Kaunotar Bella

Eilen meillä oli melkoinen ilon päivä! Olemme nimittäin etsineet jo kauan kissanpentua. Itseasiassa 5-vuotias halusi käyttää jo Suomessa papalta saamansa rahat luvatun kissan tarvikkeisiin – hän kun ei kuulemma tarvinnut leluja, vaan halusi ostaa jotakin kissalle. Kaupasta lähtikin mukaan kissan makuukoppa, leluja, ruokakuppi sekä kissanhiekkalapio. Olin itseasiassa aika ylpeä pojan valinnasta, jossa oli jotakin kovin tuttua; minähän säästin lapsena ja nuorena lähes kaikki lahjoiksi saamani rahat mahdollisten tulevien lemmikkien mahdollisiin kuluihin… Olen itse ihaillut pitkään pyhä birma -kissoja ja kun huomasin, että niitä oli tullut täälläkin myyntiin ja vieläpä huomattavasti edullisempaan hintaan kuin Suomessa, aloin miettiä, että ottaisimmeko sittenkin rotukissan? Eilen sitten lähdimme viemään vanhinta poikaa harkkoihin ja käymään Ardis-kauppakeskuksessa. Tyttö, jolla oli ranskan lisäopetustunnit, ja joka ei siis tullut mukaamme, kuiskasi lähtiessämme, että ”tuo sitten jotakin kivaa!”. Ja me todellakin toimme…

Mietin useita viikkoja kahden vaihtoehdon väliltä, jotka taas tapani mukaan olivat aikalailla ääripäistä; joko meille tulisi rotukissa tai rescue-maatiainen. Vuorotellen selailin paikallisten eläinsuojelutyötä tekevien ryhmien Facebook-sivuja ja kävin ihailemassa kuvia pyhistä birmoista. Mitä enemmän asiaa mietin, aloin pohtia, onko kuitenkaan tietyllä tavalla oikein maksaa kissasta summaa, joka vastaa täällä pienituloisen työntekijän kuukausipalkkaa, varsinkin kun kotia odottavia löytökissoja on sivustot täynnä? Entä onko pyhistä birmoista pyydettävä summa kuitenkin sen verran korkea, että se houkuttelisi pentutehtailijoita teettämään pentuja oikein urakalla? Miksi meidän kissamme pitäisi olla rotukissa? Koirien kohdallahan rodulla on hieman suurempi merkitys ja vaikka lopulta päädyimmekin antamaan kodin sitä kaivanneelle sekarotuiselle koiralle, täytyy myöntää, että valintapäätökseen vaikutti tuolloin suuresti se, että tiesimme Maxin olevan perimältään suureksi osaksi saksanpaimenkoira, joka taas on ominaisuuksiltaan meille tällä hetkellä kenties kaikista parhaiten soveltuva rotu. Mutta kissojen kohdalla ei välttämättä niin kovin suuria eroja olekaan. En oikein saanut perusteltua itselleni, miksi kissamme pitäisi olla juurikin rotukissa.

Aloin siis kallistua rescue-kissan puoleen ja selailimme lasten kanssa monien eläinsuojelutyötä tekevien eläinsuojelujärjestöjen sivuja, joista itse pidin eniten El Rifkistä, jonka sivut päivittyvät tiuhaan tahtiin ja joka tuntuu olevan erittäin aktiivinen. Ryhmä otti hyvin vastaan esimerkiksi ehdotukseni siitä, että täälläkin voisi rakentaa Turkin mallin mukaan kissasuojia kulkukissoille, joista ne saisivat edes hieman turvaa huonoa säätä ja kohtelua vastaan. El Rifk kannustaa myös lemmikki- ja kulkukissojen sekä -koirien sterilointia kulkukissa- ja -koiralaumojen pienentämiseksi sekä epätoivottujen pentueiden syntymisen estämiseksi. Monet ovat Algeriassa edelleen sitä mieltä, että eläinten sterilointi on haram, (uskonnollisessa mielessä) kiellettyä ja tämän perusteella ikäänkuin pesevät kätensä koko ongelmasta, joka aiheutuu kissojen ja koirien lisääntyessä hallitsemattomasti. Käsittääkseni (joskus sivujen seuraaminen tuottaa vaikeuksia, koska en osaa ranskaa ja käytän apunani kääntäjää, joka antaa välillä aika mielenkiintoisia käännösehdotuksia) El Rifk hankki jopa islamilaisen oppineen mielipiteen siitä, että silloin kun steriloinnista on eläimen kannalta hyötyä, se on halal eli (uskonnollisessa mielessä) sallittua. El Rifk korostaa nimenomaan sitä, että on paljon armeliaampaa steriloida eläin kuin antaa sen lisääntyä holtittomasti pentujen jäädessä heitteille – ja mikä vielä pahempaa usein vieläpä esimerkiksi lasten pahoinpitelemiksi. El Rifk yrittää myös vaikuttaa ihmisten asenteisiin eläimiä kohtaan laajemminkin! Osa eläinsuojan tiloista näyttää kovin vaatimattomilta, samoin välineistä tuntuu olevan pulaa, mutta sitäkin enemmän El Rifkistä huokuu halu auttaa eläimiä!

Facebook-sivujen kuvien paljouden perusteella ajattelin kissanpennun löytyvän nopeasti. Niin ei kuitenkaan käynyt. Soittelimme (tai oikeammin mies soitti, minä etsin numerot ja opastin mitä piti sanoa) varmaankin noin 10 numeroon, joista kaikista ilmoitettiin, että kissa tai kissat olivat jo menneet. Olin ensin jopa hieman ilahtunut siitä, koska ajattelin niiden kaikkien saaneen kodin – kylläpäs täällä adoptoidaankin kissoja ahkerasti, ajattelin (aikalailla naiivisti), kunnes tajusin, ettei suurin osa kissoista tainnutkaan saada uutta kotia, vaan ne oli taidettu heittää kadulle. Huomasin nimittäin monissa ilmoituksissa, että tällainen uhka on olemassa ja ymmärsin, etteivät monet kissan ensin kadulta pelastaneet olleetkaan valmiita sitä kovin pitkään hoitamaan. El Rifkin sivuille ilmoituksia jättävät siis myös yksityishenkilöt, jotka haluavat kissanpennuista eroon tai jotka ovat pelastaneet pennun kadulta. Epätoivottujen eläinten hylkääminen kadulle tuntuu olevan täällä aikalailla hyväksytty tapa; meidänkin tuttavamme, jota olen pitänyt koiraihmisenä, oli kyllästynyt koiraansa, ajanut sen kanssa mahdollisimman kauas ja heittänyt koiran ovesta ulos. Syynä oli se, että koira oli haukkunut vieraita. Olin järkyttynyt, pettynyt ja kiukkuinen. Mutta eihän siitä tietystikään enää mitään hyötyä ollut. Täällä pidetään armeliaampana eläimen hylkäämistä kadulle kuin esimerkiksi armokuolemaa (joka tosin sekin on toki kyseenalaista nuoren, terveen eläimen kohdalla). Olen kuullut, että kissanpentuja on yritetty hävittää jopa kotitalousjätteen seassa. Aivan algerialainen ilmiö tämä ei tietysti ole; kyllähän Suomessakin on valitettavasti tuhottu pentue jos toinenkin hukuttamalla tai jollakin muulla yhtä järkyttävällä tavalla.

Emme siis ensin meinanneet löytää kissanpentua, vaikka lapset kyselivät jopa ystäviltään, olisiko jonkun kotona kissanpentuja, mutta niin kuin Algeriassa usein käy, niin kävi tälläkin kerralla; kun jotakin alkaa tapahtua, asioita tapahtuukin nopeaan tahtiin. Olimme nimittäin eilen viemässä poikaa harkkoihin tarkoituksenamme käydä tällä kertaa Ardis-kauppakeskuksessa. Onneksi olimme tällä kertaa liikkeellä autolla! Yhtäkkiä miehen puhelin soi ja meille tarjottiin löytökissaa El Rifkin sivuilta saadun puhelinnumeron ansiosta periaatteella, että saisimme tietysti nähdä kissan ensin ja päättää vasta sitten, haluammeko sen ottaa. Mies sanoi, että voisimme hakea kissan pojan harkkojen jälkeen. Kohta puhelin soi uudelleen; kyseisen naisen veli tarvitsi autoa illalla ja kissa pitäisi tuoda heti Drariasta Koubaan. Sovimme odottavamme Kouban lähellä. Oli hirveä ruuhka-aika ja pelkäsin, että meidän olisi mahdotonta löytää toisiamme. Mutta niin vain tapaaminen onnistui. Autossa meitä odotti suloinen pieni kissa, joka vaikutti erittäin kesyltä eikä ollut lainkaan käsittelyarka. Mies oli ensin sitä mieltä, että kissa on jo liian iso, koska oli nähnyt meidän katselevan kuvia pienenpienistä pennuista luultavasti edes ymmärtämättä, että itseasiassa monet pennuista olivat liian pieniä edes vielä olemaan emosta erossa – ideaalitilanteessa siis. Minä taas sanoin heti, että me otamme tämän kissan. Kissa tuli pienessä laatikossa, jossa sillä oli peitto mukanaan ja siinä se matkusti kiltisti ja rauhallisesti koko matkan takaisin kotiin, vaikka matka kesti kauan, koska jouduimme vielä odottamaan poikaakin harkoista. Saimme mukaan lisäksi suuren säkin kissanhiekkaa, jota olin ajatellut mielessäni meidän tarvitsevan Ardiksesta.

Kotona teimme kissalle pedin makuukoppaan, siihen 5-vuotiaan ostamaan, ja laitoimme tutun peiton sinne kissalle turvaksi. Kissa asettui heti taloksi ja hurmasi kaikki. Laitoimme kissanhiekkaa samantien laatikkoon, koska epäilin kissalla jo olevan hätä, olihan se matkustanut koko pitkän matkan autoa sotkematta. Olin oikeassa; kissa tiesi heti hiekan nähtyään mitä siltä odotettiin. Olen muuten ollut äärimmäisen yllättynyt, että kissa näyttää olevan täysin sisäsiisti; olin odottanut joutuvani pesemään lätäköitä ja siivoamaan kakkakasoja seuraavien viikkojen aikana, mutta nyt ainakin näyttää hyvältä. Aamulla kiikutin nätisti kopassaan nukkuneen kissan suoraan vessalaatikkoon, kun pelkäsin, ettei se muistaisi, missä laatikko on; olin väärässä, yön aikana sinne olikin jo ilmestynyt kikkare, joka todisti, että kissa oli hiippaillut vessaansa kenenkään kuulematta ja että se tiesi varsin hyvin, missä vessalaatikko on.

Toinen asia mikä tässä kissassa on hämmästyttänyt, on sen luonne; se nimittäin seuraa meitä kuin koiranpentu ja on äärimmäisen ihmisrakas. En usko, että rotukissakaan voisi olla tämän ihmisrakkaampi! Se pitää lapsista niin, että kun tänään pelästyin, kun en löytänyt kissaa hetkeen, ehdotti vanhin poika, että ehkä kissa lähti keskimmäisten lasten kanssa kouluun. Ei sentään – se taisi vain olla tutkimassa taloa, josta en sitä löytänyt, vaikka käänsin talon melkein ylösalaisin ja ehdin jo jahdata ulkona väärää kissaa pelästyttyäni, että ehkä se on sittenkin päässyt jotenkin ulos. Vanhin poika kiipesi jopa vintille tarkistamaan ettei kissa ole jollakin kummallisella ilveellä päässyt sinne. Meidän kodissa on nimittäin sellainen italialainen katto, jonka alla on puolikorkea vintti ja se oli ainoa paikka, jota en mielestäni ollut tarkistanut. Huolehdin jo, kuinka kertoisin koulusta palaaville lapsille, etten ollut löytänyt kissaa ja ihmettelin mielessäni, miten tällainen katoaminen oli mahdollista; olin nähnyt kissan vain muutamia minuutteja sitten ja pian en enää löytänytkään sitä mistään. Samalla tuli muuten tarkistettua talon kissaturvallisuus ja todettua, että muutamia asioita täytyy vielä ottaa huomioon kissan kannalta – lapsiturvallisuuttaahan olen tietysti miettinyt moneen kertaan, mutta tällainen pieni kissa käyttäytyy ehkä vielä lapsiakin arvaamattomammin ja pääsee koloihin, joihin ihmislapsikaan ei mahdu. Ihme juttu oli se, että kun lapset palasivat koulusta, ilmestyi kissakin koppaansa! En yhtään tiedä, missä se on täällä seikkaillut; mutta isossa talossa kyllä riittää ihmeteltävää – ja piilopaikkoja.

Max on suhtautunut kissaan ihmetellen, mutta näyttää päättäneen, ettei tuosta rääpäleestä ole vaaraa. Kovin pitkällä ei tutustuminen vielä ole, koska kissa tosiaan saapui vasta eilen. Minullahan ei ole kokemusta siitä, että perheessä olisi yhtaikaa sekä kissa että koira, mutta minulla on ollut yhtaikaa sekä metsästyskoira että kaneja ja ne piti kyllä pitää täysin erillään toisistaan. Uskon, että Max ja kissa sopivat paremmin yhteen, vaikka meilläkin on toki mahdollisuus pitää eläimet eri kerroksissa, jos ei yhteiselo näyttäisi onnistuvan.

DSC05368

Pitkällisen pohdinnan ja monien ehdotusten joukosta kissan nimeksi päätettiin antaa Bella – kaunis! Nuoruuden aikaisen kissani nimihän oli Dzamila, joka tarkoittaa arabiaksi kaunista, joten tämä kissa jatkaa nyt samalla linjalla – eri kielellä vain! Valinta ottaa rescue-kissa tuntuu nyt täysin oikealta!

 

Mainokset

12 thoughts on “Kaunotar Bella

  1. Ihana kisuliini! Ja tuli hyva mieli etta han sai kodin, mihin lienee muuten joutunut. Taalla kampanjoidaan koiratarhalta koiran ottamisen puolesta, mutta kylla niita riittaakin. Suhtautumien lemmikkeihin on edelleen niin nurinkurinen monilla ja ihmiset ovat usein tietamattömia lemmikin mukana tulevista velvollisuuksista. Toisaalta on helpottavaa huomata etta tilanne on parantunut vuosien varrella ja asenteet muuttuneet.

    Tykkää

    • Sama juttu täällä; toisaalta osa kohtelee eläimiä oikeinkin hyvin, mutta toisaalta luulin, että tämä koiran hylännyt tuttavammekin olisi ns. koiraihminen, joka ei sitten lopulta epäröinyt lainkaan heittää koiraa ulos autosta :(. Toisaalta sitten taas on tällaisia ihmisiä kuin El Rifkissä, jotka tekevät kovasti töitä eläinten hyvinvoinnin eteen vaikeassa tilanteessa. Täälläkin kissoja on paljon kaduilla ja valitettavasti olen nähnyt järkyttäviä kuvia kidutetuista katueläimistä. El Rifk kampanjoi lasten eläintietouden lisäämiseksi, mikä on mielestäni loistojuttu, mutta taas toisaalta aikamoisen haastavakin tehtävä.

      Tykkää

    • Oikeastiko norjan harmaa hirvikoira?! Lapsuudenaikainen koirani oli norjan harmaa hirvikoira ja pidän kyseisestä rodusta ihan valtavasti; vaikka se onkin metsästyskoira, tuli siitä myös mitä parhain seurakoira. Koiran nimi oli vieläpä Tella eli kovin paljon ei nyt tämän kissan nimi siitä eroa :). Max taitaa muuten olla aika yleinen koiran nimi; tyttö kun Suomessa sanoi, että usealla kaverilla on saman niminen koira. Ja mikäs siinä; hyvä nimihän se on – lyhyt ja ytimekäs!

      Tykkää

      • Norjanharmaa on 🙂 sain 12 vuotta sitten Joensuussa yllatyslahjana, nyt kerrostalossa Maxin lempipaikka on kylma parveke 🙂 ja keittio tietysti 🙂 hieno luonne, uskollinen ja jotenkin fiksu. Algerialaiset taalla ovat muuten ihmetelleet huvittuneina kun koiralla on EU passi 🙂

        Tykkää

  2. Ne on upeita koiria ja olen samaa mieltä siitä, että tosi uskollisia!!! Tykkään vielä hieman enemmän huskyn ulkonäöstä, mutta norjan harmaa voittaa taas luonteessa. Saksanpaimenkoira on tietyllä tavalla näiden kahden lempirotuni yhdistelmä. Varmasti ihmettelevät passia, kun ei täällä ole kaikilla ihmisilläkään sellaista :). Täällä on myös herättänyt ihmetystä ja ehkä jopa tietynlaista kunnioitustakin, että nainen hallitsee isoa koiraa.

    Tykkää

  3. Onpa hyvä, että päädyitte ottamaan kodittoman pennun. Ajattelen itse niin, että jokainen ostettu rotukissan- tai koiranpentu aina osaltaan lisää kysyntää ja sitä myötä rotutehtailua ja siis myös kodittomaksi päätyvien eläinten määrää. Teitte siis hyvän teon ei vain itse pikkukissalle vaan hänen lajitovereilleenkin. Kunpa muutkin päätyisivät samaan.

    Olen ollut aika paljon kissojen ja erityisesti löytökissojen kanssa tekemisissä niin Suomessa kuin maailmallakin ja oma kokemukseni on se, että jos kissanpentu on saanut riittävän kauan olla emonsa kanssa se on oppinut sisäsiistiksi, ja varhain vieroitetutkin ovat tavallisesti kyllä sisäsiistejä. Kissaa ei siis koiran tavoin tarvitse sinänsä hommaan opettaa. Ja kissanpennut ovat muutenkin koiranpentuja nokkelampia ja itsenäisempiä. Kiva, että teidän kissanne on niin ihmisrakaskin! En usko, että ihmisläheisyydessä on sinänsä eroa rotu- tai kulkukissan välillä, tärkeintä on kissayksilön luonne.

    Meidän tytöt toivoisivat kovasti myös kissaa mutta tämä kiertolaiselämä ei anna myöten. Kolme koiraa saa riittää! Ja yhdellä koiristamme on myös hyvin vahva metsästysvietti eikä kissa meillä siis olisi turvassa.

    Onnea uuden perheenjäsenen johdosta!

    Tykkää

  4. Kiitos! Me tässä jäämme ehdottomasti voiton puolelle; tämä kissa kun on aivan hurmaava! En oikein itsekään ymmärrä, miten harkitsinkin rotukissaa. Itseasiassa miehen tokaisu siitä, että tuolla kissan hinnalla kissojen pitäminen on jo aikamoista bisnestä, sai minut aikalailla heräämään. Vaikka rotukissan hinta tuntui minusta edulliselta, on se täällä tosiaan pienipalkkaisen algerialaisen kuukausipalkka!! Ja varmasti houkuttelee tehtailemaan kissoja! Samoin se oli aika herättelevää, että mies kysyi ihan kummissaan, että mitä niin kovin erilaista siinä rotukissassa on verrattuna ihan tavalliseen kissaan; nehän on kissoja molemmat? Ovathan ne pyhät birmat tosiaan kauniita, mutta toisaalta nämä maatiaiset ovat mielestäni paljon persoonallisempia. Mies itseasiassa pitää enemmän maatiaisten ulkonäöstäkin.

    Minä haluaisin, että meillä olisi 2 koiraa ja 2 kissaa, jotta kaikilla olisi myös lajiseuraa toisistaan, mutta mietin myös sitä, että jos joskus lähtisimmekin maasta, niin montako eläintä olisi varaa ottaa mukaan (ja mihin ne Suomessa tai jossakin muussa maassa laittaisimme) – se kun ei ole halpaa eikä helppoa hommaa. Toisaalta nyt tuntuu siltä, että Algeria tulee aina olemaan ainakin toinen kotimaamme, mutta kun toisaalta tulevaisuudesta ei aina tiedä.

    Tykkää

    • Eläinten muuttaminen maasta toiseen voi tosiaan olla hyvinkin kallista! Se on kyllä hyvää pitää mielessä jos elämä kuljettaa. Mehän otimme tuon kolmannen koiran vähän sillä meiningillä, että kolme nyt menee siinä missä kaksikin, mutta kun muutoissa jokainen koirakilo maksaa ja kaikki matkustavat tietysti omissa kuljetuskopissaan niin eihän se ihan niin mene. Kolme koiraa on aina kolme koiraa 🙂 Kiitollinen olen kaikista kolmesta mutta on niistä paljon huoltakin ja vaivaa ja tosiaan kuluja, varsinkin tässä kiertolaiselämässä. Koirien muutto Belizestä Suomen kautta Sudaniin maksoi kaikkinensa reippaasti meidän ihmisten matkoja enemmän.

      Ajatus rotukoirasta tai -kissasta on varmasti monen mielessä aika vahvassa mutta kun näihin sekarotuisiin kavereihin tutustuu niin aika pian oivaltaa minkälaisia aarteita ne ovatkaan. Ja opettavat osaltaan vastuunkantamisesta mielestäni vielä rotueläimiäkin paremmin. Meillä lapset puhuvat kuinka sitten aikuisena ottavat koiran tai kissan – kadulta tietysti 🙂

      Tykkää

      • Itseasiassa olen jo päättänyt, että jos meille vielä eläimiä tulee, otamme ehdottomasti rescue-koiran tai -kissan; koiran ehkä siten kuin Maxinkin, että tiedämme hieman sen taustasta tai siten, että koira on jo sen ikäinen, että tiedämme hieman, onko sillä esimerkiksi metsästysvaistoa ja minkä kokoinen siitä on suunnilleen tulossa jne. Mutta olen itsekin laskeskellut, että eläinten kuljettamisen maasta toiseen täytyy maksaa melkoisesti. Näillähän ei kummallakaan ole edes siruja, passeista puhumattakaan ja Algeria kun tosiaan on rabies-riskimaakin eli kovin helppoa/edullista ei eläimen kuljettaminen maasta ole. Tosin emme sellaista kyllä suunnittelekaan, mutta mielestäni sellaiseenkin tilanteeseen pitää varautua ja olla tarvittaessa kykenevä huolehtimaan matkan kuluista.

        El Rifk kampanjoi kovasti sen puolesta, että koira on aina koira ja kissa on aina kissa – olipa se sitten rotuyksilö tai ei! Mielenkiintoinen seikka, jonka opin silloin kun luin eläinsuojelusta islamilaiselta kannalta, on se, että itseasiassa perinteisesti kissoja ja koiria ei saisi lainkaan myydä eli niillä ei saisi niin sanotusti tehdä lainkaan ”bisnestä” – mikä kuulostaa nykytilanteen valossa järkevältä, kun tosiaan kodittomia kissoja ja koiria on melkoisesti, mutta rotukoirista ja -kissoista on tullut ehkä jopa hieman ”statussymboleita”, jolloin monet suosivat niitä.

        Tämä on nimenomaan ollut opettavaista myös lapsille; ensinnäkin se, että kissaa joutui ensin odottamaan aika kauan ja vielä enemmän se, että kissa on nimenomaan pelastettu mahdollisesti aika kurjaltakin kohtalolta. Tyttö on itseasiassa jo ehdottanut, että voisimme perustaa tänne kissojen turvatalon :):

        Tykkää

  5. Onneksi olkoon, teitte hyvän valinnan. Täällä suurin osa ihmisistä on täysin tietämättömiä että eläimiäkin voi kasvattaa ja kouluttaa, kuvitellaan että kyllä ne pärjäävät itsekseen,,, mutta eipä ihme, monet ajattelevat vielä omista lapsistaankin niin.
    Kiva jos Maxkin hyväksyy uuden tulokkaan, meidän Tina ei varmastikaan hyväksyisi, on jo niin kauan ajanut naapurin kissaakin pois pihaltamme.

    Tykkää

    • Max on onneksi vielä niin nuori, että sopeutuminen taitaa olla helpompaa eikä sillä tunnu olevan lainkaan metsästysvaistoa. Valinta osui kyllä aivan nappiin! El Rifkin sivuilla on nähtävillä erittäin järkyttäviäkin kuvia siitä, miten eläimille voi kadulla käydä ja ryhmä on itsekin kirjoittanut toistuvasti, että ihmettelee, kuinka huonosti osa algerialaisista lapsista on kasvatettu; pääkaupungissa kun joidenkin lasten ”hupia” on kuulemma napata kissanpentuja kadulta, leikkiä (=kiduttaa) niitä ja kun niistä ei enää ole iloa, heittää takaisin kadulle :(. Moni psykologihan on sitä mieltä, että lapsi, joka kiduttaa eläimiä on psykopaatti, mutta täällä sitä tunnutaan usein pidettävän vain lapsuuden hölmöilynä. Tietynlainen eläinten kiusaaminen voi toki olla ymmärtämättömyyttäkin (esimerkiksi eläimen halaaminen liian rajusti jne.), mutta siinä vaiheessa, kun eläimelle aiheutetaan tietoisesti vammoja, aletaan kyllä olla alueella, mitä ei voi mitenkään selittää pelkällä ymmärtämättömyydellä.

      Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s