Olikin jo ikävä!

Vaikka lähteminen olikin vaikeaa, jopa niin vaikeaa, että olin lähtöä edeltävän päivän taas aivan apaattisen väsynyt, on taas mukavaa olla täällä Algeriassa – tuntuu melkein kuin en olisi ollutkaan poissa. Vaikka Algeria osoitti meille oikukkaan luonteensa jo heti saapuessamme, huomaan, että tänne oli silti jo ikävä. Oikukkuus tuli esille jo laskeutuessamme maan kamaralle; tuulisessa säässä laskeutuminen oli sen verran rajua touhua, että pienin oksensi ja 5-vuotiaskin, jolla ei ole taipumusta matkapahoinvointiin, valitteli huonoa oloa. Matka lentokentältä kotiin jatkui valtavassa liikenneruuhkassa ja kesti paljon odotettua kauemmin. Kaiken lisäksi heti seuraavana iltana maa järisi. Täällä on myös yllättävän kylmä. Miehen ystävä jo soitti ja kysyi, että onhan asuntonne varmasti lämmin. Kaikilla algerialaisilla ei ole kovin lämpimät oltavat tällä hetkellä; kaikissa asunnoissa kun ei ole välttämättä kunnollista lämmitystä. Lumiset vuorenhuiput luovat kyllä upean kontrastin maisemaan!

Olen taas asettunut ”omaan kuplaani” ja kuulostaa ehkä hassulta, kun sanon, että täällä kotona en edes tunne olevani ulkomailla. Suomea puhuvat lapset (ja mies) lievittävät koti-ikävää ja toisaalta tekemistä on niin paljon, etten edes ehdi pysähtyä miettimään, että voisin olla jossakin muuallakin. Teen tällä hetkellä töitä eräälle suomalaiselle yritykselle lähinnä kotoa käsin. Päädyimme tähän ratkaisuun osittain siksi, koska toivon näin saavani edes hieman enemmän aikaa lapsille verrattuna siihen tilanteeseen, että Suomessa olisi jo pian palattava kokopäiväiseen työhön. Täällä elinkustannukset ovat sen verran matalat, varsinkin jos on oma asunto, että suomalainen palkka puolipäivätyöstäkin riittää erinomaisesti. Täällähän tavallisen työläisen palkka kokopäivätyöstä saattaa olla niinkin matala kuin 250 euroa. Lisäksi poika on päässyt täällä erinomaiseen jalkapallojoukkueeseen, joka yllätyksekseni on täysin ilmainen; joukkue antoi pojalle jopa vaatteet – ainoastaan kengät pitää ostaa itse. Mieleiset kengät löysin * Stadiumin alesta  reilulla 30 eurolla – mikä oli kyllä saavutus, kun mitkä tahansa kengät eivät enää tahdo kelvata. Suomessahan pelkkä pojan jalkapalloharrastus kilpajoukkueessa oli kallista lystiä. Ajattelin, että katsomme, miten tämä järjestely lähtee sujumaan ja etenemme aina kulloisenkin tilanteen mukaan; jotenkin ajattelen niin, että pitää yrittää elää niin kuin tuntuu hyvältä ja että mikä tuntuu tällä hetkellä hyvältä ratkaisulta, voikin tuntua huonolta esimerkiksi muutaman vuoden päästä. En siis vielä tiedä, kauanko olemme täällä tällä kertaa.

Luulin muuten, etten enää ajautuisi kulttuurishokin pyörteisiin niin voimakkaasti kuin aikaisemmilla kerroilla, mutta kyllä vain tunteet ovat vaihdelleet vuoristoradan tapaan hilpeästä ärtyneeseen. Eräs osuva arkinen esimerkki löytyy kahvihetkestä kyläpaikassa; huomasin nimittäin, kuinka koko seurueen naisväki hiljeni ja tuijotti meitä, kun mieheni kaatoi minulle kahvipöydässä maitoa. Vanhoillisissa piireissä tämä on ennenkuulumatonta ja huomasin taas, kuinka me emme käyttäydy perinteisten normien mukaisesti. Mies ei itsekään ensin tajunnut, että näin pienessä eleessä olisi mitään outoa, mutta oli kyllä huomannut muun seurueen reaktion. Olen ollut vierailulla sellaisessakin kyläpaikassa, jossa mies ei voinut itse kaataa kahvia pöydällä odottaneesta kannusta, vaan odotti, että juuri lääkäristä tullut vaimonsa tulee kaatamaan! Ihmetystä oli herättänyt sekin, kun oli selvinnyt, että mieheni osaa laittaa ruokaa.

Mainokset

7 thoughts on “Olikin jo ikävä!

  1. Mukavaa etta kotiin (sinne toiseen kotiin)paluu sujui helposti. Mulle tuli noista vanhoillisista tavoista mieleen, etta muistan kuinka aikoinani jarkytyin etta anoppi annostelee appiukolle ruuan lautaselle, nain kun on aina tehty, toisaalta myös mieheni ja sisarukset ovat jaksaneet asiasta aina kommentoida tyyliin eikö isa ole vielakaan kasvanut aikuiseksi ja oppinut ottamaan omaa ruokaansa….

    Tykkää

  2. Täällä vielä mieheni ikäpolvi noudattaa ko. tapoja aika yleisesti. Toki ihan pääkaupungissa on jo aikalailla erilaista. Poika pelaa pääkaupungin yhdessä suosituimmista joukkueista ja on jo kommentoinut, kuinka sieltä kotoisin olevien poikien puhetapakin on ihan erilainen; kuulemma kuulostaa tosi kohteliaalle. Ja meiltä on tosiaan vain n. 30 kilometriä pääkaupunkiin.

    Tykkää

  3. Jatkavatko lapset samaan aikaan myös suomalaista koulua? Täälläkin on noita tapoja jos lähdetään kauemmas omasta kaupungista. Ensimäisillä kerroilla itselleni ahdistusta tuotti, sukulaisten tavat ruokailuista. Miehet söi rauhassa olohuoneessa ja naiset keittiössä lasten kanssa. Nykyään mielestäni parhaimmat naurut saa juurikin siellä keittiössä kattiloiden ja pannujen keskellä, sopeutumista sekin tavallaan 😀

    Tykkää

  4. Mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa! Mitä sinne kuuluu? Lapset jatkavat suomalaistakin koulua; olemme maksaneet koko lukuvuoden, joten ainakin tämä lukukausi käydään loppuun. Jos olemme täällä vielä ensi lukukaudella harkitsen sellaista vaihtoehtoa, että ottaisimme Kulkurikoulusta ainoastaan suomen ja englannin ja mahdollisesti poika yrittäisi suorittaa Kulkurin kautta päättötodistuksen (jos olemme täällä niin kauan). Kolmannen lapsen osalta en ole ihan niin varma, mitä teemme. Ehkä aloitamme hänen kanssaan Kulkurissa vain äidinkielen, jotta hän oppisi lukemaan myös suomeksi ja saisi siitä todistuksen. Kulkurin kautta on tarkoitus käydä myös esikoulu. Täällähän koulu alkaa jo 6-vuotiaana ja poika aloitti juuri yksityisen esikoulun, joten Suomen koulun osalta on vielä hänen osaltaan aikaa miettiä, mitä teemme. Tällä hetkellä Kulkurikoulun käyminen ei ole tuntunut liian raskaalta, vaan olen huomannut, että koulut ovat tietyllä tavalla tukeneet toisiaan; en oikein osaa auttaa lapsia arabian/ranskankielisten kotitehtävien kanssa, mutta lapset ovat monesti sanoneet, kun opetan jotakin suomenkielellä, että opiskelemme ihan tätä samaa arabiankielellä.

    Tykkää

  5. Not many blogs that contain such consistently readable and interesting content as is on offer on yours, you are due the short time it will take to express my appreciation of your work. Bless you.

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s