Naistenpäivän herättämiä ajatuksia

Poika tuli tänään koulusta ja sanoi, ettei iltapäivällä ole koulua, koskaan tänään on Eid. Ihmettelin, että mikä ihmeen Eid tänään on, olenko nyt unohtanut jotain?! No, minua valistettiin, että tänään on naisten Eid eli tutummin naistenpäivä. Aika hienoa, että tämä päivä noteerataan täälläkin, vaikka tuntuu, että käytännön tasolla monet naisten oikeudet eivät vielä tänä päivänäkään oikein täällä toteudu.

Pari päivää sitten minulla oli eräs tuttava kylässä ja meillä oli tosi mukava iltapäivä. Juttelimme niitä näitä kahvinjuonnin lomassa, kun yhtäkkiä tämä kyseinen tuttava totesi, että haluaisi opiskella leipomista, mutta hänen miehensä ei anna hänelle lupaa opiskella. Kun tuli puhetta ensi tapaamisestamme vuonna 1999, hän sanoi, ettei ole tehnyt tänä kuluneena aikana mitään ja totesi heti perään, että minä olen tehnyt niin paljon. Tällä hän viittasi esimerkiksi opintoihini. Joskus huomaan täällä jopa varovani puheenaiheitani, koska pelkään aiheuttavani toisille pahaa mieltä. Kuinka kertoa esimerkiksi ulkomaanmatkoistamme sellaiselle, joka ei ole juurikaan tutustunut edes Algerian pääkaupunkiin, jonne on täältä matkaa vain noin 30 kilometriä, aiheuttamatta pahaa mieltä? Tai opinnoistani, jos toisella ei ole sellaiseen mahdollisuutta, vaikka niin haluaisikin?

Kuva kasvitieteellisestä puutarhasta, josta tuli puhetta tuttavani kanssa, kun kerroin, että kävimme puutarhassa äitini kanssa. Tuttavani totesi, että vaikka hän on algerialainen, hän ei ole koskaan päässyt käymään kyseisessä puutarhassa.

 

Toisaalta huomaan, että ehkä meidän täällä olomme on jo muuttanut joitakin käsityksiä edes hieman. Esimerkiksi anoppini oli ensin aikamoisen yllättynyt (ja ehkä hieman vastaankin) sitä, että jatkoin opintojani, mutta kun huomasi, että huolehdin tästä huolimatta lapsista ja kodista, tuntuu nyt olevan asiasta jopa hieman ylpeä. Hän jopa ehdotti, että järjestäisin täällä valmistujaisjuhlat ja että jatkaisin opintojani tohtoriksi asti! Joskus vain sekin tuntuu ikävältä, että minulta ulkomaalaisena tunnutaan hyväksyvän paljon sellaisia asioita, jotka olisivat suurelle osalle algerialaisista naisista ennenkuulumattomia. Monet nuoret tytöt opiskelevat täälläkin jo maistereiksi asti, mutta monet heistäkin jäävät kotiin naimisiin mentyään (mikä tietysti on ihan ok, jos nainen itse haluaa jäädä kotiin). Naimisissa olevan naisen opiskelu tuntuu täältä käsin katsottuna oudolta valinnalta.

Sain tuttavaltani tuliaisiksi tällaisia keksejä. Yllätys oli suuri, kun nämä maistuivat ihan Hanna-tädin kakuilta! Ihanasti tuli lapsuus mieleen; leivoin nimittäin usein Hanna tädin -kakkuja mammani (isäni äidin) kanssa. Kerroin jo aikaisemmin, että herrasväen pikkuleivät maistuvat aikalailla algerialaisilta kekseiltä ja taas löytyi tuttu maku!

 

Mietin usein, miten täällä eläminen vaikuttaa tyttöni käsitykseen itsestään. Olen ollut yllättynyt, miten täällä jo nuorenkin tytön arvoa mitataan hyvin pitkälti hänen kauneutensa mukaan; naiset arvostelevat tyttöjen kauneutta ihan avoimesti ja kerran oma tyttöni kertoi, kuinka kouluun oli tullut naisia valitsemaan tyttöjä tanssiryhmään ja tyttöjä oli arvioitu ihan suoraan ulkonäkönsä perusteella kaikkien kuullen. Tyttö olisi päässyt ryhmään, mutta oli sanonut, ettei halua osallistua. Tällaista valintatilaisuutta ei voisi mitenkään kuvitella suomalaiseen kouluympäristöön ja mietin, miltä mahtoi tuntua niistä tytöistä, joita ei valittu. Hieman vanhempien naisten arvoa tunnutaan mittaavan pitkälti keittotaitojen mukaan. Toivon todella, että tyttöni oppii olevansa arvokas ihan sellaisena kuin on!

 

Mainokset

2 thoughts on “Naistenpäivän herättämiä ajatuksia

  1. Hyvin tuttuja ajatuksia monet naista! Seuraan talla hetkella vieresta mun ulkomaalaisen ystavan ja taman turkkilaisen miehen erimielisyytta ystavani työskentelmisesta, han on nuori ja koulutettu ja pian heidan lapsi lahtee tarhaan, miehen mielesta työskenteleminen ei tule kuuloonkaan ja mina kauhulla mietin millaista tylsyytta ja ahdistusta nuori ihminen kokee kun ajattelee etta tassakö tama nyt oli? Toisaalta mun oma appiukkoni taas on aika kannustanut minua taalla töihin ja on kovin huolissaan kun kunnon duunia ei ole löytynyt, hanelle nama mun etatyöt ei oikein mene ymmarrykseen eivatka varmaan tunnu kunnon töilta.

    Tykkää

  2. Voin niin kuvitella tuon tilanteen… 😦 Jännä juttu muuten, että aikaisemmin anoppi ei välttämättä ole halunnut miniöitä, jotka käyvät töissä, mutta nyt ,kun viimeksi kävimme kylässä, kyseli jopa voisinko opettaa englantia täällä yliopistossa. Miehen olisi pitänyt suunnilleen siltä istumalta lähteä kyselemään minulle töitä! Mieskin ihan yllättyi, että mistäs nyt tuulee. Kuinkas siinä sitten selität, etten ole ihan pätevä englannin opettaja ja vaikka algerialaisittain osaankin englantia hyvin, on jotkut kielioppisäännöt kyllä jo ehtineet unohtua eikä ääntämisenikään ole ihan täysin puhdasta, mistä syystä en kauhean mielelläni lähtisi kyllä yliopistoon opettamaan englantia, jos paikka sattuisikin löytymään. Ja varsinkin, että täällä opettajille maksetaan niin kehnosti, että etätöistä voi hyvin nopeasti ansaita saman, minkä algerialainen opettaja ansaitsee kuukaudessa. Anoppikaan ei oikein näitä etätöitä taida pitää kovin kummoisina töinä eikä oikein aina taida ymmärtää lasten etäkouluakaan.

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s