Koti- ja lemmikkieläimet Algeriassa

Algeriassa ei juurikaan pidetä eläimiä ”vain” lemmikkeinä. En ole yhdessäkään perheessä nähnyt esimerkiksi hamsteria, marsua tai akvaariota, vaikka niitä kaikkia kyllä myydään täällä. Ehkäpä tilanne on eri hieman suuremmissa kaupungeissa? Tytön yhdellä kaverilla on kani, mutta en tiedä, onko se puhtaasti lemmikki vai joutuuko se myöhemmin kasvaessaan pataan. Epäilen jälkimmäistä. Miehen perheessä oli aikoinaan kaneja, joita kasvatettiin syötäviksi. Perheessä herätti hilpeyttä, kun mies kertoi, että minulla oli ollut nuorena kesyjä kaneja, joita pidin sylissäkin. Tämän kuultuaan anoppi kuitenkin pyrki laittamaan kaneja ruuaksi vaivihkaa – ilmeisesti, ettei minulle tulisi paha mieli. Ymmärrän kyllä, että täällä on joskus pakkokin syödä kaikkea syötäväksi kelpaavaa. Olemme Euroopassa itse asiassa siinä mielessä aika etuoikeutettuja, että tuskin kukaan on niin köyhä, että hänen olisi pakko syödä vaikkapa kani – meillä on varaa pitää eläimiä puhtaasti lemmikkieläiminä, mutta näin ei välttämättä ole muualla.

Yksi poikkeus täällä kyllä on; suuri osa algerialaisista tuntuu olevan hulluina kanarialintuihin! Kun ilmat lämpenevät yhdessä jos toisessakin perheessä nostetaan kanarialinnun häkki parvekkeelle ja lintujen sirkutus kuuluu kauas. Miehen eräs tuttava kiertelee ympäri Algeriaa etsimässä lintuja, jotka ovat erinomaisia laulajia; niistä voi täällä saada hyvän hinnan! Ainakin osa lemmikkeinä pidettävistä kanarialinnuista on täällä luonnosta pyydystettyjä, mistä en itse pidä.

Algeriassa näkee tosiaan myynnissä kaikenlaisia eläimiä apinoista alkaen. Lapset olivat nähneet torilla myynnissä lemmikkiapinoita, mistä tulin taas surulliseksi. Olen sanonut lapsille, että vaikka apina näyttäisi miten söpöltä, älkää koskeko! Isälläni oli lapsena ystävänä merimies, joka lupasi tuoda isälleni apinan tuliaisiksi Afrikasta. Apinasta oli kuviakin, mutta apina ei kyllä päässyt koskaan perille Suomeen. Joku merimiehistä ilmeisesti tappoi apinaparan, kun se sai laivassa aikaan melkoisen kaaoksen. Meillä onneksi lapsetkin ymmärtävät, ettei apina kuulu kotiin.

Kulkukoiria ei täällä juurikaan näe – ainakaan meidän alueellamme – tässäkin tilanne voi olla toinen jollakin toisella alueella. Luulen, että yksi syy tähän on se, että koirat ovat täällä suhteellisen kalliita; ne voivat maksaa useita satoja euroja, mikä on täällä paljon. Vanhin poika sanoikin, että osa hänen tuttavistaan on löytänyt koiransa ulkoa ja kasvattanut löytämästään koirasta itselleen vahtikoiran. Koiria arvostetaan kotien vartijoina ja kokemukseni mukaan niistä pyritään huolehtimaan hyvin. Tosin ihmisillä ei aina ole tietoa siitä, mikä koirille on hyväksi, mutta kuitenkin arvokkaasta koirasta pyritään pitämään hyvä huoli parhaan kykynsä mukaan. Kuitenkin tämä johtuu mielestäni usein enemmänkin koiran käyttöarvosta kuin koirasta itsestään. Useimmiten koirat elävät ulkona eikä niitä oteta sisään kotiin. Ulkokoirillekin pyritään kuitenkin järjestämään suoja sateelta ja kylmältä – näin siis jälleen niissä koiraperheissä, joita itse tunnen. Pääkaupungissa kuulemma nykyisin pieniä koiria pidetään sisällä kotona puhtaasti lemmikkikoirina, mutta tällä meidän alueellamme en ole tällaista nähnyt. Täällä suositaan roduista muun muassa saksanpaimenkoiria, rottweilereita ja pittbulleja; usein tuntuu, että mitä pelottavamman näköinen koira, sen parempi. Joskus tämä hirvittää ainakin minua, koska osa näistä roduista on sellaisia, että väärissä käsissä ja kouluttamattomina ne voivat olla vaarallisia. Toisinaan koiria jopa kannustetaan aggressiivisuuten. Osa algerialaisista selvästi pelkää koiria. Toisaalta olen enenevässä määrin nähnyt täällä pikkupoikia kouluttamassa ja taluttamassa koiriaan. Koirat tuntuvatkin olevan täällä enemmän poikien ja miesten juttu, kun taas Suomessa ehkä kuitenkin usein enemmän tyttöjen ja naisten juttu (lukuunottamatta ehkä metsästyskoiria). Sama tuntuu koskevan esimerkiksi ratsastustakin, jota tosin kukaan tuttavani ei täällä harrasta, mutta olen päätellyt näin tv-ohjelmien ja miehen puheiden perusteella.

Rabies on Algeriassa todellinen vaara, mutta ainakin miehen veli huolehtii tunnollisesti poikansa koiran rokottamisesta; koiralla on oma rokotuskirjakin, johon rokotukset merkitään. Yksi rokotuskerta maksaa muistaakseni 500DA. Rabies-vaara on kuitenkin olemassa erityisesti ulkona elävien kissojen ja koirien kohdalla!

Kulkukissoja täällä sen sijaan on paljon! Osa tosin vaikuttaa olevan puolikesyjä. Kun tulimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa katsomaan taloamme, meitä vastassa oli kissa, joka oli hätkähdyttävän saman näköinen kuin kissa, joka minulla oli vuosikausia sitten Suomessa. Kyseinen kissa oli Suomessa mielestäni aika harvinaisen näköinen; kauniin värinen ja hoikka, ja siitä kysyttiinkin usein, onko se rotukissa, vaikka se olikin käsittääkseni tavallinen maatiainen. Mies antoi kyseiselle kissalle nimeksi Djamila -”Kaunis”, koska se oli hänen mielestään niin kaunis. Oli aikamoinen sattuma, että meitä oli täällä odottamassa lähes samanlainen kissa! Lapset kutsuvat nyt tätäkin kissaa Djamilaksi. Hassuinta on se, että ”Djamila” tuntuu pitävän autotalliamme kotinaan. Se on ilmeisesti nukkunut siellä, kun talo oli vielä rakenteilla ja se pääsi autotalliin vapaasti. Nyt kun autotallissa on ovi, se naukuu meille käskevästi ja vaatii päästä sisälle. Sama toistuu, kun ”Djamila” haluaa ulos. Varsinaisiin asuintiloihimme kissa ei edes yritä tulla. En ole nähnyt täällä ainoatakaan hiirtä tai rottaa, joten ”Djamila” on oikein tervetullut vierailemaan autotallissamme. Lapsille olen tosin joutunut ”Djamilankin” kohdalla sanomaan, ettei kissaan saa koskea eikä sitä saa mennä ihan lähelle. Samoin, jos ulkona mikä tahansa eläin raapaisee tai puree, on siitä heti kerrottava aikuiselle! Nyt eräs toinenkin kissa on oppinut ”Djamilan” tavoin vierailemaan autotallissamme – 4-vuotias, kun on oma-aloitteisesti toisinaan ruokkinut sitä parvekkeelta käsin. Tyttö sanoi kerran  minulle, että voisimme perustaa autotalliin kissojen turvakodin, mutta kissat ovat keksineet tuon idean nyt ihan itse!

Osa suhtautuu (kulku)kissoihin täällä välinpitämättömästi, osa tuntuu ruokkivan niitä ja joidenkin lasten olen nähnyt esimerkiksi heittelevän kissoja omenoilla tms. Suhtautuminen siis vaihtelee suuresti. Olen muuten Suomessakin joutunut puuttumaan tilanteeseen, jossa lapset heittelivät koiraa kivillä. Lapset olivat kotoisin maasta, jossa koiria pidetään yleisesti likaisina ja niitä taidetaan pelätäkin aikalailla. Sanoin lapsille, että vaikka pitäisittekin koiraa likaisena, ei se oikeuta heittelemään koiraa kivillä. Antakaa koiran olla rauhassa ja sekin jättää teidät rauhaan. Samoin opetin lapsille, että jos koira tulee vastaan kadulla, ei kannata lähteä juoksemaan kirkuen karkuun, vaan ohittaa koira rauhallisesti kävellen. Uskon, että osittain tällainen suhtautuminen juontaa juurensa juurikin siitä, että tietyissä maissa rabies on vielä nykyäänkin kovin yleinen ja siihen kuolee ihmisiäkin.

Yleisesti ottaen kissaa pidetään täällä puhtaampana kuin koiraa, mutta silti usein tuntuu, että johtuen koiran rahallisesta arvosta sekä vahtimisominaisuuksista, koiria arvostetaan täällä kuitenkin kissoja enemmän.

Tässä tytön ottamassa kuvassa ei ole ”Djamila”, vaan tämä taitaa olla hieman rampa kissa, joka usein katselee kaihoisasti parvekkeellemme; 4-vuotias kun jo ehti kerran huomaamattani heittää kalaruokamme parvekkeelta kissalle. 4-vuotias pitää eläimistä, mutta suhtautuu niihin hieman arasti, mikä täällä on oikeastaan ihan hyvä juttu.

 

Kanat, kukot ja kananpojat sekä hanhet viilettävät täällä vapaina. Lammaspaimen tuo usein lampaansa parvekkeemme alle ruokailemaan. 1,5-vuotias rakastaa lampaita ja sanoo ”bää”, kun näkee lampaita. Lampaat saavat olla ihanan vapaasti ja uskonkin, että tämä on yksi syy siihen, että lampaanliha maistuu täällä erinomaiselta.Lampaita teurastettaessa huolehditaan siitä, että teurastuksessa käytettävä veitsi on mahdollisimman terävä ja  jos lampaita teurastetaan kerralla useampia, siitä, ettei toinen lammas näe toisen teurastusta. Näin siis toimitaan tuntemissani perheissä. Kuitenkin esimerkiksi toreilla myytävät kanat ovat surkean ahtaissa tiloissa ja muutenkin säälittävissä olosuhteissa. Toisaalta yritän tuollaisia kanoja nähdessäni ajatella, että ne ovat todennäköisesti kuitenkin saaneet elää suhtvapaina ja että monessa länsimaalaisessa kanalassa kanat elävät koko ikänsä pienissä häkeissä.

Kaiken kaikkiaan Algeriassa eläimiin suhtaudutaan mielestäni useimmiten puhtaasti eläiminä – ei perheenjäseninä, kuten usein Euroopassa. Eläinten kohtelu on mielestäni usein riippuvainen eläimen rahallisesta arvosta sekä käyttöarvosta – ei niinkään eläimestä itsestään. Eläimiä ei Algeriassa useinkaan pidetä pelkästään lemmikkeinä, ainakaan tällä meidän alueellamme, lukuunottamatta kanarialintuja. Täältä saa kuitenkin ostettua vaikka millaisia lemmikkieläimiä ja tarvikkeita.

Mainokset

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s