ottavat katuelaimet kiinni ja tappavat, aika kamalaa, taalla taas niita otetaan kiinni mutta ne toimitetaan valtion elaintarhalle, siella ne sterilisoidaan, olot eivat ole kovin kaksiset tietysti tarhalla ja ajoittain niita lasketaan takaisin taas vapaaksi, elainten lopettamista ei kuitenkaan harrasteta muuten kuin toisinaan esiintulevilla myrkytystapauksilla. Tuo lasten julmuus elaimia kohtaan kertoo kylla siita, miten kotona elaimiin on opetettu suhtautumaan, jarkyttavaa…..

    Tykkää

    • Eläinten kuolemanpartio kerää kiinni saamansa katukissat ja -koirat ja vie ne yhteen paikkaan lopetettavaksi. Lopetustilanne oli aivan kamalaa katsottavaa; eläimet laitetaan kauheaan metalliseen häkkyrään, jonka pohja ikäänkuin nousee ja eläimet saavat ilmeisesti sähköiskun :(. Videolla, jonka näin näytettiin lopuksi korkea kuolleiden kissojen pino :(.

      Täällä eläinsuojelujärjestö El Rifk yrittää juurikin ehtiä keräämään kissat ja koirat pois kaduilta ennen kuin Galoufa ehtii ne napata. El Rifkinkään tilat eivät kuvien perusteella ole kovin kummoiset, mutta ryhmästä paistaa valtava halu auttaa eläimiä vajavaisista resursseista huolimatta! Olen nähnyt esimerkiksi eläinlääkärin suorittamassa leikkausta ilman hanskoja. Eläinlääkäri on kuitenkin ilmeisen taitava, koska on onnistunut pelastamaan monia toivottomalta näyttäneitä tapauksia.

      Tuo lasten koiranulkoilutustilanne oli tosiaan aivan järkyttävä! Mietin sitäkin voisiko kyse olla kuitenkin lasten ymmärtämättömyydestä, mutta kyllähän nyt jokaisen normaalin 5-vuotiaan pitäisi ymmärtää, ettei eläintä voi roikottaa narusta!

      Tykkää

  2. Yritämme tilanteesta huolimatta toki ulkoiluttaa koiraa muuallakin kuin kotipihassa. Mutta valitettavan hankalaa se kyllä on! Pelkään tosiaan, että koirasta saattaa tulla vieraita lapsia kohtaan vielä vihainen; en toki toivo, että oma koira ketään lasta purisi! Bella on meistäkin tosi nätti :).

    Tykkää

  3. Minä en enää ulkoiluta koiria juurikin noiden lasten (ja nuorten) takia, onneksi meillä on iso piha ja viikonloppuisin käydään luontolenkillä. Mies joskus ottaa koirat mukaansa kaupungillekin, hälle ei lapset uskalla ryppyillä, ei pahemmin isommatkaan immeiset, kai luulevat että mies surutta usuttaisi koirat kimppuun. Ihan kuin meidän koirat ymmärtäisi käydä kenenkään päälle, mutta hyvä jos edes ovat pelottavan näköisiä 🙂
    Annabassa ammutaan kulkukoirat, jos alkavat olla vaaraksi väestölle, niin on usein laita kun niitä enemmän kertyy laumaksi.

    Tykkää

  4. Olen tässä itsekin miettinyt, pitäisikö laittaa koira viikonloppuisin auton perään ja ajella jonnekin kauemmas ihmisten ulottumattomiin luontoretkeilemään koiran kanssa. Meilläkin on aika iso piha ja siinä mahtuu leikittämään koiraa esimerkiksi pallon kanssa, mutta Max on sen verran iso ja aktiivinen koira, etteivät pitkät lenkitkään pahaa tekisi. Sielläkin siis lapset käyttäytyvät yhtä huonosti :(. Villikoiralaumat ovat toki vaarallisia. Täällä meidän lähellä en ole sellaisia onneksi nähnyt. Ampuminen tuntuu itseasiassa paremmalta vaihtoehdolta kuin Galoufan sähköttäminen tai mitä ikinä siinä kamalassa metallihäkissä sitten tehtiinkään.

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s