Myrskyn jälkeen on poutasää…

Blogi on jäänyt viime aikoina vähemmälle huomiolle monestakin syystä; olen viimeistellyt opinnäytetyötäni sekä kirjoittanut viimeisiä opintoihini liittyviä tehtäviä. Näitä on kirjoiteltu myöhään yöhön asti eikä inspiraatiota – saatika aikaa – blogin kirjoittamiseen ole juuri löytynyt. Lisäksi palasimme juuri Tukholmasta, jossa kävimme koko perheen voimin Algerian suurlähetystössä lasten passien hankkimista varten. Suomesta ei Algerian suurlähetystöä löydy, vaan lähin lähetystö on Ruotsissa. Algeriassa ollaan siirtymässä barometripasseihin, jotka ovat vielä tänä vuonna edullisia, mutta joiden hinta nousee reippaasti ensi vuonna. Tästä syystä katsoimme, että passiasia on parasta hoitaa nyt kuntoon. Tähän asti lapset ovat matkustaneet Euroopassa omilla suomalaisilla passeillaan ja Algeriaan isänsä passilla, jossa on lasten kuvat. Jatkossa lapsilla pitää käsittääkseni olla omat passit. Huono puoli tässä isän passilla matkustamisessa on ollut myös se, että jos lapsi matkustaa kanssani Algeriaan, tarvitsee  hän viisumin, kun taas isänsä kanssa matkustaessaan hän pääsee maahan ilman viisumia.

Lapsille oli järjestetty mukavaa tekemistä laivalla; oli erilaisia kilpailuja, rintamerkkien tekemistä ja pallomeri. Oma matkani kuluikin lähinnä lasten leikkihuoneissa. Lapset löysivät uusia kavereita – jopa yhden algerialais-suomalaisen pikkupojan, jonka kanssa meidän pienimmät pojat tykkäsivät leikkiä. Tukholmassa emme ehtineet juurikaan lähetystöä pidemmälle; toiminta siellä oli algerialaiseen tapaan hidasta. Toisaalta Tukholma ei itseäni enää nykyisin jostakin syystä edes kiinnosta matkailumielessä, vaikka nuorempana jopa haaveilin joskus siellä asuvani. Nykyisin tuntuu, että Helsingistä löytyy esimerkiksi lähes kaikki samat liikkeet kuin Tukholmastakin, mutta vain sillä erolla, että Helsingissä tiedän paremmin mistä mitäkin etsiä ja missä on ajankohtaisia tarjouksia. Tosin Junibackeniin olisin halunnut mennä, jos aikaa olisi ollut enemmän. Kävimme siellä kahden vanhimman lapsen ollessa pieniä ja pidimme paikasta tosi paljon! Varsinkin satujuna oli hieno kokemus aikuisellekin! Paikka näyttää muuttuneen paljon sitten viime käyntimme, mutta kivalta se näyttää edelleen.

Jo menomatkalla Tukholmaan oli tuulista, mutta paluumatkalla osuimme kunnon myrskyyn Ahvenanmaan jälkeen. Laskeskelin, että olen matkustanut laivalla noin 100 kertaa enkä kyllä ole koskaan aikaisemmin ollut tällaisessa myräkässä! Onneksi lastenohjaaja kertoi, että matkaamme suoraan myrskyn silmään Ahvenanmaan jälkeen, jolloin tiesin valmistautua. ”Myrskyn jälkeen on poutasää”, hän lauleli. Meillähän pienin on ajoittain kärsinyt matkapahoinvoinnista ja mietin, miten selviää, jos laiva keinuu kovin pahasti. Yllättävää kyllä, olen huomannut, että jos hän nukkuu, ei pahoinvointia näytä tulevan, joten laitoin hänet nytkin ajoissa nukkumaan. Eikä kukaan meistä onneksi oksentanut myrskyn heiluttaessa laivaa! Pystyin jopa nukkumaan kun pienin tuhisi vieressäni niin rauhallisena. Nyt olemme taas turvallisesti kotona – tosin poutasäätä taidamme joutua vielä odottamaan!

Mainokset

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s