Reittivalintoja

Tällä kertaa lensin Suomeen ensimmäistä kertaa Saksan kautta ja ensimmäistä kertaa yöllä. Mehän lennämme siis pääkaupungin Houari Boumediene -lentokentältä, joka on pieni, mutta mielestäni viihtyisä kenttä, jonka viereen ollaan rakentamassa uutta ja ehompaa. En olisi taaskaan halunnut lähteä. Vielä asiakirjojen tarkastuspisteellä ajattelin, että ”älkää päästäkö meitä”, kun tiskin takana olleilla ”pojilla” oli vaikeuksia saada selkoa viisumeistamme. Ensin he olivat sitä mieltä, että viisumimme oli ehtinyt mennä umpeen. Totesin, että niitä on siellä monta – pitää vain etsiä oikea. Tämän jälkeen todettiin, että pojilla pitäisi olla omat Algerian passit. Tulossa on, mutta varsinkin algerialaisen virkailijan pitäisi kyllä tietää, ettei Algerian passia saa tuosta noin vain kädenkäänteessä. Sikäli oli kyllä hassua ajatella, etten oikeastaan halunnut heidän päästävän meitä matkaan, sillä jos viisumit olisivat oikeasti olleet vanhentuneita, en usko, että seuraukset olisivat olleet kovin miellyttäviä ja toisaalta oli kyllä muutoinkin pakko lähteä passien uusimisen ja työasioiden vuoksi. Mutta perimmäinen tunne oli, etten halunnut lähteä.

Kun lopulta pääsimme läpi tarkastuksista ja mies oli myöntänyt pojille luvan lähteä, menimme odotustilaan tapani mukaan reippaasti etuajassa. Herätimme yöaikaan tavallista enemmän huomiota, koska matkustajia oli vähän. Virkailijat olivat ystävällisen kiinnostuneita meistä ja kyselivät, mistä maasta olen kotoisin. Eräs virkailija toivotti: ”Welcome to Algeria!”, siis siinä vaiheessa, kun olimme poistumassa maasta ja oli erittäin ilahtunut, kun vastasin hänen kysymykseensä siitä, mitä pidän Algeriasta, että mielestäni maa on erittäin kaunis.

Pojat halusivat sipsejä, mutta koska oli yöaika, oli osa kaupoista jo kiinni. En ollut ottanut käteistä mukaan, koska viimeksi kortti kelpasi Algerian kentällä. Kuitenkaan yöaikaan auki olleessa pienessä kahviossa kortti ei kelvannut. En taas noudattanut omaa ohjettani; jos haluat Algeriassa ostaa jotakin, ota aina käteistä mukaan, myös paikoissa, joissa korttimaksun pitäisi periaatteessa onnistua – lisään tähän nyt vielä, että jopa lentokentällä!  Myyjä oli kuitenkin niin ystävällinen, että kehotti ottamaan sipsit sanoen, ettei haittaa, vaikken voinutkaan maksaa. En ensin meinannut kehdata ottaa sipsejä vastaan, mutta ajateltuani, että niistä saattaa olla arvaamatonta hyötyä odoteltaessa lennon lähtöä väsyneiden lasten kanssa, otin lopulta pussin mukaani. Oikeassa olin; odotusaika sujui rattoisasti sipsejä napostellen. Muuten, kuinkahan monella lentokentällä tämä olisi mahdollista – siis, että lapset, jotka eivät edes nostaneet minkäänlaista meteliä siitä, että sipsit uhkasivat jäädä saamatta, saavat pussin ilmaiseksi?

Lentokoneessa tunsin oloni ihanan kotoisaksi, kun sain pitkästä aikaa puhua saksaa. Mehän olemme asuneet Saksassa ja uskon, että jos jompikumpi meistä olisi saksalainen, asuisimme mieluummin Saksassa kuin Suomessa. Kuitenkin, kun mietimme lasten koulunkäyntiä ja omia työmahdollisuuksiani, päätimme aikoinaan palata Saksasta Suomeen; lasten olisi Saksassa pitänyt esimerkiksi opiskella kielellä, joka ei ole meidän kummankaan äidinkieli ja tämä tuntui aika haasteelliselta. Lisäksi arvioin tuolloin, että etenkin omat työmahdollisuuteni ovat Suomessa paremmat kuin Saksassa. Tästä huolimatta kaipaan ajoittain takaisin. Lentokone oli ihanan uudenoloinen, samantasoinen kuin Finnairin koneet, joilla olemme lentäneet Ranskasta Suomeen ja siis paljon uudemmanoloinen kuin Algeriasta lähtevät Air Francen koneet. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja esimerkiksi peitot oli yölennolla pakattu jokaiselle penkille valmiiksi pusseissa. Ruokatarjoilu yllätti; luulin, ettei yöaikaan tarjottaisi juuri mitään, mutta saimme valtavan paketillisen, joka muistutti hieman Mäkkärin Happy Meal -aterian laatikkoa, ruokaa.

Lento sujui tosi hyvin, mutta Frankfurtin kenttä oli pettymys! Jotenkin tuntui, että saksalaisille niin kovin tyypillinen pünktlichkeit, täsmällisyys, oli unohtunut johonkin. Meitä kuljetettiin bussilla koneelta ympäri kenttää, mikä kesti ja kesti… Joku jo totesi tilanteen olleen katastrofaalinen. Toisaalta tarkastukset sujuivat nopsempaan kuin Ranskassa, mikä johtui suureksi osaksi siitä, että ihmisiä oli paljon vähemmän. Myös välimatkat olivat huomattavasti pienempiä. Kentällä ei ollut paljoakaan tekemistä, ainakaan siinä osassa, josta Suomen kone lähti ja parin tunnin odotus lasten kanssa oli pitkästyttävä. Koneeseen lastautuminen tapahtui taas lentokenttäbussin avulla ja koneeseen kiivettiin portaita pitkin, mikä ei ole ihan yksinkertainen juttu kahden lapsen ja matkatavaroiden kanssa. Toinenkin lento sujui kuitenkin oikein hyvin. Yllätyin vain, että tällä kertaa ruokatarjoilu oli vaatimaton. Jommalla kummalla lennolla lapset saivat kivat puuhapaketit, jollaisia emme ole enää vuosikausiin saaneet. Suomeen saapuessamme ilahduin kovin, kun meille tuotiin rattaat tuloportille; aikaisemmin olen aina joutunut ne poimimaan liukuhihnalta muiden matkatavaroiden joukosta. Oli tosi iso apu, kun sain pienimmän kiinni rattaisiin jo tässä vaiheessa!

Jatkossa uskon, että hinta ratkaisee, lennämmekö Saksan vai Ranskan kautta, koska molemmilla reiteillä on plussansa ja miinuksensa, joita ajattelin nyt hieman verrata. Otan vertailuun mukaan myös Espanjan reitin, jota käytimme matkustaessamme koko perheen kera, mutta jota en halua ainakaan yksin käyttää muun muassa sen vuoksi, että halpalentoyhtiö Vueling ei oikein vakuuttanut. Muitakin reittejä toki on; esimerkiksi Istanbulin kautta on mahdollista lentää Algeriasta Suomeen. Kovasti toivoisin, että tälle reitille tulisi suoria lentoja, mutta onneksi ei sentään tarvitse enää lentää kolmella koneella, kuten ensimmäisellä reissullani Algeriaan vuonna 1999, jolloin lensimme ensin Ranskaan, Ranskasta Tunisiaan ja Tunisiasta lopulta Algeriaan.

Mutta nyt niihin lupaamiini plussiin ja miinuksiin:

LENNOT SAKSAN (FRANKFURTIN) KAUTTA:

+ Uudenoloiset koneet

+ Ystävällinen palvelu koneessa (minulle erityistä plussaa on se, että voin kommunikoida saksaksi)

+ Lyhyet välimatkat kentällä; Suomeen lähtevän lennon lähtöportti oli helppo löytää ensikertalaisenkin

+ Ranskaan verrattuna lyhyemmät jonot tarkastuksissa kentällä

+ Puuhapussi lapsille toisella lennolla

+ Pusseihin pakatut peitot yölennolla

+ Suuri ruoka-annos toisella lennolla

+ Rattaat tuotiin tuloportille Suomessa (en tiedä, onko tämä vakiotoimintatapa Lufthansalla)

– Kenttä vaikutti pieneltä eikä siellä ollut paljoa tekemistä/katseltavaa eikä lapsille löytynyt leikkipaikkoja

– Lastaus koneeseen ja koneesta ulos tapahtui ainakin näillä meidän lennoillamme lentokenttäbussin avulla ja koneeseen ja koneesta piti kiivetä rappusia pitkin

– Ruokatarjoilun epätasaisuus saman lentoyhtiön lennoilla

IMG_0220

LENNOT RANSKAN (CHARLES DE GAULLEN) KAUTTA:

+ Kentällä on paljon tekemistä ja nähtävää sekä hyvät lastenhoitohuoneet

+ Lennon Ranskasta Suomeen operoi Finnair (vaikka joidenkin mielestä palvelu Finnairin koneissa on usein huonoa, tykkään itse matkustaa Finnairilla, koska jollakin lailla luotan suomalaisten turvallisuuskulttuuriin todella paljon, myös Finnairin koneet ovat uudenoloisia ja siistejä)

+ Useimmiten koneeseen on kuljettu käytävän kautta, jolloin portaiden kiipeäminen ja raahautuminen lentokenttäbussiin jää tässä vaiheessa pois

+ Opasteet kentällä ovat mielestäni hyvät ja työntekijät neuvovat selkeästi ja ystävällisesti

– Hintataso kentällä on korkea

– Välimatkat ovat pitkiä ja ihmisiä on paljon – onhan Charles de Gaullen kenttä tosi vilkas; hallia joutuu vaihtamaan kentällä

– Tarkastukset kestävät kauan

– Air Francen koneet eivät tunnu niin nykyaikaisilta kuin Finnairin ja Lufthansan; jopa 5-vuotias huomasi eron!

LENNOT ESPANJAN (BARCELONAN) KAUTTA:

+ Lentoja Suomesta Barcelonaan voi löytää edullisesti (me lensimme Norwegianilla, johon olimme oikein tyytyväisiä ja pääsimme vieläpä viettämään mukavan päivän Barcelonassa)

+ Matka Barcelonasta Algeriin kestää vain noin tunnin

– Kentän vaihto Barcelonassa matkatavaroita raahaten oli lasten kanssa rankkaa

– Halpalentoyhtiö Vueling ei vakuuttanut; lähes koko lento oli pomppuinen (tähän tosin ei paraskaan lentoyhtiö aina voi vaikuttaa) eivätkä lähes hätäisen oloiset liialliset kuulutukset, joista en aina saanut edes sen vertaa selvää, että olisin ollut varma, mitä kieltä puhuttiin, lisänneet luottamuksentunnetta

Niin ja täytyy vielä sanoa, että vaikken olisikaan halunnut lähteä, olin taas Suomeen saavuttuani kuin kala vedessä ja on oikeasti ollut oikein mukavaa olla täällä! Jännä juttu, miten nämä lähtemiset tuntuvat nyt niin vaikeilta, mutta perille pääsy niin kovin kivalta!


		
Mainokset

4 thoughts on “Reittivalintoja

  1. Ups, eka kertaa jouduin valitsemaan Air Francen koneen Alger’sta CDG:lle, yleensä olen lentänyt Aigle Azurilla Annabasta Orlyyn ja vaihtanut kenttää. Nyt ei ole paljoa aikaa vaihtaa hallia, mutta sen kai ehtii jalankin, passitarkastukset voi sitten syödä aikaa, jos ei ole eri jonoja eu-passeille. Frankfurtin kautta en ole lentänyt vuosikymmeniin, joten en uskaltanut riskeerata. Hyv’ä tietää, että sekin sujuisi suht helposti.
    Minäkin tykkään lentää Finnairilla vaikka palvelu onkin kutistettu minimiin ja konekin on aina viimeistä sijaa myöten täysi. Ahdasta on, vielä kun suomalaisilla on tapana laskea selkänoja takana istuvan syliin… argh! Sitä ei muuten monet muun maalaiset teekään.

    Tykkää

  2. CDG:lla hallin vaihtoon tarvitaan lentokenttäjunaa & -bussia ja melko pitkä matka pitää vielä kävelläkin lisäksi. Kerran vaihdoin hallia reilussa puolessa tunnissa kahden lapsen kanssa ja silloin juoksin niin, että olin perille päästyäni aivan hengästynyt ja virkailija ihmetteli, että olin ehtinyt todeten, että olin ollut tosi nopea! Lisäsi vielä, että ”Oo-la-laa”. Kone Suomesta lähti myöhässä ja vaihto oli jo muutenkin tiukka, joten olin viimeisten joukossa astumassa koneeseen. Onneksi kuitenkin ehdin – olin nimittäin melko varma, ettei mahdollisuuksia ehtiä koneeseen juurikaan ole! Lasten kanssa pidän jo tunnin vaihtoaikaa tiukkana tuolla kentällä, mutta yksin tietysti ehtii nopeammin.

    Miehen ystävä on kehunut valtavasti Frankfurtin reittiä ja täytyy sanoa, ettei se ollut ollenkaan hullumpi ja tällä kertaa tuli edullisemmaksi kuin Ranskan kautta. Frankfurtin kenttä oli tosiaan niin pienen oloinen, että siellä oli helppo liikkua, vaikken ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Kääntöpuolena sitten tietysti, että oli pikkuisen tylsä. Näistä kahdesta reitistä uskoisin, että jatkossakin hinta ratkaisee!

    Tuota en olekaan ajatellut, että suomalaiset harrastavat selkänojien kallistamista toisten syliin. Meillä on itseasiassa ollut Finnairilla lennettäessä aina paljon venäläisiä ja kiinalaisia matkustajia kyydissä – usein on tuntunut, että suomalaiset ovat tainneet olla vähemmistönä…

    Tykkää

  3. Paluulennot minulla ja kolmella lapsella on elokuun lopussa. Olemme yrittäneet vaihtaa niitä aikaisemmaksi, mutta koneissa ei ole ollut tilaa ja vaihto maksaakin aikalailla! Eli ihan varma en vielä ole. Mies ja vanhin poika tulevat nyt kesäkuussa vain pariksi päiväksi (hakevat lasten Algerian passit Ruotsista – niitä kun ei luovuteta minulle ja kahden vanhimman lapsen pitää olla henkilökohtaisesti niitä noutamassa) ja lentävät melkein samantien takaisin jättäen tytön Suomeen. Aiotteko te olla kauan Suomessa?

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s