Muutama ajatus lasten ohjaamisesta koiran hoidossa

Ensimmäistä kertaa meillä on sekä lapsia että koira ja olenkin huomannut, että koiran opettamisen lisäksi aika paljon aikaa vie myös lasten ohjaaminen oikeanlaiseen koiran hoitoon. Jokainen lapsemme on luonteeltaan aika erilainen ja olenkin tässä pohdinnassani nimennyt kunkin lapsen yhden hallitsevan luonteenpiirteensä mukaan – ihan kuin Lumikin seitsemässä kääpiössä konsanaan, koska olen sitä mieltä, että lasten luonne määrää pitkälti niitä erityishaasteita ja -mahdollisuuksia, joita lemmikin omistaminen tuo tullessaan.

Itsevarman on helppoa luottaa itseensä koiran opettamistilanteissa. Joskus vain tuntuu, että itsevarmuus saattaa kääntyä jopa tietynlaiseksi kärsimättömyydeksi, kun Itsevarma olettaa pienen koiranpennun oppivan kaikenlaisia temppuja melkein samantien, koska onhan hän opettanut koiraa niin hyvin. Minun näkökulmastani Max on oppinut näin pieneksi pennuksi jo hämmästyttävän paljon, mutta Itsevarma ei ole aina ihan samaa mieltä. Itsevarmaa on joskus myös hieman vaikea oikaista koiran opettamistilanteissa, koska varmuudestaan johtuen hän ei aina huomaa, että jotkin asiat voisi tehdä toisinkin. Itsevarmalle lapselle lemmikin omistaminen on oiva paikka oppia tietynlaista kärsivällisyyttä sekä sitä, ettei oma tapa tehdä asioita ole aina välttämättä se kaikista paras. Lemmikin omistaminen opettaa parhaimmillaan myös toisen asemaan asettumista.

Huolettomalle on haasteellista oppia, että koiran hoitaminen vaatii tiettyjä rutiineja; koira on ruokittava, vaikka itseä väsyttäisi kuinka. Vaikka koira olisi kuinka kiva, kaikki sen vaatimat hoitotoimenpiteet eivät välttämättä ole niin kovin kivoja, mikä tuli huomattua esimerkiksi pari päivää sitten, kun siivosimme lasten kanssa puutarhaa Maxin jäljiltä. Tämä sama juttu huomattiin kyllä jo akvaarionkin kohdalla; siinä missä Itsevarma auttoi mielellään akvaarion viikkosiivouksessa, Huolettomalla sattui aina olemaan juuri silloin jotakin tärkeämpää tekemistä, siitä huolimatta, että kalat olivat hänestä kivoja ja kauniita. Itse asiassa Itsevarma oli kerran hoitanut akvaarion viikkosiivouksen täysin itsenäisesti, kun me muut olimme ulkona, ja vaikka olin tämän kieltänyt (lähinnä siksi, että pelkäsin, että akvaariosta voi saada sähköiskun, jos unohtaa irrottaa sähkölaitteet seinästä ennen kuin koskee akvaarion veteen ja että akvaarion vettä saattaa joutua laminaattilattialle). Itsevarmuudestaan johtuen hän oli ollut ihan varma, että osaa hoitaa siivouksen yksinkin – niinkuin oli osannutkin; siivouksesta ei koitunut minkäänlaista haittaa pojalle itselleen, kaloille eikä lattioillekaan ja vedenparannusainekin oli annosteltu oikein. Huolettomalle lapselle lemmikin omistaminen on oiva tapa oppia vastuunottamista, rutiineja sekä huolellisuutta. Toki aikuisen täytyy ottaa lemmikistä päävastuu ja varsinkin Huolettoman kohdalla pitää silmällä, ettei koiran ulottuville unohdu vaikkapa niitä Xylitol-pastilleja.

Arka on arastellut hieman koiraakin. Jos Max innostuu hyppimään Arkaa vasten, saattaa hän pelästyä ja lähteä jopa juoksemaan koiraa karkuun, mikä tietysti vain villiinnyttää pientä koiranpentua lisää. Aran opettaminen koiran käsittelyyn on ollut ehkä kaikista haasteellisinta. Olen neuvonut Arkaa lähestymään koiraa rauhallisesti, mutta varmoin ottein ja välttämään äkkinäisiä liikkeitä. Toisaalta koiran omistaminen tarjoaa aralle lapselle paljon mahdollisuuksia saada lisää itsevarmuutta, jos hän vain ensin voittaa pelkonsa sekä koiran luottamuksen. Muistan itsekin, miten se, että melko isokokoinen koira totteli minua, vaikutti varhaisteininä positiivisesti itseluottamukseeni, samoin se, että isäni kehui monesti, kuinka hyvin onnistuin kouluttamaan koiran. Koira oli nimittäin minun ja isäni ”yhteisprojekti”, mutta isä oli pitkiä aikoja poissa kotoa työmatkojen vuoksi, minkä vuoksi koiran kouluttaminen jäi pääosin minulle. Koira oli myös luotettava kaveri.

Lempeän kohdalla olen yrittänyt opettaa häntä hieman hillitsemään hellyydenosoituksiaan. Lempeä haluaisi esimerkiksi nostaa Maxin syliinsä, mutta on siihen vielä liian pieni eikä tällaiset epävarmat nosteluyritykset tunnu koirasta välttämättä kivoilta. Olen opettanut myös, ettei koiraa kannata mennä silittämään silloin, kun se on syömässä eikä lähestyä koiraa yhtäkkiä takaapäin. Kasvojakaan ei pitäisi viedä ihan lähelle koiraa, koska koira saattaa kokea sen ahdistavana. Lempeä on lempeydestään huolimatta myös aikamoisen tomera, joten hän osaa kyllä jo kieltää koiraa esimerkiksi hyppimästä – joskushan kovin lempeän lapsen kohdalla saattaa olla haasteena sekin, ettei hän uskalla asettaa lemmikille rajoja. Lempeälle lemmikki tarjoaa kohteen, jota hoitaa ja josta huolehtia.

Lapsen ikä vaikuttaa tietysti paljon siihen, miten paljon vastuuta hänelle voi lemmikin hoidossa antaa. Meillä 11- ja 13-vuotiaat lapset hoitavat koiraa jonkin verran yksinkin, mutta 5- ja 2,5 -vuotiaat vain aikuisen valvonnassa. Olin itse suunnilleen vanhimman pojan ikäinen, kun sain ensimmäisen koirani – muita lemmikkejä meillä oli ollut jo sitä ennen.

Mainokset

4 thoughts on “Muutama ajatus lasten ohjaamisesta koiran hoidossa

  1. Olen aina ollut sitä mieltä, että eläimet opettavat niin paljon lapsille. Siis kunhan kotona vain on normaali suhde eläimiin, täällä Algeriassa kun näkee kaikenlaista kohtelua, lähinnä kaltoin kohtelua. Meillä on aina koirat kasvaneet lasten kanssa yhdessä, tai melkein voisin sanoa toisin päin tyttäreni kohdalla, joka jo konttausiässä lähinnä asui koirankopissa saksanpaimenkoiran kanssa, jopa pentujen keskellä yhtenä pennuista. Näki samalla miten koiraemo kasvattaa pentujaan kurissa ja järjestyksessä 🙂 Kun sekä koirat että lapset tottuvat pienestä pitäen keskinäiseen kunnioitukseen ei ongelmia synny. Eikä meillä ole koiria edes mitenkään erikseen koulutettu, mitä nyt samalla oppivat ja kuka talossa määrää.

    Tykkää

  2. Olen niin samaa mieltä tuosta, että eläimet opettavat lapsille paljon! Itsekin kasvoin eläinten parissa. Ja myös harmistunut tuosta, millaista eläinten kaltoinkohtelua täällä tosiaan välillä näkee. En jaksa ymmärtää, koska islamin uskokin kannustaa, toisin kuin usein luullaan, kohtelemaan eläimiä hyvin! Tässä yhtenä päivänä ihmettelin, miksi joku koira haukkuu lähistöllä ihan hätääntyneen oloisena. Lopulta huomasin, että se oli sidottu lyhyessä narussa korkealle rakenteilla olevan talon katolle :(. Tämä on täällä ihan yleistä. Ilmeisesti tarkoituksena on, että koira sieltä käsin vahtii taloa. Eniten säälittää, kun koirat ovat ihan yleisesti kytkettyinä päivät pitkät valtavan lyhyisiin ketjuihin.

    Toisaalta meillä kyllä etenkin 5-vuotiaasta näkee, ettei hän valitettavasti ole ollut kovin paljon eläinten kanssa tekemissä tätä ennen, minkä vuoksi poikaa on pitänyt ihan rohkaista ottamaan kontaktia koiraan. Pienin taas on vähän turhankin innokkaana hoitamassa koiraa ja on vaatinut valvomista, ettei halaile toista liian kovakouraisesti.

    Isoimmat lapset ovat kovin innokkaita tuossa koiran kouluttamisessa; Maxista on kuulemma tulossa yhtä fiksu kuin susikoira-Roista :).

    Liked by 1 henkilö

  3. Olen ihan samaa mielta myös etta elaimilla on hyva vaikutus lapsiin, monessa mielessa. Elaimet pystyvat opettamaan jotain sellaista, mita lapset eivat muuten valttamatta opi. Turkkilaisille on usein turha kertoa etta elainpölyllakin on hyva vaikutus kodeissa mutta onneksi oma mies on sentaan paassyt yli turkkilaisesta ylisiisteydesta ja ymmartaa tallaiset asiat. Sinulle on muuten haaste blogissani, kay nappaamassa!

    Tykkää

  4. Onkohan kukaan eläinten parissa kasvanut myöhemmin halunnut, etteivät omat lapset olisi eläinten kanssa missään tekemisissä? Aika harva varmaankin. Toki on sellaisiakin, jotka ovat lapsena pelästyneet eläintä ja pelko on jatkunut aikuisikään saakka. Esimerkiksi äitiäni kohti oli lapsena hyökännyt saksanpaimenkoira, minkä vuoksi äiti vielä aikuisenakin pelkäsi koiria. Oppi pitämään koirista oikeastaan vasta meidän oman koiramme myötä, johon sitten ihastuikin ihan täysin. Tämänkin vuoksi olen hieman varovainen erityisesti aran lapsen kohdalla, ettei vain tulisi huonoja kokemuksia – arka lapsi kun saattaa pelästyä sellaistakin, mikä saattaa aikuisesta tuntua ihan pieneltä jutulta.

    Kävin blogissasi kurkkaamassa haasteen, mikä on tosi kiva ja mielenkiintoisesta aiheesta! Sattui aika hyvään kohtaan, kun olemme juuri suunnitelleet pientä lomareissua täällä Algeriassa ja voinkin pohtia reissua tästäkin näkökulmasta :). Kiitos siis haasteesta!

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s