0

Lasten kakkuja ja leipomon leivonnaisia

Saimme inspiraation Salama McQueen -kakkuun Samira-tv:sta. Ihan emme Samiran ohjeen mukaan kakkua tehneet, vaan käytimme kakun teossa aikalailla ”luovaa vapautta”. Uskon, että ohje ”aukeaa”, vaikkei arabiaa ymmärtäisikään.

Täällä sokerimassa ostetaan valkoisena ja värjätään jauhemaisella väriaineella. Tämä on itseasiassa näppärää, koska tarvitsimme joitakin värejä vain vähän.

Omat taitoni tai kärsivällisyytenikään eivät oikein tahdo riittää sellaisten hienojen marsipaani/sokerimassakakkujen tekoon, enkä ole itse asiassa koskaan aikaisemmin edes yrittänyt tehdä sokerimassasta mitään tällaista isompaa, joten päätin jo alusta alkaen, että kakusta tulee reippaasti ”lasten näköinen” – onhan kakku tulossa juuri lapsille – ; otin siis tytön mukaan kakuntekoon muovailemaan ja suunnittelemaan yhdessä kanssani. Tyttö oli projektista innoissaan. Meidän Salama on kukitettu kilpailun voiton johdosta! (Jos totta puhutaan, niin kukilla on peitelty kakun ”ongelmakohtia”.) Sokerimassa on kiva materiaali lastenkin työstettäväksi, vaikkakin kuvittelin etukäteen sen olevan vieläkin muovailuvahamaisempaa. Kaulitsemisessa käytimme apuna tomusokeria.

Ei ehkä maailman kaunein Salama Mcqueen -kakku, mutta ihan ”meidän näköisemme”!

Innostuimme koristelemaan vielä Sacher-kakunkin kakusta ylijääneellä sokerimassalla. Sacher-kakku ei kyllä vaadi koristeita, mutta me kaipasimme kakkuun väriä. Tämä kakku on tosin jo syöty; minä luulin, että Eid on joko lauantaina tai sunnuntaina ja teimme kakun niin ajoissa, ettemme malttaneet odottaa Eidiin asti sen syömistä. Naapurikin sai palasen ja oli kehunut kakkua tytölle kovasti. (Helppo Sacher-kakun ohje löytyy täältä:https://lastensilmin.com/2013/03/22/helppo-sacher-kakku/ .)

Eidiä varten oli siis tehtävä uusi Sacher-kakku. Tällä kertaa apurina toimi vanhin poika. Tähän kakkuun tuli kieltämättä liikaa kaikkea, kun ”vähän” innostuimme. Kesken kaiken keksimme, että kakkuun täytyy saada vielä Algerian lippukin ja harmittelimme, etten ostanut vihreää väriä sokerimassaa varten. Kokeilin kuitenkin sekoittaa sinistä ja keltaista sokerimassaa ja sain kuin sainkin aikaiseksi vihreää sokerimassaa lippua varten. Tässä kakussa kuorrute ei oikein onnistunut; huomasin vasta kotona, että ostamamme taloussuklaa oli pähkinäistä. Mutta onneksi tämäkin kakku on tulossa makeannälkäisille lapsille!

”Hienommat” leivonnaiset ostin suosiolla leipomosta. Kauniita vai mitä?

 

 

 

3

Tytön helppo juhlakampaus

Tykkään tehdä nutturan tällaisen nutturadonitsin avulla; hiukset vain kiinni kumilenksulla, minkä jälkeen nutturadonitsi asetetaan hiusten tyveen.

Tämän jälkeen hiukset asetellaan nätisti donitsin ympärille siten, että donitsi jää hiusten alle. Apuna voi käyttää pinnejä. Lopuksi kiinnitetään tavallisella donitsilla. (Tämä oli pikainen harjoitusversio; oikeaan juhlakampaukseen hiukset kannattaa laittaa vielä huolellisemmin ja kiinnittää vaikka lopuksi lakalla.)

Etuhiuksiin tyttö valitsi torilta tällaisen söpön pannan.

Algeriassa juhliin laitetaan kuulemma usein vielä kimalle-hiussuihketta, jota tyttökin kovasti haluaisi.

Olen kerännyt lisää kampausideoita tytöille tänne: http://www.pinterest.com/lastensilmin/hairstyle-ideas-for-girls/ .

1

Puistoilua algerialaisittain

Olen kaipaillut täällä lasten leikkipuistoja ja mieskin on tainnut asiasta jo kuulla useampaan otteeseen. Hän halusi näyttää, että kyllä Algeriastakin leikkipuistoja löytyy ja vieläpä yllättävän läheltä. Kyseinen puisto sijaitsee pääkaupungissa ja se ei ole vielä täysin valmis, mutta puistosta löytyy jo nyt keinuja, liukumäki ja kiipeilyteline, pomppulinna, pieniä huvipuistolaitteita, jalkapallokenttä ja uimaranta. Jos Ben Aknounin tivolialueella laitteet olivat jo hieman ränsistyneitä, niin täällä ne hohtivat uutuuttaan. Alue oli myös tosi siisti! Moni perhe näytti ottaneen eväät mukaan ja monella pienellä lapsella oli polkupyörä mukana; täällä oli tilaa pyöräillä! Me otimme mukaan potkulaudan.

 

Puistossa näytti olevan suruliputus – ilmeisesti Air Algerien -lento-onnettomuuden vuoksi. Ikävä tapaus :(. En tiennyt, että Algeriassakin suruliputetaan.

Kuvaaminen oli taas haasteellista; ensinnäkin oli jo hämärää ja toisekseen meno oli välillä vauhdikasta!

Tämä oli 4-vuotiaan suosikkilaite, johon hän halusi uudestaan ja uudestaan ajamaan paloautolla. Myös pikkuveli oli mukana. Pikkuveljeä jännitti ensin, mutta isoveli sai hänet rauhoittumaan.

4-vuotiaan illan kohokohta oli myös se kun hän pääsi ajamaan mini scooterilla, pienellä autolla, jossa oli aivan pienimpiä varten kauko-ohjaus. 4-vuotias ajoi ihan itse. En tiedä, ovatko nämä autot paikalla joka päivä. Tyttö pääsi ratsastamaan ponilla.

Puiston toisessa päässä oli myynnissä erilaisia perinteisiä käsitöitä ja koruja. Minä sain tämmöisen suloisen minikokoisen taginen. Algeriassa taginen käyttö ruuanvalmistuksessa on ehkä harvinaisempaa kuin Marokossa. Täällä taginet ovat usein ruuan tarjoilua varten eivätkä välttämättä edes kestä ruuanvalmistuskäytössä. Minulla on Suomessa yksi tällainen Algeriasta tuotu tagine, joka ei harmikseni sovellu ruuanvalmistukseen. Se on mielestäni todella kaunis, mutta olisin mielelläni opetellut tekemään taginella myös ruokaa.

Perhettämme haastateltiin puistossa ollessamme televisioon – minua onneksi englanninkielellä. Saapa nähdä, esiinnymmekö telkkarissa vai leikataanko meidän osuutemme pois :).

8

Sirkus tuli kaupunkiin

Pääkaupunkiin saapui sirkus Ardis-kauppakeskuksen pihalle. Lapset halusivat tietysti päästä sirkukseen ja odotin itsekin näytöstä mielenkiinnolla.

Lippuja ostamassa. Kassalle oli helppo löytää suomalaisenkin, koska siellä katolla luki suurin kirjaimin ”cassa”.

DSC04639

Esitys oli mielestäni tosi hieno; lavalla tapahtui koko ajan jotakin kiinnostavaa.Lisäksi esitykset olivat monipuolisia; näimme muun muassa tulishowta, pellen, jonglöörausta, trapetsikävelyä ja jopa -pyöräilyä sekä taikatemppuja. Esityksen aikana oli vaikea ottaa kuvia muun muassa runsaan valaistuksen vuoksi. Kuvista tuli helposti tämän tapaisia.

En yleensä itse välitä erityisemmin pelleistä, mutta tämä pelle oli mielestäni todella hauska. Esityksessä äkäinen sirkustirehtööri määräsi pelle-raukan lakaisemaan esiitymislavan lattiaa, vaikka pelle olisi vain halunnut pitää hauskaa. Aina sirkustirehtöörin käännettyä selkänsä pelle alkoi tanssia ja vaihtoi päälleen aina uuden jalkapallopelaajan fanipaidan. Tässä oli kyllä hyvin huomioitu, kuinka suuria jalkapallofaneja algerialaiset ovat!

Erityisesti vanhin poika tykkäsi sirkuksesta. Juttelimme vielä paluumatkallakin siitä, kuinka taikatempuissa ideana on usein saada yleisö katsomaan tiettyyn suuntaan, jolloin taikuri voi tehdä asioita huomaamatta toisaalla. En nimittäin vieläkään käsitä, kuinka taikuri eräässä tempussa ilmestyi aivan yhtäkkiä esiin ihan toisaalta, mistä oletin hänen tulevan esiin… Vanhin poika piti erityisesti motocross-esityksestä, jossa ajettiin motocross-pyörillä pienessä metallisessa häkissä. Jo kahdella pyörällä ajaminen tuntui lähes mahdottomalta, mutta esityksen loppuvaiheessa häkkiin lisättiin vielä kolmaskin pyörä! Tuossa täytyy kyllä todella luottaa kavereihinsa ja heidän taitoihinsa!

Esityksen lopuksi lavalle tuotiin suuri Algerian lippu ja yleisö yhtyi: ”One, two, three, viva Algerie” -huutoihin.

Kotona lapset halusivat tehdä oman sorminukketeatterin. Viritin lakanan parvekkeelle johtavaan ovensuuhun; esiintyjät olivat siis lakanan takana parvekkeella piilossa ja yleisö lastenhuoneessa. Sorminuket löysin Ikeasta ihan pilkkahinnalla. Meiltä löytyy nyt orava, hevonen, lohikäärme ja sammakko. Sorminukkeja on helppo tehdä myös itse. Kiva idea löytyy esimerkiksi täältä: http://www.mrprintables.com/farm-animal-finger-puppets.html .

 

 

 

 

 

 

2

Hennausta

Eid-juhla lähestyy ja tyttö halusi käsiinsä hennaa. Täällä, ainakin miehen perheessä, kädet hennataan yksinkertaisesti siten, että kämmenen keskelle tehdään ympyrän mallinen kuvio ja lisäksi hennataan sekä sormenpäät että kynnet. Me löysimme torilta tällaisia tarramaisia sabluunoita, joita päätimme kokeilla.

Sekoitin hennajauhetta noin tuntia ennen hennausta veteen siten, että seos oli melko paksua. Hennausvaiheessa asetimme tytön haluamat sabluunat paikoilleen ja minä levitin sabluunoiden päälle melko reilusti hennaseosta. Otin sabluunat pois ja annoimme hennan kuivua kunnolla. Kuivumisen jälkeen ylimääräinen henna pestiin pois.

Tämmöiset niistä sitten tuli.

10

Lapsen nimeäminen kaksikulttuurisessa perheessä

Olisi mukava kuulla, miten muissa kaksikulttuurisissa perheissä on valittu lapselle nimi. Onko nimi ollut automaattisesti suomalainen tai toisen osapuolen kulttuurista tuttu nimi? Vai näiden yhdistelmä? Vai kansainvälinen nimi, joka ei selkeästi ole kummankaan vanhemman kotikielestä peräisin oleva nimi? Entäpä täysin suomalaisissa perheissä; miten teillä on valittu nimi lapselle?

Minusta nimen pohtiminen on hauskaa, mutta usein melko vaikeaa puuhaa. Kahden ensimmäisen lapsen kohdalla meillä ei ollut ultran vahvistamaa tietoa siitä, onko tulossa tyttö vai poika, mutta minulla on jokaisen lapsen kohdalla ollut asiasta vahva, oikeaan osunut, tunne. Kahden pienimmän pojan kohdalla ultra vahvisti tunteeni oikeiksi. Tästä huolimatta olemme tainneet jokaisen lapsen kohdalla miettiä myös vastakkaisen sukupuolen nimiä lapselle jossakin vaiheessa raskautta. Meillähän lapsia ei ole kastettu ja nimi on ”julkistettu” melko pian sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Nimijuhlia meillä on vietetty sekä Suomessa että Algeriassa.

Meillä kaikilla lapsilla on arabiankieliset nimet, mutta sovimme miehen kanssa, että koska nimet ovat arabiankieliset, lopullisen päätöksen nimestä teen minä – toki niin, että miehenkin täytyy nimestä tykätä, mutta olemme jokaisen lapsen kohdalla joutuneet valitsemaan nimen useammasta vaihtoehdosta, jolloin minun suosikkini on tullut valituksi. Meillä jokaisella lapsella on vain yksi etunimi, kuten miehelläkin. En itse erityisemmin pidä toisesta etunimestäni ja olen sen kokenut joskus jopa hankalaksi. Yksi etunimi tuntui selkeältä, helpolta ja lyhyeltä vaihtoehdolta.

Kaikilla lapsilla on myös miehen sukunimi. Vaikka olemme naimisissa, olen itse halunnut pitää oman sukunimeni. Itse asiassa usein myös Algeriassa naiset pitävät oman sukunimensä, koska täällä ajatellaan, että ihmistä tulee kutsua ”isän nimellä” – tässä tapauksessa siis isän sukunimellä. Täällä ei ole käytössä sellaisia nimiä kuin esimerkiksi Somaliassa, jossa sukunimenä on isän etunimi ja nimeen liitetään vielä isoisänkin nimi. Täytyy myöntää, että suuri syy päätökseeni pitää oma sukunimeni oli, että varsinkin 90-luvulla, tuntui valitettavasti siltä, että asioiden hoitaminen oli Suomessa huomattavasti helpompaa täysin suomalaisella nimellä. Algeriassa on tärkeää, että lapsella on isän sukunimi siitäkin syystä, että äidin sukunimellä olevia lapsia saatetaan luulla avioliiton ulkopuolella syntyneiksi, mikä on täällä edelleenkin häpeä. Monet lapsen oikeudet riippuvat siitä, onko lapsi syntynyt avioliitossa vai sen ulkopuolella ja jos lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella, siitä onko lapsen isä tunnustanut lapsen.

Ensimmäisen lapsen kohdalla en vielä tiennyt kovin paljon arabiankielisiä nimiä. Toki selailin ”nimilistoja” internetissä, mutta monet nimet lausuttiin niin eri tavalla kuin ne kirjoitettiin tai kirjoitusasu oli niin vieras suomenkielelle translitteroituna, että hylkäsin monet nimet jo tästä syystä. Minulle oli tärkeää, että nimi on helppo myös suomalaisille sukulaisille ja ystäville ja kysyinkin tuttavien mielipiteitä muutamista nimistä. Yhden oman suosikkinimeni hylkäsin, koska mummini alkoi itkeä sen kuultuaan. Olin ajatellut, että kyseinen nimi olisi Suomessa aikalailla huomiota herättämätön, koska se on myös suomenruotsalainen nimi, mutta mummin mielestä nimestä tuli mieleen Juudas, mikä hänen mielestään toi mieleen petturin. En itse ollut edes ajatellut asiaa tuolta kannalta ja pidän kyseisestä nimestä edelleenkin erittäin paljon, mutta toisaalta oli hyvä, että me päädyimme ihan toiseen nimeen, koska pojalla on melkein samanikäinen serkku, jolla on tämä kyseinen nimi. Nimi, johon me päädyimme, on suomalaisillekin helppo lausua ja Suomessa on melkein samanlainen pojan nimi. Lisäksi nimen merkitys on erittäin kaunis!

Siihen aikaan, kun vanhin poikamme oli vauva, alakerrassamme asui ulkomaalainen perhe, johon syntyi myös poika. Kun kuulin pojan nimen, ihastuin siihen todella paljon. Mietin, miksen ollut keksinyt antaa tuota nimeä pojallemme! En unohtanut kyseistä nimeä ja siitä tulikin kolmannen lapsemme nimi. Nimeä on ihasteltu jopa Ranskassa ja pidän itsekin tästä nimestä edelleenkin erityisen paljon. Suomenkielessä on olemassa samantyylinen nimi ja suomenruotsalaisilla vieläkin lähempänä oleva nimi. Sattumalta nimi muistuttaa isäni veljen toista nimeä. Päädyin translitteroimaan nimen suomenkielen mukaan siten, että ”J” kirjoitetaan siinä ”J”:na – ei ”Y”:na kuten ranskankielessä. Eli esimerkiksi täällä kirjoitettaisiin Maryam – ei Marjam. Mieheni nimessä on J:ksi lausuttava Y ja se on tuottanut Suomessa jos jonkinlaisia kirjoitusmuotoja, vaikka hänen nimensä itsessään on helppo. Tämä translitterointitapani on kuitenkin osoittautunut täällä Algeriassa hieman ongelmalliseksi esimerkiksi passissa, koska täällä J lausutaan suunnilleen Z:na, jolloin pojan nimestä tuleekin ihan kummallinen. Eli näitä kirjoitusasuja kannattaa kyllä miettiä… Tähän nimeen olen muuten törmännyt Algeriassa yllättävän harvoin!

Tytön nimen valinta oli ehkä kaikista helpoin; arabiankielessä on mielestäni monta kaunista tytön nimeä, jotka sopivat mielestäni helposti suomalaistenkin suuhun. Tytön nimen valinnassa olikin ehkä vaikeinta juuri runsaudenpula – ”sen kaikista kauneimman nimen” valitseminen monesta kivasta vaihtoehdosta. Tytön nimi on itseasiassa sekä perinteinen arabialainen nimi että perinteinen suomalainen nimi, joka vieläpä sointuu minun nimeni kanssa.

Kolmannen pojan nimen valitseminen oli ehkä vaikeinta, kun kaksi mieleistä vaihtoehtoa oli jo käytetty. Lopulta päädyimme nimeen, joka on erittäin perinteinen nimi ja aika yleinen täällä Algeriassa; vanhin poika oli jo löytänyt pikkuveljen täyskaiman, jolla on siis sekä sama suku- että etunimi, jalkapalloharkoista. Tämäkin nimi on helppo lausua. Valintaan vaikutti hieman myös erään kuuluisan jalkapalloilijan nimi.

Olen vasta myöhemmin huomannut, kuinka valitsemiemme nimien sointi ja rakenne on yllättävän samanlainen kuin suomenkielisten nimien, joista olen pitänyt jo ennen mieheni tapaamista ja joita olen ehkä joskus nuoruudessani miettinyt mahdollisten tulevien lasteni nimiksi. Nimissä on tosin kaksi tytön ja kaksi pojan nimeä, mutta silti oikein hätkähdin, kun tajusin nimissä olevan samankaltaisuuden! Nimistä kaksi ensimmäistä on lyhyitä ja kaksi viimeistä pitkiä – ihan niinkuin meidän lasten nimet! Erityisesti kolmannessa nimessä nimen sointikin on erittäin samankaltainen! Aika jännä juttu, miten alitajunta toimii tällaisessakin asiassa.

Arabiankielisiä nimiä löytyy esimerkiksi täältä: http://www.babynames.com/arabic-baby-names.php .

 

2

Huvipuisto/tivoli a´la Algeria

Ramadanin myötä elämä täällä Algeriassa on siirtynyt enenevässä määrin iltaan ja yöhön, mikä kyllä sopii meidän perheellemme sikäli, että me kaikki, tyttöä lukuunottamatta, tunnumme olevan luonnostamme paremminkin illan virkkuja ja aamun torkkuja kuin aamun virkkuja. Tyttö on ollut jo vauvasta asti selkeästi enemmän aamuihminen ja vielä edelleenkin hän menee mielellään käskemättä aikaisin nukkumaan. Muistan, kuinka olin hämmentynyt, kun tyttö pienenä saattoi herättää minut jo viideltäkin leikkimään.  Toisaalta kyllä hänkin jaksaa valvoa, jos on tiedossa kivaa tekemistä. Poikia taas saa usein kouluaikaan käskeä ajoissa nukkumaan.

Aamupäivisin monet kaupat ym. ovat Ramadanin aikana kiinni, mutta aukeavat vastaavasti illalla ja ovat auki yömyöhään. Me vierailimme eräänä iltana Ben Aknounin huvipuistoalueella – tai ehkä pitäisi kutsua aluetta mieluummin tivoliksi, koska se ei ole kovin iso eikä niin monipuolinen, mitä ainakin itselleni tulee mieleen sanasta ”huvipuisto”. Ben Aknoun taitaa olla kuuluisampi eläintarhana kuin huvipuistona, mutta illalla vain huvipuisto oli auki. Olen käynyt Ben Aknounissa kaksi kertaa aikaisemminkin; ensimmäisen kerran joko vuoden 1999 lopussa tai vuoden 2000 alussa ja toisen kerran vuonna 2007. Vuonna 2007 vanhin poika oli 5-vuotias ja häntä huvipuistoalue kiinnosti enemmän kuin eläintarha, mutta ensimmäisellä käynnillä kävimme mieheni ja tuttavaperheemme kanssa lähinnä vain eläintarhassa ja muistan tuolloin yllättyneeni, kuinka laaja eläintarha oli ja kuinka monilla eläimillä vaikutti olevan todella paljon tilaa. Haluaisin käydä eläintarhassa uudelleen joku päivä.

Huvipuiston puoli oli kieltämättä jo aikalailla ränsistynyt eikä siellä ollut kovin kummoisia laitteitakaan, mutta toisaalta silmiini pisti myös kiukuttelevien lasten puuttuminen. Kaikilla tuntui olevan hauskaa eikä alueen pieni ränsistyneisyys ja melko vaatimaton tarjonta tuntunut haitanneen ketään. Juuri tästä pidän algerialaisissa! Myös meidän lapsillamme oli hauskaa eikä kukaan lapsista tuntunut välittävän siitä, ettei huvipuisto ollut Disneylandin tapaan kiiltokuvamaisen kaunis. Toki ymmärrän, että lapset kiukuttelevat väsyneinä ja joillekin lapsille huvipuistopäivässä vain on liikaa ääniä ja aktiviteetteja. Sokerihumalakin saattaa vaivata herkuttelun jälkeen. Lähinnä tarkoitan tilanteita, joita on tullut nähtyä valitettavan usein huvipuistoissa (ja muuallakin): lapset saavat ”kaiken”, mutta mikään ei tunnu riittävän. Kontrasti tähän oli Ben Aknounisssa silminpistävä.

Jotenkin nämä kuluneet hevoset olivat mielestäni kauniita juuri sen takia, että eletty elämä näkyi niistä

Mies kertoi myöhemmin, että alueen kunnossapidosta on ilmeisesti ollut erimielisyyksiä; jotkut haluaisivat ilmeisesti alasajaa koko huvipuiston ja jotkut kunnostaa sitä edelleen. Hän oli harmissaan siitä, että paikka, jossa hän oli nuorena käynyt ja joka oli ollut silloin hieno, on päästetty repsahtamaan. Pääkaupungissa on meneillään monia hienoja projekteja, ilmeisesti myös uusi hieno huvipuisto, joista voi nähdä mallipiirroksia katujen varsilla. Kiinalaiset ahertavat näiden projektien kimpussa. En sitten tiedä, onko myös Ben Aknoun jäämässä näiden uusien suunnitelmien jalkoihin?

Mies ja kolme vanhinta lasta kävivät maailmanpyörässä. Minä jäin korkeanpaikankammoisena mieluummin odottelemaan tukevasti maankamaralle, vaikka laitteenhoitaja lupasi minulle jopa ilmaismatkan :). Madame ei tällä kertaa lämmennyt ilmaismatkan mahdollisuudelle.  Näkymät ylhäältä olivat kuulemma upeat.

DSC04600

DSC04601

Perinteinen Viikinki-laiva oli saanut tietysti Algeriassa algerialaisia ominaispiirteitä – kuinkas muutenkaan.

 

Veljekset jonottamassa taas uuteen laitteeseen. Meilläkin vanhin poika on alkanut muuten käyttää pinkkiä – tosin vasta pieninä annoksina.

Tytöllä oli taas tyylilleen uskollisena aimo annos kimallusta! Alkuillasta pärjäsi vielä hyvin t-paidoilla ja shortseilla, mutta illan hämärtyessä oli jo tarvetta huppareille.

Hurjan näköinen kummitusjuna – vai mitä?

Alueella ei ollut käytössä rannekkeita, vaan laitemaksut lunastettiin tällaisella kortilla, josta yliviivattiin käytetyt käyntikerrat.DSC04620

Niin ja saatiinhan me hattaraakin, joka muuten on arabiankielestä suoraan käännettynä ”isän partaa” – ja hyvää partaa olikin!

 

During Ramadan life here in Algeria is focused on the evening and into the night.  On one evening we visited Ben Aknoun amusement park area. It looks already a little run-down, but kids had fun!