Vuosi 2013

Monessa blogissa on ollut kivoja katsauksia menneeseen vuoteen, joten päätinpä minäkin kirjoitella muutamista vuoden 2013 kohokohdista.

Leluteekin Emilia kuvaa blogissaan ihanasti arkisia onnenhetkiä lasten kanssa (http://leluteekki.wordpress.com/2013/11/15/onnenhetkia/). Suuri osa meidän vuoden 2013 parhaista hetkistä oli juurikin tällaisia arjen onnenhetkiä. Alkuvuodesta 2013 emme matkustelleet koko perheen kesken ollenkaan. Olen aina jotenkin halunnut rauhoittaa lasten vauvavuoden ja nauttia vauvasta kaikessa rauhassa ilman turhaa kiirettä ja matkustelua. Nyt tosin olen miettinyt, että pienen vauvan kanssa matkustaminen saattaisi itseasiassa olla helpompaa kuin omapäisen kävelemään oppineen taaperon kanssa… Lisäksi tietysti säästimme rahaa Algeriaa varten ja minä taisin kerätä voimiakin tapahtumarikkaampaa loppuvuotta varten. Alkuvuosi oli siis minun osaltani rauhallista kotoilua. Oli ihanaa, kun oli aikaa leipoa ja askarrella lasten kanssa! 3-vuotias kävi lisäksi muutaman kerran viikossa kerhossa. Pidimme myös omaa kerhoa lapsille ystäväni kanssa läheisessä leikkipuistossa.

Mainitsen tässä nyt vain muutamia ensimmäisenä mieleen tulevia meidän arjestamme poimittuja onnenhetkiä.

”Juuri kävelemään oppinut taapero kiirehtii hoiperrellen luokse ja halaa onnellisena siitä, että on päässyt perille. Voiko olla suloisempaa näkyä?”

”Samainen taapero kiikuttaa aamulla minulle tohvelit sängyn viereen. Toinen osaa juuri ja juuri kävellä, mutta haluaa silti auttaa äitiä. Poika myös pussailee paljon.”

”Vanhin poika haluaa ehdottamasti ripustaa pyykit, koska minulla on kuulemma niin paljon työtä. Ele lämmittää mieltä, vaikkakin käyn myöhemmin vaivihkaa oikomassa pyykkejä, jotka ovat narulla lähes kaksinkerroin.”

”4-vuotiaasta on tullut huolehtivainen isoveli, joka mielellään auttaa pikkuveljeä. Toki veljekset myös nahistelevat keskenään.”

”Tyttö piirtelee minulle ihania kortteja ja viestejä.”

Kaikenkaikkiaan on ollut ihanaa, mutta samalla myös haikeaa, seurata vauvan kehittymistä taaperoksi. Minähän olen jokaisen lapsen kohdalla nauttinut suuresti vauva-ajasta ja kokenut taaperoajan huomattavasti raskaammaksi. Tässä kohtaa täytyy todeta, ettei meidän vauvoillamme ole ollut koliikkia. Voin kuvitella, että paljon itkevän vauvan äiti saattaa kokea taaperoajan alkamisen helpotuksena.

Vanhimman pojan vuoden 2013 kohokohdat liittyvät harrastukseen; hän pääsi isänsä ja jalkapallojoukkueensa kanssa turnausmatkalle sekä Saksaan että Latviaan. Sami Hyypiä -akatemiasta hän sai hyvää palautetta sekä lisää itsevarmuutta. Harrastus on tuonut uusia kavereita, onnistumisen kokemuksia, mutta tietysti myös pettymyksiä.

Aloitin itse syyskuussa 2013 (aikuis)opinnot; opiskelen sosiaalialan johtamista ja kehittämistä. Haaveenani on tulevaisuudessa työskennellä edelleenkin lasten hyväksi mutta aikuisten kanssa. Nuorena lastentarhanopettajan ammatti oli unelmani, mutta nyt kun omia lapsia on neljä, haluaisin tehdä työkseni jotakin muuta. Opiskelu on ollut todella itsenäistä ja ajoittain rankkaakin – lähinnä joskus on tuntunut, ettei vuorokaudessa ole riittävästi tunteja.

Kirjoitin blogiini ensimmäiset haparoivat postaukset jo joulukuussa 2012, mutta varsinaisesti blogi-harrastus pyörähti kunnolla käyntiin alkuvuodesta 2013. Tämä on ollut mukava harrastus, jota voi harrastaa niin näppärästi kotoa käsin, kun tulee sopivan rauhallinen hetki. Aikatauluihin sidotut harrastukset eivät oikein tällä hetkellä minun kohdallani toimi. Oman blogini myötä aloin lukea aikaisempaa enemmän myös toisten blogeja. Kuten blogiluettelostanikin voi päätellä, olen kiinnostunut hyvin erilaisista aiheista – luettelosta löytyy muun muassa äitiys-, eläintenhoito- sekä ruoka-aiheisia blogeja. Myös ulkosuomalaisten blogit kiinnostavat! Olen saanut blogeista kivoja ideoita!

Matkustimme syksyllä 2013 Barcelonan kautta Algeriaan. Pidimme paljon Barcelonasta, jossa vietimme mukavan päivän. Algeriassa olemme viimeistelleet kotiamme, joka on ollut perheemme monivuotinen projekti. Tämä on ollut myös ajoittain rankkaa, mutta samalla mielenkiintoista. Teimme retken pääkaupunkiin, jossa ihastuimme kauniiseen kasvitieteelliseen puutarhaan! Algeriassa kaksi vanhinta lasta on opiskellut sekä kotona että algerialaisessa koulussa. Tämä on herättänyt lapsissa monia ajatuksia ja kulttuurishokkiakin. Lasten arabiankielen taito on kehittynyt huimasti lyhyessä ajassa. Opinnäytetyöni liittyy Algeriaan, joten olen työstänyt sitä täällä ollessamme.

Kaiken kaikkiaan alkuvuosi oli meillä pääosin rauhallista ”kotoilua”. Loppuvuoteen sitten kasautuikin tekemistä ja muutoksia senkin edestä!

En tehnyt ainuttakaan uuden vuoden lupausta. En oikein usko sellaisten toimivuuteen. Odotan kuitenkin innnolla uuden vuoden uusia haasteita!

Mainokset

6 thoughts on “Vuosi 2013

    • Niin, vauvat ovat niin kovin erilaisia! Meillä varsinkin kolme nuorinta ovat olleet erittäin helppohoitoisia ja tyytyväisiä vauvoina. Taaperoikä onkin sitten ollut, varsinkin pojilla, vauhdikasta aikaa! Nyt 4-vuotias alkaa rauhoittua juuri sopivasti, kun vuoden ikäinen alkaa olla vahdittavimmillaan. Kouluikäisten kanssa meillä on ollut helppoa. Saa nähdä, mitä murrosikä tuo tullessaan.

      Tykkää

      • Kyllä vain, vauhtia riittää. Meillä ikäeroa on 2v3kk ja molemmat poikia. Taisteluita on päivittäin, mutta jaksan ne paremmin kuin yöheräilyt. Murrosikää odotellessa…

        Tykkää

      • Itse olen kokenut haastavimpana uhmaiän. Samoin juuri kävelemään oppineen, vilkkaan, taaperon vahtiminen käy kyllä työstä! Poika kiipeilee milloin mihinkin ja pelkään, että putoaa.

        Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s