Koiravarkauden jälkipuintia

Nyt kun Max on saatu turvallisesti kotiin ja arki on taas lähtenyt pyörimään tasaiseen tahtiin, ajattelin kirjoittaa muutamia koiravarkauden aiheuttamia ajatuksia ja asioita, joita opimme tästä.

    • Ensinnäkin: älä koskaan aliarvioi algerialaisia varkaita! Kymmenen metrin muuri piikkilankoineen ei välttämättä varkaita pidättele.
    • Kun koko perhe lähtee ulos, on ehkä parempi pakkautua autoon jo autotallissa. Uskomme, että taloamme on tarkkailtu ja varas on saanut enemmän aikaa havainnoida koko perheen lähtöä, koska auto oli parkkeerattuna autotallin eteen ja pienimmän kiinnittäminen turvaistuimeen vei aikaa. Olemme melko harvoin ulkona koko perheen voimin ja se, että varkaus tapahtui juuri silloin kun olimme kaikki pois kotoa, osoitti melko vahvasti, että varas on todennäköisesti joku lähialueella asuva.
    • Poliisin paikalle kutsuminen tuntuu olevan täällä tehokas pelote. Toisaalta haluaisin uskoa, että koiravaras heltyi palauttamaan koiran, koska nuori poika etsi sitä aamuvarhaisesta asti. Koiran palauttanut ”kasvattaja” taisi myös nähdä, kuinka parvekkeellinen lapsia hihkui vanhimman pojan taluttaessa koiraa kotiin. Tyttö oli nimittäin kuullut Maxin äänen jo kaukaa, minkä vuoksi olimme parvekkeella katsomassa mitä siellä tapahtuu, vaikken oikein uskonutkaan, että Max on jo löytynyt. Taidan kuitenkin olla jo niin paatunut, että uskon poliisilla uhkailun olleen ratkaiseva tekijä koiran takaisinsaamisessa.
    • ”Kasvattaja” oli pyytänyt poikaa todistamaan, että koira on meidän sanomalla, että kutsu sitä luoksesi ja jos se tulee, se on sinun. Ehkä hän ajatteli, ettei näin pieni koira vielä osaisi tulla luokse ja saisi tästä vielä syyn pitää koiran. Onneksi tätä oli harjoiteltu ja Max on erityisen hyvä tulemaan salamana käskystä luokse, vaikka onkin vasta pentu.
    • Jopa sekarotuinen koira on täällä riittävän arvokas, jotta sen varastamiseksi ollaan valmiita näkemään vaivaa. (Tällä en tarkoita sitä, että Max olisi sekarotuisuutensa vuoksi yhtään vähemmän arvokas meille, mutta koiravarkaat, jotka myyvät koiria eteenpäin tietenkin arvioivat koiraa sen rahallisen arvon mukaan.) Tosin varas on saattanut luulla koiraa puhdasrotuiseksi ja täällä kyllä jotkut myyvät tällaisia saksanpaimenkoiran risteytyksiäkin kymmenillä tuhansilla dinaareilla. Suomessakin tapahtuu koiravarkauksia, mutta siellä taidetaan varastaa lähinnä rotukoiria.
    • En enää ihmettele, että aikuiset koirat maksavat täällä yleensä enemmän kuin pennut, varsinkin jos koira on koulutettu. Aikuista koiraa kun ei niin vain varasteta. Haluaisinpa nähdä sen koiravarkaan, joka nostaisi vinssillä vaikkapa aikuisen bernhardilaisen muurimme yli! En enää ihmettele sitäkään, että koiria pidetään yleisesti rakenteilla olevien talojen katoilla lukkojen takana.
    • Koiravarasta en halua lähteä neuvomaan, mutta täytyy nyt vain todeta, että oli aika onni, että vaikka varas oli tajunnut peittää omat kasvonsa, hän ei ollut tainnut tulla ajatelleeksi, että hänet on helppo tunnistaa mukana olevasta koirastaan, jollaisia tällä alueella ei ole niin kovin montaa. (Milloinkohan joku keksii naamioida koirankin mustalla kokovartalomaskilla?)
    • Harkitsemme turvakamera- ja hälytinjärjestelmän sekä ovelta kuvaa lähettävän ovipuhelimen asentamista kotiin. Tästä on ollut puhetta aikaisemminkin, mutta järjestelmät ovat sen verran arvokkaita, että olemme ajatelleet, että ehkä pärjäämme ilmankin. Nyt kun Max saatiin takaisin, olemme jo pystyneet hieman vitsinä toteamaan, että taidamme kyllä tarvita tällaiset laitteet, kun ”vahtikoiramme” varastettiin heti ensimmäisenä. Eipähän pääsisi sitten enää beduiinitkaan yllättämään kameleineen.

Yksi sivukäänne tarinassa on jäänyt kertomatta; kun mies ja vanhin poika olivat etsimässä Maxia oli tosi tuulinen sää. Yhtäkkiä autotallin ovella naukui surkeana pikkuinen kissanpentu, joka tuntui etsivän turvapaikkaa ankeassa säässä ja jonka päästimme sisään autotalliin. Tytön ensimmäinen ajatus oli, että onkohan koiravarkaan tarkoituksena hyvittää Maxin vieminen tuomalla kissanpentu tilalle. Oli hyvä, että saimme hetkeksi muuta ajateltavaa, kun järjestimme raukalle hieman syömistä ja lämpimän turvapaikan. Nyt kissa on oppinut kulkemaan sisään ja ulos autotallin oven allaolevasta pienenpienestä raosta. Se seuraa meitä kehräten ja löytyy välillä portaiden edestä maton päältä makaamasta. En ole vielä ”uskaltanut” kertoa miehelle (rauhoittukoon nyt hetken koiravarkauden selvittelyn aiheuttamasta traumasta), mutta harkitsen, josko ensin tarkistettuani naapureilta, ettei kissa ole kenenkään oma, veisin (tai siis laittaisin miehen viemään) kissan rokotettavaksi ja pitäisin sen meillä. Huomasin nimittäin samantien, että 5-vuotias, joka edelleenkin aristelee koiraa, ihastui kissaan heti. En vain ole uskaltanut antaa lasten koskea rokottamattomaan ulkona liikkuneeseen kissaan, joten 5-vuotias on joutunut tyytymään kissan tarkkailuun hieman kauempaa. (Kuva kissasta on valitettavan huono, koska se ei millään tahtonut pysyä paikallaan kuvattaessa.)

Mainokset

9 thoughts on “Koiravarkauden jälkipuintia

  1. Jestas, teillä kävi tuuri kun löysitte varkaan. Näitä tapahtuu ihan koko ajan. Me olimme tosi onnellisia kun naapurin poliisi sai meidän Tinan varkaat kiinni. Nyt varastivat mieheni veljeltä aikuisen koiran, sitä ei ole löytynyt. Täytyy sanoa, ettei poliisi täällä Annabassa lähde varta vasten etsimään kenenkään koiria, hyvä kun edes ihmisiä.
    Ei ne muurit paljon estä muuta kuin joitain satunnaisia ohikulkijoita hyötymästä tilanteesta, oikeat varkaat kyllä keksivät keinot ja valmistautuvat tarpeellisin välinein. Max-parka, onneksi pääsi takaisin kotiin.

    Tykkää

  2. Tiedän, että olimme TOSI onnekkaita! Olin jotenkin jo lähes varma, ettemme ikinä koiraa löydä. Onneksi paikalliset lapset olivat pitäneet silmänsä auki ja onneksi miehellä on niin valtava tuttavapiiri, että nytkin heti tiesi, kuka täällä omistaa valkoisen pittbullin. Vanhin poika oli sitä mieltä, että nostamamme meteli pelästytti varkaan. Ilahduin valtavasti yhteisön avusta; vaikka varas oli peripaikallinen, täällä oltiin selkeästi meidän puolellamme ja kaikki kynnelle kykenevät yrittivät kantaa kortensa kekoon; vähän väliä joku oli parvekkeen alapuolella kertomassa vihjeitä sen jälkeen kun mies ja vanhin poika olivat kiertäneet levittämässä sanaa varastetusta koirasta. Kukaan ei vähätellyt tilannetta. Ja vihjeiden avulla koira lopulta löytyikin. En sitten tiedä, olisiko poliisi ihan oikeasti toiminut niinkuin lupasi. Itsekin etukäteen pelkäsin, että nauravat miehen pihalle, kun menee ilmoittamaan koiravarkaudesta. Poliisi nimittäin oli luvannut suunnilleen kääntävänsä epäiltyjen kodit ympäri, ellei koiraa muutoin palauteta. Ehkä oli pientä uhoamistakin ilmassa, mene ja tiedä… Suomessakin moni varastettu koira jää löytymättä, joten oli pienoinen ihme, että Max löytyi täällä. Pitää vain yrittää olla vieläkin varovaisempi ja toivoa parasta.

    Tykkää

  3. Huh, nyt kavin lukemassa varkauden ja sydan pamppaillen luin sen loppuun, onneksi oli onnellinen loppu! Taallakin on koiravarkauksia, rotukoirat kiinnostavat tietysti eniten arvon takia. Mun edesmennyt koirani karkasi kerran reiluksi vuorokaudeksi ja muistan sen tuskan, onneksi löytyi mutta kamalaa se oli joten voin kuvitella epatoivoisen yönne. Ihanaa etta Max on nyt kotona!

    Tykkää

    • Oli kyllä onni onnettomuudessa, että Max löytyi! Nyt on selvinnyt, että oletettu koiravaras on istunut vankilassa usutettuaan pittbullinsa tappelutilanteessa jonkun kimppuun. Koira oli tehnyt pahaa jälkeä :(. Tästä syystä varmastikin pelästyi erityisen paljon poliisilla uhkailua. Meilläkin lapsuudenaikainen koirani jäi joskus oltuaan isäni kanssa metsällä yönkin yli metsään. Vaikka silloinkin pelotti, oli usko siihen, että koira tulee kyllä lopulta kotiin, paljon suurempi kuin tässä varkaustapauksessa.

      Tykkää

  4. Huhhuh. Onneksi saitte koiran takaisin! Nyt mullekin selvisi mysteeri, miksi Tunisiassa on koiria rakenteilla olevien talojen katoilla. Kiitos tästä tiedosta 🙂 mieheni vanhemmilla oli viime lomallamme joku arvokkaan näköinen koira katolla ja minä ihmettelin asiaa ja pidin tosi omituisena sekä koiralle kurjana tapana. Mies sanoi vaan et koira on kallis plus tiineenä ja siksi siellä.

    Tykkää

    • Olen itsekin ihmetellyt näitä katolla pidettäviä koiria, mutta kuten usein aiemminkin, huomaan, että monille tavoille, joita pidän ensin ihan outoina on kuitenkin olemassa jokin järkeenkäypä selitys. Tosin koiralle pitopaikka ei ole mitenkään se paras mahdollinen, mutta jos koiravarkaudet ovat näin yleisiä, niin mitä muutakaan oikein voi tehdä? Jännä kuulla, että tätä näkee myös Tunisiassa. Rotukoirat ovat muuten yleiseen hintatasoon nähden täällä yllättävän kalliita; useita miljoonia.

      Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s