Mitä on onni? Mikä tekee meidät onnellisiksi?

Työhyvinvoinnin opettajamme sanoi, että jokaisella meistä pitäisi olla paikka, jonne voimme mennä ajatuksissamme milloin tahansa vain sulkemalla silmämme ja jossa voimme rentoutua. Hetkenkin rentoutuminen auttaa taas jaksamaan kenties stressaavankin arjen keskellä. Ajattelin, että tätä täytyy kokeilla! Suljin silmäni aivan spontaanisti ja arvaatteko, minne maisemaan ajauduin ajatuksissani? En löytänyt itseäni lapsuusmaisemistani enkä rannalta, vaan ehkä hieman itsellenikin yllättäin, löysin itseni Algerian kotimme keittiöstä. Olen ollut hieman yllättynyt, miten rentoutuneeksi tunnen itseni Algeriassa. Pelkäsin etukäteen, että stressaisin lasten sairastumista ja pelkäisin torpedoivani heidän koulunkäyntinsä, mutta täytyy sanoa, että taidan stressata paljon enemmän täällä Suomessa. Olen taas ajautunut aikataulutettuun, kiireiseen elämään! Aloin pohtia, milloin olen kokenut olevani onnellisimmillani, ja ne hetket taitavat olla sellaisia, jolloin meillä on ollut kiireetöntä aikaa olla perheen kesken. Ei ole niin väliä mitä teemme tai missä olemme, kunhan vain teemme jotakin yhdessä!

Juuri, kun olin pohtinut, mitä onni on ja mikä tekee meidät onnellisiksi, huomasin mielenkiintoisen uutisen onnellisuustutkimuksesta Dailymailissa . Tutkijat olivat kysyneet kunkin maan asukkailta heidän näkökantojaan ja tulosten mukaan Algeria on yksi maailman onnellisimmista maista sen asukkaiden oman näkemyksen mukaan. Puhutaan HLE:sta (Happy Life Expectancy), joka perustuu kansalaisille tehtyyn kyselyyn, jossa heitä pyydetään antamaan arvosana 1-10 siitä, kuinka tyytyväisiä he ovat elämäänsä kokonaisuudessaan. Näin saatu mittari kerrotaan eliniän odotusarvolla.

(Kuva: Dailymail)

Olin ensin ehkä jopa hieman yllättynyt – mietin, jopa oliko kysymykset esitetty vain tietylle, hyvinvoivalle, väestönosalle Algeriassa. Ongelmana eri maissa tehtyjen subjektiivista hyvinvointia mittaavien mittareiden vertailussa on tietysti esimerkiksi sanojen erilainen ymmärtäminen eri kulttuureissa. Mutta kun aloin miettiä asiaa tarkemmin, tulin siihen tulokseen, että tulokset vastaavat kyllä omaa mutu-tuntumaani. Tapaamani algerialaiset vaikuttavat olevan tyytyväisiä elämäänsä. Kaikki eivät ole eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuina rikkaita, mutta tämäkin vain todistaa sitä, että materia ei tuo onnea. Itse asiassa joidenkin tutkijoiden, esimerkiksi Jouko Kajanojan, mukaan BKT:n kasvu ei enää juurikaan lisää hyvinvointia taloudellisesti kehittyneissä maissa. Materiaalisen toimeentulon kansainvälisessä vertailussa Suomi sijoittuu kärkipäähän, mutta subjektiivisessa hyvinvoinnissa sekä perhe- ja ystävyyssuhteiden vertailussa, häntäpäähän. Tässäkin onnellisuustutkimuksessa Suomi näyttää pelottavan oranssilta vihreän Algerian rinnalla. Ehkäpä juuri perhe- ja ystävyyssuhteiden läheisyys ja lämpimyys selittävät osaltaan Algerian pärjäämisen tässä tutkimuksessa? Olenhan itsekin kokenut olevani onnellisimmillani juuri silloin, kun minulla on aikaa perheelleni.

Hyvä arjen esimerkki löytyy huvipuistovierailuistamme Ben Aknouniin  ja Linnanmäelle. Ben Aknounissa ihmiset näyttivät iloisilta ja olivat selkeästi tulleet pitämään hauskaa. Ihmiset huusivat, kiljuivat ja nauroivat ränsistyneissä laitteissa. Hyvä mieli tarttui myös meihin. Entäpä mitä tapahtui Linnanmäellä? Kaiken sen materiaalisen paljouden keskellä ihmiset olivat tympääntyneen oloisia, tiuskivat lapsille ja jopa tönivät jonossa. Samanlaista kylmyyttä tulee vastaan valitettavasti lähes päivittäin. Tällaiset asiat havaitsee ehkä helpommin, kun on ollut hetken poissa. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä, että suomalaiset olisivat onnellisempia?

Mainokset

17 thoughts on “Mitä on onni? Mikä tekee meidät onnellisiksi?

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus. Sai minut ajattelemaan omaa onnellisuuttani. Sekä asennetta ja suhtautumista asioihin ja elämään ylipäätänsä. Kiitos ”herättelystä”! Nyt positiivisella mielellä tähän torstaihin, joka on toivoa täynnä! ★

    Tykkää

    • Torstai on tosiaan toivoa täynnä! Uskon, että onni lähtee suurelta osin meistä itsestämme – varsinkin Suomessa, jossa perusasiat (vaatteet, koti, ruoka) ovat yleensä kaikilla kunnossa. Pitäisi vain oppia nauttimaan niistä pienistä asioista. Tämä oli oikeastaan herätys itsellenikin. Positiivista torstaita ja loppuviikkoa!

      Tykkää

  2. Olipa tosi mielenkiintoinen juttu! Turkki on usein tallaisissa tutkimuksissa hantapaassa, tassa taas parjannyt kohtalaisesti. Olen samaa mielta, etta onnellisuus on monen asian summa eika pelkastaan riippuvainen materiaalista ja mahdollisuuksista.

    Tykkää

  3. Aika yllättävää! Mutta luulen, että suurin syy on ihmisten huoleton asenne ylipäätään elämään, kaikki on vähän maktub, kohtaloon on opittu alistumaan, kaikki on etukäteen kirjattu tapahtuvaksi, sitä ei surra etukäteen vaan eletään hetkessä.
    Algerialainen kulttuuri on myös aina ollut perhe-suku-heimokeskeistä, se on ollut ja on vieläkin se ainoa sosiaaliturva elämässä ja siihen on opittu luottamaan. Tosin tässäkin on jo havaittavissa muutoksia uusien sukupolvien myötä. Appivanhempieni sukupolvi esim. eli vielä 70-luvun alussa taloudellisesti hyvin kiinteästi yhteen, suvun tuotot menivät yhteen kassaan, josta sitten jaettiin kaikille. Tosin ehkä siihen vaikutti myös shauien perinne. Mieheni sukupolvi ei enää elä näin vain jokainen pelaa omaan pussiin, tosin tarvittaessa apua aina saa edelleen.
    Tietysti elämässä oma asenne ja odotukset vaikuttavat paljon. Täällä ei ehkä odotetakaan yhtä paljon kuin Suomessa, missä pienikin epäkohta on suuri puute. Ihmiset ovat tottuneet materialistiseen hyvinvointiin ja muutenkin kaiken pitäisi rullata sujuvasti, yllätyksille ja epäonnistumiseille ei anneta sijaa.

    Tykkää

    • Niin, tuo ”hällä-väliä-asenne” voi olla tosi ärsyttävä silloin, kun sitä esiintyy tilanteissa, joissa sitä ei saisi esiintyä. Jaksan edelleenkin marmattaa siitä, etten voi ymmärtää, että lapsia tungetaan autoon niin paljon kuin mahtuu ilman minkäänlaisia turvavälineitä! Taas toisaalta ihailen algerialaisten kykyä nauttia pienistä asioista! Itselläni on tässä kohtaa kyllä edelleenkin opittavaa!

      Tuttavamme, joka palasi Amerikasta Algeriaan koki juurikin noin, kuten sanoit, että suku ei auttanutkaan häntä niin paljon kuin hän oletti. Hän ilmeisesti luuli, että sukulaiset kävisivät jopa hänen puolestaan kaupassa! Minun näkökulmastani suku auttoi häntä paljonkin, mutta hän oletti enemmän. Meidän on ollut helpompi sopeutua tähän, kun emme ole edes olettaneet saavamme esimerkiksi lastenhoitoapua; olemme niin tottuneita pärjäämään itseksemme. Miehen veli totesikin, että kaipaa niitä aikoja, jolloin kaikki auttoivat toisiaan.

      Mietin myös, voisiko Algerian hyvä pärjääminen tässä tutkimuksessa johtua siitäkin, että maassa on nyt vihdoinkin rauha? Kyllähän siellä on tapahtunut uskomattoman paljon parannuksia ja muutoksia sitten 1990-luvun, vaikka toki on vielä edelleenkin paljon parannettavaa. Ehkä näen tämänkin muutoksen selvemmin, koska olin pidempään poissa sitten ensi käynnin 1990-luvun lopussa. Ainakin pääkaupungissa on meneillään monia lupaavan tuntuisia projekteja ja jo nyt pääkaupunki on pääosin modernin oloinen suurkaupunki.

      Suomessa elämältä odotetaan ehkä jo liikoja. Mielestäni tämä johtuu osittain siitä, että ihmiset asettavat toinen toisilleen paineita tietynlaisella kilpailulla siitä, kenellä menee näennäisesti parhaiten. Kulissien takana voidaankin sitten olla pahoinvoivia ja stressaantuneita.

      Tykkää

  4. Hyvä kirjoitus ja tärkeä aihe! Yksi merkittävä tekijä ihmisen onnellisuudessa on elämän mielekkyys ja itsensä tunteminen tarpeelliseksi. Algeriassa varmasti jokaisella pikkumuksullakin ja vanhalla vaarilla on se oma paikkansa ja tehtävänsä perheessä, mikä pitää heidät toiminnassa ja mielen virkeänä. Suomen pitkälle kehittyneessä yhteiskunnassa parhaiten pärjäävät ihmiset, joilla on jotain mielekästä tekemistä, jokin projekti elämässä, joka tuo heille iloa ja tyydytystä. Ansiotyö yksin ei aina riitä tällaiseksi elämän projektiksi, jos ei se tuo elämään muuta merkitystä kuin pelkän ansiotulon (joka sekään ei hyvinvointiyhteiskunnassa ole enää välttämättä tarpeellista). Köyhissä maissa ihmiset saattavat kokea syvää mielihyvää ja tyydytystä jo ihan perustarpeiden täyttämisestä ja painaa illalla päänsä tyynyyn lausuen al-hamdulillah (kiitos Jumalalle) siitä, kun on vatsa täynnä, perhe kasassa ja talo yhä pystyssä.

    Tykkää

  5. Aivan! Olen joskus miettinyt, masentuvatko ihmiset niin helposti Suomessa, kun elämä on monin osin jo ”liiankin helppoa”; kodinkoneet hoitavat suurimman osan kotitöistä ja perheet ovat usein pieniä. Eli jääkö meillä täällä joskus liikaakin aikaa pohtia elämäämme, jolloin niitä epäkohtiakin sitten tietysti löytyy helpommin? Vai odotammeko täällä elämältä jo liikoja? Mietin jopa sitäkin, että luoko yhteiskunta, jossa on todella paljon valinnanmahdollisuuksia kuitenkin myös ahdistusta, kun on mahdollista valita niin monia kovin erilaisia elämänpolkuja? En oikein tiedä… Valitettavasti tämä pahoinvointi on nyt alkanut näkyä myös ikävien uutisten (lapsisurmien) muodossa. Eräs lapsensa surmannut äiti kertoi eläneensä ”kultaisessa häkissä”, mikä kuvaa mielestäni todella hyvin tätä Suomen nykyistä tilannetta. Ehkä täällä näkyy myös laman vaikutus; toisaalta ihmisillä on kovat paineet menestyä taloudellisesti ja pitää kulisseja yllä, mutta laman myötä monen tulot ovat romahtaneet.

    Algeriahan ei periaatteessa ole köyhä maa, vaan itseasiassa se on rikas, lähes velaton kaasuntuottajamaa. Vauraus on vain kovin epätasaisesti jakautunut kansan keskuudessa.

    Tykkää

    • Tulee mieleen tarina eräästä itsemurhan tehneestä somalitytöstä. Hän oli kotimaassaan kärsinyt vaikean elämän ja joutunut kamppailemaan monenlaisten ongelmien kanssa, joten olisi luullut, että saatuaan turvapaikan Hollannista hänellä olisi ollut kaikki hyvin, mutta hän masentuikin vakavasti ja kuvasi elämäänsä ”on kuin eläisi huoneessa, jossa ei ole lainkaan seiniä”. Ei ollut enää mitään minkä puolesta kamppailla.

      Karmeista elämänkohtaloista ja äärimmäisen kurjista oloista lukiessani mietin usein mikseivät nuo ihmiset tee itsemurhaa. Ehkä siksi, että heidän ”projektinsa” on pysyä hengissä, selviytyä jotenkin päivästä toiseen ja siksi he kamppailevat sen puolesta viimeiseen saakka. Mitä paremmat olot taas ihmisillä on, sitä pienemmäksi muuttuu niistä oloista saatu tyydytys ja syy ”kamppailla” ja sitä suuremmaksi taas muuttuu henkisten asioiden, ihmissuhteiden, mielenterveyden, yms. merkitys. Olen aivan varma, että nämä viime aikoina lapsensa surmanneet vanhemmat olisivat toimineet täysin päinvastoin ja löytäneet itsestään sisua, jos heidät olisi lapsineen pudotettu lentokoneesta jonnekin villiin viidakkoon, jossa heidän olisi yksin pitänyt selviytyä ja etsiä tie ihmisten ilmoille. He olisivat suojelleet lapsiaan henkeen ja vereen, ja kaikenlainen masennus tai burnout tai mikä lie olisi ollut samantien tipotiessään.

      Mitä sitten asialle voisi Suomessa ja muissa hyvinvointivaltioissa tehdä? Siinäpä kysymys. Ihminen ei kenties ole pysynyt yhteiskunnan kehityksen perässä, ja pitää vielä odotella, että ihminen sopeutuisi näihin uusiin oloihin. Onhan tuhansien mahdollisuuksien yhteiskunta ja elämä sinänsä aivan fantastinen juttu, mutta kaikki eivät vain kykene elämään ”seinättömässä huoneessa”. Pitäisiköhän heille järjestää hoitomatkoja jonnekin rutiköyhiin oloihin?

      Tykkää

  6. Kiitos todella mielenkiintoisesta kommentista! Monesti on tosiaan noin, että ihminen selviää ankaristakin koettelemuksista ja sitten kun kaikki on näennäisesti hyvin, masentuu. Tein itse yhdessä vaiheessa valtavasti töitä ja tilanne oli sellainen, etten oikein olisi voinut pitää sairaslomaa. En sitten ollutkaan edes flunssassa pariin vuoteen – paitsi aina loma-aikoina. Huomasin, että kun annoin itseni levähtää, tietyllä tavalla taisin myös antaa itselleni luvan sairastaa. Jännä juttu. Mietin tätä valinnanmahdollisuuksien valtavaa määrää viimeksi niinkin arkisessa paikassa kuin Subilla; jo pelkästään leivän voi valita niin monista eri vaihtoehdoista niin monilla eri täytevaihtoehdoilla, että pää meinaa mennä pyörälle. Entäs sitten kun valintoja on tehtävä paljon merkityksellisemmissä asioissa ja valintamahdollisuuksia on vähintään yhtä paljon?!

    Tykkää

  7. Olen itsekin miettinyt, mikä tekee suomalaisista niin tyytymättömiä? Eihän siellä pitäisi asioiden olla sen huonommin kuin monessa muussakaan maassa. Mihinkään ei olla tyytyväisiä.

    Tykkää

  8. Objektiivisesti katsottuna Suomessa on kyllä moni asia valtavan hyvin! Itse jaksan hämmästellä niinkin pientä asiaa kuin tätä joukkoliikennettä Helsingissä; tuntuu uskomattomalta, että pääsen rattaiden kanssa aivan ilmaiseksi ympäri Helsinkiä – ja Vantaalle ja Espooseenkin pääsisi. Joidenkin mielestä joukkoliikenne ei täällä toimi, mutta kyllä se vain toimii!! Mutu-tuntumalta sanoisin, että koska Suomessa ”pitää” olla kaikkea aika suurella osalla on tuloihinsa nähden aivan liian iso velkataakka kannettavanaan. Tämä on ehkä se suurin syy tietynlaiseen oravanpyörässä oloon.

    Tykkää

  9. Täällähän olikin mielenkiintoista keskustelua. Osui silmään tuo ’projektina pysyä hengissä’ ja jäin sitä miettimään. Se on totta monelle, jopa kuolemaa uhaten. Kun ei ole enää muuta menettettävää kuin se oma henki ja kaikki muu voittoa, jäljellä vain ehtymätön toivo paremmasta. Kun sen paremman saavuttaa niin toivon paikalle jää suuri tyhjiö, jota mikään materiaalinen hyvä ei voi täyttää, ’huone ilman seiniä’.
    Algeriassa tehdään tosi paljon itsemurhia muuten. Se on aika uusio ilmiö, sillä se ei kuulu islamiin. Yleensä syynä on taloudellinen ahdinko. Kun toisilla menee yltäkylläisesti ja toisilla äärimmäisen huonosti, niin ei ole sellaista kollektiivista pyrkimystä parempaan, ei toivoakaan päästä pois omasta ahdingosta. Luulen, että Suomessa on työttömien kanssa nykyisin sama juttu, vaikka siellä sosiaaliturva onkin parempi, niin toivon puute lamaannuttaa ihmisen.
    Tottakai on muitakin syitä ihmisen epätoivoon ja tyytymättömyyteen, laaja aihe kaikkinensa tämä, tämä nyt tuli tästä vain äkkiseltään mieleen.

    Tykkää

  10. Minulle oli uutta, että Algeriassa tehdään paljon itsemurhia. Mutta tosiaan olen nähnyt enemmän näitä hyväosaisempia algerialaisia enkä vielä tunne paljon ihmisiä miehen perheen ulkopuolelta. Tv:ssa tosin tuntuu korostuvan esimerkiksi tapaukset, joissa joku on valmis myymään toisen munuaisensa saadakseen rahaa. Sketsit ko. aiheesta tuntuvat minusta mauttomilta, mutta tuntuvat purevan algerialaisten huumorintajuun. On mukavaa, että aihe on herättänyt keskustelua!

    Tykkää

    • En minäkään tunne henkilökohtaisesti, mutta päivälehdistä voi lukea päivittäin. Nuoret sytyttävät itsensä tuleen protestina työn tai asunnon puutteeseen tai hyppivät silloilta,vanhemmat hyppivät parvekkeilta tai hirttävät itsensä, keinoja löytyy. Varsinkin itsensä polttaminen on ollut viime vuosina ikävä ’muoti-ilmiö’.

      Tykkää

  11. En osaa arabiaa ihan niin hyvin, että ymmärtäisin kaiken sanomalehdissä kirjoitetun ja aika vähän on lehtiä tullutkin luettua. Mies ei taida kaikista järkyttävimpiä lukemiaan juttuja kertoa, vaikka usein tuntuu, että hän on ottanut monet epäkohdat minua raskaammin. Ehkä tosin näkeekin epäkohtia enemmän, kun liikkuu enemmän kodin ulkopuolella ja ystäväpiiri on laaja. Suomessa uusi (?) ikävä ilmiö on lasten/ nuorten itsemurhat koulukiusaamisen vuoksi :(.

    Tykkää

  12. Päivitysilmoitus: Kasaantuvia kuluja - Algeria lapsiperheen silmin

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s