8

Mikä hämmästyttää 4-vuotiasta Helsingissä?

4-vuotias on unohtanut monia asioita Suomesta oltuaan pitkään Algeriassa. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, että liikennesäännöt tuntuivat hänestä täällä oudoilta. Hän oli unohtanut, miten liikennevaloissa toimitaan ja yritti näyttää autoille pysähtymismerkkiä kädellä tietä ylittäessämme, kuten Algeriassa on tapana. Yllättävän nopeasti nämä ovat kuitenkin palautuneet mieleen!

Olen huomannut myös muita tilanteita, joita poika on selkeästi kummastellut. Ensimmäisenä tulee mieleeni tilanne, jossa koiranulkoiluttaja kyyristyi keräämään koiran jätökset muovipussiin. Pojan ilme oli sellainen, että jos silmät voisivat pudota hämmästyksestä päästä, niin ne olisivat pudonneet. Hän kääntyi vielä katsomaan taakseen, kun ohitimme ulkoiluttajan kakkapusseineen ja koirineen. Tätä ei todellakaan näe Algeriassa!

Seuraava kummastuksen kohde oli keskustassa penkillä nukkunut mies. Samoin humaltuneet ihmiset saavat pojan ymmälleen; hän tuntuu miettivän, miksi ihmiset ovat joko yli-iloisia tai yli-vihaisia tai sitten kovin äänekkäitä. Tällaistakaan emme ole nähneet Algeriassa!

Lotratessaan kylvyssä poika kysyi, eikö vesi lopukaan täällä. Meillähän edelleenkin Algeriassa vesi tuodaan traktorilla katolla oleviin siternoihin, säiliöihin, ja poika ilmeisesti ajatteli, että niin toimitaan täälläkin. Poika kysyi myös, eikö täältä saa saidaa, pullovettä. Kerroin, että Suomessa voi juoda hanavettä, mutta se maistui pojan mielestä pahalta. Poika haluaisi myös mennä uimaan rannalle eikä oikein ymmärrä, että nyt on jo liian kylmä.

Kaupassa poika halusi ostaa taskulampun sähkökatkosten varalle. Hän on myös toistuvasti kysellyt, onko Suomessa maanjäristyksiä.

Poika on usein hämmästellyt hälytysajoneuvojen määrää ja on nyt kovin kiinnostunut poliisi- ja paloautoista sekä ambulansseista.

image

Nämä söpöt palo- ja poliisiautot on kuvattu pikkuveljen paidoista.

image

Pääsimme tutustumaan ambulanssiin Lasten festareilla (http://www.lastenfestarit.fi/) pitkän jonottamisen jälkeen.

Poika on tainnut kysyä joka päivä, milloin palaamme Algeriaan. 2-vuotiaalle tuntuu olevan samantekevää missä olemme, kunhan palvelu pelaa, mutta 4-vuotiaan kohdalla on mielestäni havaittavissa kulttuurishokin piirteitä.

Oli muuten jännä sattuma, että taksikuski, joka toi meidät kentältä kotiin, kertoi kuultuaan, että olemme tulossa Algeriasta, kyydinneensä vastikään erästä toistakin Algeriasta tullutta perhettä. Perheen lapsi oli ilmoittanut haluavansa heti takaisin Algeriaan. Ette kyllä taida arvata syytä… No, syy oli se, ettei poika olisi halunnut käyttää turvavyötä! Algeriassa perhe oli ilmeisesti antanut pojan matkustaa ilman turvavyötä, kuten siellä on tapana ja sitten kun vyön käyttöä vaadittiinkin Suomessa, poika oli nostanut asiasta kunnon mekkalan. Meidän lapset käyttävät onneksi vyötä ihan mielellään, koska ovat oppineet sen käyttöön pienestä pitäen ja tietävät, että tästä asiasta ei äidin kanssa neuvotella. En oikein ymmärrä, miksi niin monet Euroopastakin tulevat perheet lipsuvat turvavyön käytöstä ulkomailla?

 

1

Peli- ja leikki-ideoita 70-luvulta

Sain serkultani 70-luvulla painetun ”300 uutta peliä ja leikkiä” -kirjan. Kirjassa on muutama aika mainio kohta. Vuonna 2014 tuntuu aika hauskalta, että lukijaa teititellään! Kirjoitustapa tuntuu muutoinkin kovin opastavalta, jopa tietyllä tavalla holhoavalta. Kirja tuo aika konkreettisesti esiin, miten valtavasti maailma on muuttunut näinkin lyhyessä ajassa.

Kirjasta löytyy esimerkiksi hauska leijanteko-ohje, jonka valitsin tähän esimerkiksi, koska meillä on viime aikoina oltu kovin kiinnostuneita leijoista. Ohjetta pohjustetaan kirjassa näin: ”Pojat ovat kiinnostuneita leijojen lennättämisestä, mutta koska Suomessa tuskin on kovinkaan monin paikoin saatavana valmiita leijoja, voidaan ne valmistaa omin käsin.” Tämän jälkeen kirjassa on kuvalliset ohjeet sekä kuusikulmaisen että timantin muotoisen leijan valmistamiseen.

 

Ohjeen loppuun on vielä kirjoitettu kannustava teksti: ”Älkää lannistuko, vaikka leija ei ensi yrittämällä nousisikaan ilmaan. Teidän on kokeiltava jonkin aikaa – esimerkiksi lyhentämällä tai pidentämällä pyrstöä – kunnes löydätte leijallenne sopivat suhteet. Silloin se lentää varmasti.”

7

Suositteluni Velmukirppikselle

Olen nyt kierrellyt lasten kanssa kirppiksiä. Pojatkin viihtyvät kirppareilla yllättävän hyvin, joten kiertely on ollut hauskaa. Luulen, että 4-vuotias on huomannut, että kirpparilla äidin kukkaronnyörit heltyvät todennäköisemmin kuin kauppakeskuksessa ja olemmekin tehneet hyviä löytöjä!

Tällä viikolla tutustuin minulle uuteen tuttavuuteen, Velmukirppikseen, joka sijaitsee Malmilla ja ihastuin paikkaan heti! Kirppis on ilmeisesti aika uusi?

Mistä sitten pidin Velmukirppiksellä?

+ Ensimmäinen plussa tulee siitä, että tilat olivat siistit eikä niitä ollut ahdettu liian täyteen. Rattaidenkin kanssa oli helppo liikkua!

+ Toinen plussa tulee hyvästä, ystävällisesti palvelusta pilke silmäkulmassa. Me astuimme sisään juuri valtavan kaatosateen alkaessa ja myyjä vitsaili, että täytynee alkaa keittää asiakkaille kahvia :).

+ Kolmannen plussan kirppis saa pienestä, mutta kivasta leikkipaikasta, joka viihdytti 4-vuotiasta hetkisen.

+ Neljäs plussa tulee siististä ja monipuolisesta valikoimasta sekä hyvästä hinta- laatusuhteesta.

+ Viides plussa tulee hyvästä sijainnista; kirppis sijaitsee lähellä Malmin ostaria, jonne on helppo tulla monesta suunnasta!

Yksi ihanimmasta kirppislöydöistämme löytyi juurikin Velmusta! Olen tässä pohtinut, miten 2-vuotias kulkee jatkossa kanssani lentokentillä. Poika kävelee toki jo tosi hyvin, mutta on niin mahdottoman vilkas, etten oikein uskalla antaa hänen liikkua vapaana eikä kädestä pitäminenkään aina tahdo onnistua.

Tähän asti olen kantanut poikaa kentillä Manducassa, johon olen ollut tosi tyytyväinen, mutta nyt poika on alkanut tuntua isolta kannettavalta – erityisesti, koska en saa häntä koneessa sujautettua yksin selkäpuolelle, vaan olen kantanut häntä edessä. Algeriassa lentokenttävirkailija jo huomautti, että poika on aika iso kannettavaksi.

Kaikilla kentillä ei kuitenkaan ole saatavilla lastenrattaita eivätkä kaikki lentoyhtiöt salli rattaiden kanssa kärryttelyä lähtöportille asti. Koneen vaihto, varsinkin Algeriasta päin tultaessa, on aika työlästä; kaksi turva- ja passintarkastusta Ranskassa lasten kanssa nostaa hien pintaan, varsinkin, kun joudun kantamaan useampaa elektronista laitetta ja pienimmän eväsjuomia mukana. Laitteet ja nesteet pitää tietysti nostella erikseen esiin ja taas pakata uudelleen. Nesteet vielä tutkitaan Ranskassa jollakin laitteella.

Tällä kertaa en olisi tainnut ehtiä koneeseen ilman Manducaa. Kone oli nimittäin Algerian päässä reilun tunnin myöhässä ja vaihtoaikaa jäi vain puolisen tuntia. Matkalla hallista toiseen pitää matkustaa metrolla ja bussilla ja vielä käveltäväkin aika matka edellä mainittujen tarkastusten lisäksi. Pidän tunnin vaihtoaikaa tällä välillä jo aika tiukkana ja nyt aikaa jäi vain reilu puoli tuntia. 4-vuotias oli onneksi todella reipas ja pikkuveli keikkui turvallisesti mukana Manducan kyydissä. Kiukuttelukohtauksille tai eksymisille ei olisi ollut aikaa! Ehdin juuri ja juuri käyttää 4-vuotiaan vessassa, kun Finnairia jo lastattiin.

Tästä huolimatta päätin, että seuraavalla lentomatkalla tarvitsemme jonkin uuden apuvälineen liikkumiseen. Jotain oli siis keksittävä! Olen aina hieman vierastanut talutusvaljaita lapsella, mutta jostakin nettisivuilta löysin kuvia ihanan näköisistä talutusrepuista. Ne olivat vain uutena melkoisen kalliita. Olin tosi yllättynyt, kun juuri haluamani reppu löytyi Velmusta!

Reppu on söpö pieni kilpikonna…

…jossa on jopa huppu sateen varalta. Reppuun mahtuu pienet eväät ja vaihtovaippa ja ehkä joku pieni kirja tai lelu lentomatkaa varten.

Manduca lähti meiltä jo kiertoon. Saas nähdä, kuinka paluumatka sujuu turvarepun avulla. Nyt ainakin poika on aivan ihastunut uuteen reppunsa.

Niin ja Velmukirppiksen yhteystiedot ja muuta lisätietoa löytyy täältä:

http://www.velmukirppis.fi/

Velmukirppis löytyy myös Facebookista (https://www.facebook.com/velmukirppis) , kuten myös tämä minunkin blogini nykyään (https://www.facebook.com/pages/Lastensilmin/541598235859686). Yritän nyt opetella käyttämään Facebookia; olen siinä mielessä aika harvinaisuus, ettei minulla ole eikä ole ollut omaa henkilökohtaista Facebook-sivua. Blogikirjoitukset päivittyvät Facebookiin, mutta pyrin postausten lisäksi jakamaan Facebookissa myös muuta, varsinaisen blogin ulkopuolista, sisältöä. Kannattaa siis kurkata myös Facebook-sivuni!

 

8

Mikä ylittää uutiskynnyksen?!

Algeriassa oli 5.6:n magnitudin maanjäristys 1.8. Olin nukkumassa ja vaikka pidänkin itseäni sikeäunisena, heräsin saman tien. Vaikka en ole koskaan aikaisemmin kokenut maanjäristystä, tiesin heti mistä on kyse. Maan alta kuului kova ääni, joka muistutti ukkosen jyrinää. Talo huojui hieman, mutta vain niin vähän, etteivät edes kattolamput helisseet. Kokosimme lapset ja lähdimme heti kohti ulko- ovea, jotta pääsisimme ulos jos tilanne pahentuisi. Tilanne ei vaikuttanut niin pahalta, että olisimme suojautuneet esimerkiksi pöydän alle, mutta katsoimme parhaaksi olla lähellä ulko-ovea, jos alkaisi järistä kovemmin. Nappasin tietokoneen mukaan, koska halusin nähdä uutisista, mitä on tapahtunut. Näimme, että myös naapurit olivat hereillä.

Algeriassa maanjäristyksestä uutisoitiin melko paljon. 6 ihmisen kerrottiin kuolleen ja 420 loukkaantuneen. Osa kuolleista oli kuollut, koska he olivat hypänneet ikkunasta ja osa oli saanut sydänkohtauksen. Osa tuttavistamme oli pelästynyt kovasti. Miehen velikin oli kuulemma hypännyt huoneensa ikkunasta, mutta onneksi ikkunan alla on parveke! Hän on kuuro, mutta oli tuntenut tärinän!

Mielenkiintoinen blogikirjoitus aiheesta löytyy täältä: http://algerianblarney.blogspot.fi/2014/08/earthquake-in-algiers-1st-august-2014.html . Kyseinen blogin kirjoittaja asuu ilmeisesti lähempänä maanjäristyksen keskusta ja heidän kotonaan järistys tuntui voimakkaana.

Olimme vain pari päivää ennen maanjäristystä syömässä paikassa, joka sijaitsee lähellä järistyksen keskusta ja minulla oli tuolloin omituinen tunne maanjäristyksestä. Tämä on outoa, koska en Algeriassa mitenkään jatkuvasti pohdi tai pelkää maanjäristyksiä, vaikka toki tiedostankin, että maanjäristyksen riski on olemassa, sijaitseehan Algeria seismisesti aktiivisella alueella ja siellä on tapahtunut myös erittäin tuhoisia maanjäristyksiä. Olen pyrkinyt selvittämään, miten maanjäristystilanteessa tulee toimia sekä painottamaan asian huomioimista talomme rakentamisessa ja sisustamisessa.

Ajattelin, että minun on heti ilmoitettava äidilleni, että olemme kunnossa. Mutta äitipä ei ollut kuullut maanjäristyksestä halaistua sanaa enkä minäkään löytänyt siitä mainintaa Suomen uutisista. Tuolloin pohdin, että on aika kummallista, että esimerkiksi Kimi Räikkösen tyttöystävän raskaus ylittää kyllä uutiskynnyksen muttei tällainen näinkin kova maanjäristys, jonka johdosta kuoli ja loukkaantui ihmisiä! Mitenkään väheksymättä Kimin tulevaa perheenlisäystä; onhan se toki iloinen asia, mutta onko se uutinen?! Mutta ilmeisesti Kimin perheenlisäys kiinnostaa ihmisiä ja myy lehtiä enemmän kuin maanjäristys jossakin Afrikassa… Voimakkuudeltaan tämän kaltaisista maanjäristyksistä on kyllä mielestäni uutisoitu Suomessa, jos ne ovat tapahtuneet esimerkiksi Kreikassa…

Toinen asia, jota olen pohtinut viime aikoina paljon uutisoinnissa, on se kuinka asiat saadaan näyttämään niin kovin erilaisilta riippuen ihan siitä kenen näkökulmasta asioita katsotaan. Joskus on ollut erittäin valaisevaa katsoa useamman eri maan uutisointia samasta aiheesta. Usein ajattelen, että totuus löytyy jostakin näiden eri maiden uutisointien välimaastosta. Hyvä ajankohtainen esimerkki tästä on vaikkapa presidentti Sauli Niinistön vierailu Venäjälle ja Ukrainaan. Suomen lehdistössä vierailuja kuvailtiin lähes sankaritekona, kun taas sekä Viron että Venäjän lehdistö irvaili Niinistölle. Viron lehdistö julkaisi jopa pilakuvan, jossa Niinistö ratsastaa pienellä aasilla Putinin hevosen vieressä. Kuva viittaa kuuluisan romaanin Don Quijoten päähenkilön aseenkantajaan, Sancho Ponchaan. Venäläislehdistössä puolestaan vitsailtiin Niinistön asettaneen Putinille ultimaatumin, uhkavaatimuksen.

Tämä jonkun lapsista ottama ja iPadilla muokkaama kuva kotimekostani kuvaa mielestäni sitä miten uutisoinnissakin kuvia voidaan käännellä ja väännellä kulloisenkin tarpeen mukaan…

Ulkomaisten kanavien osalta uutiskuvien raakuus hätkähdyttää toisinaan. Suomessa uutiskuvat eivät useinkaan ole sieltä järkyttävimmästä päästä – joskus jopa tuntuu, että meitä pidetään tässäkin asiassa pumpulissa. Toisaalta en kyllä ymmärrä sitäkään, mitä hyötyä on näyttää uutiskatsojille sodassa vakavasti loukkaantuneita pikkulapsia ja hysteerisesti huutavia äitejä?

Olen yrittänyt opettaa lapsille medialukutaitoa, mutta välillä se tuntuu aika hankalalta, kun aikuisenakin joutuu miettimään uutisoinnin objektiivisuutta sekä sitä mikä milloinkin ylittää uutiskynnyksen.

0

Kirppislöytöjä

En ole pitkään aikaan löytänyt vanhimmalle pojalle vaatetta kirpparilta, mutta nyt tärppäsi! Ylimmät vaatteet ovat Vantaan perhekirppis Lanttilasta ja kolmannen kuvan paita Mellukirppikseltä. Ihanan värikästä ja siistiä! Nuo toiset shortsit eivät muuten ole maastokuvioiset vaan niissä on kukkia ja palmuja. Lanttila sijaitsee ihan lähellä Ikeaa, joten kirppiskäyntiin on helppo yhdistää myös Ikea-käynti (näin mekin teimme).

 


 

 

Myös pienimmälle löytyi ihanan pehmoinen huppari Mellukirppikseltä. Mellukirppis on joskus vaikuttanut melko epäsiistiltä, mutta nyt se vaikutti siistiytyneen!

 

Lisätietoja kirppiksistä löytyy täältä:

http://www.kirppikset.info/kirppikset/perhekirppis-lanttila-vantaa ja täältä:

http://www.mellukirppis.com/ .

 

6

Kahden kulttuurin välissä

Olen taas Suomessa. Luvassa opiskelua, opiskelua ja opiskelua – viimeinen loppurutistus siis!

 

Muunmuassa tällaista on lukulistalla syksyllä.

Olen jostakin blogista lukenut, että usein kahden kulttuurin ja kahden kotimaan välissä elävät ihmiset kokevat olevansa onnellisimmillaan lentokoneessa – tietyllä tavalla välitilassa. Olen itse tässä asiassa erilainen. Kun olen nyt siirtynyt maasta toiseen lyhyen ajan sisällä useamman kerran, olen huomannut olevani onnellisimmillani, kun saan asettua aloilleni -asetuinpa kumpaan maahan tahansa. Olen myös huomannut, etten enää suistu kulttuurishokin pyörteisiin niin voimakkaasti, vaan asetun nopeasti uomiini ja nautin molempien maiden hyvistä puolista. Minulle itseasiassa matkustuspäivä on todella rankka, kun toisaalta haluaisin jo päästä toiseen maahan ja toisaalta haluaisin jäädä. Ja tämä toimii molempiin suuntiin. Olen itseasiassa sairastunut pari kertaa juuri ennen lähtöä, minkä uskon johtuvan suurelta osin stressistä.

Tutustuin lentokoneessa erittäin mukavaan äitiin, joka myös matkusti yksin kahden pienen lapsensa kanssa Ranskasta Suomeen. Selvisi, että myös hänen lapsensa ovat sattumalta puoliksi algerialaistaustaisia – mikä sattuma! Totesimme molemmat, että meillä oli harvinaislaatuisen rauhallinen jutteluhetki lastemme nukkuessa. Puhuimme muunmuassa juuri tästä aiheesta, kahden kulttuurin ja kotimaan välissä elämisestä. Hän totesi, että olen onnekas, kun viihdyn molemmissa maissa. Hän itse ei kokenut oloaan oikein kotoisaksi kummassakaan. En oikein tiedä, onko sekään onnekasta, että tuntee vetoa kahtaalle.

4-vuotias on odottanut Linnanmäelle pääsyä ja pitihän siellä käydä vielä kun aurinkoa riitti – yhtään kun ei tiedä, milloin syyssateet alkavat todenteolla.

 

4-vuotiaasta huomaa, että hän on ollut pois Suomesta lähes vuoden. Jo niinkin arkinen asia kuin tienylitys tuntui hänestä täällä oudolta. Hän yritti näyttää autoille kädellään pysähtymismerkkiä, kuten Algeriassa on tapana, ylittäessämme tien ja oli unohtanut liikennevalojen merkityksen. En tiedä, miten näin pieni kokee kulttuurishokin. Ainakin poika sanoo, että haluaa takaisin Algeriaan jo nyt.

2

Ensikokemuksia etäkoulu Kulkurista

Olemme nyt pikkuhiljaa aloitelleet opintoja etäkoulu Kulkurin kautta. Olemme opiskelleet lähinnä silloin, kun lapset ovat itse halunneet, koska olen halunnut, että lapset saavat viettää myös kesälomaa. Toisaalta jokainen opiskeltu asia auttaa syksyn aikataulutuksessa. Yllättävän paljon lapset ovat halunneet opiskella aivan omaehtoisesti. On mukava huomata, että opiskelusta ei ole tullut heille ”pakkopullaa”, vaan että se voi olla myös hauskaa!

Otimme kaikki kurssit, pojan matematiikan kurssia lukuunottamatta, kirjallisina kursseina. Pojan matematiikan kurssi oli tarjolla ainoastaan verkkokurssina, joka alkaa syyskuussa. Saapa nähdä, miten opiskeleminen verkon kautta sujuu! Toisaalta mukavaa, että näemme tämänkin puolen etäkoulu Kulkurista, vaikkei itsellänikään ole vielä aivan tarkkaa käsitystä siitä, miten opiskelu käytännössä tapahtuu.

Muistatteko, kun viime lukukaudella tai -vuonna valitin, ettemme ole oikein olleet innostuneita opiskelemaan luonnontietoa, mistä olin erittäin yllättynyt; pidämmehän luonnosta ja erityisesti eläimistä. Syyksi epäilin vanhahtavaa, tylsähköä oppikirjaa. Tietysti luonnontietoa olisi parasta opiskella ulkona, luontoa konkreettisesti tutkien, mutta opiskeltaessa Suomen luonnon lajistoa, ei Algerian luonnon tutkiminen juurikaan auta… Täältä löytyy toki joitakin samoja eläin- ja kasvilajeja kuin Suomestakin, mutta luonto sinällään ja jo pelkästään vuodenajatkin ovat kuin eri puusta veistettyjä. Tästäkin syystä kirjan merkitys opiskelussamme on korostunut.

Epäilyni oppikirjan vaikutuksesta innottomuuteen opiskella luonnontietoa sai nyt vahvistuksen! Tilanne on nimittäin kääntynyt päälaelleen! Nyt tyttö on innostunut juurikin luonnontiedon opiskelusta saatuaan uuden oppikirjan; Jäljillä -kirja on mielestäni tosi hyvä – vähän sellainen tietosanakirjamainen ja kaikenlisäksi vieläpä kovakantinen! Erityisen mielenkiintoista on ollut tutustua erilaisiin lemmikkieläimiin ja niiden hoitamiseen. Ohjausaineistosta löytyy jokainen oppitunti valmiiksi suunniteltuna, mikä kyllä vähentää tällaisen epäpätevän opettajan huolta siitä, osaanko keskittyä oleelliseen ja opetanko varmasti kaiken tarpeellisen.

 

Tyttö on tykännyt erityisesti ohjausaineistosta sekä oppikirjasta löytyvistä vihkotehtävistä. Hän on paneutunut vihkotehtäviin huolella, vaikka ei oikein vielä jaksakaan kirjoittaa kovin pitkiä tarinoita ja vastauksia kysymyksiin. Piirtämisestä hän sen sijaan tykkää ja vihko onkin jo aika värikäs! Hänen kohdallaan omien oppikirjojen työstäminen saattaisi olla oikein toimiva vaihtoehto. Tässä kohtaa täytyy myöntää, että olen huomannut varsinkin tytön kohdalla olevan pelkästään positiivista, että lopullinen ”auktoriteetti” ja töiden arvostelija on etäkoulu Kulkurin opettaja Suomessa. Vaikka lapsilla ei olekaan varsinaista kontaktia näihin opettajiin, huomaan, että työt tehdään huolellisemmin, kun ne annetaan jonkun muun arvioitaviksi. Tämäkin vihko on tarkoitus lähettää Suomeen. Tietysti aina pitäisi opiskella vain itseään varten, mutta huomaan, että tämän ikäisille lapsille, tai ainakin meidän lapsille, myös aikuiselta saatu palaute on erityisen merkityksellistä. Lapset eivät vielä ihan täysin ole sisäistäneet sitä, mitä opiskeleminen itseä varten tarkoittaa.

Olemme aloittaneet myös muun muassa englannin opiskelun. Tytöllä on ollut hieman motivoitumisvaikeuksia englannin opiskeluun, enkä oikeastaan asiaa ihmettele; täällä kun hänen ikäisensä eivät yleensä opiskele englantia, vaan sen opiskelu alkaa vasta 7-luokalla. Monilla täällä on ollut myös käsitys, ettei englanti ole kovin tärkeä kieli. Nyt tosin olen huomannut, että monet nuoret ovat alkaneet pitää englantia tärkeänä, kansainvälisenä kielenä! Esimerkiksi toinen lääkäriksi opiskelevista kaksosista kertoi, että Algeriassakin osa heidän opinnoissaan käyttämistä materiaaleista on englanninkielisiä.

Onneksemme lapsilla on viisi serkkua, jotka muuttivat Amerikasta takaisin Algeriaan noin vuosi sitten. Meillä oli tytön kanssa suunnilleen samanikäinen serkku yökylässä ja uskon, että tämä lisäsi myös meidän tytön motivaatiota englannin opiskeluun. Toki lapset puhuivat keskenään pääosin arabiaa, mutta tyttöä selkeästi harmitti, kun hän ei ymmärtänyt, mitä puhuin hänen serkkunsa kanssa. Poika sen sijaan jo ymmärsi suurimman osan käymästämme englanninkielisestä keskustelusta. Tytön serkku kiinnostui tytön englannin oppikirjasta, jota he lukivat yhdessä. Tytöt katsoivat myös elokuvia DVD:lta englanninkielisenä. He taisivat katsoa ainakin Itse Ilkimys 2:sen, joka vaikutti aikamoisen hauskalta aikuisestakin sen vilahduksen perusteella, mitä ehdin katsoa. Kaksi vanhinta lasta kävi katsomassa kyseisen elokuvan Suomessa tytön saatua leffaliput palkkioksi tv-esiintymisestään ja elokuva oli heidän mielestään niin hauska, että he toivoivat saavansa sen myös kotiin. Tässä muuten vielä lasten isän suosittelema sivusto lasten englanninkielen opiskeluun: http://www.starfall.com/ .

Pojan englannin opiskelua auttaa huomattavasti oppikirjan mukana tullut CD! Äänitehosteineen ja selkeästi luettuine teksteineen se on oiva apu opiskelussa.

Ensiaskeleet etäkoulu Kulkurin kanssa ovat olleet mielenkiintoisia ja rohkaisevia!

(Lisätietoja Etäkoulu Kulkurista löytyy täältä: http://peda.net/veraja/kulkuri)