Lainaus
0

Tämän päivän runo on itseasiassa laulu. Jotenkin vain tästä parvekkeeltamme nappaamastani kuvasta tuli mieleeni lapsuudesta tuttu Tapio Rautavaaran P. Mustapään runoon säveltämä Sininen uni -laulu:

”Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,

niin Nukku-Matti nousee, ja ovehen hiljaa lyö.

On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa,

se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö

ja unista jäätelönpalaa se pienillä hampailla syö.

Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin:

surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan,

ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan,

ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.

Surrur surrur ja sinne on sinien, uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu,

ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.

Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,

Se laulaa unisen laulun, lala lallala lallallaa.”

Nuo kuvassa taustalla näkyvät vuoret ovat kiehtovia! Ne näyttävät tosi erilaisilta erilaisissa sääolosuhteissa ja eri vuorokauden aikoina! Joskus koko maisema näyttää ihan siniseltä! Välillä näen jopa liikettä vuorilla! Ne tuntuvat olevan niin lähellä, mutta yrittäessäni ottaa kuvia, ne tuntuivatkin olevan niin kaukana. Jännä ilmiö tämäkin!

Mainokset

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s