Asennetta!

Tämä blogin kuva-arkistosta löytynyt kuva minusta sopi niin hyvin tähän ajankohtaan, että päätin käyttää tätä(kin) kuvaa jo toistamiseen.

Olen viime aikoina miettinyt, mitkä ominaisuuteni ovat auttaneet sopeutumaan aivan toisenlaiseen maahan kuin Suomi ja taas toisaalta, mitkä ominaisuuteni ovat hidastaneet sopeutumista. Tämä on samalla ikäänkuin hieman jatkoa And that`s who I am -haasteeseen, jonka kautta jo hieman ehdinkin kertoa siitä, kuka oikein olen.

Miehen veljen vaimo totesi kerran mielestäni erittäin osuvasti, että Algeriassa tarvitaan paljon sabria, kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys ei tunnetustikaan ole vahvin luonteenpiirteeni, mutta täytyy sanoa, että olen kehittynyt tässä suhteessa. Huomaan nykyisin usein ajattelevani, ettei sillä nyt ole loppujen lopuksi suurtakaan merkitystä, valmistuuko esimerkiksi täksi viikoksi luvattu vaatekaappi tällä viikolla, vai ensi viikolla vai kenties vasta ensi kuussa. Onhan sitä tultu toimeen ilmankin, joten viikon, parin viivästys ei enää saa hermojani kiristymään. En hermoile ruuhkissa, vaikka ajaminen sujuu toisinaan erittäin hitaasti, vaan käytän ajan maisemien ihasteluun ja kummasteluun. Ilman ruuhkia moni erikoinen yksityiskohta, kuten vaikkapa pikaruokala, joka oli nimetty aika hauskasti Mc Dollariksi Mc Donaldsin logoa mukaillen, olisi tainnut jäädä huomaamatta. Jos jotakin suunnittelemaani ruokaan tarvittavaa ainesosaa ei ole löytynyt, muutan reseptiä tai siirrän kyseisen ruuan valmistusta toiseen kertaan.

Algeriassa, tai muuallakaan ulkomailla, ei voi olettaa, että asiat toimisivat kuten Suomessa – usein ei voi olettaa, että ne toimisivat edes vähän sinne päin. Toisaalta olen oppinut, ettei suomalaista tapaa toimia pitäisi edes aina automaattisesti pitää sinä parhaana tapana. Olen oppinut monia asioita, kun olen uskaltanut kokeilla hieman erilaisia toimintatapoja. Luonteenpiirteistäni tähän liittyvät halu kokeilla uusia asioita sekä oppia uutta. Myös tietynlainen epävarmuudensietokyky on Algeriassa ajoittain koetuksella. Olen usein aika jääräpäinen, mikä on myös ominaisuus, joka on ehkä näin ”vanhemmiten” hieman lieventynyt; olen jollakin lailla oppinut näkemään, että asioilla on aina useampia puolia eikä se oma näkökantani ole aina se ainoa oikea.

Minä, valmiina maailmanvalloitukseen.

Olen luonteeltani myös aavistuksen introvertti, mitä kukaan minut pintapuolisesti tunteva ei oikein tahdo uskoa, koska kun lopulta saan itseni raahattua vierailuille, olen yleensä tapaamisissa sieltä puheliaimmasta päästä (jopa siinä tapauksessa, että keskustelu käydään arabiankielellä; siinä vaiheessa, kun minulta loppuvat sanat, otan eleet avuksi) ja tulen toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa. Olen suvaitsevainen ja haluan avoimesti tutustua erilaisista kulttuuripiireistä tuleviin ihmisiin sekä ymmärtää heidän kokemusmaailmaansa.  En siis ole ujo ja yleensä viihdyn ihmisten seurassa, mutta jos olen aivan rehellinen, niin useimmiten viihdyn kaikista parhaiten oman perheeni kesken tai ihan yksin (silloin, kun sellaisia harvinaisia tilaisuuksia tulee, että saan olla yksin). Algeriassa tämä piirre voi olla sekä positiivinen että negatiivinen asia. Negatiivinen piirre se on siinä mielessä, että Algeriassa ihmiset ovat tottuneet elämään usein paljon tiiviimmässä kanssakäymisessä kuin Suomessa; yksinviihtyvää saatetaan pitää outona tai jopa epäkohteliaana, jos vierailuväli venyy liian pitkäksi. Toisaalta tästä luonteenpiirteestä on mielestäni ollut myös suurta hyötyä Algeriaan sopeutumisessa; en nimittäin ole vielä löytänyt Algeriasta ainuttakaan ystävää – siis sellaista tosiystävää, jolle voisi kertoa aivan kaiken ja jonka kanssa voisi jutella asiasta kuin asiasta. Hyvänpäiväntuttuja minulla toki on ja ihmisiä, joita voin kutsua luokseni kahvittelemaan tai joiden luona voin itse vierailla, muttei kuitenkaan sellaista tosiystävää. En ole ollut asiasta kovin huolissani, koska tosiaan viihdyn niin erinomaisen hyvin perheeni kanssa. Jos kaipaisin syvällisempiä sosiaalisia kontakteja, luulen, että sopeutuminen olisi ollut vaikeampaa. Olen kuullut useammalta suomalaiselta Algeriassa asuneelta/asuvalta, että ystävystyminen on jostakin syystä ollut vaikeaa ja aikaavievää. Luulen, että tämä johtuu siitä, että useiden naisten kokemusmaailma on niin kovin erilainen. Viihdyn myös erinomaisen hyvin kotona, mutta toisaalta kaipaan tämän vastapainoksi myös pieniä seikkailuja silloin tällöin. Tästä johtuen en ole kokenut raskaana sitä, että työskentelen tällä hetkellä kotoa käsin.

Olen aika sopeutuvainen ja pidän hyvinkin erilaisista asioista; viihdyn esimerkiksi sekä suurkaupungeissa että maaseudulla, mikä on selkeä etu Algeriassa, jossa asumme maaseudulla, mutta hyvin lähellä pääkaupunkia, jossa riittää miljoonakaupunkina vilskettä. Suomessa en yleensä erityisemmin pidä Helsinkiä pienemmistä kaupungeista, mutta Algeriassa myös monissa pikkukaupungeissa on mielestäni oma viehätyksensä. Olen asunut lapsuuteni Suomessa maaseudulla – pienessä kylässä merenrannalla, jossa oli vain neljä vakinaista asuintaloa. Asuinpaikkamme olisi mielestäni ollut täydellinen, jos se vain olisi sijainnut lähellä jotakin suurta kaupunkia. Nyt Algeriassa asummme juuri näin: maaseudulla, mutta lähellä pääkaupunkia, ja olen iloinen siitä, että lapsilla on mahdollisuus nauttia molempien hyvistä puolista; maaseudun rauhasta ja tietynlaisesta tilasta olla ja hengittää vapaasti ja taas toisaalta pääkaupungin harrastus- ja ostosmahdollisuuksista. Nykyisessä asuinpaikassamme on paljonkin samaa kuin lapsuudenaikaisessa asuinpaikassani, vaikka ne sijaitsevatkin aivan erilaisissa maissa. Joskus jopa kuvittelen kuulevani moottoriveneen äänen, äänen, jota kuunnellen vartuin, kattoterassiltamme, mikä on kyllä mahdotonta, koska Algeriassa meiltä on merenrannalle kuitenkin sen verran pitkä matka. Koska pidän kauniista luonnosta, on Algeria ollut minulle todella mieluinen tutustumiskohde!

Ehkä eniten on kuitenkin auttanut se, että pyrin näkemään asioiden positiiviset puolet negatiivisten sijaan. En mielestäni katsele maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi, eikä Algerian negatiiviset piirteet toki ole jääneet huomaamatta, mutta tästä huolimatta yritän keskittää huomioni etupäässä positiivisiin puoliin ja negatiivisista puolista sellaisiin, joihin minulla on mahdollisuuksia vaikuttaa.

Mainokset

4 thoughts on “Asennetta!

  1. Voi ihan kuin olisin lukenut pitkalti omaa tarinaani, minakin ajattelen aika pitkalti itsestani ja taalla asumisestani noin, pidan kylla itseani Suomen mittapuun mukaan ekstroverttina mutta taalla taas olen introvertti, on ihanaa kun voi parayttaa hermostuessaan kaiken kansan nahden tai nauraa kovaa ja korkealta eika kukaan tuijota mutta toisaalta rakastan omaa rauhaani ja yksityisyyttani. Ihana kirjoitus ja ihanat kuvat! Hauskaa vappua!

    Tykkää

  2. Voi, kiitos! Hauskaa vappua myös sinne! Olen aina ollut sellainen ekstro- ja introvertin jännä sekoitus; saattaisin viihtyä viikkotolkulla ”mökissäni”, ellei joskus olisi ”pakko” lähteä ihmistenilmoille, mutta taas toisaalta, kun lähden tapaamaan ihmisiä, viihdyn hyvin ja olen oikeinkin puhelias.

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s