Pieni koululainen ja muutamia ajatuksia lasten koulunkäynnistä

Koulu alkoi täällä sunnuntaina; täällähän viikko alkaa siis sunnuntaina ja viikonloppua vietetään perjantaina ja lauantaina. 5-vuotias aloitti koulun, tyttö jatkoi ala-asteella ja vanhin poika yläasteella. 3-vuotias on vielä kanssani kotona. Hän ei vielä mielestäni tarvitse sen kummempia aktiviteetteja, vaan sisarusten seura iltapäivisin ja leikkiminen itsekseen aamupäivisin tuntuvat tarjoavan riittävästi toimintaa. Itse pyrin lomittamaan työni 3-vuotiaan yö- ja päiväuniin sekä joskus myös hetkiin, jolloin lapset leikkivät keskenään rauhassa.

Suomalaisena tuntui hieman aikaiselta lähettää 5-vuotias kouluun; kouluhan aloitetaan Algeriassa sinä vuonna jona lapsi täyttää 6 vuotta. Meidän poika on syntynyt Suomen itsenäisyyspäivänä eli on vielä reippaasti alle 6. Pojan lähettäminen kouluun jännitti vielä erityisesti, koska hän on lapsistamme se ujoin; muut lapset ovat erittäin sosiaalisia, vilkkaita ja aktiivisia, mutta 5-vuotias jää varsinkin vieraassa seurassa helposti sisarustensa varjoon. Onneksi kuitenkin poika reipastui Suomessa juuri sopivasti! Hän on myös alkanut kiinnostua lukemisesta, vaikken ole mitenkään aktiivisesti lukemista hänelle opettanut. Erilaisia tehtäviä hän tekee mielellään ja jaksaa keskittyä niihin selkeästi aikaisempaa paremmin. Eli ehkä tämä on sittenkin juuri se paras aika aloittaa koulu hänen kohdallaan.

Jännitin kuitenkin melkoisesti ensimmäisinä koulupäivinä löytäisikö poika kavereita ja eihän hieman hiljainen poika vain joutuisi kiusatuksi? Ymmärtäisikö opettaja lainkaan ujoa poikaa?  Pyysin samaa koulua käyvää isosiskoa seuraamaan tilannetta. Huolestuin lisää, kun ensimmäisinä koulupäivinä ei ollut löytynyt yhtään kaveria. Tyttö kertoi, että 5-vuotias vietti välitunnit hänen kanssan – mutta kuulemma niin tekivät melkein kaikki muutkin ekaluokkalaiset; viettivät siis välitunnit joko isosiskon tai -veljen kanssa, jos vain sellainen suinkin samasta koulusta löytyi. Neuvoin sosiaalisesti erittäin lahjakasta tyttöä vähän auttamaan ystävystymisessä, jos vain mahdollista. ”Löytyisikö kavereiltasi sopivaa pikkusisarusta kaveriksi?”, kyselin. Nyt pari päivää sitten 5-vuotias ilmoitti tyytyväisenä, että ensimmäinen kaveri on löytynyt. Kaveria on tavattu jo vapaa-ajallakin. Opettajakin on kuulemma kiva ja on kehunut poikaa kiltiksi. Turhaan siis huolehdin! 5-vuotias on muutenkin tullut koulusta kotiin tyytyväisen oloisena ja reippaana eli nyt ainakin näyttää hyvältä!

Isä oli ostanut pojalle koulupuvun, jossa oli Angry birdseja, mutta vihaiset linnut käpristyivät valitettavasti jo ensimmäisessä pesussa. Sininen koulupuku ilman kuvia näytti 5-vuotiaasta tylsältä, joten onneksi muistin kaapissa odottamassa olleet silityskuvat; nyt pojalla on jalkapallokoulupuku! (Jalkapallo ei muuten mennyt silitettäessä kurttuun, kuten kuvassa ehkä näyttää; kuva vain on otettu puvun ollessa liikkuvan pojan päällä – lähes lennossa siis.) Koulureppu on Suomesta ostettu ja pojan itse valitsema – tosin minä hieman ohjailin poikaa Lego-reppujen osastolle – ne kun on meillä todettu hyviksi ja kestäviksi.

DSC05222 – kopio

Ekaluokkalaiset saavat täällä kirjat ilmaiseksi ja pojan kirjat näyttävät kivoilta. Isompien lasten vanhemmat ostavat koulukirjat itse, mutta köyhät perheet voivat saada tätä varten avustusta – onpa täällä jaettu köyhien perheiden lapsille reppujakin! Lisäksi koulussa on ilmainen kouluruokailu, joskin ruoka on toisinaan ollut melko vaatimatonta ja lapset tulevat ruokailusta huolimatta vielä kotiin syömään. Suomesta käsin katsottuna ilmainen kouluruokailu ei varmastikaan tunnu kummoiseltakaan jutulta, mutta monesta muusta maasta käsin katsottuna se on kovin edistyksellistä!

Tytön koulu ei alkanutkaan niin iloisissa merkeissä; hänen ystävänsä äiti kuoli kesken ensimmäisen koulupäivän. Sen lisäksi, että kyseinen tyttö menetti äitinsä, joutuu hän muuttamaan toiselle asuinpaikkakunnalle ja vaihtamaan koulua. Tuo pieni tyttö on palannut mieleeni monta kertaa tällä viikolla ja tuntuu äärimmäisen surulliselta, että jonkun pienen koulu alkoi niin surullisissa merkeissä.

Kulkurikoulun osalta meidän opiskeluihimme tulee nyt sellainen muutos, että opiskelemme tänä lukuvuonna Kulkurin kautta ainoastaan äidinkieltä; haluan pitää lasten äidinkieltä yllä! Viime lukuvuonnahan opiskelimme Kulkurin kautta kaikkia soveltuvia aineita; päädyimme tähän ratkaisuun, koska toivoin, että lapset pääsisivät näin palaamaan suhtkivuttomasti omille vuosiluokilleen mahdollisesti palatessamme Suomeen. Tällaistahan ei välttämättä suositella, mutta itse koin, että opiskelu sujui melko helposti ja kivasti ja tuntui myös, että opiskelu Kulkurissa osaltaan myös tuki lasten opintoja Algeriassa; minähän en juurikaan voi auttaa lasten täkäläisissä läksyissä, mutta kun opetin esimerkiksi matematiikkaa suomeksi, oli tästä tietenkin hyötyä Algerian koulussa. Nyt kun olemmekin jäämässä pidemmäksi aikaa ja vanhimman pojan ollessa jo yläasteella, tuntuu tällainen järjestely kuitenkin liian rankalta pidemmän päälle. Yllätyin, kuinka helposti Suomesta suoraan viidennelle luokalle tullut poika pääsi ala-asteen loppukokeista läpi, mutta olen myös huomannut, että taso nousee täällä huomattavasti siirryttäessä yläasteelle! Ei ole kovin helppoa opiskella esimerkiksi fysiikkaa ja kemiaa, historiasta puhumattakaan arabiankielellä, vaikka osaisikin paikallista murretta äidinkielen omaisesti. Kirjakieli on niin kovin erilaista! Osaltaan tähän tason nousuun vaikuttanee sekin, että täällä hypätään suoraan viidenneltä luokalta seiskalle. Kuudes luokka jää siis väliin. Toisaalta taas yläasteelle on lisätty kymppiluokka. Syytä tähän en tiedä.

Poika on jopa todennut, että opiskelisi mieluummin suomenkielellä, mutta kun Algeriassa on koulupakko eikä pelkästään oppivelvollisuus kuten Suomessa, en oikein tiedä, miten täällä suhtauduttaisiin siihen, että ottaisimme pojan kokonaan pois koulusta ja opiskelisimme kaikki oppiaineet Kulkurin kautta? Olisikohan poliisit ovella? Lisäksi tiedän kokemuksesta, että poika alkaisi todennäköisesti pian kaivata kavereiden seuraa. Olemme hieman jopa harkinneet pojan siirtämistä yksityiskouluun, jossa luokkakoot olisivat todennäköisesti valtion koulujen luokkia pienemmät ja jossa saisi kenties yksilöllisempää opetusta. Mutta matka tällaiseen kouluun olisi aika pitkä ja taas toisaalta haluaisin tietyllä tavalla, että poika juurtuisi juuri tähän yhteisöön, jossa täällä elämme. Vaikeita kysymyksiä, joita olemme pohtineet ja pohdimme monelta kantilta!

5-vuotiaalle valitsin Kulkurin kautta esikoulun, koska toivon, että myös hänen suomenkielensä edistyy edes lähestulkoon ikätasoisesti ja että hän tulee harjoitelleeksi myös esimerkiksi aakkosia suomeksi. Esikoulu Kulkurissa on vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta eikä sitä suoritettaessa lähetetä tehtäviä opettajalle tarkastettaviksi siten kuin varsinaisessa koulussa. Poika sai kuitenkin ihan oman esikoulukirjan, jonka tekeminen aloitettiin jo lentokoneessa. Emme ota esikoulusta mitään stressiä, vaan sen on tarkoitus olla lähinnä kivaa yhteistä tekemistä, jonka varjolla poika toivottavasti oppiikin jotain. Meillä kävi muuten aika jännä tapaus tässä yhtenä päivänä, kun sanoin tytölle 5-vuotiaan halutessa harjoitella lukemista, että ”voi kun meillä olisi kunnollinen Aapinen”. (En tiedä, miten meillä olikin tällainen puute lasten kirjahyllyssä?!) Puolen tunnin päästä puhelin soi: miehen Algeriassa asuva ystävä, jolla on suomalainen vaimo, halusi tiedustella, olisiko meillä käyttöä hänen lastensa vanhalle Aapiselle? Siis kuinka suuri mahdollisuus on saada suomenkielinen Aapinen Algeriassa juuri silloin kun sitä tarvittaisiin?! Emme saaneet ainoastaan yhtä aapista, vaan kaksi, minkä lisäksi suuresta pussista löytyi muitakin ihania kirjoja sekä pehmokameli (tarvitseeko edes mainita, että olen halunnut ostaa lapsille pehmokamelin, koska se vain sopisi mielestäni niin hyvin leikkeihin Algeriassa?)! Pussista löytyi myös kaksi tehtäväkirjaa, joiden avulla voi opetella aakkosia ja jotka ovat kovasti 5-vuotiaan mieleen. Ihanaa! Perheen tytär muuten opiskelee Algerian yliopistossa tohtoriksi eli jotakin vaikutusta on tainnut olla sillä, että kotona on selvästikin luettu paljon!

Loppukevennykseksi vielä katkelma kirjapussista löytyneestä kirjasta: purskahdin nimittäin nauruun, kun avasin pussista löytyneen Kaija Pakkasen Lastenkamarin satuja, jonka tarina alkoi näin: ”Pääskynen oli muuttanut perheineen ulkomaille ja sanonut jäävänsä sinne kokonaan. Pesän se jätti sillensä vuokraamatta tai myymättä sitä kenellekään. – Katsos mokomaa, kun jätti kaiken kylmilleen, ihmetteli harakka räpistellen pesän ympärillä. – Muuttaisin sinne heti, jos vain mahtuisin sisään. – Ja semmoinen asuntopula kuin nykyään on, jatkoi uunilintu. – Eihän tämmöistä taloa pitäisi jättää käyttämättä.”  Kuulostaa jotenkin hämärästi tutulta…

Mainokset

2 thoughts on “Pieni koululainen ja muutamia ajatuksia lasten koulunkäynnistä

  1. Ihana tuo Aapisjuttu, kylläpä sattuikin hyvin :)! Ja taasen mielenkiintoista lukea millaista arki siellä on. Esim tuo, että viikko alkaa teillä sunnuntaina :). Tsemppiä kouluteille!

    Tykkää

  2. Voi kiitos; kirjabloggaajana varmasti ymmärrät erityisen hyvin, miten ihanaa oli saada tuommoinen kasa suomenkielisiä kirjoja Algeriaan asti valmiiksi raahattuina! Tuo Aapisen ilmaantuminen oli kyllä tosi ihmeellinen juttu! Mutta täytyy sanoa, että itselleni käy yllättävän usein noin, että kun tarvitsen jotakin, tuo jokin ilmaantuu mitä ihmeellisimpiä reittejä pitkin. Esimerkiksi lahjoitin juuri tytön vanhan Reiman takin täällä Algeriassa tytön serkulle ja melkein saman tien äitini soitti, että tyttö on saanut tuttavaltamme suuren pussillisen vaatetta, mukana mm. Reiman takki, mutta vain isommassa koossa kuin se lahjoittamamme :).

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s