Terkkuja Leilalta Italiasta & turkkilaista börekiä

Tykkään tosi paljon Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä -blogista, jonka kautta olen päässyt kurkkaamaan elämään Izmirissä, Egeanmeren rannalla. Se on juuri yksi tämän harrastuksen kivoista puolista; kun ei ole mahdollista matkustaa ihan kaikkialle, minne haluaisi, voi aina kurkata jonkun toisen paikan päällä asuvan tai paikan päälle matkustaneen blogiin ja päästä sitä kautta eläytymään paikalliseen elämänrytmiin.

Petran blogin kautta kuulin myös Leila Kiiskisen kirjasta ”Terkkuja Leilalta Italiasta”. Olen Leilan blogia toki lukenut, mutta jostakin syystä oli mennyt ohi, että Leila on kirjoittanut myös kirjan. Itseasiassa taisin löytää Leilan blogin alunperin, koska tykkään italialaisesta sarjasta ”Isä Matteon tutkimuksia” ja utelias kun olen, taisin jossakin vaiheessa googlailla sarjan juonipaljastuksia ja löysin sitä kautta myös Leilan blogiin – Leila kun asuu samoissa maisemissa, missä sarjaa on kuvattu – suunnittelipa hän jopa hakevansa sarjaan kuvausavustajaksi. Italia on myös yksi maista, joihin haluaisin matkustaa, mutta jossa en ole vielä käynyt. Nautiskelen siis jatkossakin Italian tunnelmista Leilan blogin välityksellä! Tällä Suomen reissulla päätin hyödyntää Suomen erinomaista kirjastoa hankkiakseni Leilan kirjan kesälukemiseksi. Leilan kirja näyttää olevan kovin suosittu, koska edelläni oli kymmeniä varaajia, joilla näytti olleen sama ajatus. Tästä huolimatta ehdin kuin ehdinkin saada kirjan käsiini tämän Suomen reissun aikana.

Leilan tarina on erinomainen huumorilla kirjoitettu kuvaus ulkosuomalaisen elämästä Italiassa; Leila kuvailee hauskalla tavalla ulkosuomalaisten viehtymystä niin villasukkiin, Ikeaan kuin muumeihinkin. Leila on tunnettu siitä, että hän menee kyllä sisään naisten vessan ovesta, mutta tulee ulos miesten vessasta. Jos haluat tietää, miten tämä on mahdollista, kannattaa lukea kirja! Monessa kohtaa nauroin lähes ääneen. Tämä kirja onkin kivaa kesälukemista, joka nostaa hymyn huulille!

”Yhtenä aamuna poikani Thomas tokaisi: ”Äiti, sulla on pusero väärinpäin päällä.” Sergio: ”Pusero on ihan oikeinpäin, Leila on väärinpäin sen sisällä.”

Monessa kohtaa tuli tunne, että juuri noin ajattelen itsekin – Leila vain osaa pukea asiat sanoiksi niin kovin luontevalla tavalla. Oli jännä huomata, että samoin kuin Algeriassa, myös Italiassa pelätään lasten kylmettymistä. (Tämä taitaa olla tyypillistä kaikille Välimeren maille?) Esimerkiksi tarina Sörtsön flunssan sairastamisesta kuulostaa jostakin syystä kovin tutulta, vaikken Sörtsöä tunnekaan.

”Potilaani yskii. Kaksi kertaa. Niin tuntuu rinnassa. Pitäisiköhän soittaa omalääkärille, ettei mitään vakavaa?”

Oli jollakin tavalla lohdullista huomata, että vaikka Leila vaikuttaa olevan erittäin sopeutunut elämäänsä Italiassa, ei hänkään ihan aina tiedä, mikä on kyseisessä kulttuurissa kohteliasta ja mikä ei; Leila kun tuli kohteliaisuuksissaan tyhjentäneeksi sukulaismummonsa ruokavarastot. Suomessa on kohteliasta ottaa vastaan, kun joku tarjoaa. Italiassa taas on kohteliasta tarjota (vaikka viimeistä banaania hedelmäkulhosta), mutta sen jolle tarjotaan, on kohteliasta jossakin vaiheessa kieltäytyä. Mummo siis tarjosi aina vain lisää ruokaa, koska niin oli kohteliasta tehdä. Leila toteaa, että jopa 3-vuotias lapsi osaisi vastata kohteliaasti ”No grazie!”, mutta meille suomalaisille on iskostettu jo pienestä pitäen, ettei ole kohteliasta kieltäytyä tarjottavista. Tällaiset kulttuurien erilaiset tavat aiheuttavat helposti oravanpyörän, kuten kävi tässä tapauksessa.  (Sama ongelma on itselläni joskus Algeriassa ja mietinkin, olenko kovin monesti käyttäytynyt aivan sopimattomasti hyvistä aikeistani huolimatta.)

Leila osaa kirjoittaa myös vakavammalla tyylillä, pohdiskellen ja tiivistää mielestäni erinomaisesti ulkosuomalaisen, kaksikulttuurisen perheen ja pariskunnan tunteita näin:

”Ja palannut Italiaan sekavin tuntein: Jalat Roomassa, pää vielä Tampereella ja sydän haljenneena kummassakin päässä. Joskus tuntuu, että vain lentokoneessa olet kotona.”

” Ajattelin: ” Miksi minä ja Sergio ymmärrämme toisiamme? Miksi olemme kuin halkaistun omenan kaksi puolta?” Kysymykseeni ei ole minkäänlaista järjellistä vastausta. Meillä ei ole yhteistä menneisyyttä, ei lapsuutta, ei ympäristöä, ei kulttuuria tai kasvatusta. Ei mitään. _ _ _ Mistä löytyy meidän yhteenkuuluvaisuuden tunne? Varmuus siitä, että tässä haluan olla, tämän ihmisen kanssa elää. Meillä on yhteinen sielu: Yhteinen ajatusmaailma, yhteinen näkemys elämästä. Yhteinen sielu ei kysele, eikä näe kansallisuutta. Se syntyy tyhjästä.”

Tämä oli ihana lukukokemus, jota voin suositella!

Tähän loppuun laitan vielä toisen kivan Petran blogista löytyneen vinkin – nimittäin linkin turkkilaisen börekin reseptiin. Algeriassahan syödään paljon rullalle käärittyjä öljyssä paistettuja sikaribörekejä, joita olen yrittänyt tehdä uunissakin rasvan määrän vähentämiseksi. Petra esitteli kuitenkin blogissaan toisenlaisen tavan valmistaa börekiä – vähän kuin piirakan muodossa; erinomainen kompromissi börekin valmistamiseen uunissa siten, että börekistä tulee kuitenkin mehevää ja uskoakseni huomattavasti vähärasvaisempaa kuin öljyssä paistettuna. Petran ohje kuvien kera löytyy täältä. Meillä tähän ihastuttiin niin, että börekiä on valmistettu tosi usein ja miehen piti tuoda Algeriasta asti minulle Suomeen ”börek-levyjä”. Myös lasten algerialainen serkku tykkäsi tästä kovasti – tosin ei tunnistanut börekiksi, vaan kysyi, että mitä tämä on. (Lasten serkut ovat muuten oivallisia koekaniineja, kun testailen, mitkä ruuat ja leivonnaiset soveltuvat algerialaiseen makuun. Voin kertoa, että lähes kaikki on todettu herkulliseksi, mutta ruisleipä ei oikein uponnut.)

Katoimme tytön kanssa hieman arkea juhlavammin, kun olimme pitkästä aikaa kerralla koko perhe koolla. Börek on siis tuo ”piirakka”. Kuvasta tuli tosi pieni, mutta jätän sen nyt näin, kun olin niin tyytyväinen osattuani luoda kuvista kollaasin :). Voikohan näitä kollaaseja jotenkin suurentaa?!

Kiitos Petra näistä kivoista vinkeistä ja Leilalle kiitokset hyvistä nauruista!

Mainokset

8 thoughts on “Terkkuja Leilalta Italiasta & turkkilaista börekiä

  1. Eikös; sitähän se on. Olisi moni asia jäänyt oppimatta ilman blogeja! Erityisesti Algeriassa ollessani arvostan todella sitä, että mukavaa suomenkielistä lukemista on saatavilla klikkauksen päässä!

    Tykkää

  2. Mukavaa viikonloppua myös sinne! Tuo Leilan kirja on kyllä tosi hauska! Haaveilen täällä, että pääsisin joskus itsekin tutustumaan Italiaan ihan paikan päälle. Algeriassa usein tuntuu, että Italia on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Harmittaa aikalailla, ettemme tulleet käyneeksi Italiassa asuessamme vain noin tunnin junamatkan päässä…

    Tykkää

    • Kyllä kiitokset kuuluvat ihan sinulle ja Petralle, jonka blogin kautta keksin, että kirja on yleensäkään olemassa; kirja oli tosi mukavaa kesälukemista! Haaveilen, että pääsisin jossakin vaiheessa itsekin Italiaan edes pienelle lomalle. Siellä on monta kohdetta, joihin haluaisin tutustua… Toivottavasti kirjastasi ilmestyy vielä jatko-osa/-osia!

      Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s