Piirtelyä, askartelua ja laululeikkejä kirjojen innoittamina sekä muutama ajatus lasten oppikirjoista

Monessa blogissa vietetään tällä viikolla Blogien lastenkirjaviikkoa, jonka innoittamana päätin kertoa meidän lukuhetkestä, jonka pohjalta lapset innostuivat piirtelemään ja askartelemaan. Luimme siis jälleen kerran tarinaa Myyrän autosta. Tämä kirja on erityisesti 4-vuotiaan suosikkikirja, mutta tällä kertaa muutkin lapset kuuntelivat tarinaa, jopa 12-vuotias ja 1,5-vuotias. Tarina on tietysti aivan liian pitkä 1,5-vuotiaalle, mutta hän kuunteli sen minkä jaksoi ja osoitteli innoissaan kirjan kuvia sanoen: ”Kato, kato!”. Kuvat selkeästi kiinnostavat häntä vielä paljon enemmän kuin tarina ja Myyrä-kirjojen kuvat ovatkin erityisen kivoja.

Tarinan lukemisen jälkeen kolme nuorinta lasta halusi piirtää tarinan pohjalta.

Tässä 1,5-vuotiaan taideteos…

… ja tässä 4-vuotiaan.

Tyttö piirsi pitkään ja hartaasti.

Valmis kuva on mielestäni tosi suloinen!

Seuraavaksi lapset halusivat askarrella myyrän auton. Kaivoimme esiin kaikenlaista kierrätettävää materiaalia.

Työn aloitus muistutti aikalailla Myyrän auton rakentamisen aloittamista. Lapset pohtivat, mistähän työn aloittaisi.

Lapset askartelivat omatoimisesti yhteistyönä tällaisen auton Myyrän uusille ystäville.

Sitten keksittiin, että Myyrällä voisi olla myös lentokone tai helikopteri ja talonkin Myyrä tarvitsee. Ja askartelu sen kuin jatkui ja jatkui…

Tarinan pohjalta olisi voinut myös vaikkapa maalata, muovailla tai kertoa oman sadun, siitä miten Myyrän tarina olisi voinut jatkua.

Toinen leikki, joka on ollut meillä suosiossa lasten ollessa pieniä, on laululeikki Piippolan vaarista. Olemme käyttäneet laulun tukena kuvakirjoja, joista löytyy selkeitä kuvia kotieläimistä. 1,5-vuotiaan lempikirja ”Kuka sieltä kurkistaa? Kotieläimiä” on erinomainen tähän leikkiin. Ennen jokaista säkeistöä valitaan lapsen kanssa eläin, joka Piippolan vaarilla on. ”Kuka sieltä kurkistaa?” -kirjaa käytettäessä voidaan eläintä myös arvuutella. Laulun aikana kyseisen eläimen kuvaa heilutetaan laulun tahdissa. Tosi yksinkertainen leikki, mutta pienet lapset, jotka ovat vasta opettelemassa eläinten nimityksiä, tuntuvat tykkäävän tästä.

”Piippolan vaarilla oli talo, hiiala hiiala hei!

Vaari se hoiteli lampaitansa, hiiala hiiala hei!

Mää-mää siellä ja mää-mää täällä,

siellä mää, täällä mää

joka puolell’ mää-mää, hiiala hiiala hei!
…”

Isompien lasten ollessa pieniä meillä oli kuvakirja kotieläimistä äänineen. Tuolloin äänien painelu kirjasta säkeistöjen jälkeen oli lasten mielestä erityisen hauskaa. Leikkiin voi yhdistää myös muovieläimiä, jolloin etsitään yhdessä lapsen kanssa laatikosta sama eläin, joka on valittu kirjasta. Eläimen voi myös valita nostamalla sen laatikosta silmät kiinni, minkä jälkeen eläin nimetään ja lauletaan.

Näin kotikouluttajana halusin sanoa loppuun vielä muutaman sanasen lasten oppikirjojen merkityksestä lasten opetuksessa. Kotikoulussahan ei olisi aivan pakko edes käyttää oppikirjoja, mutta minä olen päätynyt käyttämään kirjoja; opettaminen ilman kirjoja vaatisi mielestäni vieläkin suurempaa perehtyneisyyttä aiheisiin sekä opetussuunnitelmaan. Olen huomannut, että jos lapset saavat päättää mitä ainetta opiskellaan, he valitsevat lähes aina matematiikan. Itse opetan mieluiten matematiikkaa, äidinkieltä, englantia ja vanhimmalle pojalle historiaa. Sen sijaan ympäristötieto ja biologia ovat yllättäin aineita, joita emme ole opiskelleet niin kovin innoissamme. Olen pohtinut syytä tähän. Minähän pidän valtavasti eläimistä ja luonnosta; miksi siis tämä aihe ei nyt jostakin syystä kiinnostakaan. Yksi syy tähän ovat mielestäni oppikirjat!

Lasten matematiikan kirjat ovat värikkäitä ja niissä on kiinnostavia kuvia. Ne ovat myös selkeitä ja riittävän haastavia. Kirjan loppupuolella on myös lisätehtäviä, joita voi tehdä perustehtävien lisäksi.

Äidinkielen kirjoissa pidän eniten siitä, että niissä on katkelmia monista klassikkosaduista. Kielioppisääntöihinkin tutustutaan satujen ja tarinoiden kautta. Pojan historian kirja on itsellenikin mielenkiintoista luettavaa! Se on mielestäni yllättävän haastava 5-luokkalaiselle verrattuna moneen muun aineen oppikirjaan. Tykkään lukea historiaa pojalle ääneen, koska asiat tuntuvat jäävän hänelle siten helpoiten mieleen ja koska aihe kiinnostaa itseänikin. Sen sijaan historian tehtäväkirjasta emme jostakin syystä oikein tykänneet. Kaikista kivoin on kuitenkin mielestäni tytön englannin Yippee!-sarjan kirja! Se on ihanan värikäs ja kunkin kappaleen sanasto esitellään kuvien kera kappaleen alussa. Kirjan hahmot ovat kiinnostavia ja tarinat hauskoja. Pojan englannin kirjassa pidän erityisesti siitä, että se käsittelee sekä englantilaisen että amerikkalaisen perheen elämää, jolloin lapset oppivat sekä brittienglantia että amerikan englantia, jotka eroavat osittain toisistaan.

Ympäristötiedon kirja taas on mielestäni jollakin lailla hieman vanhanaikainen. Se ei tempaa samalla tavoin mukaansa kuin monet muut kirjat. Tämä on ehkä osa syy siihen, että kyseinen kirja jää meillä helposti pahnan pohjimmaiseksi. Ei siis ole aivan sama, millaisista kirjoista lapset oppinsa ammentavat!

Algeriassa oppikirjoja on viime aikoina uudistettu ja olin positiivisesti yllättynyt, kun lapset saivat uudet kirjat. Lasten serkulta saimme etukäteen hänen käytettyjä oppikirjojaan ja ne olivat niin ankeita, että mietin, miten kukaan lapsi voi kiinnostua sellaisista. Onneksi näissä uusissa kirjoissa on värejä!

Mainokset

5 thoughts on “Piirtelyä, askartelua ja laululeikkejä kirjojen innoittamina sekä muutama ajatus lasten oppikirjoista

    • Niin, kyllähän hyvät tarinat alkavat elää ihan omaa elämäänsä! Ja tämä on taas osoitus siitä, miten tarinat ruokkivat lasten mielikuvitusta. Kiitos muuten mukavasta viikosta! On ollut mukava lukea kovin erilaisia kirjoituksia aiheesta!

      Tykkää

  1. Meillä luetaan paljon ja kirjat ovat usein innostaneet leikkeihin tai piirtämiseen. Matematiikka on meidänkin ekaluokkalaisen lempiaine. Se ei kyllä voi johtua oppikirjasta, niitä kun ei Steinerissa ole valmiina. Mukavaa viikonloppua!

    Tykkää

    • Niin ei varmasti pelkästään johdukaan oppikirjasta, mutta uskoisin myös kirjoilla olevan vaikutusta – ainakin siihen, että kiinnostus jotakin ainetta kohtaan ei oikein syty; ankeaa kirjaa on aika ankea lukea. Olisi muuten tosi mielenkiintoista kuulla kokemuksianne Steiner-koulusta! Juuri tuo oppikirjojen tekeminen itse kiinnostaisi kovasti! Uskon, että kirjojen itse tekeminen on hyvä tapa oppia. Siinähän olisi muuten hyvä aihe tälle Blogien lastenkirjaviikolle ;)!

      Mukavaa viikonloppua!

      Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s