Meidän perheen lukuhetki

Sininen keskitie -blogi haastoi kaikki äitiys-, perhe- ja kirjablogit Blogien lastenkirjaviikko 2014 -haasteeseen (http://sininenkeskitie.blogspot.fi/2014/03/blogien-lastenkirjaviikko-2014-haaste.html)! Blogien lastenkirjaviikon (24.-30.3.2014) tavoitteena on saada lastenkirjojen lukemista ja arvostusta näkyville. Minäkin lupasin kantaa pienen korteni kekoon ja kertoa meidän perheen lukuhetkistä.

Meidän lukuhetkemme alkavat usein kirjastosta, jossa tutustumme pitkään ja hartaasti lastenosaston tarjontaan ja valitsemme yhdessä lasten kanssa lapsia kiinnostavia kirjoja. Olen huomannut, että lasten kiinnostuksen kohteet vaihtelevat ajoittain, mutta joukosta löytyy myös kestosuosikkeja, joita lainataan aina uudestaan ja uudestaan.

Perheemme on kaksikielinen; toisena kotikielenämme on arabia, ja olenkin ollut erittäin ilahtunut, kun kirjastosta löytyy myös melko laaja valikoima arabiankielisiä lastenkirjoja. Meillä on luettu arabiankielellä niin Mikko Mallikasta kuin Peppi Pitkätossuakin! Meillä minä luen lapsille suomenkielisiä kirjoja ja isä arabiankielisiä. Miehelle satujen lukeminen ei ole ollut niin itsestäänselvää kuin minulle; minulle luettiin lapsena paljon ja kävin myös säännöllisesti lainaamassa kirjastoautosta uutta luettavaa vanhempieni kanssa, mutta miehelle ei juurikaan luettu lapsena. Minä kasvoin kirjojen parissa ja opettaja olikin kysynyt vanhemmiltani aloittaessani koulun, miten sanavarastoni on niin laaja. Syytä tähän ei tarvinnut etsiä kaukaa; isäni luki minulle jo pienenä lasten kirjojen lisäksi myös esimerkiksi historiaa. Uskon, että tämä on myös yksi syy siihen, miksi olen kiinnostunut niin monista asioista. Olen yrittänyt jatkaa tätä samaa perinnettä myös omien lasteni kanssa. Myös mieheni on huomannut, että lapsille lukeminen kasvattaa lasten sanavarastoa ja hän on oppinut lukemaan lapsille aikaisemman monotoonisen lukemisen sijaan äänenpainoja vaihdellen ja kuvista keskustellen.

Olemme olleet nyt pidempään Algeriassa ja yksi suurimmista asioista, joita täällä kaipaan, on kirjasto suomenkielisine kirjoineen! Vaikka olen yrittänyt paikkailla vajavaisia kirjavarastojamme e-kirjoilla ja -lehdillä, eivät ne voi täysin korvata mukana olevien kirjojen vähäisyyttä. Aidossa kirjassa on aivan omanlaisensa tunnelma! Toisaalta täältä löytyy paljon arabiankielisiä lastenkirjoja ja olenkin yrittänyt nyt hyödyntää tätä tarjontaa.

Lukuhetkemme alkaa usein lasten omasta toiveesta ja saatamme lukea pieniä hetkiä pitkin päivää. Usein toivoisin kuitenkin, että aikaa lukemiselle olisi huomattavasti enemmän! Vanhimmat lapset osaavat tietysti lukea jo itse, mutta luen silti heillekin toisinaan ääneen. Molempien äidinkielen kirjoista on löytynyt ilokseni katkelmia monista klassikkosaduista. Tytön mieleen on jäänyt erityisesti satu prinsessasta ja herneestä. Usein juttelemme katkelman luettuamme siitä, miten satu jatkuu tai voisi jatkua. Myös 4-vuotias pitää näistä lukuhetkistä. Tällä hetkellä luen eniten juuri 4-vuotiaalle, joka jo jaksaa kuunnella melko pitkiäkin satuja, mutta ei vielä osaa lukea itse.

Meillä myös pienin, 1,5-vuotias, lapsi on ihastunut kirjoihin! Ne ovat hänen aarteitaan, joita hän kanniskelee ympäriinsä ja osoittelee kirjojen kuvia. Tänään hänen aamunsa alkoi isosiskon lukemalla tarinalla. Kovin pitkiä tarinoita poika ei tosin vielä jaksa kuunnella, vaan kirjoissa kiinnostavat enemmän kuvat ja luukut. Hänen tämän hetkinen lempikirjansa on ”Kuka sieltä kurkistaa? Kotieläimiä”, jossa on luukkujen tilalla hauskat aukot, joista näkyy pieni osa seuraavalla aukeamalla paljastettavasta eläimestä. On hauskaa, kun kirjojen sivuilta löytyy monia eläimiä, joita näemme täällä Algeriassa lähes päivittäin! Näin pienillä toimivimpia kirjoja ovatkin mielestäni kuvakirjat, joista löytyy sellaisia kuvia, jotka ovat tuttuja myös lapsen omasta elämänpiiristä.

Vuosien varrella lastemme lempikirjoja ovat olleet esimerkiksi iki-ihanat Myyrä-kirjat, jotka hurmaavat niin tarinoillaan kuin kuvillaankin. Kerran Myyrä-kirja pelasti bussimatkamme! Lähdin kahden vilkkaan lapsen kanssa pitkähkölle bussimatkalle. Tyttö kysyi jo kymmenisen minuutin ajomatkan jälkeen, olemmeko kohta perillä. Matkaa oli tuossa vaiheessa vielä rutkasti jäljellä! Onneksi muistin laukkuun pakkaamani Myyrä-kirjan! Koko loppumatka meni joutuisasti kirjaa lukien ja kuvista jutellen. Lapset uppoutuivat kirjan tarinaan ja kuviin niin syvästi, että tämä on ollut yksi perheemme mieleen painuvimmista lukuhetkistä. Perille päästyämme edessämme istunut vanhempi nainen totesi, että oli ollut ihanaa kuunnella tarinaa myyrän seikkailuista.

Toinen suosikkimme on klassikkokirja Pikku toukka paksulainen. Tässä kirjassa pidän siitä, että tarinan ohessa lapsi oppii niin perhosen kehityksen vaiheet, viikonpäivät kuin lukusanojakin. Kirjan kuvitus on mielestäni tosi kaunis ja kiinnostaa lapsia! Lastenkirjoissa kuvat ovatkin tarinan ohella mielestäni erittäin tärkeässä osassa!

Pidämme myös Arvaa kuinka paljon sinua rakastan -kirjasarjan kirjoista! Eräässä blogissa blogisti kertoi, kuinka oli etukäteen ajatellut, että kirjasarja saattaisi olla hänen makuunsa hieman liian ällömakea ja olikin sitten yllättynyt positiivisesti kirjoja luettuaan! Itselläni oli sama ennakkokäsitys ja aivan samoin kuin toinenkin blogisti, pyörsin tämän ennakkokäsitykseni ja ihastuin kirjoihin! Kirjat ovat herttaisia ja kuvitus on mielestäni todella nätti! Näitä on kiva lukea lapsi sylissä!

Tässä oli muutamia ajatuksia meidän lukuhetkistämme sekä lastemme lempikirjoista – pieni korsi suuresta muurahaispesästä. Olisi mielenkiintoista lukea mahdollisimman monen bloggaajan ajatuksia tästä tärkeästä aiheesta!

Mainokset

2 thoughts on “Meidän perheen lukuhetki

  1. Ihan todella mielenkiintoinen teksti! Kiitos! Ja ihan sydämestä otti, kun mietin ettei siellä ole kirjastoa… Miten ei voi olla?! Ymmärsinko ihan oikein?
    Ja tuo oli hyvä ajatus, että ehkä monipuolisiin kirjoihin tutustuminen myös avaa omaa kiinnostusalueita laajemmaksi!

    Tykkää

    • Kiitos! Muokkasin tekstiä hieman; eli tarkoitin, ettei täällä ole kirjastoa, jossa olisi suomenkielisiä kirjoja eikä paikallinen kirjasto käsittääkseni muutenkaan ole lähellekään samantasoinen kuin Suomessa. Tosin en ole siellä vielä päässyt käymään. Suomenkielisiä kirjoja nyt ei muutenkaan maailmalta oikein löydy. Muistan, kuinka kipuilin samaa asiaa jo Saksassa asuessamme. Siksikin on niin äärettömän hienoa, että Suomesta, ainakin pääkaupunkiseudulta, löytyy kirjastosta niin monenkielisiä lastenkirjoja!

      Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s