Leijapoikia ja -tyttö

Algeriassa on vietetty alkuviikosta 3-päiväistä eid al-fitr -juhlaa ramadanin päättymisen kunniaksi. Sanoisin kuitenkin, että osa algerialaisista viettää eidiä ilman sen kummempaa uskonnollista merkitystä – hieman samoin kuin Suomessakin vietetään joulua. Osalle taas eid on selkeästi uskonnollinen juhla. Juhlan alkamisajankohta on sidottu uuden kuunsirpin näköhavaintoon eli etukäteen ei voi tietää täsmällistä ensimmäistä juhlapäivää vaan edellisiltana odotetaan, onko uusi kuunsirppi nähty vai ei.

Algeriassa eidinä vieraillaan tyypillisesti sukulaisten luona. Mekin kävimme ensimmäisenä eid-päivänä monessa kodissa miehen sukulaisia tervehtimässä. Samalla tutustuimme erilaisiin asuinalueisiin maaseudusta pääkaupunkiin ja myös eri yhteiskuntaluokkiin; yhteiskuntaluokkien erot ovat täällä paljon huomattavammat kuin Suomessa!

Oli mukava huomata, että vaikka osa tapaamistamme sukulaisista oli nähnyt minut viimeksi ensimmäisellä Algerian matkallani (vuosien 1999 ja 2000 vaihteessa), he silti muistivat minut vielä. Tutustuin mukaviin ihmisiin, muun muassa lääkäreiksi opiskeleviin kaksosiin, jotka ovat avioitumassa veljesten kanssa.

Nuorison keskuudessa tuntuu nyt olevan muotia paksusankaiset lasit, jotka eivät siis ole oikeat silmälasit eivätkä aurinkolasit, vaan vanhimman pojan mukaan niiden tarkoitus on ”vain tehdä komeammaksi”. Minä en tästä muodista tiennyt ennen eid-päivää, jolloin näin tuollaiset lasit yhdellä jos toisellakin. Pojalle oli huomautettu, että sinun asustasi puuttuu vielä lasit!

Toisena eid-päivänä kävimme pääkaupungissa pizzalla ja samassa puistossa, jossa olimme jo aiemmin (kts. https://lastensilmin.com/2014/07/27/puistoilua-algerialaisittain/). Olin yllättynyt, että moni paikka, joka oli jopa ramadanina auki, olikin eid-päivänä kiinni. Mies kertoi, että osa yrittäjistä saa ilmeisesti sakkoa, koska on sulkenut liikkeensä eidinä.

Tällä kertaa ostimme lapsille leijan. Olin itse lapsena innokas leijan lennättäjä ja oli hauska huomata, miten etenkin vanhin poika innostui myös tästä puuhasta. Lennättäminen vaati hieman harjoittelua ja kärsivällisyyttä, mutta lopulta leija lensi hienosti. Puistossa oli paljon muitakin leijanlennättäjiä.

 

 

Kolmantena päivänä olimme rannalla; lapset uivat, leikkivät hiekkaleluilla, lennättivät leijaa ja pelasivat jalkapalloa sekä rantapingistä. Minäkin innostuin pelaamaan. Illalla huomasi kyllä jäsenistä, ettei ole tullut aikoihin pelattua rantapingistä!

Tällä kertaa mies löysi rannalta näin upean simpukankuoren! En olekaan ennen tämmöistä nähnyt.

Kaikenkaikkiaan meillä oli erittäin onnistunut eid!

 

Mainokset

5 thoughts on “Leijapoikia ja -tyttö

  1. Onpa hieno leija, mekin innostuttiin kevaalla leijan lennatyksesta kun lahella on hyva avoin ranta-alue, missa se on suosittua touhua. Meilla on aika pieni lastenleija mutta mies haaveilee oman leijan rakentamisesta, saas nahda.

    Tykkää

  2. Minulla oli itseasiassa lapsena melkein samanlainen – vain sinisellä pohjalla! Me emme ole ennen lennättäneetkään leijaa, kun tuntuu, että Helsingissä on sähköjohtoja ja muita vaaranpaikkoja siellä sun täällä. Oman leijan rakentaminen olisikin hieno projekti!

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s