17

Mitä on onni? Mikä tekee meidät onnellisiksi?

Työhyvinvoinnin opettajamme sanoi, että jokaisella meistä pitäisi olla paikka, jonne voimme mennä ajatuksissamme milloin tahansa vain sulkemalla silmämme ja jossa voimme rentoutua. Hetkenkin rentoutuminen auttaa taas jaksamaan kenties stressaavankin arjen keskellä. Ajattelin, että tätä täytyy kokeilla! Suljin silmäni aivan spontaanisti ja arvaatteko, minne maisemaan ajauduin ajatuksissani? En löytänyt itseäni lapsuusmaisemistani enkä rannalta, vaan ehkä hieman itsellenikin yllättäin, löysin itseni Algerian kotimme keittiöstä. Olen ollut hieman yllättynyt, miten rentoutuneeksi tunnen itseni Algeriassa. Pelkäsin etukäteen, että stressaisin lasten sairastumista ja pelkäisin torpedoivani heidän koulunkäyntinsä, mutta täytyy sanoa, että taidan stressata paljon enemmän täällä Suomessa. Olen taas ajautunut aikataulutettuun, kiireiseen elämään! Aloin pohtia, milloin olen kokenut olevani onnellisimmillani, ja ne hetket taitavat olla sellaisia, jolloin meillä on ollut kiireetöntä aikaa olla perheen kesken. Ei ole niin väliä mitä teemme tai missä olemme, kunhan vain teemme jotakin yhdessä!

Juuri, kun olin pohtinut, mitä onni on ja mikä tekee meidät onnellisiksi, huomasin mielenkiintoisen uutisen onnellisuustutkimuksesta Dailymailissa . Tutkijat olivat kysyneet kunkin maan asukkailta heidän näkökantojaan ja tulosten mukaan Algeria on yksi maailman onnellisimmista maista sen asukkaiden oman näkemyksen mukaan. Puhutaan HLE:sta (Happy Life Expectancy), joka perustuu kansalaisille tehtyyn kyselyyn, jossa heitä pyydetään antamaan arvosana 1-10 siitä, kuinka tyytyväisiä he ovat elämäänsä kokonaisuudessaan. Näin saatu mittari kerrotaan eliniän odotusarvolla.

(Kuva: Dailymail)

Olin ensin ehkä jopa hieman yllättynyt – mietin, jopa oliko kysymykset esitetty vain tietylle, hyvinvoivalle, väestönosalle Algeriassa. Ongelmana eri maissa tehtyjen subjektiivista hyvinvointia mittaavien mittareiden vertailussa on tietysti esimerkiksi sanojen erilainen ymmärtäminen eri kulttuureissa. Mutta kun aloin miettiä asiaa tarkemmin, tulin siihen tulokseen, että tulokset vastaavat kyllä omaa mutu-tuntumaani. Tapaamani algerialaiset vaikuttavat olevan tyytyväisiä elämäänsä. Kaikki eivät ole eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuina rikkaita, mutta tämäkin vain todistaa sitä, että materia ei tuo onnea. Itse asiassa joidenkin tutkijoiden, esimerkiksi Jouko Kajanojan, mukaan BKT:n kasvu ei enää juurikaan lisää hyvinvointia taloudellisesti kehittyneissä maissa. Materiaalisen toimeentulon kansainvälisessä vertailussa Suomi sijoittuu kärkipäähän, mutta subjektiivisessa hyvinvoinnissa sekä perhe- ja ystävyyssuhteiden vertailussa, häntäpäähän. Tässäkin onnellisuustutkimuksessa Suomi näyttää pelottavan oranssilta vihreän Algerian rinnalla. Ehkäpä juuri perhe- ja ystävyyssuhteiden läheisyys ja lämpimyys selittävät osaltaan Algerian pärjäämisen tässä tutkimuksessa? Olenhan itsekin kokenut olevani onnellisimmillani juuri silloin, kun minulla on aikaa perheelleni.

Hyvä arjen esimerkki löytyy huvipuistovierailuistamme Ben Aknouniin  ja Linnanmäelle. Ben Aknounissa ihmiset näyttivät iloisilta ja olivat selkeästi tulleet pitämään hauskaa. Ihmiset huusivat, kiljuivat ja nauroivat ränsistyneissä laitteissa. Hyvä mieli tarttui myös meihin. Entäpä mitä tapahtui Linnanmäellä? Kaiken sen materiaalisen paljouden keskellä ihmiset olivat tympääntyneen oloisia, tiuskivat lapsille ja jopa tönivät jonossa. Samanlaista kylmyyttä tulee vastaan valitettavasti lähes päivittäin. Tällaiset asiat havaitsee ehkä helpommin, kun on ollut hetken poissa. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä, että suomalaiset olisivat onnellisempia?

0

Valtameren vohveleita ja muita ideoita lasten juhliin

Saimme tädiltäni lahjaksi tosi kivan vohveliraudan, joka paistaa ravun, delfiinin ja merihevosen mallisia vohveleita. Edullista, helppoa ja kivaa tarjottavaa! Me päätimme pitää lettukestit.

Ystävieni kanssa pidimme pienet juhlat lapsillemme muutama viikko sitten – lähinnä sen kunniaksi, että olemme taas Suomessa – aina juhla ei tarvitse edes tämän suurempaa syytä, vaan pääasia voi olla ystävien tapaaminen. Saimme juhlatilan käyttöömme eräästä asukastilasta; lapsista oli jännää mennä välillä jonnekin muualle kuin jonkun meistä kotiin – siitä tuli heti sellainen jännä juhlatunnelma. Ohjelmana meillä oli erilaisia leikkejä ja ruokailu hoidettiin nyyttäriperiaatteella. Kohokohtana taisi olla lahjapussien jakaminen, jonka teimme piilotusleikin kautta; kukin lapsi sai vuorollaan etsiä huoneeseen piilotetun lahjansa. Onginta olisi sopinut myös hyvin lahjapussien jakamiseen. Lahjapussista löytyi iso saippuakuplapullo ja herkkuja.

Kiddo-lehden numerosta 2/2014 löysin myös muutaman vinkin lastenjuhlien järjestämiseen. Kiddo oli muuten minulle uusi tuttavuus, mutta vaikuttaa kivalta lehdeltä, jossa on tosi kauniita kuvia! Kiddosta poimittuja vinkkejä:

  • Mieti ikäryhmää; minkä ikäisille lapsille juhlat on tarkoitettu ja mistä asioista sen ikäiset nauttivat eniten? Enemmän ja isommin ei aina tarkoita lapselle hauskempaa, vaan pienimuotoiset juhlat voivat joskus olla ne mahtavimmat.
  • Valitse teema; teeman valitseminen auttaa suunnittelussa, koristeiden, ruokien, pelien ja leikkien valinnassa. Teema luo juhliin taikamaista tunnelmaa ja lisää lasten innostusta. Kiddossa ehdotetaan teemaksi muun muassa pyjamabileitä, safariseikkailua, kuninkaallisia kakkujuhlia, jalkapalloilua, eksoottista maata tai väriteemaa.
  • Valitse paikka; kesällä kannattaa hyödyntää ulkotilat! Esimerkiksi metsään saa rakennettua puiden väliin pressusta ja havuista laavun, joka toimii hauskana ja seikkailullisena juhlapaikkana.
  • Päätä kutsuvierasmäärä; kutsuvieraslista on ehkä järkevää pitää lyhyenä, esimerkiksi 5-10 lasta on yleensä mukava määrä. Ohjelma on helpompi pitää kasassa, kun vierasmäärä on maltillinen.
  • Päätä aika; ota huomioon esimerkiksi lasten mahdollinen päiväuniaika. Sovi myös selkeä päättymisaika.
  • Valmistaudu: jos tuntuu, että tehtävää on paljon, tee lista toteutettavista asioista. Varaa aikaa valmisteluun!
  • Ruoka ja juoma: mieti, millainen tarjoilu sopii tilanteeseen. Ilmoita kutsussa tarjoilun luonteesta, jotta vanhemmat osaavat varautua. Kiddossa ehdotetaan vaihtoehdoiksi muun muassa: hedelmävartaita ja jugurttidippiä sekä kasviksia esimerkiksi hauskoihin eläinmuotoihin aseteltuna ja erilaisia dippejä, smoothiebileitä, tortillabileitä, itse koottavia pitsoja, räiskäleitä erilaisilla täytteillä, voileipiä leikeltynä piparkakkumuoteilla hauskoihin muotoihin ja nyyttikestejä.
  • Koristeet: koristeita voi helposti askarrella itse. Kiddosta poimittuja koristeluideoita ovat muun muassa vanhasta lakanasta tehty tervetulo-banneri, serpentiini läpinäkyvien ilmapallojen sisällä, keppien varteen kiinnitetyt ilmapallot, teema- tai ruokakojut, herkkupussit ja yhdessä lapsen kanssa askarrellut persoonalliset kutsukortit.
  • Ohjelma: on hyvä varata pientä ohjelmaa esimerkiksi siltä varalta, että meno yltyy turhan villiksi. Leikkiehdotuksia: tatuointiteltta poispestävillä tatuoinneilla, piirustusseinä, onginta, herkku narussa -leikki, saippuakuplien puhaltelu ulkona, aarteenetsintä tai tietovisa.

Ikimuistoiset bileet syntyvät lopulta pienellä vaivalla, mielikuvituksen käytöllä ja hauskoilla tarjoiltavilla.

-Kiddo 2/2014

 Kiddosta löytyi myös kivoja juomavinkkejä lasten juhliin. Bebeille suunnattu mangoshake vaikutti niin suloiselta nokkamukiin annosteltuna, että laitan sen ohjeen tässä jakoon. Jotenkin ihanaa, että jopa vauvavieraat on näin huomioitu omalla juomalla! Eli olkaapas hyvät:

Mangoshake (4 annosta)

1 mango

1 banaani

1 papaya

1 prk (200 ml) korvikemaitoa

Kuori mango ja leikkaa kolmeen osaan pitkittäin kiven molemmin puolin. Kuori ja paloittele banaani. Halkaise papaya, koverra pois siemenet ja paloittele. Laita hedelmät tehosekoittimeen ja lisää korvikemaitoa joukkoon. Älä lisää kaikkea kerralla, vaan tarkista ensin paksuus ja lisää tarvittaessa. Anna sekoittua tasaiseksi juomaksi.

Kokosin kivoja lastenjuhlaideoita myös Pinterest-kansiooni. Haaveilen vielä joskus pitäväni oikein hyvin suunnitellut lastenjuhlat jollakin teemalla. Nuo vohvelithan sopisivat tosi hyvin vaikkapa valtameriaiheisiin juhliin! Millaiset juhlat ovat teidän perheessä olleet lasten mielestä kaikkein kivoimmat?

2

Lapsen oikeuksista

Tänään vietetään lapsen oikeuksien päivää. YK:n yleiskokous on määritellyt lapsen oikeudet jo vuonna 1959. Lapsen oikeuksien julistus on hyvin yleisluontoinen, eikä se sido valtioita oikeudellisesti. Vuonna 1989 lapsen oikeudet kirjattiin kuitenkin valtioita sitovaksi YK:n lapsen oikeuksien sopimukseksi, jonka lähes kaikki valtiot ovat ratifioineet. Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1991. Myös Algeria kuuluu sopimuksen ratifioineisiin valtioihin.

Aloin pohtia, miten lapsen oikeudet toteutuvat Algeriassa. Ihan ensiksi täytyy todeta, että arvioin mieheni perheen kuuluneen miehen isän eläessä vähintään ylempään keskiluokkaan.  Tästä syystä en ole Algeriassa ehkä törmännyt kaikista heikoimmassa asemassa oleviin, vaikkakaan osa miehen sisaruksista ei olekaan onnistunut saavuttamaan samanlaista elintasoa kuin lapsuudenperheessään. Myös Miehen äidin elintaso on toki alentunut huomattavasti miehensä kuoltua. Voisi sanoa, että nykyisin hänen sosiaaliturvansa on hänen lapsikatraansa; kukin lapsista auttaa äitiään käytettävissään olevin keinoin; kuka taloudellisesti, kuka kokkaamalla ja siivoamalla.

Jokatapauksessa Algeriassa elintasoerot ja alueden väliset erot ovat suuria. Tytöllä on Algeriassa esimerkiksi ystävä, jonka perheellä on kotonaan uima-allas ja eräs toinen ystävä, jonka perheestä on jouduttu antamaan lapsi pois, koska perheellä ei ollut varaa lapsensa ylläpitoon. Olen toisinaan pohtinut, miltä näin suuren eriarvoisuuden näkeminen tuntuu pienestä tytöstä. Uskon sen olevan toisaalta opettavaista, mutta toisaalta hieman myös huolestuin, kun tyttö totesi aivan kuin jokapäiväisenä asiana, että hänen ystävänsä sisarus joutui muuttamaan toiseen perheeseen, kun ei heillä ollut rahaa.

”Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä. Lapsella on oikeus saada hoitoa ja apua, jos hän sairastuu. Lapsella on oikeus päästä lääkäriin. Myös vauvaa odottavien äitien terveydestä pitää huolehtia.”

Rahalla saa ainakin pääkaupunkiseudulla hyviä yksityisiä sairaanhoitopalveluja, mutta julkiset palvelut (linkin avaaminen saattaa järkyttää kaikkein herkimpiä!) ovat monin paikoin kehnot. Algeriassa on havahduttu suhteellisen korkeaan äitiys- ja vastasyntyneiden kuolleisuuteen, minkä epäillään johtuvan muun muassa äitien huonosta raskaudenaikaisesta hoidosta. Olen kuullut liian monelta algerialaiselta naiselta kammottavia synnytyskertomuksia!

” Lapsella on oikeus käydä koulua. Peruskoulun täytyy olla ilmainen. Valtion täytyy huolehtia siitä, että kaikki lapset käyvät peruskoulun loppuun. Valtion täytyy tarjota mahdollisimman monelle lapselle tilaisuus jatkaa opiskelua peruskoulun jälkeen.”

”Koulun täytyy kehittää lapsen taitoja. Sen täytyy kehittää lapsen äidinkieltä ja oman kulttuurin tuntemusta sekä antaa tietoa muiden maiden kulttuureista. Koulussa tulee kertoa lasten ja muiden ihmisten oikeuksista. Koulussa lapset oppivat, mitä suvaitsevaisuus, ympäristönsuojelu sekä sukupuolten tasa-arvo tarkoittavat.”

Algeriassa peruskoulu on ilmainen. Itseasiassa jopa yliopistokoulutus on ilmaista! Myös kouluruokailu on ilmaista, mutta ainakin meidän alueellamme se on ollut vaatimatonta ja suurin osa lapsista käy ruokatauon aikana syömässä kotona. Koulukirjat ja monia – tarvikkeita vanhemmat ostavat itse, mutta kaikkein köyhimpien on mahdollista saada niihin avustusta. Luokkakoot ovat valtion kouluissa usein suuria ja opetusvälineistä on puutetta. Tomera tyttömme oli todennut opettajalle, että lapset riehuvat, kun ei teillä ole täällä leluja! Muutaman päivän päästä luokassa jaettiin muovailuvahaa. Minä opiskelen sosiaalialan johtamista ja kehittämistä, mutta tyttöpä ehtikin aloittaa kehittämistyön jo ruohonjuuritasolla.

Unicefin vuoden 2012 vuosiraportin mukaan Algeriasta puuttuu laadukas varhaiskasvatus 3-6- vuotiaille. Esiopetusta järjestetään joidenkin koulujen yhteydessä, mutta sen laatu ja saatavuus vaihtelee alueittain. Päiväkoteja toimii jopa ilman lupia ja niiden laatu vaihtelee suuresti. Pääkaupungissa on tarjolla esimerkiksi yksityinen Montessori- esikoulu, joka on kuitenkin monelle tavalliselle työläiselle liian kallis. Samoin yksityiskouluja on tarjolla maksukykyisille. Varsinaisia lastentarhanopettajia ei Algeriassa kouluteta.

Nykyiset ala-asteen koulukirjat ovat mielestäni yllättävän kivoja ja värikkäitä. Löysin niistä tietoa myös YK:n määrittämistä lasten oikeuksista! Tutkimuksen mukaan opettajat kaipaavat kuitenkin esiopetuksen oppikirjoihin lisää värikästä kuvitusta.

” Myös vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalla lapsella on oikeus omaan kulttuuriinsa, uskontoonsa ja kieleensä.”

Algerialainen pedagogi Nadia Idri on todennut tutkimuksessaan, että varhaiskasvatuksessa ei ole riittävästi huomioitu vähemmistöryhmiä. Hyvänä esimerkkinä tästä tilanne, joka sattui esikoulussa; esikouluun oli hankittu arabiaa puhuva klovni sopeuttamisjakson ajaksi helpottamaan lasten sopeutumista uuteen tilanteeseen. Idrin poika kuitenkin pelästyi klovnia, koska kabylinkielinen poika ei ymmärtänyt klovnin puhumaa kieltä. Idrin tutkimus on muutoinkin mielenkiintoinen kuvaus algerialaisesta päivähoidosta ja esikoulusta!

Suomessa tämän vuoden kansallisena lapsen oikeuksien päivän teemana on lapsen oikeus leikkiin.Yleisesti ottaen lasten vapaata leikkiä ei mielestäni arvosteta Algeriassa samassa määrin kuin Suomessa; monet tuntuvat näkevän leikin ajanhukkana eikä työläisperheissä usein tunnuta panostettavan leluihin. Usein lapset leikkivät esimerkiksi autonromuissa ja rakenteilla olevissa taloissa – ja ilman aikuisen valvontaa. Uusien kerrostalojen pihoille on kuitenkin ilokseni usein rakennettu myös lasten leikkialueita ja pääkaupungista löytyy jo leikkipuistojakin. Kasvatustyyli Algeriassa vaikuttaa mielestäni aikuisjohtoisemmalta kuin Suomessa; Algeriassa ei ole tapana kysyä lasten mielipiteitä asioista, vaan lasten odotetaan toimivan niinkuin aikuinen sanoo. Suomessa painotetaan lapsilähtöistä kasvatusta, mutta välillä tuntuu, että aikuisten pitäisi muistaa, ettei lapsilähtöinen kasvatus suinkaan tarkoita kaiken päätäntävallan siirtämistä lapselle!

Olisi mukava kuulla myös muilta ulkosuomalaisilta äideiltä, miten lasten oikeudet toteutuvat kyseisessä maassa. Suomalaisilta äideiltä kysyn, miten lasten oikeuksien toteutumista voisi kehittää täällä Suomessa? Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen entistä varhaisempi puuttuminen koulukiusaamiseen ja päivähoidon ryhmäkokojen pienentäminen – tai ainakin riittävän henkilöstön takaaminen päiväkodeissa.

4

Lasten kirjakerhoja

Meillä tykätään kirjakerhoista! Neljän lapsen kanssa olemme ehtineet kuulua moneen kirjakerhoon. Ajankohtainen kerho on vaihtunut lasten kasvaessa ja kiinnostuksen kohteiden muuttuessa. Siksi onkin niin hienoa, että kerhoja löytyy joka lähtöön!

Lasten kirjakerhoura on alkanut varmaankin Vaukirjasta, joka tarjoaa kivoja ja monipuolisia kirjoja pienille. Rapisevat kangaskirjat ja myöhemmin kovaakin käsittelyä kestävät pahvikirjat kiinnostivat lapsia. Itseasiassa jopa 4-vuotiaan vauvakirja on Vaukirjasta! Meidän jokaisella lapsella on erilainen vauvakirja ja tämä Vaukirjan versio on näistä oma suosikkini!

Lasten omassa kirjakerhossa lapset tykkäsivät siitä, että kirjoissa seikkaili elokuvista tuttuja Disney-hahmoja. Minä tykkäsin erityisesti sellaisista kirjoista, joissa kerrottiin jokin klassikkosatu, kuten satu laiskasta heinäsirkasta ja ahkerista muurahaisista, Disneyn tyyliin. Nykyisin Lasten omassa kirjakerhossa on myös oma Minit-kerho kaikista pienimmille lukijoille sekä digitaalinen Satukirjasto. Mini-kerhosta meillä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta olen nähnyt näitä Minit-kirjakerhon kirjoja digitaalisen Satukirjaston kautta ja täytyy sanoa, että ne ovat suloisia. Meidän 2-vuotias tykkää kuunnella niitä. Satukirjastoon sen sijaan olemme kuuluneet useamman kuukauden ajan. Koin Satukirjaston erinomaiseksi erityisesti Algeriassa, koska kaipasin lapsille suomenkielistä lukemista ja yrityksistäni huolimatta en kyennyt raahaamaan matkalaukuissa niin paljon kirjoja kuin olisin halunnut. Satukirjastosta löytyi monta matkalaukullista kirjoja digimuodossa! Osa saduista on luettu ääneen ja meidän lapset kuuntelivatkin erityisen mielellään näitä ääneen luettuja satuja; ne olivat hyvin luettuja ja kivaa vaihtelua!

Lasten Parhaat Kirjat –kerhoon taisimme kuulua suunnilleen samaan aikaan kuin Lasten Omaan kirjakerhoon. Sanoisin, että molemmista löytyy lukemista leikki-ikäisille, mutta siinä missä Lasten Omasta kirjakerhosta löytyy Disney-hahmoja, niin Lasten Parhaat Kirjat –kerhosta löytyy muun muassa Astrid Lindgrenin kirjoja ja Myyrä-tarinoita.

Tyttö on haaveillut ratsastusharrastuksen aloittamisesta. Ilmoittauduimmekin eräälle läheiselle tallille, mutta paikan löytäminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin olin ajatellut; jonoa ratsastustunneille on yllättävän paljon. Ehdin jo haaveilla, että saattaisin osallistua itsekin muutamalla tunnille ja että viettäisimme aikaa tallilla yhdessä tytön kanssa. Vielä emme kuitenkaan ole tätä haavetta toteuttaneet. Ystäväni ehdotti jopa, että voisimme pitää Algeriassa omaa ponia, kun meillä nyt olisi tilaa ponille, mutta ilman kokemusta ratsastamisesta ja ponin hoidosta en uskalla omaa ponia hankkia, varsinkaan tilanteessa, jossa tilanteemme Algeriassa ei ole vielä muutenkaan vakiintunut. Ennen Algeriaan lähtöä tyttö kuului melko pitkään PennyGirl –kirjakerhoon, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi! Paketit olivat aina mukava yllätys tytölle! Lehtiä on mukana Algeriassakin ja jos vain lehden saisi tilattua sinne asti, tilaisin sen mielelläni tytölle. Pakettien mukana tuli myös kirjoja ja kivoja pieniä lahjoja.

Mauri Kunnaksen kirjakerhossa minua viehättää Mauri Kunnaksen piirrosten omaleimainen tyyli sekä huumorilla höystetyt tarinat, joista osa on erittäin opettavaisia.

Nallekerhosta olen kertonut blogissani aikaisemminkin. Meidän 4-vuotias on edelleenkin ihastunut kerhoon; omat esikoulukirjat on niin rakkaita, että niitä on kuljetettu mukana Suomesta Algeriaan ja takaisin. Poika on kehittynyt tehtävien tekemisessä! Olemme viettäneet paljon mukavia hetkiä Nallekerhon kirjojen ja pelien parissa. Olen itse aloittanut ala-asteen 80-luvulla ja Nallekerhon kirjoista tulee itselleni hyvällä tavalla mieleen ala-asteen aapiseni Simo-siili ja se henkselihousuinen pupu. Muistaako joku nämä hahmot?

Kääk-kerho on meillä ollut kouluikäisten suosiossa. Kääk-kerhosta löytyy esimerkiksi lasten tietokirjoja. Nyt katselin, että kerhosta löytyisi Olipa kerran avaruus –DVD. Tykkään Olipa kerran elämä –sarjasta, mutta tätä Olipa kerran avaruus –sarjaa en ole nähnyt. Onkohan yhtä hyvä kuin Olipa kerran elämä?

Nämä ja muita kirjakerhoja löydät Kirjakerhoja.fi-palvelusta. Kurkkaa kivat liittymislahjat sivujen kautta! Mikä on teidän perheen mielestä *paras kirjakerho?

Postaus on toteutettu yhteistyössä Kirjakerhoja.fi-palvelun kanssa ja se sisältää mainoslinkin.

4

Seesam aukene!

Kärsivällisyyden portilla ei ole tungosta. – arabialainen sananlasku

En tiedä, onko siellä ruudun toisella puolella ketään, joka opiskelisi arabiaa. Luulen, että muutama saattaa olla… Olen jo kertonutkin hieman lastemme arabian opiskelusta, mutta nyt päätin kertoa muutaman sanan myös omastani.

Olen yrittänyt jatkaa arabian opiskelua, vaikka arabian kirjakieli eroaakin suuresti Algeriassa puhutusta murteesta. Koulutetut algerialaiset kuitenkin yleensä osaavat myös kirjakieltä ja monet kirjakielen sanat ”toimivat” Algeriassakin. Lisäksi arabia on Algerian virallinen kieli. Kuitenkin jos sanon anopilleni vaikkapa ”Kayfa haaluki?” voisin samantien sanoa ihan suomeksi ”Mitä kuuluu?”, Algeriassa kun pitäisi sanoa ”Wusraki?”. Melkoinen ero vai mitä?

Kun esikoinen oli vauva opiskelin kansanopistossa arabiaa Tuija Rinteen johdolla. Lisäksi mies on opettanut arabiaa kotona sekä minulle että lapsille. Tykkään katsoa myös telkkarista arabiankielisiä ohjelmia. Lasten suosikkikanavia ovat Baraem ja Aljazeera atfal. Minun suosikkini on Samira Tv.

Arabiahan kuuluu seemiläisiin kieliin. Sen eläviä sukukieliä ovat muun muassa Etiopiassa puhuttu amhara ja heprea. Arabia on merkittävin nykyisin käytetyistä seemiläisistä kielistä. Arabian sananmuodostus perustuu järjestelmään, jossa sanoilla on konsonanttijuuri. Arabiassa konsonanttijuuri on 3-konsonanttinen. Esimerkiksi juuresta k-t-b saadaan muun muassa kataba (hän kirjoitti), kitâb-un (kirja) ja kâtib-un (kirjuri). Vaikeutena on se, että läheskään aina vokaaleja ei merkitä näkyviin. Itseasiassa ne merkitään näkyviin yleensä vain lastenkirjoissa ja oppikirjoissa  eikä läheskään aina niissäkään.

Klassinen arabia perustuu esi-islamilaiseen runouden kieleen. Se ei ollut minkään heimon puhuma kieli. Klassinen arabia on ikäänkuin oikeakielisyyden malli ja se onkin säilynyt muuttumattomana 600-luvulta lähtien. Se on aina ollut vain kirjoitettu kieli, jota ei ole koskaan puhuttu täydellisesti, vaan käyttäjien on täytynyt opetella se. Kun kieli kehittyi ainoastaan puhutussa muodossaan, kirjoitetun ja puhutun kielen ero kasvoi, jolloin puhuttu kieli jakaantui alueittain eri murreryhmiin. Äärimmäisten murrealueiden välillä erot sanastossa ja ääntämisessä voivatkin olla melkoiset. Klassinen arabia on säilynyt arabimaiden välisenä yhteisenä kielenä. Nykyisin klassisesta arabiasta on pyritty kehittämään moderni kirjakieli.

Olen ollut ilahtunut siitä, että Suomen kirjastoista, ainakin täällä Helsingissä löytyy yllättävän paljon arabiankielistä lastenkirjallisuutta; meillä on luettu arabiankielellä niin Mikko Mallikasta kuin Peppi Pitkätossuakin! Kävin taas kirjastossa lainaamassa itsellenikin opiskelumateriaalia. Ylläolevista voin suositella aloittelijoille Helena Hallenbergin ja Irmeli Perhon Arabiaa vasta-alkajille – seesam aukene! Kirja etenee aakkosista kielioppiin. Muistelen, että tätä kirjaa käytettiin myös Tuija Rinteen tunneilla. Ulkoasultaan kirja on tylsähkö; en tiedä, miksi niin usein arabiankielen oppikirjat tuntuvat olevan tällaisia kuvattomia ”tekstiä-tekstin-perään”-teoksia? Teos on kuitenkin melkoisen tiivis tietopaketti vasta-alkajalle!

David Cowan Modern Literary Arabic vaikuttaa aikalailla samantyyliseltä teokselta kuin Arabiaa vasta-alkajille – Seesam aukene!. Näistä valitsen mieluummin jälkimmäisen – onhan se suomenkielinen ja siten vieläkin helpommin luettavissa. Suomi-Arabia-Suomi -sanakirja oli kiva löytö! Tosin voidakseen käyttää tätä sanakirjaa, täytyy osata lukea arabiaa, koska sanoja ei ole litteroitu. Sanakirja ei siis sovellu täysin aloittelijalle. Vokaalit on kuitenkin merkitty, mikä helpottaa lukemista huomattavasti.

Ehkä kaikista eniten olen kuitenkin käyttänyt arabian opiskeluun Madinah Islamic Universityn Arabic Course for English Speaking Students -kirjoja 1&2. Ykkösosa on erittäin helppo, mutta toinen osa jo haastavampi. Minulle muuten vaikeinta arabiankielessä on ehkä kirjainten ääntäminen; osa äänteistä tulee kurkusta tavalla, joka on suomalaiselle outo. Olen harjoitellut jopa peilin edessä.

Suosittelen myös Ylen Arabian alkeiskurssia, jonka opetussisällöt on kirjoittanut Tuija Rinne, ja josta vinkkasinkin jo Facebookissa. Ohjelma on mielenkiintoinen, vaikkei arabiaa opiskelisikaan! En ole itse vielä ehtinyt katsoa kaikkia jaksoja, mutta äitini on tykännyt niistä. Kurssi lähtee ihan perussanonnoista. Itse haluaisin oppia etupäässä sanoja ja sanontoja ja olen vähän kärsimätön opiskelemaan kielioppia. Tästäkin syystä sarja houkuttelee. Tällainen sarja tarvittaisiin myös jo hieman edistyneemmille arabian opiskelijoille!

2

Snowman Fun

Sain Lushilta ihanan yllätyspaketin, josta löytyi muun muassa Snowman Fun – paketti. Ja sanotaan nyt heti alkuun, että paketin mukana ei tullut Lushin puolelta vaatimusta kirjoittaa tuotteista eli tämä ei ole siinä mielessä mainospostaus. 4-vuotias piti paketista kuitenkin niin paljon, että ajattelin vinkata tästä muillekin. Tämä on mielestäni kiva lahjaidea esimerkiksi lapsen kaverille vietäväksi. Fun:n taustalla on mielenkiintoinen tarina; se on alunperin kehitetty Japanissa lapsille, jotka eivät voineet ulkoilla Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi. Tähän Snowman Fun -pakettiin on koottu valkoista, mustaa ja oranssia Fun-saippuaa, joista lapsi voi muotoilla itse oman lumiukko-saippuansa. Mielestäni tosi kiva idea! Tästä Funistahan voisi tehdä vaikka millaisia teemapaketteja; ystävälle vaaleanpunaista Funia pienen sydänmuotin kera ja niin edelleen…

4-vuotiaasta lumiukon muovaileminen oli hauskaa! Ja kädet jäivät ihanan tuoksuisiksi! Meidän lumiukko päätyi parittoman lautasen päällä käsienpesualtaan viereen. Lapset saavat ottaa lumiukosta aina pienen palan saippuaa käsiä pestessään; uskonpa, että nyt käsienpesu ei helposti unohdu!

Paketista löytyi myös So White -suihkugeeliä, joka sopiikin kivasti lumiukon kaveriksi. Tätäkin on jo testattu ja pidin geelin piristävän kirpakasta tuoksusta!

 

Kiitos Lush!

0

Lelujen metsästystä

Meidän tyttö tykkää kahdesta täysin erilaisesta eläinfiguuri-sarjasta; nimittäin Schleichin eläinfiguureista ja Littlest Pet Shop –figuureista. Voiko enää olla kahta toisistaan enemmän erottuvaa sarjaa? Siinä missä Schleich-hahmot pyrkivät jäljittelemään oikeita eläimiä mahdollisimman tarkasti, ovat Petsit hyvin kaukana luonnollisista esikuvistaan – joku voisi jopa sanoa, että Petsit menevät hieman överiksi. Muistan itsekin ajatelleeni joskus Petseistä, että ”voi-kauhea-millaista-krääsää-tytöille-myydäänkään”, mutta olen kyllä vaihtanut mielipiteeni näistä ihastuttavista –ja kenties vihastuttavistakin – hahmoista. Niillä on nimittäin meillä leikitty valtavan paljon ja ne ovat kestäneet leikkiä! Olen monelta kirpputorimyyjältä kysynyt, olisiko heillä Petsejä myynnissä ja olen useammalta saanut vastauksen, että heillä on kyllä Petsejä, mutta niitä ei vielä myydä. Eli kyllä näillä näytetään leikkivän muissakin perheissä! Vielä 10-vuotiaanakin tyttö toivoo lisää Petsejä! Schleicheista meillä on lähinnä hevosia. Minun ja tytön yksi suosikeista on tämä arabialainen –kuinkas muuten!

Myös muutama fantasia-hahmo löytyy. Kauniita vai mitä?

Olen yrittänyt etsiä näitä figuureja lisää tytön kokoelmiin – mieluiten hyvillä tarjouksilla – ja minulle vinkattiin kuin tilauksesta Lelukaupat.fi –palvelusta, että palvelun kautta on helppoa löytää haluamiensa *lelujen tarjouksia kätevästi kiertämättä useita eri sivustoja; palveluun on koottu suurimmat lelukapat sekä niiden keskeisimmät tiedot. Kuulostaa hyvältä! Päätin testata, toimiiko tämä käytännössä.

Kokeilin ensin etsiä palvelun kautta Schleich-figuureja. Valitsin tuotemerkeistä Schleichin ja palvelusta löytyi kaupat, joista voi ostaa kyseisiä figuureja. Olisin voinut tarkentaa hakuehtoa myös esimerkiksi maksutavan osalta. Löytyneet kaupat pystyi järjestämään esimerkiksi toimitusajan ja tuotemäärän mukaan; jos on kiire saada tuotteet, kannattaa tietysti ostaa siitä kaupasta, joka toimittaa ne nopeiten ja jos kaipaa laajaa valikoimaa, kannattaa kurkata ensimmäiseksi kaupasta, jossa on laajin valikoima kyseisiä tuotteita. Myös kauppojen mahdolliset tarjoukset ja alekoodit tulivat näkyville samantien.

Päätin valikoida minulle ehdotetuista kaupoista ensimmäiseksi ToysRusin, josta meillä on hyviä kokemuksia. Saksassa asuessamme kävin esikoisen kanssa usein ihmettelemässä ToysRusin upeaa ja valtavan kokoista lelukauppaa. Täällä Helsingissä lähin liike sijaitsee Vantaalla ja sen verran hankalien liikenneyhteyksien päässä, ettei sinne tule mentyä kovin usein, joten tieto siitä, että liikkeen tuotteita voi tilata myös netin kautta oli mukava uutinen. Viime käynnillä ToysRusilta löytyi tytölle kiva lahja, jonka paketoimme yhdessä 4-vuotiaan kanssa. Ei ehkä ole vaikea arvata, mitä paketista löytyy. Pääsin Lelukaupat.fi-palvelun kautta näppärästi suoraan ToysRusin Schleich-valikoimaan. Vertailun vuoksi halusin kurkistaa vielä CDON.com:n Schleich-valikoimaan, joka olikin yllätyksekseni valtava! Löysin todella nopeasti suuren määrän Scheleich-figuureja ja koin eri kauppojen tarjonnan sekä toimitusehtojen vertailun helpoksi.

Seuraavaksi päätin kokeilla, toimisiko sama myös Petsien kohdalla. Ja kyllä toimi! Sain monta ehdotusta kaupoista, joissa myydään Petsejä. Päätin kurkata Lelufantin, joka mainostaa olevansa Suomen valtavin lelukauppa, tarjonnan. Lelufantista löytyi muutakin kuin pelkkiä Littlest Pet Shop –figuureja; sieltä löytyi muun muassa Littlest Pet Shop –ompelukuvia ja -muistipeli, jotka vaikuttivat kivoilta. CDON.com:n leluosastolta löytyi valtava määrä myös Petsi-figuureja!

Löysin Lelukaupat.fi-palvelun avulla myös Palomies Sami –leluja ToysRus:sta. Meidän 4-vuotias tykkää nyt tosi paljon kaikista poliisi- ja palomies leluista ja Palomies Sami on yksi hänen lempiohjelmistaan. En muista nähneeni Palomies Sami –leluja Suomessa kauppojen leluhyllyillä. Ehkä niitä siellä on, mutten ole osannut niitä katsoa ”sillä silmällä”. Lelukaupat.fi-palvelussa Samin logo pisti silmään ja löysin kivoja leluja, esimerkiksi Palomies Samin ison paloaseman! Toinen kiva löytö, jota en edes etsimällä etsinyt, oli suuri valikoima osia Brion junarataan Leikkien –lelukaupasta. Leikkien mainostaa olevansa opettavainen lelukauppa ja leluvalikoimaan tutustuttuani täytyy todeta, että sieltä todellakin löytyy paljon opettavaisia leluja. Tykkään!

Postaus on toteutettu yhteistyössä Lelukaupat.fi-palvelun kanssa.