Eläimellistä menoa!

Tällä viikolla eläinten ystäviä on hemmoteltu Helsingissä. Torstaina luonnontieteelliseen museoon pääsi ilmaiseksi ja lauantaina Korkeasaaressa vietettiin Korkeasaaripäivää, jolloin myös sinne oli ilmainen sisäänpääsy.

Valmistauduimme käynteihin tutustumalla kirjastosta löytämääni kirjaan ”Luonto äänessä, Lasten eläinkirja”. Kirjassa tutustutaan lajeihin elinympäristöittäin. Sen reunassa on nappeja, joita painamalla voi kuunnella haluamansa eläimen äänen. Äänet jaksoivat kiinnostaa etenkin 2-vuotiasta! Kirja on paksusivuinen eli se kesti hyvin hänen usein hieman kovakouraista sivujen kääntelyään. Kirjan on kirjoittanut eläintieteilijä Seppo Turunen, joka on muuten toiminut Korkeasaaren eläintarhan johtajana vuosina 1995-2009.

Eläinmuseossa olemme käyneet useasti aikaisemminkin ja postaus aiheesta useine kuvineen löytyy täältä: https://lastensilmin.com/2013/05/04/tutkimusretkella-elainmuseossa/ . Nyt siis vain muutama ajatus ja kuva tämän kertaisesta käynnistä.

luonnontieteellinen museo

4-vuotias ehti kysellä moneen kertaan, milloin menemme dinosaurus-museoon, kun Kaapokin on kuulemma sellaisessa käynyt. Dinosaurukset tuntuivat olevan tämän käynnin tärkein juttu! Pikkuveli nukahti matkalla rattaisiin ja hieman ehdin jo harmitella, että nyt jäivät dinosaurukset häneltä näkemättä.

Oli kuitenkin oikeastaan ihan hyvä juttu, että pikkuveli nukkui museokäynnin alkupuolen; meillä oli 4-vuotiaan kanssa ”ihan omaa aikaa” ihastella näyttelyn eläimiä. Huomasin itsekin monessa kohteessa pieniä yksityiskohtia, joita kaikkia en ole ennen tainnut huomatakaan; helpostihan katse kiinnittyy suureen pääkohteeseen, mutta monessa vitriinissa oli myös useita kivoja pieniä yksityiskohtia; esimerkiksi pieni sammakko siellä ja toinen täällä. Poika kyseli, miksi useassa vitriinissä suurempi eläin jahtaa pienempää ja toden totta; useassa kohteessa oli esillä sekä itse pääkohde, että sen ruokavalioon kuuluva pienempi kohde. Aika näppärä esitystapa sinänsä; yhdellä vilkaisulla näkee samalla, myös sen, mitä kyseinen eläin syö.

Poika kyseli paljon ja osa kysymyksistä oli kyllä niin vaikeita, etten osannut niihin vastata. Hän ihmetteli myös, ovatko eläimet kuolleita ja ovatko ne olleet ennen eläviä. Näimme myös vanhoja täytettyjä eläimiä, jotka taisivat olla 100 vuotta sitten täytettyjä ja työnjälki oli kyllä jotakin aivan muuta kuin näissä nykyisissä näytteillä olevissa eläimissä! Nämä heikommin tehdyt työt itseasiassa toivat konkreettisemmin esiin sen, miten eläimet on täytetty; niissä kun ompeleet olivat selvästi näkyvissä ja täytteetkin tursuilivat osittain.

Afrikan yö -näyttelyssä oli taustalla ihanan kotoinen ääni – juuri sellainen, joka kuuluu Algeriassakin iltaisin; ilmeisesti kyseessä on joidenkin sirkkojen ääni. Minä rakastan tuota ääntä, niin hassulta kuin se kuulostaakin! Myös 4-vuotias tunnisti äänen heti: ”Tämä kuuluu Algeriassa!”, hän huudahti. Vanhimman pojan mielestä ääni on ärsyttävä, mutta minä pidän kotoisena myös lokkien rääkymistä, joten tämä ääni mennee samaan kategoriaan.

iso kissa

Yritimme myös kasata lehmän luurangon magneettiosista pikkuveljen edelleen nukkuessa rattaissaan. Yllättävän vaikea tehtävä muuten! Lisäksi taisimme hieman hihitellä pojan löytämille eläinten jätöksille.

Pikkuvelikin heräsi juuri sopivasti dinosaurusosastolla. Hän osoitti dinosauruksia innoissaan ja toisteli: ”Kato!, Kato!”. Poika ei onneksi pelästynyt, vaikka heräsikin yllättäin keskeltä dinosaurusten luurankoja. Nämä pienet dinosauruksen poikaset, jotka eivät kyllä kuvassa kovin hyvin näy, olivat erityisen suloisia!

Oikein mukava käynti siis jälleen kerran!

Ja vielä muistutuksena, että luonnontieteelliseen museoon on talvikaudella 1.9.-31.12. ja 1.1.-31.5. vapaa pääsy kuukauden ensimmäisenä torstaina kello 16-18!

Lauantaina, kansainvälisenä maailman eläinten päivänä, Korkeasaaressa vietettiin Korkeasaaripäivää. Kansainvälisen maailman eläinten päivän tarkoituksena on edistää eläinten suojelua ja hyvinvointia. Myös korkeasaarella on meneillään juhlavuosi; se perustettiin Helsinkiin 125 vuotta sitten. Vinkkasin Korkeasaaripäivästä muuten etukäteen blogin facebook-sivulla (https://www.facebook.com/pages/Lastensilmin/541598235859686 ). Postaukseni ”Ilmaista kesätekemistä lapsiperheille Helsingissä” (https://lastensilmin.com/2014/05/03/ilmaista-kesatekemista-lapsiperheille-helsingissa/) oli yllättävän suosittu, joten ajattelin vinkkailla kivoista löytämistäni lapsiperheiden menovinkeistä syksyn osalta facebookin kautta. Kannattaa siis vilkaista, jos tarvitsee tällaisia vinkkejä.

Itselläni on hieman ristiriitaiset tunteet eläintarhoista; vaikka niissä kuinka pyrittäisiin luomaan eläimille luonnonmukaiset olosuhteet, tulee joidenkin eläinten kohdalla valitettavasti tunne, että tästä huolimatta ne ovat tarhassa vankeina. Esimerkiksi leijona vaikutti tänään aika stressaantuneelta; se ravasi edestakaisin samaa rataa lähellä ihmisiä. Tosin en tunne leijonan sielunelämää sen enempää, mutta ainakin kotona pidettävillä häkkieläimillä tuollainen kehän kiertäminen kertoo usein stressistä. Toisaalta taas monenkin eläimen kohdalla luki, että laji olisi hävinnyt ilman eläintarhoja ja suojelutyötä; eläintarhat eivät ole siis pelkästään ihmisten viihdyttämistä varten, vaan niissä tehdään myös tärkeää suojelutyötä!

Pääsimme seuraamaan tiikerin syöttöä; tiikerille annettiin iso pussillinen ruokaa, jonka se raahasi ilmeisesti turvallisesti katsomalleen alueelle, josta se tarkkaili hetken ympäristöä ennen kuin alkoi repiä pussia auki. Pussin repiminen muistutti raadon paloittelua. Meille kerrottiin, että tiikerille on tulossa tyttöystävä Saksasta ja korostettiin sitä, ettei uusia eläimiä pyydystetä eläintarhaan luonnosta, vaan ne tuodaan toisista eläintarhoista.

Näimme monenlaisia eläimiä, muun muassa riikinkukkoja, joilla osalla oli poikasiakin mukana. En muuten muista aikaisemmin nähneeni riikinkukon poikasia!

Karhu otti näin rennosti; taisi olla päivänokosilla ja vain käänsi välillä kylkeä, vaikka katselijoita riitti ympärillä.

Luonto on paikoitellen jo näin kauniin värinen!

Me viihdyimme Korkeasaaressa melkein viisi tuntia. Tosin ihan koko aikaa emme ihastelleet eläimiä, vaan pysähdyimme myös leikkimään ja hyppimään trampoliinilla. Eväitäkin söimme kahteen otteeseen.

Korkeasaaressa oli monia kivoja eläimiä. Itse ihastuin muun muassa pienenpieniin apinan poikasiin. Hieman yllättäen 4-vuotias taisi tykätä eniten ahmasta. Viihdyimme ahman aitauksen luona pitkään ja kävimme ahmaa katsomassa vielä toistamiseenkin ennen lähtöä. Ja kyllähän se onkin vekkuli kaveri; osasi kiivetä puuhunkin. Otin ihan pienen videon ahman touhuista.

Vielä kun Velmu-kirpparilta (http://www.velmukirppis.fi/) löytyi oikein tämän viikon teemaan sopivia leluja, niin voi sanoa, että tällä viikolla oli aika eläimellistä menoa!

Minä muuten päätin liittyä * WWF-kummiksi. Kummiksi pääsee jo niinkin pienellä summalla kuin 8€/kk. Sain liityttyäni kivan pinssin ja ”Pandan polku” -lehden. Tuossa lehdessä on paljon mielenkiintoista luettavaa!

Miten teillä vietettiin eläinten päivää?

Mainokset

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s