Morsiameksi morsiamen paikalle

 

Melkein kuukausi on vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoitin tänne blogin puolelle; siihen on oikeastaan kaksi syytä; ensinnäkin arkemme on ollut erittäin kiireistä ja toiseksi arki on pyörinyt lähinnä lasten, kodin, töiden ja eläinten ympärillä eikä näistä välttämättä aina saa jutun juurta, jonka voisi ajatella kiinnostavan perheen ulkopuolisiakin lukijoita. Kun vihdoin olisi ollut hetki aikaa kirjoittaa, tuntui kahdesta hieman arjestamme poikkeavasta tapahtumasta – häistä ja kirjamessuista – kirjoittaminen jotenkin liian kevyeltä Pariisissa juuri silloin tapahtuneiden järkyttävien iskujen alla. Kirjoittaminen jäi siis taas.

 

Olemme elelleet täällä tavallista lapsiperhearke, kiireistä, mutta muutoin aikalailla tavallisuudesta poikkeamatonta. Kaksi hieman erityisempää tapausta osui kuitenkin samalle viikolle, kun kävimme sekä häissä että kirjamessuilla saman viikon aikana.Yleensä melkeinpä välttelen täällä häihin osallistumista. Miehellä on, toisin kuin minulla, erittäin laaja suku sekä ystävä- ja tuttavapiiri ja olemme saaneet aivan valtavasti hääkutsuja, joista läheskään kaikkiin emme ole osallistuneet. Mutta tällä kertaa miehen sukulainen soitti monta kertaa pyytäen, että erityisesti minä osallistuisin näihin häihin. Olimme itseasiassa jo päättäneet hääpäivän aamuna, ettemme taida mitenkään ehtiä häihin, mutta sitten mies alkoi vielä uudelleen pohtia, josko lähtisimme kuitenkin. Onneksi päätimme lähteä, koska häissä selvisi, että suvun eräs iäkäs jäsen oli sairastunut häiden alla vakavasti. Juuri hän oli kysellyt minua ja tuntui hyvältä, että pystyin vielä tapaamaan hänet. Vietinkin suuren osan häissä viettämästäni ajasta juuri hänen luonaan. Hän tuntui tunnistavan minut, mutta minua järkytti se kuinka nopeasti tämän jo yli 90-vuotiaan vanhuksen vointi oli romahtanut; olin tavannut hänet anoppini luona vain noin viikkoa aikaisemmin ja silloin hän oli vielä oma aurinkoinen itsensä. Olen aina pitänyt kyseisestä vanhuksesta, sillä hänen kasvonsa näyttävät siltä kuin hän hymyilisi aina; nyt tuo katse oli poissa. Sairastuminen oli tapahtunut niin yllättäin ja siinä vaiheessa, ettei häitä enää voinut perua. Häissä olikin lähes käsin kosketeltavissa läsnä sekä iloa että surua yhtaikaa.

 

Olimme häissä poikien kanssa ja mies sanoi, että voi ottaa pojat mukaan ”miesten puolelle”. Täällähän usein häissä miehet ja naiset juhlivat erikseen omissa tiloissaan. Suuntasin siis yksin naisten puolelle, josta en aluksi löytänyt ainuttakaan tuttua. Istuin ensin lähelle oviaukkoa seuraamaan pienten tyttöjen tanssiesitystä perinteisen rummun tahdittamana. Tanssia oli mukava katsella, vaikka tunsinkin oloni hieman orvoksi yksin ihmisjoukon keskellä. Tanssiesityksen päätteeksi siirryin varsinaisiin sisätiloihin, joissa mieheni sisko huomasi minut heti ja kertoi sukulaisen sairastumisesta ja kysyi haluaisinko nähdä hänet. Halusin tietysti, joten sisko vei minut vanhuksen luo, jossa istuin ruokailuun asti.

 

Ruokailussa sattui hauska tilanne: minua luultiin nimittäin morsiameksi! Olimme syömässä, kun naisten puolelle tuli muutamia sukulaismiehiä, jotka halusivat nähdä sairaan vanhuksen. Silloin yksi miehistä kysyi, että tässäkö se morsian nyt on tarkoittaen minua. Onneksi juuri siinä vaiheessa anoppinikin oli löytänyt minut ja istui kanssani syömässä! Hän vastasikin saman tien, että ”Ei-ei, tämä on poikani vaimo. Hän on suomalainen.” Luulen, että miehelle oli jotenkin itsestään selvää, että erotun jollakin lailla joukosta eikä hän varmastikaan osannut kuvitella, että erotun joukosta, koska olen suomalainen ja taisi sitten päätellä, että erotun joukosta, koska olen morsian. En mielestäni ollut ylipukeutunut, vaikka olinkin tällä kertaa valinnut kauniin paikallisen juhlapuvun häihin, enkä taatusti ollut ylimeikattu.

 

Täällä on erittäin harvinaista (ainakin meidän piireissämme), että morsian olisi lähes neljäkymppinen tai edes kolmekymppinen – joten otin miehen kommentin kohteliaisuutena, joka jaksoi piristää vielä viikkojenkin jälkeen. Tosin oletteko huomanneet, kuinka vaikeaa on arvioida sellaisen henkilön ikää, jonka ihonväri on omasta kokemuspiiristä kovinkin poikkeava? Minua esimerkiksi luullaan täällä toistuvasti huomattavasti todellista ikääni nuoremmaksi, vaikka uskonkin, että suomalaisten silmissä näytän aikalailla ikäiseltäni.

 

Häät herättivät monia ajatuksia yleensäkin avioitumisesta täällä Algeriassa. Olen huomannut, että yksi syy siihen, miksi minua taidetaan täällä usein luulla nuoremmaksi kuin olenkaan on se, että vaikka meillä on miehen kanssa suomalaisittain aika iso ikäero (8 vuotta), niin olen täällä joissakin piireissä aika vanha vaimo mieheni ikäiselle miehelle. Täällä nimittäin parinkymmenen vuodenkaan ikäero ei ole ihan tavaton puolisoiden välillä. Pikkulapsimorsiamia täällä ei näe, mutta tunnen itsekin joitakin jo 16-vuotiaina avioituneita. Algerian lain mukaan avioitumisikä on mielestäni yllättävänkin korkea, mutten nyt muista, mikä se tarkalleen on. Tätä lakia tosin taidetaan jollakin lailla kiertää, kun tosiaan 16-vuotiaanakin on mahdollista avioitua. Toisaalta taas sukulaispoika, joka halusi avioitua 19-vuotiaana herätti kovasti keskustelua ja anopinkin mielestä poika oli liian nuori, vaikka samaan aikaan miehen veljelle etsitään samanikäistä morsianta.

 

Täällähän tosiaan edelleenkin osa avioliitoista on järjestettyjä ja usein äiti etsii pojalleen morsianta! Tämä saattaa kuulostaa Suomesta käsin katsottuna aika erikoiselta, mutta voin kertoa, että minäkin olen ollut mukana tällaisella ”morsionhakuretkellä”. Ketään ei toisaalta saa pakottaa avioliittoon ja olenkin nyt kuullut kahdestakin tapauksesta, joissa morsianehdokkaalle on jo ehditty antaa sormuskin ja tyttö onkin tämän jälkeen päättänyt, ettei tahdokaan avioitua kyseisen miehen kanssa. Avioituminen on täällä muuten erittäin kallista ja monet morsiamet pyytävät valtavat määrät kultaa ja asettavat kovia vaatimuksia tulevalle sulhaselle. Moni poika alkaakin säästää häitä varten hyvissä ajoin jo ennen kuin morsiamesta on tietoakaan! Monelle naiselle hääpäivä (tai -päivät – täällä kun häitä saatetaan juhlia viikkokin), on yksi elämän tärkeimmistä päivistä – ”oikea prinsessapäivä”, minkä vuoksi valitsin tämän jutun kuvaksikin paremman kuvan puutteessa tuon prinsessakuvan. Häissähän en ottanut ainuttakaan kuvaa; se ei vain tuntunut luontevalta ja vielä vähemmän luontevalta tuntuisi jakaa häissä otettuja kuvia täällä blogissa. Olen myös huomannut, että moni algerialainen nainen ihmettelee suuresti, kun me emme viettäneet suureellisia häitä, vaan menimme naimisiin yksinkertaisesti maistraatissa.

 

Pääkaupungissa ja muissa isoissa kaupungeissa on tavallisempaa avioitua suunnilleen oman ikäisensä puolison sekä itse valitsemansa puolison kanssa. Äitini muuten kiinnitti tähän huomiota Algeriassa käydessään sanoen, että ero pienien kaupunkien ja pääkaupungin pariskuntien välillä oli usein silmiinpistävä. Algeriassa ei myöskään ole tapana ottaa enempää kuin yksi vaimo, vaikka perhekirjassakin on kyllä paikka useammallekin vaimolle eikä useamman vaimon ottaminen taida olla lainkaan mukaan kiellettyä. Somalialainen tuttavanihan kysyi Suomessa samantien, kun kerroin, että mieheni perheessä on 14 lasta että kuinka monta vaimoa hänen isällään on ollut. Hän yllättyi kovin kun kerroin että vain yksi, niinkuin algerialaisilla yleensäkin.

 

Vaikka monet avioitumistavat saattavat ensialkuun tuntua oudoilta, tulee ottaa huomioon, että täällä ei ole esimerkiksi samanlaista sosiaaliturvaa kuin Suomessa eikä korkea koulutuskaan välttämättä takaa hyviä tuloja, jolloin naisen kannattaa yrittää päästä mahdollisimman ”hyviin naimisiin” jo tulevaisuuttaankin ajatellen. Moni algerialainen pitäisi vastaavasti meitä miehen kanssa varmastikin hulluina, kun avioituessamme minä olin köyhä opiskelija ja miehen omaisuus mahtui yhteen matkalaukkuun!

Mainokset

4 thoughts on “Morsiameksi morsiamen paikalle

  1. Täytyykin tulla vilkaisemaan; olen viime aikoina ehtinyt vähemmin myös lukemaan blogeja, kun jotenkin kiireet ovat kovin kasaantuneet. Villasukille olisi kovasti käyttöä täälläkin; aamut on jo yllättävän viileitä, vaikka päivisin on vielä reippaasti päälle 20-astetta. Mukavaa viikonloppua myös sinne!

    Tykkää

  2. Tosi kivasti osasit kirjottaa 🙂 Tunisiassa hyvin pitkälti samat systeemit, mutta tietääkseni moniavioisuus laissa kielletty, mutta useampia vaimoja voi jollain olla ”epävirallisesti”. Mies tiesi yhden, jolla oli useampi vaimo eli ei vissiin kovin yleistä. Tavat on hyvin erit ja tietenkin suomalaisena aluksi karsasti ja ehkä vähän nyrpistellen omaksui heidän tapojaan ja näkemyksiä avioliitosta, mutta vuosien saatossa asiat on alkanut tuntumaan järkeen käypältä. Asiat ja lähtökohdat moniin juttuihin on niin erilaisia Suomen ja Algerian tai Tunisian välillä.

    Tykkää

  3. Mieskin taitaa tuntea yhden, jolla oli kaksi vaimoa – mutta nimenomaan oli; koska ainakin toisesta vaimosta tuli ero. Nykyään erittäin harva nainenkaan taitaa toiseksi vaimoksi suostua eikä täällä toisaalta useamman vaimon ottaminen ole oikein tapanakaan. Nykyisin täällä on jo sen verran kallistakin, että jos mies aikoisi elättää kahta vaimoa, niin pitäisi olla aikamoisen hyväpalkkainen työ.

    Mutta nimenomaan; se mikä toimii Algeriassa tai Tunisiassa ei välttämättä toimi Suomessa ja päinvastoin. Esimerkiksi itse hämmästelin sitä kuinka yleistä vielä nykyisinkin on, että avioliitto on järjestetty. Toisaalta kun asiaa katselee täältä käsin, voi senkin ymmärtää hieman paremmin. Muistan muuten joskus lukeneeni erään intialaisen sanoneen, että länsimaissa avioliitot ovat alussa kuin kattila täynnä kiehuvaa vettä, joka pikkuhiljaa viilenee, kun taas Intiassa avioliiton alkaessa kattilan vesi on kylmää, mutta lämpenee ajan mittaan. Kuvaa mielestäni tosi hyvin sitä, miten tämänkin asian voi nähdä niin kovin eri tavoilla.

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s