Tilapäivitys
2

Olemme käyneet muun muassa luontoretkillä. Luonto täällä on mielestäni tosi kaunista, mutta paikoitellen roskaista – mikä on sääli!

Kukat kukkivat jo Algeriassa.

Näimme muun muassa kaktuksia, joihin kypsyy kuulemma syötäväksikin kelpaavia hedelmiä. En muista aikaisemmin kuulleeni, että kaktuksen hedelmiä voisi syödä.

Läheisen leipomon suklaaleivokset vievät kielen mennessään! Olen jo tuttu näky leipomossa.

Samoin lähikaupan ihania suklaamakeisia on tullut ostettua useamman kerran (kröhöm…). Aivan ihania kahvin kanssa!

Naapurini ilahdutti meitä näin kauniilla leivonnaisilla. Älkää kysykö, miten ne on tehty. Olen yrittänyt asiaa pohtia; kenties jonkinlaisella muotilla? Naapuri ilahtui kovin, kun toin Suomesta tuliaisiksi kantorepun vauvalle ja minä ilahduin kovin näistä leivonnaisista! Hän ihasteli pojan Manducaa (joka muuten on täällä ollut aivan loistava!) ja kysyi tytöltä, olisiko minulla samanlaista pienemmälle vauvalle. Löysin vielä paketissa olevan repun Villa Kikatuksesta, Haminaan avatusta uudesta lastenvaate- ja lastentarvikekirpputorilta. Suosittelen kirpputoria Haminan suunnalla liikkuville! Kirpputori oli tosi siisti ja viihtyisä ja tein sieltä hyviä löytöjä omillekin lapsilleni! Lisätietoja Villa Kikatuksesta löytyy täältä: http://villakikatus.suntuubi.com/.

Lapset saivat vihdoinkin sängyt, joita olen ihastellut. Puuseppä on tehnyt ne käsityönä. Kauniit, tukevat, täyspuiset sängyt maksoivat vähemmän kuin Ikean lastulevyiset, joihin sälepohjakin pitää usein ostaa erikseen.

Oma sänkymme on runkopatja, johon teimme päädyn itse. Mies ja poika olivat sen tehneet valmiiksi, kun palasin Suomesta. Haaveilin tuollaisesta päädystä jo Suomessa, mutta Suomessa meillä oli jo toimiva sänky. Päätimme siis toteuttaa haaveeni täällä. Täällä tarvikkeet päätyyn maksoivat noin kolmisen kymppiä ja tuohon hintaan kuuluu jo niittikone, jollaista meillä ei täällä ollut. Hyvä ohje löytyi Silkkiä & satakieliä -blogista. Paikalliset parisängyt ovat omaan makuuni usein liian prameita (ja kalliitakin), joten tämä ratkaisu oli oikein meille sopiva. Erään toisen Algeriassa asuvan suomalaisen kirjoittama hauska postaus algerialaisten unelmamakkarista kuvineen löytyy täältä: http://lapiollahiekkaa.blogspot.com/2013/06/salakuvaaja-taas-harjoittelee.html. Tuon postauksen jälkeen jätin itse suosiolla kameran kotiin huonekaluliikkeissä vieraillessani :). Blogista löytyy muuten muutoinkin kivoja postauksia Algeriasta!

Mainokset
4

Suomalaista perinneruokaa algerialaisessa keittiössäni

Vanhin poika tykkää hieman yllättäin hapanvellistä, joka on kaakkois-suomalainen perinneruoka ja jota tehdään erityisesti vanhempieni kotiseudulla. Mummi raahasi Algeriaan ruisjauhoja ja keitti pojan lempisoppaa. Mummi aloitti taikinajuuren valmistuksesta. Taikinajuureen tuli vettä, ruisjauhoja ja hiivaa. Juuren annettiin tekeytyä vuorokauden.

Herneet liotettiin yön yli, keitettiin pari tuntia, lisättiin perunalohkot ja keitettiin perunat kypsiksi. Tämän jälkeen keittoon lisättiin juuri. On tärkeää, että perunat ovat tässä vaiheessa kypsiä, koska ne eivät kypsy enää juuren lisäämisen jälkeen! Juurta keitetään välillä varovasti sekoittaen noin 40 minuuttia, kunnes pinnalle muodostuu kalvo.

Toiset syövät hapanvellin voisilmän kanssa, mutta meidän perheessämme hapanvelli on totuttu syömään ilman voisilmää. Kuinkas moni lukija on maistanut hapanvelliä?

(Tarkempi ohje hapanvelliin löytyy esimerkiksi täältä: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/158405/Hapanvelli%20Virolahdelta/)

Ruisjauhoista oli muutakin iloa… Äitini tekee nimittäin mielestäni parhaimpia koskaan syömiäni karjalanpiirakoita ja niitähän oli saatava nytkin! Äitini ja mummini tulivat muuten Saksaankin ruisjauhojen kera ja pyöräyttivät sielläkin maistuvat piirakat.

Kahdenkymmenen piirakan täytteeksi tarvitaan noin litra riisipuuroa. Taikinaan tulee 2 desilitraa kylmää vettä, 1/2 tl suolaa, n. desilitra vehnäjauhoja ja ruisjauhoja niin paljon, että taikinasta tulee kiinteä. Taikinasta leivotaan levy, josta irrotetaan lasilla ympyränmuotoisia paloja. Taikinaa kannattaa leipoa alustalla, jossa on runsaasti ruisjauhoja, jottei taikina tartu alustaan kiinni. Ylimääräiset jauhot kannattaa ravistella irti piirakoista ennen paistoa.

Paloja muotoillaan soikioiksi kaulimen avulla. Piirakoille levitetään riisipuuroa ja sitten piirakat rypytetään. Äitini aloittaa rypyttämisen keskeltä, mutta rypyttämisen voi aloittaa myös piirakan kärjestä.

Piirakat paistetaan kuumassa uunissa n.15 minuuttia paljaan pellin päällä. Näidenkin paistaminen onnistui kaasu-uunissa! Paistamisen aikana kattilaan laitetaan sentin parin verran vettä ja joukkoon lisätään margariinia, joka sulatetaan veden joukkoon. Piirakat upotetaan hetkeksi vesi-rasvaseokseen heti paistamisen jälkeen.

Tämän jälkeen piirakat laitetaan ”levähtämään” leivinpaperin väliin leivinliinan alle hetkeksi ennen tarjoilua.

Piirakat tarjoillaan munavoin kera. Meillä 20 piirakkaa katosi yhden illan aikana.

4

Mummi leipoi pullia

Pääsimme nauttimaan mummin leipomista ihanista pullista! Taikina oli ihan tavallista pullataikinaa, josta tehtiin ensin solmupullia ja seuraavalla kerralla hieman erimallisia kanelipullia.

Solmupullia varten taikina kaulittiin ohueksi levyksi, jolle levitettiin sulatettua margariinia, sokeria ja kanelia. Levy taitettiin kolmeen osaan ja leikattiin näin:

Sitten kieritettiin ja solmittiin pullat solmuiksi.

Enää voitelu ja pullat ovat valmiina uuniin!

Paistaminenkin onnistui kaasu-uunissa mallikkaasti (alan oppia uunin niksit). NAM!

Lapset toivoivat pullia pian uudestaan. Tällä kertaa mummi pyöräytti kanelipullat hieman eri tavalla. Taas kaulittiin ohut levy, jolle levitettiin margariinisulaa, kanelia ja sokeria. Nyt levy käännettiin rullalle näin:

Rullasta leikattiin sopivan kokoisia paloja, joita paineltiin hieman ja eikun uuniin voitelun jälkeen!

Nämä pullat olivat mielestäni tosi helppoja tehdä ja niin hyviä! Kolme pellistä ei riittänyt kovin pitkäksi aikaa…

0

I`m back!

Takaisin Algeriassa ja bloginkin parissa! Itse asiassa olen ollut Algeriassa jo pidempään, mutten ole ehtinyt blogin pariin; aika on kulunut vauhdilla. Lapset olivat iloisia tuliaisista; toin muun muassa suomenkielisiä DVD-levyjä.  Paras tuliainen taisi kuitenkin olla Suomesta mukaan napattu mummi!

Minä sain omalta mummiltani tuliaisiksi ihanat Sauli-tossut! Nämä ovat täällä tosi näppärät; pitävät jalat lämpiminä ja pohjat kestävät myös hieman kosteutta.

Sain taas myös kasan mummin tekemiä värikkäitä pannulappuja. Kiitos mummi! Nämä pääsevät täällä kovaan käyttöön!

Äitini on ensi kertaa vierailulla Algeriassa. Hän aikoo olla täällä kuukauden. Olemme leiponeet yhdessä ja ehdimme jo kahlaamaan Välimereenkin. Vesi oli vielä aika kylmää, vaikka rohkeimmat kuulemma jo uivatkin. Pelkkä kahlailu riitti tällä kertaa meille. Äitini on ihastellut täkäläisiä taloja ja kauhistellut vilkasta liikennettä. Olemme vierailleet anoppini luona puolin ja toisin.

Suomen reissulla selvisi, että pikkuinen on altis matkapahoinvoinnille. Asia tuli täytenä yllätyksenä; kukaan vanhimmista lapsista ei ole koskaan oksentanut minkään kulkuvälineen kyydissä! Pieni ehti oksentaa niin mummin autossa, bussissa kuin lentokoneessakin! Tällä kertaa meno Finnairin siivillä ei ollut niin kovin tasaista ja pieni oksensi, kun kone oli laskeutumassa Ranskaan. Jos jollakulla on vinkkejä näin pienen matkapahoinvoinnin ehkäisyyn, niin otan vinkit kiitollisena vastaan! Neuvolan terveydenhoitajakaan ei oikein osannut neuvoa! Yllättäin poika ei ole kuitenkaan Algeriassa oksentanut auton kyydissä vielä kertaakaan.

P.S. Ajattelin, että olisimme tänä vuonna askarrelleet ystäville tällaisia ihania leppäkerttukortteja: http://www.craftjr.com/heart-shaped-ladybug-craft/ , mutta emme ole vielä ehtineet. Olen toisaalta itse sitä mieltä, että niin ystävän-, isän- kuin äitienpäivääkin pitäisi viettää joka päivä eli voi olla, että otamme idean tässä vielä käyttöön. Olin ilahtunut, kun oman mummini laatikosta löytyi vieläkin tytön askartelema kalakortti, johon kirjoitimme runon ystävyydestä! Kortti oli selvästi mummille tärkeä!