Kahden kulttuurin välissä

Olen taas Suomessa. Luvassa opiskelua, opiskelua ja opiskelua – viimeinen loppurutistus siis!

 

Muunmuassa tällaista on lukulistalla syksyllä.

Olen jostakin blogista lukenut, että usein kahden kulttuurin ja kahden kotimaan välissä elävät ihmiset kokevat olevansa onnellisimmillaan lentokoneessa – tietyllä tavalla välitilassa. Olen itse tässä asiassa erilainen. Kun olen nyt siirtynyt maasta toiseen lyhyen ajan sisällä useamman kerran, olen huomannut olevani onnellisimmillani, kun saan asettua aloilleni -asetuinpa kumpaan maahan tahansa. Olen myös huomannut, etten enää suistu kulttuurishokin pyörteisiin niin voimakkaasti, vaan asetun nopeasti uomiini ja nautin molempien maiden hyvistä puolista. Minulle itseasiassa matkustuspäivä on todella rankka, kun toisaalta haluaisin jo päästä toiseen maahan ja toisaalta haluaisin jäädä. Ja tämä toimii molempiin suuntiin. Olen itseasiassa sairastunut pari kertaa juuri ennen lähtöä, minkä uskon johtuvan suurelta osin stressistä.

Tutustuin lentokoneessa erittäin mukavaan äitiin, joka myös matkusti yksin kahden pienen lapsensa kanssa Ranskasta Suomeen. Selvisi, että myös hänen lapsensa ovat sattumalta puoliksi algerialaistaustaisia – mikä sattuma! Totesimme molemmat, että meillä oli harvinaislaatuisen rauhallinen jutteluhetki lastemme nukkuessa. Puhuimme muunmuassa juuri tästä aiheesta, kahden kulttuurin ja kotimaan välissä elämisestä. Hän totesi, että olen onnekas, kun viihdyn molemmissa maissa. Hän itse ei kokenut oloaan oikein kotoisaksi kummassakaan. En oikein tiedä, onko sekään onnekasta, että tuntee vetoa kahtaalle.

4-vuotias on odottanut Linnanmäelle pääsyä ja pitihän siellä käydä vielä kun aurinkoa riitti – yhtään kun ei tiedä, milloin syyssateet alkavat todenteolla.

 

4-vuotiaasta huomaa, että hän on ollut pois Suomesta lähes vuoden. Jo niinkin arkinen asia kuin tienylitys tuntui hänestä täällä oudolta. Hän yritti näyttää autoille kädellään pysähtymismerkkiä, kuten Algeriassa on tapana, ylittäessämme tien ja oli unohtanut liikennevalojen merkityksen. En tiedä, miten näin pieni kokee kulttuurishokin. Ainakin poika sanoo, että haluaa takaisin Algeriaan jo nyt.

Mainokset

6 thoughts on “Kahden kulttuurin välissä

  1. Meillä molemmat lapset sanoivat jo viikon jälkeen, että lähdetään kotiin Kurdistaniin. Täytyy myöntää,että itsekkin koen kodin enemmän tänne kuin Suomeen.

    Tykkää

  2. Meilläkin lapset tuntuvat viihtyvän paremmin Algeriassa. Oli mielenkiintoista lukea myös teidän kokemuksistanne Suomessa. Tietynlaista asenteiden koventumista on minunkin mielestäni havaittavissa.

    Tykkää

    • Todellakin oli, en olisi uskonut vuodessa tapahtuvan tuollaista muutosta ja oletus olisi, että muutos olisi positiivisempaan suuntaan. Toivottavasti tilanne täällä rauhoittuu eikä tarvitse miettiä Suomeen paluuta.

      Millaiset suunnitelmat teillä on jatkon suhteen, missä aiotte asua?

      Tykkää

  3. Mina en oikein osaa ikavöida Suomeen, toisaalta siella kaydessani fnautin olosta Suomessa taysilla, joskus kay mielessa etta olisi kiva olla lahella ystavia ja sukulaisia ja nahda ainakin useammin. En ole koskaan kokenut valtavaa kulttuurishokkia Turkissa asumisen suhteen, pienia arsytyksia tietenkin mutta koti on taalla. Tytölla on varmasti aika vahva turkkilainen identiteetti koska han on aina asunut taalla.

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s