”Tytön huoneessa on pakko olla vaaleanpunaiset seinät!” ja muita erilaisia näkemyksiä

Olen tässä viime aikoina pohtinut joitakin asioita, joissa näkemykset Suomessa ja Algeriassa eroavat toisistaan. Tämä menee nyt hieman yleistyksen puolelle, mutta nämä ovat kuitenkin asioita, jotka ovat tulleet toistamiseen esille omien kokemusteni kautta.

 

Asuntojen rakentaminen ja sisustusmaku

Algeriassa rakennetaan tällä hetkellä erittäin paljon uusia asuntoja. Monen rakennushankkeet ovat niin suureellisia, että ne jäävät kesken varojen loppuessa; moni haluaa neljännen ja vielä viidennenkin kerroksen. Osa asuu puolivalmiissa asunnossa, osa muuttaa sisään suunnilleen siinä vaiheessa, kun seinät ja katto on jotenkuten pystyssä. Toisaalta täällä ei ole tapana rakentaa velaksi, vaan taloa rakennetaan pikkuhiljaa omien varojen mukaan. Rakentaminen saattaakin kestää vuosikausia. Suureen osaan valmiitakin taloja on jätetty ylös viimeistelemättömät tukipylväät, joista taloa on halutessaan helppo vielä jatkaa ylöspäin. Moni tuntuu ajattelevan, että jos vaikka vielä joskus laajentaisimme taloa. Joissakin tapauksissa perheen lapset rakentavat oman kotinsa vanhempien talon ”päälle”. Meidän talossa tukipylväät on ”suljettu”, mikä taitaa olla aika harvinaista, kun miehen velikin ihmetteli ”suljettuja” pylväitä kysyen mitäs nämä ovat. Vastauksen saatuaan hän naurahti, että rakentaminen taisi riittää sinulle. Suomessa tuntuu, että monella on valtava kiire saada unelmiensa talo valmiiksi mahdollisimman nopeasti ja velkaa saatetaan ottaa omaan maksukykyyn nähden aikalailla yläkanttiin. Toisaalta Suomessa omakotitalot ovat usein aika pieniä.

 

Monien valmiidenkin talojen nurkista törröttää tällaiset metalliset viimeistelemättömät tukipylväät, joiden ympärille taloa on helppo halutessaan laajentaa ylöspäin. Tämä kuva on keskeneräisestä talosta.

 

Meillä nuo metallihärpäkkeet on katkaistu ja ”suljettu”. Ne siis kulkisivat esimerkiksi tuossa kohtaa, jossa on nyt ”liikennevalot”.

 

Suomessa suositaan sisustuksessa selkeyttä, yksinkertaisuutta ja vaaleutta – usein jopa kokovalkoista sisustusta. Algeriassa en ole koskaan nähnyt kokovalkoista kotia! Täällä suositaan värejä, kuvioita ja prameutta. Suomessa ollaan sisustuksen suhteen mielestäni käytännöllisempiä. Täällä usein huonekalujen ulkonäkö on ratkaiseva tekijä. Olen täällä nähnyt esimerkiksi viiden lapsen äidin ostaman lasisen pöydän, jossa oli niin terävät kulmat ja joka näytti niin heiveröiseltä lasilta, että jos lapsi olisi hypännyt sen päälle, olisi se saattanut hajota samantien. Mutta olihan se nätti. Minulla tuotti tuskaa vahtia 1,5-vuotiasta parituntisen vierailun ajan, ettei hän satuttanut itseään pöydän kulmiin tai kiivennyt pöydälle ja perheen isäkin varoitteli minua pöydästä toistamiseen. Mies sanoi suoraan, että tämä pöytä on tosi vaarallinen. Toivon, etteivät perheen omat vilkkaat lapset telo itseään pöydän kanssa! Suomessa en voisi kuvitellakaan, että pikkulapsiperheestä löytyisi tuollainen pöytä! Täällä olohuoneet on lisäksi joissakin perheissä niin hienosti sisustettuja, varsinkin villoissa, ettei niitä käytetä arkena juuri ollenkaan. Lapsilta on olohuoneeseen pääsy kielletty näissä perheissä. Olohuoneen ovi saattaa olla jopa lukossa. Joskus tuntuu, että olohuone on jonkinlainen ”esittelyhuone”, jossa otetaan vastaan vieraat. Näin ei tietenkään ole läheskään kaikissa kodeissa, mutta usein tämä on käytäntö kodeissa, joissa on tilaa ”esittelyolohuoneelle”. Suomessa olohuone on tarkoitettu perheen yhteiseen viihtymiseen ja rentoutumiseen.

 

Turvallisuuskulttuuri

Tästä olen maininnut aikaisemminkin, mutta mainitaan nyt vielä ainakin tämän kerran. Suomessa ollaan mielestäni usein äärimmäisen turvallisuushakuisia, erityisesti lasten turvallisuuden suhteen. Täällä ollaan usein paljon leväperäisempiä ja huolettomampia monessakin suhteessa. Autossa lapset matkustavat yleensä ilman turvavöitä, turvaistuimista puhumattakaan. Turvaistuimia ei täällä juurikaan näe käytössä, vaikka myynnissä olen niitä kyllä nähnyt – vieläpä tunnetun merkin hyvännäköisiä istuimia. Turvavyöt saatetaan jopa leikata irti tai kiinnittimet piilottaa istuinten alle. Tätä logiikkaa en jaksa ymmärtää. Algeriassa vaaditaan turvavyön käyttöä etupenkillä; osa kiinnittää vyön vain lähestyttäessä poliisien tarkastuspisteitä ja irrottaa samantien, kun tarkastuspisteestä on ajettu ohi. Mielestäni turvavyö ei kiristä ja se lisää tutkitusti matkustusturvallisuutta autossa, joten en ymmärrä tätäkään logiikkaa. Meidän nuorimmaisen turvaistuinta on kummasteltu kovasti. Kuitenkin kun kerroin, että poika on altis matkapahoinvoinnille, muuttui istuimen käyttö paljon ”hyväksyttävämmäksi”; ”tuolihan” suojelee autoa mahdollisilta oksennusroiskeilta! No, minulle on kyllä tärkeintä se, että ”tuoli” lisää lapsen turvallisuutta autossa.

Minua pidetään täällä hieman ylihuolehtivana, kun vahdin, ettei 1,5-vuotias mene yksin portaisiin tai aidatullekaan pihalle eikä muutoinkaan ole ilman aikuisen valvontaa. Lisäksi pidän häntä kuulemma liikaa sylissä. Minähän aivan väsytän itseni! Paikalliset samanikäiset menevät usein lapsilauman mukana ja vastuulla. Kaatuilemisia ja putoilemisia tapahtuu paljon. Mielestäni 1,5-vuotias on tietyllä tavalla aika ”vaarallisessa” iässä; hän on jo näppärä liikkuja, mutta ei aina osaa arvioida omia kykyjään tai tilanteiden vaarallisuutta. Meillä 1,5-vuotias saattaa myös laittaa pieniä esineitä suuhunsa.

Tähän aiheeseen liittyen  löytyi Algeriasta yllättävä poikkeus; vanhin poika oli kovin tohkeissaan, kun hän ei täällä päässytkään huvipuistossa samanlaisiin laitteisiin, jollaisiin pääsee esimerkiksi Suomessa Linnanmäellä. Turvarajat tulivat vastaan eikä niistä joustettu! Nyt en vain muista johtuivatko turvarajat iästä vai pituudesta, mutta jokatapauksessa poika ei päässyt haluamiinsa laitteisiin. Tähän äitini totesi, että tuntuu aika kummalliselta, että lapsia kuljetetaan vilkkaassa liikeenteessä huvipuistoon ilman turvavöitä ja sitten huvipuistossa ollaankin yhtäkkiä näin tarkkoja turvallisuuden suhteen. Toisaalta annan kyllä pisteet huvipuistolle siitä, että pitivät määrittelemistään turvarajoista kiinni!

 

Suhtautuminen sairauksiin ja sairaisiin

Olen täällä kuullut kyllästymiseen asti, että sairastuminen johtuu kylmästä. Kylmää on ehdotettu josjonkinlaisten sairauksien syyksi. Tokihan kylmettyminen ilmeisesti saattaa heikentää vastustuskykyä jonkinverran, mutta kyllä sairastumiseen tarvitaan bakteeri tai virus. Osittain varmaankin tästä johtuen lapsia viedään täällä kyläilemään perheisiin, joissa tiedetään jonkun olevan sairaana. Tarttuva sairaus ei myöskään tunnu olevan este vierailla pikkulapsiperheessä eikä pussailla pieniäkään lapsia. Sitten ihmetellään, kun sairaudet leviävät. Suomessa yleensä vierailut perutaan puolin ja toisin jos joku perheestä on vaikkapa vatsataudissa tai angiinassa. Täällä sairaita ei jätetä yksin, minkä ymmärrän kyllä hyvin vakavasti sairaan tai kuolemaisillaan olevan potilaan kohdalla, mutta flunssa- ja vatsatautitapauksissa uskoisin, että potilaskin paranisi nopeammin, jos saisi rauhassa sairastaa. Toisaalta kynnys mennä lääkäriin tai syödä antibioottikuuri on täällä mielestäni selkeästi matalampi kuin Suomessa. Monia antibiootteja kun saa apteekista ilman reseptiäkin. Minua on yritetty lähettää lääkäriin esimerkiksi muutaman päivän yskimisen jälkeen…

 

Suhtautuminen vanhuksiin

Täällä vanhuksia kunnioitetaan mielestäni yleisesti paljon enemmän kuin Suomessa; jo lapset opetetaan kunnioittamaan vanhuksia. Toisaalta vanhuksista huolehtiminen on lakisääteisestikin perheen tehtävä. En osaisi kuvitella, että täällä joku vanhus kuolisi niin, ettei kukaan tietäisi siitä päiväkausiin.

 

Sukupuoliroolit ja -stereotypiat

Heräsin miettimään tätä asiaa enemmän oikeastaan erään vierailun jälkeen. Mieheni sisko oli meillä kylässä ensimmäistä kertaa. Hän piti asunnostamme, kunnes tulimme tytön huoneeseen. Hän oli järkyttynyt vaaleansinisistä seinistä. Seinien kun olisi pitänyt olla vaaleanpunaiset! Ei auttanut, vaikka selitin, että tyttö itse valitsi värin ja halusi saman värin kuin isoveljensä. Eikä auttanut sekään, että seinät oli koristeltu kukkatarroin. Seinien nyt vaan olisi pitänyt olla vaaleanpunaiset! Lopulta hän totesi, että onhan huone ihan nätti, mutta seinien pitäisi kyllä olla vaaleanpunaiset. Myös maalari olisi halunnut maalata seinät vaaleanpunaisiksi, kun tiesi, että huone tulee tytölle, mutta ammattilaisena maalasi tietysti valitsemallamme värillä. Miksei lapsi voisi valita huoneensa seinien väriksi ihan minkä haluaa riippumatta siitä onko hän tyttö vai poika?

Algeriassa jaottelu ”miesten ja naisten töihin” on mielestäni paljon yleisempää kuin Suomessa. Olen huomannut muutenkin, että tyttöjä ja poikia kasvatetaan täällä hieman eri tavoin; poikia kannustetaan olemaan reippaita ja rohkeita, kun taas tyttöjä opetetaan tekemään kotitöitä jo pienestä pitäen. Osittain tyttöjä ja poikia kasvatetaan mielestäni erilailla, ehkä tiedostamattakin, Suomessakin, mutta täällä ero on mielestäni selkeämpi. Monessa perheessä miehiä passataan ja palvellaan. Meillä muuten myös pojat osallistuvat ruuanlaittoon ja leipomiseen. Vanhin poika on lapsista ahkerin kotitöiden tekijä, on ollut pienestä pitäen.

Täällä kotiäitiys on yleisempää kuin Suomessa ja sanoisin, että sitä myös arvostetaan enemmän kuin Suomessa. Toisaalta jos nainen käy töissä, hänen äitinsä tai siskonsa auttavat usein lastenhoidossa ja kotitöissä. Varakkaissa perheissä, joissa nainen käy töissä, saattaa olla palvelija tai palvelijoita. Täällä ei siis automaattisesti odoteta, että nainen hoitaisi sekä työn että kotityöt.

 

Suhtautuminen luontoon

Luonnon roskaisuus harmittaa itseäni täällä todella paljon! Algerialaiset puunaavat kyllä kotejaan, mutta luontoon heitetään roskia surutta. Asenne on hieman sellainen ”ei-kuulu-minulle”, ”ei-ole-minun-ongelmani”. Suomessa ollaan tässä suhteessa paljon valveutuneempia.

 

Nyt juuri ei tule muuta mieleen, joten ajattelinkin kysyä, haluaisiko joku lukijoista kysyä jotakin tähän asiaan liittyen? Katsotaan, osaanko vastata!

 

 

 

Mainokset

15 thoughts on “”Tytön huoneessa on pakko olla vaaleanpunaiset seinät!” ja muita erilaisia näkemyksiä

  1. Tosi kiinnostava postaus! Kiitos! Minua kiinnostaisi kuulla miten olet osannut suhtautua ihan erilaisiin juttuihin? Onko tullut ristiriitoja ja miten olet selvinnyt niistä?

    Tykkää

    • Monetkaan näistä jutuista eivät ole tulleet yllätyksinä, olenhan käynyt Algeriassa ennenkin. Usein annan kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja ajattelen, että onneksi voin omien lasteni ja perheeni kohdalla toimia, miten parhaaksi näen: tyttö saa pitää vaaleansiniset seinänsä ja pienimmät pojat saavat edelleenkin tulla syliin :). Jos olen paikalla, yritän toki vahtia toistenkin lapsia sivusilmällä jne. Olen ajatellut, että jos voin omalla esimerkilläni vaikuttaa edes yhteen perheeseen niin, että he käyttäisivät lapsillaan turvavyötä autossa, olisin tyytyväinen, mutta tämä taitaa olla turha toivo. Toisaalta täällä on myös asioita, jotka haluaisin lasteni omaksuvan (esim. juurikin tuo vanhusten kunnioittaminen). Eli nämä erilaiset jutut eivät ole pelkästään negatiivisia missään tapauksessa.

      Tykkää

  2. Näinhän se menee yleensä. Nuo keskeneräiset talot toisaalta ärsyttää, mutta toisaalta sen ymmärtääkin. Maassa on hirveä asuntopula ja jos talo rakennetaan, niin tehdään sitten samalla jokaiselle pojan perheelle oma kerros. Usein tehdään ensin katukerros täynnä kauppatiloja, joita sitten vuokrataan, niillä rahoilla pikkuhiljaa lisätään kerroksia omaan asumiseen. Jossain vaiheessa laki kyllä määräsi jonkunlaisen valmistumisajan, mutta ei siitä juuri kukaan ole pystynyt kiinni pitämään.
    Tosiasia myös, että äidit usein paapoo poikiaan ja jopa tyttärien on paapomiseen osallistuttava. Tähän on kyllä tullut muutoksia uuden sukupolven myötä ja varsinkin kaupungeissa. Mutta kyllä poikia edelleenkin pidetään tärkeämpinä, jo perintölainkin takia (1 poika = 2 tytärtä, ja jos ei ole poikia, heidän osuutensa menee lähimmälle miespuoliselle sukulaiselle).

    Tykkää

    • Niin tuo onkin kolikon toinen puoli. Täällä tonttien hinnatkin ovat nousseet tosi kalliiksi viime aikoina ja sikäli kyllä ymmärrän tuon ”päällekkäin” rakentamisen. Mutta täällä projektit usein suunnitellaan jo alusta asti niin kovin valtaviksi; esimerkiksi rakennetaan kerralla neljäkerroksinen talo, vaikka tällä hetkellä perheelle riittäisi se yksikin kerros eikä kukaan ole vielä vuosikausiin muuttamassa niihin ylimpiin kerroksiin. Tästä johtuen ei sitten saada sitä ensimmäistäkään kerrosta kunnolla rakennettua, vaan perhe asuu täysin puolivalmiissa asunnossa ja hankalissa olosuhteissa. Mietin, että eikö olisi parempi rakentaa ensin nykyhetkeä ja lähitulevaisuutta ajatellen sopivan kokoinen koti kunnolla valmiiksi ja vaikka jättää ne tukipilarit ”sulkematta” ja sitten tarvittaessa ja rahojen riittäessä voisi taloa mahdollisesti laajentaa ylöspäin.

      Kauppatilat katutilassa unohdinkin mainita! Hyvä kun sanoit niistä! Täälläkin talojen alimmassa kerroksessa on usein kauppa, autopesula tai jokin muu yritys, mikä on mielestäni ihan fiksuakin! Eipähän tarvitse vuokrata yritykselle toimitilaa!

      Anopillani on niin ”vähän” tyttöjä (3/14), että hän ei onneksi tunnu ainakaan lastenlasten kohdalla suosivan poikia, pikemminkin päinvastoin. Muutenkin miehen suvussa on usein käynyt niinkin, että suvun tytöt saavat tuliaisia ulkomailta poikien jäädessä ilman. Sen olen kuitenkin huomannut, että jos perheessä on vain tyttöjä eikä ainuttakaan poikaa, on tämä usein perheelle vaikea asia ja lapsia saatetaan hankkia lisää vain pojan toivossa, vaikkei äiti enää haluaisikaan/jaksaisikaan yhtään lasta lisää. Tämäkin on aika surullista.

      Tykkää

      • Piti lisätä vielä, etten muuten itse ole huomannut, että poikalapsia passattaisiin juuri sen enempää kuin tyttöjäkään. Toki poikien ei odoteta osallistuvan kotitöihin, mutta kyllä pojatkin hommiin laitetaan! Pojat käyvät esimerkiksi ostoksilla, tai auttavat perheen yrityksessä tai hoitavat eläimiä jne. Toki esimerkiksi polkupyörä on usein sellainen asia, mikä saatetaan ostaa pojalle siskon jäädessä ilman. Muutoinkin pojat saavat liikkua vapaammin yksin ulkona tyttöjen ollessa enemmän kotipiirissä jne.

        Lähinnä olen huomannut AIKUISTEN miesten passaamista: aikuisille naimattomille miehille äiti laittaa ruuan, pesee pyykit jne. Ja mikä tuntuu usein itsestäni ehkä vielä pahemmalta on se, että osa miehistä on niin passattuja, etteivät he ”voi” kaataa edes itse kahvia itselleen.

        Tykkää

  3. Kiva kuulla, että luet :). Näen kävijälaskureista, että kävijöitä on valtavan paljon enemmän kuin kommentoijien määristä voisi kuvitella. Mutta näinhän sitä tulee itsekin toimittua; luen paljon blogeja, mutta en läheskään aina kommentoi.

    Tykkää

  4. Kuulostaisi siltä kun asuttaisiin samassa maassa 😀 Miehen äiti saarnaa aina minulle, että miksi en päästä lapsia 5v ja 3 v, leikkimään ulos keskenään. No syyhän on selvä, lapset leikkivät kaduilla jossa on vilkas liikenne. En ota riskiä, että lapseni jää auton alle. Käymme lähellä olevassa puistossa ulkoilemassa….Mutta samoja asioita sairaiden kanssa, autoillessa ja tuo on täälläkin todella yleistä, että on edustus olohuone ja keittiö, molempien ovet on aina lukossa. Säälittää perheen lapset kun ne tiskaavat katolla kylmän juoksevan veden alla ja ruoka laitetaan lattialla olevilla kaasukeittimillä katolla…

    Tykkää

    • Olen myös huomannut, että sekä Kurdustanissa että Turkissa on monia samoja piirteitä kuin täällä. Siksi(kin) on niin kiva lukea blogeja ko. maista!

      Meilläkään ei 4-vuotiaskaan ulkoile yksin (ei kyllä ulkoilisi Suomessakaan); otin vain esille 1,5-vuotiaan, koska hän oli mielestäni vielä räikeämpi esimerkki. Suomessa kun on aivan itsestään selvää, että 1,5-vuotias on aivan vahdittava! Meillä ei onneksi ole lähistöllä vilkasta tietä; autoja ei tästä aja oikeastaan ollenkaan, mutta muita vaarallisia paikkoja kyllä on – esimerkiksi rakenteilla olevat talot, joissa paikalliset lapset kiipeilevät ja voivat helposti pudota korkealtakin. Tytön olen täälläkin uskaltanut antaa ulkoilla yksinkin, koska ymmärtää jo, mitkä paikat on vaarallisia jne. ja koska tosiaan autoja täällä ei juurikaan ole. Algerialaisittain tämä meidän alue on onneksi tosi turvallinen!

      Tykkää

      • ”Edustusolohuone” oli juuri se sana, jota hain :)! Edustuskeittiöön en ole täällä vielä törmännytkään – onneksi. Keittiötä käytetään täällä kyllä ihan surutta. Tosin joskus keittiön lisäksi käytetään vielä noita kaasukeittimiä parvekkeella, jos esim. ruokailijoita/ruokalajeja on paljon.

        Tykkää

    • Kiva, kuulla, että tykkäät :)! Tunisian ja Algerian kulttuurissa on varmasti paljon samoja piirteitä. Ihastuin Tunisiaan, kun pääsin siellä piipahtamaan vuosina -99 ja 2000 läpikulkumatkalla Algeriaan ja Algeriasta takaisin Suomeen. Tunisiasta huomaa, että siellä on pidemmät ”turismin perinteet” kuin Algeriassa ja ehkä siksi uskoisin, että siellä olisi ulkomaalaisena helpompaakin kuin Algeriassa. Tai riippuu varmasti Tunisiassakin ihan alueestakin…

      Tykkää

  5. Päivitysilmoitus: Tytöllä on pakko olla myös sisko! | Lastensilmin

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s