Uskonto algerialaisten arjessa

Minua on pyydetty kirjoittamaan uskonnon näkymisestä Algeriassa. Olen pohtinut aihetta ja yritän nyt kertoa muutamia asioita yleisellä tasolla. Ensinnäkin täytyy todeta, että Algeria on kuulunut pitkään Euroopan kulttuuripiiriin, mikä mielestäni näkyy täällä. Algerialla on kuitenkin keskeinen asema myös arabimaailman, Afrikan ja islamilaisten maiden piirissä. Mielestäni Algeria on monin osin melko länsimainen maa, mutta kuitenkin niin, että islamin usko on jatkuvasti läsnä luonnollisena osana elämää.

Suurin osa algerialaisista on sunnimuslimeja, mutta uskonnon harjoittamisen taso vaihtelee suuresti henkilöstä riippuen; osa algerialaisista on maallistuneita, osa noudattaa uskontoa hyvinkin tiukasti. Oman kokemukseni mukaan suuri osa algerialaisista on jotakin näiden kahden ääripään väliltä. Jopa saman perheen sisällä voi olla hyvinkin erilaisia näkemyksiä uskonnon harjoittamisesta.

Oman kokemukseni mukaan toisten erilaisiin näkemyksiin suhtaudutaan yllättävän suvaitsevaisesti; täällä ei uskonnossa ole mielestäni pakkoa, vaikka tokikin olen jo nyt huomannut, että pienellä paikkakunnalla sekä maaseudulla esimerkiksi naisten huivin käyttö on huomattavasti yleisempää kuin pääkaupungissa, jossa tuntui ajoittain aivan siltä kuin olisin ollut Ranskassa. Eli ehkä kuitenkin jonkinlainen yhteisön paine, jota en itse tietyllä tavalla ”ulkopuolisena” havaitse, vaikuttaa jonkin verran. Joissakin perheissä saatetaan toki myös kehottaa tyttöjä käyttämään huivia. Täällä en ole muuten nähnyt pikkutyttöjä huiveissa (paitsi moskeijaan mennessään), vaan huivia aletaan käyttää murrosiässä tai lähellä murrosikää. Osa laittaa huivin vasta avioiduttuaan, osa ei tällöinkään.

Kun kävin Algeriassa ensimmäistä kertaa vuosien 1999 ja 2000 vaihteessa, pienellä paikkakunnalla naiset käyttivät huomattavan paljon kolmiomaista kasvohuntua huivin lisäksi. Nykyisinkin näitä kasvohuntuja näkee, mutta mielestäni huomattavasti aikaisempaa vähemmän.

Algeriassa kulttuuri ja uskonto ovat tietyllä tavalla sekoittuneet toisiinsa; joistakin tavoista on vaikea sanoa, johtuvatko ne uskonnosta vai kulttuurista vai molemmista. Tärkeitä arvoja ovat esimerkiksi vieraanvaraisuus (josta jo kirjoitinkin postauksen) ja vanhojen ihmisten kunnioittaminen. Perinteisesti vanhuksista huolehditaan itse kotona, vaikkakin kyllä täälläkin on kuulemma jo nykyään vanhainkoteja. Vanhuksen laittamista vanhainkotiin pidetään kuitenkin edelleen häpeällisenä. Usein samassa asunnossa asuu monta sukupolvea. Nykyisin tosin tuntuu, että perheet haluavat asua aikaisempaa useammin pelkän ydinperheen kanssa.

Algeriassa naiset voivat valita haluavatko opiskella ja käydä töissä vai olla kotiäiteinä. Täällä kotiäitiyttä kuitenkin arvostetaan mielestäni paljon enemmän kuin Suomessa eikä sitä pidetä täällä kummallisena ”uravalintana”. Algerialaiset naiset ovat mielestäni usein todella vahvoja ja vaikka he olisivat kotiäiteinäkin, vailla omia tuloja, sanoisin, että heillä on yleisesti kuitenkin suuri sanavalta perheensä asioiden päättämisessä. Kaiken takana on useinkin nainen!

Vaikka kotiäitiys on yleistä, toisaalta taas kolmannen asteen opiskelijoista naisia oli jo vuonna 2007 yli puolet (57%)(lähde: http://stats.uis.unesco.org/unesco/tableviewer/document.aspx?ReportId=143). Naiset voivat työskennellä myös esimerkiksi poliiseina, ministereinä ja kenraaleina.

Puhtaus on myös tärkeä arvo; algerialaiset naiset käyttävät usein tuntikausia päivittäin kotinsa siivoamiseen. Monet myös nauttivat pitkistä vierailuista hammamiin. Valitettavasti luonnon puhtaudesta ei sitten huolehditakaan niin hyvin.

Rukouskutsut kuuluvat täällä moskeijoiden minareeteista viidesti päivässä aivan kuten esimerkiksi Turkissakin. Moskeijoissa myös käydään ahkerasti, varsinkin perjantaisin. Algeriassa viikonloppu alkaa perjantaina ja jatkuu lauantaihin. Viikko alkaa siis sunnuntaina. Osa algerialaisista rukoilee viidesti päivässä, osa on luopunut tästä tavasta. Algeriassa ei ole käytössä sharia-lakia, mutta esimerkiksi homoseksuaalinen kanssakäyminen on kiellettyä. Myös huumelaki on tiukka.
(Lähde: http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=68617&contentlan=1&culture=fi-FI)

Tämän postauksen kuvat eivät muuten ole Algeriasta, vaan Istanbulista. Olen tainnut vierailla Algeriassa moskeijassa viimeksi ensimmäisellä Algerian matkallani. Tuo oli aikaa, jolloin ainakin me kuvasimme vielä kameralla, jossa oli filmi ja josta kuvat kehitettiin ja liimattiin kansioon. Niitä kuvia ei siis koneeltamme löydy. Halusin postaukseen kuitenkin muutaman kuvan. Istanbulista puheenollen, kiinnostaisiko postaus lapsiperheen matkasta Istanbuliin? Istanbul on yksi ihanimmista paikoista, joissa olen päässyt käymään!

Hyväntekeväisyyttä pidetään täällä arvossa. Yllätyin, kun kuulin, että naapurimme, joka näyttää meidän silmissämme köyhältä, kutsuukin itseasiassa köyhiä luokseen syömään. Meillekin hän lähetti ruokaa, kun tulimme tänne eikä meillä ollut heti ensimmäisinä päivinä uunia. Minulle eräs ohikulkija tarjosi sateenvarjoaan, kun sade pääsi yllättämään kesken kävelylenkin. Pojan rattaisiin sain laitettua mukana olleen sadesuojan eli poika ei ollut vaarassa kastua – ainoastaan minä. Tästä huolimatta tämä ohikulkija olisi ollut valmis antamaan ainoan mukana olleen sateenvarjonsa minulle, jolloin hän itse olisi kastunut!

Koen itse ajoittain tästä asiasta omantunnon pistoksia. Huomaan itsessäni piirteitä, joita Khaled Hosseini niin osuvasti kuvasi uusimmassa kirjassaan; haluaisin auttaa ja aionkin niin tehdä, mutta monesti oman perheen tarpeet menevät auttamisaikeideni edelle. Ja toki täytyy nyt todeta sekin, että aina auttaminen ei ole täälläkään pyyteetöntä (varsinkin koska olen eurooppalainen), vaan monesti vastapalveluksia odotetaan ennemmin tai myöhemmin. Moni uskova muslimi kuitenkin harjoittaa hyväntekeväisyyttä puhtaasti siitä syystä, että haluaa miellyttää luojaansa.

Ramadanin, paastokuukauden, aikana suuri osa ravintoloista ja kahviloista on Algeriassa päivisin kiinni. Monesti kuulee sanottavan, että muslimimaiden turistikohteiden työntekijät ovat kiukkuisia paaston aikana ja ehkä näin saattaa joskus ollakin. Kuitenkin paastoon pitäisi kuulua myös ystävällinen käytös! Minulle on sanottu, että paasto ei ole ainoastaan kieltäytymistä ruuasta, vaan myöskin kieltäytymistä pahoista teoista. Paaston jälkeen vietetään paaston päätösjuhlaa, Eid al-Fitr:ia. Juhlaa varten naiset valmistavat toinen toistaan makeampia leivonnaisia.

Toista Eidia, Eid-al-Adhaa, vietetään pyhiinvaelluksen päätyttyä sekä sen muistoksi, kun profeetta Aabrahamia (arabiaksi Ibrahiim) koeteltiin pyytämällä häntä uhraamaan ainoa poikansa Ismail – tästä johtuu myös nimitys uhrijuhla. (Lähde: http://www.islamopas.com/hogtider.html) Uhrijuhlan aikana monet algerialaiset perheet teurastavat lampaan. Osa lihasta annetaan köyhille.

Suuressa osassa algerialaisia perheitä ei juoda alkoholia eikä syödä sianlihaa. Monet maallistuneetkin algerialaiset välttävät kokemukseni mukaan ainakin sianlihaa. Alkoholia saa kuitenkin täältä ostettua, ehkei nyt jokaisesta pikkukaupasta, mutta saa kuitenkin. Tässäkin asiassa vallitsee siis valinnanvapaus. Tosin alkoholin juomista ulkona ei pidetä suotavana, enkä olekaan nähnyt täällä ollessani humalaisia.

Osa avioliitoista on ainakin pienellä paikkakunnalla ja maaseudulla niin sanotusti järjestettyjä eli perheiden keskenään sopimia – tokikin niin, ettei avioparia pakoteta naimisiin, vaan he toki tapaavat ennen avioliiton solmimista ja jos jompikumpi ei miellytä toista, ei avioliittoa solmita. Kun vierailin ensimmäistä kertaa Algeriassa, oli minun vaikea ymmärtää tätä tapaa. Kuitenkin, kun olen pohtinut asiaa enemmän ja saanut enemmän elämänkokemusta, ymmärrän nyt, että Suomessa on niin helppoa sanoa, että avioliitot pitäisi solmia ainoastaan tunteiden perusteella. Suomessa köyhistäkin lähtökohdista on mahdollista saavuttaa hyvä toimeentulo ilmaisen koulutusjärjestelmän kautta. Lisäksi sosiaaliturva takaa sen, ettei kukaan jää ilman ruokaa tai asuntoa. Algeriassakin koulutus, jopa yliopistokoulutus, on tosin ilmaista, mutta täällä koulutus ei välttämättä takaa hyvää toimeentuloa. Usein kouluttamattomat yrittäjät ansaitsevat huomattavasti enemmän kuin vaikkapa yliopistokoulutuksen saaneet opettajat. From Karoliina -blogissa pohditaan hieman samaa asiaa Turkin osalta: http://www.fromkaroliina.com/2013/07/suhteen-kylma-totuus.html.

Muistelen joskus kauan sitten lukeneeni jostakin oppikirjasta, kuinka intialainen nainen kuvasi ajatuksiaan järjestetystä avioliitosta jotenkin näin: ”Meidän avioliittomme Intiassa on kuin vesi kattilassa – ensin se on kylmää, mutta lämpenee pikkuhiljaa. Länsimaissa taas vesi on alussa kuumaa, mutta viilenee ajan myötä.” Mielenkiintoinen tapa ajatella tätä asiaa ja osoittaa taas sen, kuinka monet asiat näyttävät aivan erilaisilta eri näkökulmista!

Algeriassa ei näe avioliittoja, joissa mies menee naimisiin pikkutytön kanssa. Tosin osa tytöistä avioituu melko nuorina – 17-vuotiasta morsianta ei täällä kummastella. Moniavioisuus ei myöskään ole täällä tapana. Kuten ei myöskään vaikkapa tyttöjen ympärileikkaus. Itse asiassa mieheni ei ollut moisesta tavasta ikinä kuullutkaan ennen kuin minä otin asian puheeksi. Hän oli asiasta kauhuissaan.

Nykyisin Algeriassa ei ole mikään pakko hankkia suurperhettä; Algeriassa syntyy keskimäärin 2,78 lasta naista kohden. (Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Algeria) Vielä mieheni ollessa lapsi, yli 10-lapsiset perheet eivät olleet mitenkään harvinaisia. Mies on itsekin 14-lapsisesta perheestä. Minulle taas on pikemminkin hämmästelty täällä, että onpas sinulla monta lasta. Algerialaiset perheet ovat usein erittäin perhekeskeisiä ja perhe käsittää usein ydinperheen lisäksi myös isovanhemmat. Joskus samassa taloudessa asuu myös useamman veljen perheet.

Miehet suhtautuvat vieraisiin naisiin yleisesti kunnioittavasti – ulkona saa kävellä rauhassa. Joissakin perheissä miehet ja naiset istuvat eri huoneissa tai eri pöydissä vierailujen aikana. Osa miehistä ei kättele vieraita naisia. Tätä ei pidä käsittää epäkunnioituksen osoituksena – pikemminkin päinvastoin! Itse pidän siitä, ettei täällä ole ollenkaan toreilla sellaista ”tyrkytysmeininkiä”, johon totuin esimerkiksi Antalyassa; täällä tuotteita saa katsoa ihan rauhassa. Tosin mies aina muistuttelee, että älä osoita tavaroita sormella, jos et aio ostaa. Sormella osoittaminen kun kuulemma tarkoittaa ostopäätöstä tai vähintäänkin sitä, että tuotteesta on kiinnostunut. Minä taas osoittelen sormella helposti lähes kaikkea mielenkiintoista.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että algerialaisten uskonnollisuus vaihtelee suurestikin henkilöstä ja asuinpaikastakin riippuen. Valtio, tai edes valtaosa kanssaihmisistä, ei täällä mielestäni painosta ihmisiä uskonnollisuuteen, vaan yksilöllä on oikeus valintoihin. Toisaalta hyvinkin harras uskonnollisuus hyväksytään eikä sitä kummeksuta.

Mainokset

14 thoughts on “Uskonto algerialaisten arjessa

  1. Kattavasti kirjoitit. Shariasta puheen ollen, perhelaki (code de la famille) on Algeriassa sovellettu shariasta eli pienin muutoksin mukautettu nykyaikaisemmaksi, tosin siinä on vieläkin puutteita.
    Vanhusten hoidostakin on olemassa laki, joka määrää lapset huolehtimaan vanhemmistaan, vanhainkodit ovat yleensä köyhille tai yksinäisille vanhuksille tarkoitettuja. Toki ilman lakiakin islam ja perinteet jo velvoittavat huolehtimaan vanhuksista.

    Tykkää

    • Tuota en tiennytkään, että vanhusten hoidosta on olemassa ihan lakikin! Onko muuten edelleen voimassa laki, jonka mukaan lapset eivät saa matkustaa pois maasta ilman isän lupaa? Matkustin vuonna 2007 yksin Algeriasta Suomeen vanhimman pojan kanssa ja olin jostakin kuullut tästä laista. Mies ei asiasta tiennyt, mutta onneksi patistin mukaan lähtöselvitykseen, koska siellähän sitten kyseltiin, olenko lapsen äiti ja saako lapsi matkustaa kanssani. En uskaltanut tästä laista kirjoittaa, koska en löytänyt mistään vahvistusta sille, että laki on vielä voimassa. Jos laki on voimassa, pitäisi siitä mielestäni ehdottomasti mainita matkustustiedotteessa! Nythän matkustustiedotteessa mainittiin esimerkiksi tuo tiukka huumelaki, muttei mitään tästä asiasta.

      Tykkää

      • Sori, maijamyöhäisenä vastaan, jos vielä näet näitä vanhoja kommentteja.
        Käytännössä lasten matkustaminen ilman isää tai ilman isän lupaa on edelleen voimassa lapsen täysikäisyyteen asti, paitsi erotapauksessa jossa huoltajuus on myönnetty erikseen äidille. Tarkoittaa siis, että jos isä on oikeudessa kieltänyt lapsen matkustamisen, siitä menee tieto rajapoliisille eikä lähtö onnistu, muussa tapauksessa riittää, että esim. äidillä on näyttää virallinen paperi joka todistaa lapsen olevan hänen. Annabassa kuitenkin vaativat edelleen kirjallista lupaa (virkailijasta riippuen), yksinkertaisempaa kai heille niin. Meillä jäi kerran poika kentälle, vaikka isä olikin lähtöselvityksessä todistamassa, piti hakea lupa kirjallisena. Ja se täysi-ikäisyysraja on sitten 19 vuotta.
        Käytännöt on vähän erilaisia eri kaupungeissa, Alger’ssa yleensä ovat ajan tasalla.
        Näistä luvista on maininta ainakin ranskalaisilla Algerian lähetystön sivuilla, en ole katsonut mitä Tukholman lähetystö sanoo vai sanooko mitään.

        Tykkää

      • Eipä haittaa – parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)! Aika jännä – suomenkielisessä matkustustiedotteessa asiasta ei edelleenkään mainita, vaikka tämä olisi mielestäni tärkeä asia tietää maahan matkustettaessa.

        Tykkää

  2. Tosi mielenkiintoinen postaus, kiitos 🙂 Näitä kulttuureja sanotaan miesvaltaisiksi, mutta käytännössä perheissä naisilla näyttää olevan enemmän sananvaltaa asioissa. Naiset ovat oppineet paremmiksi manipuloijiksi ja vahvemmiksi persooniksi aikojen kuluessa?

    Tykkää

  3. Write more, thats all I have to say. Literally, it seems as though you relied on the video to make your point. You clearly know what youre talking about, why throw away your intelligence on just posting videos to your weblog when you could be giving us something enlightening to read? bfeekdfeedfdckde

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s