0

Algerian lippu

Kuvassa näkyvän Algerian lipun on 4-vuotias värittänyt ja leikannut joskus 3-vuotiaana. Hienosti tästäkin kuvasta huomaa, kuinka pojan taidot ovat kehittyneet – tänään askarreltu lippu näyttäisi varmasti aika erilaiselta. Kuva löytyi blogin mediakirjaston syövereistä ja päätinkin sen löydettyäni kertoa muutaman sanasen Algerian lipusta.

Wikipedia tietää kertoa, että valkoinen väri Algerian lipussa kuvaa puhtautta, vihreä on islamin ja paratiisin väri ja punainen viittaa marttyyrien vereen. Punainen puolikuu sekä tähti ovat tyypillisiä turkkilaista alkuperää olevia islamilaisia tunnuksia Pohjois-Afrikassa. Puolikuu kuvaa Algerian lipussa tietä, joka uskovien täytyy kulkea päästäkseen paratiisiin ja viisisakarainen tähti Islamin viittä peruspilaria. Algerialaisen perinteen mukaan pitkälle kaareutuva kuunsirppi tuo onnea, minkä vuoksi Algerian lipussa on erittäin sulkeutunut kuunsirppi.

Eri maiden väritettäviä lippuja löytyy esimerkiksi täältä: http://www.coloringbookfun.com/flags-of-the-world-coloring-pages.

Yksi kiva tapa askarrella lippuja on muuten sellainen, että tulostetaan pieni lippu väriprintterillä. Printin päälle liimataan kuhunkin kohtaan oikean värisiä hamahelmiä pystyasentoon. Tämä työ vaatii tosin aimoannoksen kärsivällisyyttä ja jonkinverran sorminäppäryyttäkin, mutta lopputulos on hieno!

Mainokset
7

Mietteitä kotikoulusta sekä algerialaisesta koulusta ensimmäisen lukukauden jälkeen

Ensimmäinen lukukausi kotikoulua sekä algerialaista koulua on nyt takana ja ajattelin koota yhteen muutamia ajatuksia, joita lasten opiskelu täällä on matkan varrella herättänyt. Alunperinhän meillä oli tarkoituksena, että lapset opiskelisivat täällä oloaikana ainoastaan kotona Suomen opetussuunnitelman mukaan. Opiskelu sujui alusta alkaen hyvin, mutta pikkuhiljaa lapset alkoivat kaipaamaan ikäistään seuraa enemmän kuin pystyimme kotona opiskellessamme tarjoamaan. Lapset kaipasivat kouluun!

Tässä välissä täytyy sanoa, että Suomessa ei suositeltu lasten laittamista algerialaiseen kouluun kotiopetuksen lisäksi, koska suunniteltu maassaoloaikamme Suomesta lähdettäessä oli maksimissaan lukuvuoden. Tätä perusteltiin sillä, että kahden koulun käyminen saattaisi käydä liian raskaaksi ja ettei aika välttämättä riittäisi enää kotiopetukseen. Näitä asioita minäkin mietin siinä vaiheessa, kun päätöstä teimme. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällaiset päätökset täytyy tehdä kunkin perheen omista lähtökohdista käsin ja ennenkaikkea lapsen omaa toivetta kuunnellen. Aloimme siis selvitellä, voisivatko lapsemme aloittaa täällä koulun.

Pienen paperisodan jälkeen lapset aloittivat lähikoulussamme. Alusta alkaen korostin lapsille, ettei se haittaa, jos arvosanat täällä ovat kaukana Suomessa saaduista arvosanoista ja että tiedän, ettei ole helppoa hypätä opiskelemaan arabian kirjakielellä – vieläpä kesken lukuvuotta. En halunnut, että lapset ottaisivat opiskelusta liikaa paineita!

Mielestäni tämä on ollut meille ihanteellinen ratkaisu! Lapset ovat opiskelleet Suomen opetussuunnitelman mukaan, mutta sen lisäksi tutustuneet Algerian kulttuuriin ja historiaan tavalla joka olisi ollut mahdotonta Suomesta käsin. Heidän arabian taitonsa on kehittynyt valtavasti ja he ovat saaneet uusia kavereita. Oli itsellenikin mielenkiintoista kuulla esimerkiksi historiaa hieman toisenlaiselta näkökannalta kuin Suomessa.

Vaikka opetuksen taso algerialaisessa koulussa ei olekaan sama kuin suomalaisessa, saimme sieltä kuitenkin kaiken mitä tässä tilanteessa lähdimme hakemaankin. Osittain koulut ovat myös tukeneet toisiaan; esimerkiksi matematiikassa opiskeltiin osin samoja asioita molemmissa kouluissa. Molemmat lapset saivat matematiikan kokeesta yllättäen 9,5! Mielestäni erittäin hyvä suoritus siihen nähden, että mukana oli (arabiankielisiä) sanallisiakin tehtäviä ja arvostelu oli tiukka. Jo pienestä virheestä arvosana aleni ja arvosanat saattoivat olla esimerkiksi 7,75. Myös muut arvosanat olivat yllättävän hyviä, vaikkemme huippuarvosanoja lähteneetkään tavoittelemaan. Itseasiassa tytölle algerialainen opiskelutyyli mielestäni sopi hyvin; täällä kirjoitetaan paljon vihkoihin! Tytöllä oli usein tehtävänä kopioida tekstejä kirjasta vihkoon. Tämä lisäsi mielestäni tytön tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta! Koepapereihin kerättiin muuten rahat vanhemmilta; vähän väliä lapset veivät kouluun pikkukolikon papereita varten!

Palautekeskustelussa rehtori sanoi, että poika on älykäs, mutta hänen arabian kirjakielen taitonsa ei ole ihan ikätasoista. Kirjakielen ikätasottomuus ei tietystikään tullut yllätyksenä! Ei ole helppoa hypätä suoraan viidennelle luokalle! Onneksi poika sentään osasi jo lukea arabiaa. Yllättäin koulu järjestää kuulemma ensi kaudella kielen tukiopetusta, johon poikakin on tervetullut. Pojan oma opettaja oli sanonut, että jos poika osaisi arabiaa yhtä hyvin kuin muut, hän olisi varmasti luokan paras joka aineessa. No, enpä nyt tuosta tiedä, mutta olihan se mukava saada hyvää palautetta.

Opettajat ovat muutoinkin olleet lapsillemme kovin ystävällisiä, vaikka yleinen opetustyyli vaikuttaakin kovin autoritääriseltä. Ehkäpä tuollainen autoritäärinen, opettajajohtoinen, opetustyyli on pakonkin sanelema, koska luokkakoot ovat suuria ja lapset usein kovin vilkkaita. Ranskan opettaja oli jopa intoutunut pitämään esitelmän Suomesta kuultuaan, että poika on Suomesta kotoisin. Opettaja oli tosin ollut erittäin yllättynyt siitä, ettei poika olekaan täysin algerialainen. Tytön opettaja oli koulun juhlassa kuiskannut kakkua jakaneelle lapselle, että annetaan kakussa ollut sydän meidän tytölle. Tyttö oli kovin otettu tästä pienestä ystävällisestä eleestä!

Pyrin kotona katsomaan, ettei lasten tarvinnut tehdä asioita tavallaan kahteen kertaan. Pääasiahan on se, että lapset sisäistävät asiat – ei se, että tehtäväkirjojen jokaikinen tehtävä olisi välttämättä tehty. Jätimme suosiolla monet ekstratehtävät suomalaisista kirjoista tekemättä, koska katsoin, että lapset opiskelivat jo paljon ”ekstraa” algerialaisessa koulussa. Koen, että näin kahdessa koulussa opiskelusta ei tullut liian rankkaa. Tosin joudumme opiskelemaan jonkinverran myös lomalla – muutoin aika ei olisi riittänyt.

Luulen kuitenkin, että opiskelu jonkin toisen Euroopan maan kenties vaativammassa koulussa olisi saattanut olla huomattavasti raskaampaa. Täällä koulusta ei tullut kovin paljon läksyjä ja esimerkiksi historian kirja oli vain murto-osan suomalaisen historian kirjan paksuudesta. Lisäksi ainakin syyslukukausi oli Suomen syyslukukautta lyhyempi; koulu alkoi täällä myöhemmin ja loma alkoi aikaisemmin. Toisaalta koulussa ei tehty esimerkiksi retkiä, joihin Suomessa käytetään perinteisesti useampia päiviä lukukaudessa.

Kotikouluttamisen ehdottomina etuina pidän lyhyen kokemukseni perusteella aikataulujen joustavuutta sekä sitä, että opetuksessa on mahdollista painottaa juuri omaa lasta kiinnostavia aiheita tai aiheita, joissa lapsi mahdollisesti tarvitsee tavallista enemmän opetusta tai tukea. Kotikoulussa voi hyödyntää vuorokaudenaikoja, jolloin lapsi on virkeimmillään; esimerkiksi meillä toinen lapsista keskittyy opetukseen selkeästi paremmin aamupäivisin, toinen taas iltapäivisin. Huomasin myös, että toinen lapsi keskittyy paremmin lyhyitä aikoja kerrallaan, kun taas toisen kanssa syvennyimme aiheisiin usein tuntikausiksi. Lapsen ominaisin oppimistyyli on mahdollista huomioida opetuksessa. Meillä esimerkiksi vanhin poika muistaa asiat uskomattoman hyvin, kun luen ne hänelle ääneen. Pidän ääneen lukemisesta, joten tämä on sopinut myös minulle hyvin! Tyttö tuntuu olevan visuaalisempi oppija.

Aikataulut kotikoulussa joustavat myös esimerkiksi retkien tai muiden menojen mukaan; koulussa ei välttämättä tarvitse olla joka aamu tasan kello kahdeksan! Tämän aikataulujen joustavuuden tosin menetimme laittaessamme lapsemme algerialaiseen kouluun! Sen lisäksi, että lasten piti olla aamuisin koulussa tiettynä aikana, piti jonkun olla puolen päivän maissa kotona odottamassa ruuan kanssa. Tämän koin hankalaksi. Mieluummin olisin vaikka pakannut kouluun evästä mukaan. Arvostan suomalaista ilmaista kouluruokailua entistäkin enemmän, vaikkei sekään aina täydellistä olekaan!

Kotikoulun etuna pidän myös sitä, että vanhempi/vanhemmat tietävät tasan tarkkaan, mitä lapsi opiskelee ja mitä koulussa tapahtuu. Joskushan esimerkiksi koulukiusaaminen saattaa tavallisessa koulussa jäädä vanhemmilta huomaamatta, jos lapsi ei jostakin syystä asiasta kotona kerro, eivätkä opettajatkaan asiaa huomaa. Koulukiusaamisesta puheenollen, täytyy sanoa, että ilokseni tyttöä ei ole kiusattu täällä koulussa, vaan pikemminkin hänelle oltiin todella ystävällisiä. Myöskään poikaa ei ole kiusattu hänen omassa luokassaan, mutta välitunneilla oli ollut pientä välien selvittelyä, joka onneksi loppui alkuunsa, kun isä kävi asiaa pojan kanssa selvittelemässä. Poikaa kiusanneet pojat selkeästi pelästyivät, kun aikuinen puuttui tilanteeseen.

Meillä kotikoulun kompastuskiveksi muodostuivat kaverisuhteet; lapsemme kaipasivat luokkakavereita ja ikäistään seuraa! Tämä onkin mielestäni asia, jota jokaisen kotikouluttamista suunnittelevan tulisi pohtia ennen päätöstä kotikouluttaa lastaan: miten taata lapselle riittävästi ikäistään seuraa? Tosin täytyy todeta, että lapsemme ovat erittäin sosiaalisia. Hieman vähemmän sosiaalisille lapsille esimerkiksi harrastusten ja tuttavaperheiden kautta saatavat kaverit saattavat riittää.

Välillä olisin myös kaivannut ammattilaisen neuvoja. Mietin, olenko osannut painottaa oikeita asioita ja ovatko lapseni todellakin sisäistäneet käsittelemämme asiat. Oma ajankäyttöni on ollut toisinaan haasteellista; mietinkin, ettei kotikouluttaminen välttämättä onnistuisi, jos olisin itse töissä. Omat opintoni ovat tahtoneet jäädä yötöiksi. Olisin halunnut käyttää opetuksessa enemmän luovia menetelmiä, mutta aikani ei valitettavasti riittänyt tähän ainakaan ensimmäisellä lukukaudella. Mietinkin, että opetusta olisi pitänyt suunnitella etukäteen vielä paremmin! Ehkäpä seuraavalla lukukaudella olen rutinoituneempi ja sekin auttaa, että kotimme on nyt paljon valmiimpi kuin tänne tullessamme ja kotikoulun aloittaessamme.

Alussa opetin molempia lapsia yhtä aikaa, mutta olen huomannut lasten keskittyvän paremmin, jos opetan heitä yksitellen. Tämä tosin vie enemmän aikaa. Lisähaastetta tuovat mukana heiluvat pikkuveljet. 4-vuotias onneksi tekee mielellään omia tehtävä-/värityskirjojaan samaan aikaan, kun opetan isompia. Hän jaksaa jo keskittyä kirjoihin yllättävän pitkään. 1-vuotias sen sijaan mielellään piirtelisi isompien kirjoihin – rauhallisinta opiskeluaikaa meillä onkin usein pienimmän päiväuniaika.

Olemme nyt sopineet lasten koulun kanssa, että jäämme tänne vielä seuraavaksikin lukukaudeksi. Suomesta lähdettäessä en ollut varma, olisimmeko täällä lukukauden vai kaksi. Olemme viihtyneet hyvin ja haluamme vielä jäädä. Sovimme rehtorin kanssa, että lapsille järjestetään Suomessa elokuussa kokeet, joiden perusteella päätetään, mille vuosiluokalle lapset Suomessa siirtyvät.

8

Lunta tulvillaan on raikas talvisää…

… tai sitten ei. Blogissa ei ole näkynyt juurikaan kuvia Algerian luonnosta. Tähän on kaksi syytä; olen pelännyt, että kamera lähtee helposti taskuvarkaiden matkaan ja että kuvaaminen turistikohteiden ulkopuolella saattaisi herättää huomiota pienellä paikkakunnalla. Vaikka taskuvarkaista on Algerian kohdalla varoiteltu, ei minulta ole täällä varastettu vielä mitään tai sitten varkaat ovat olleet niin näppäriä, etten ole asiaa edes huomannut. Turistikohteissa kuvaaminen on tietysti ihan tavallista – siellä paikallisetkin räpsivät kuvia, mutta kaikki paikalliset eivät välttämättä pidä siitä, että heitä tai esimerkiksi heidän yrityksiään kuvattaisiin. Tästä syystä olen jättänyt esimerkiksi torikuvat ottamatta, vaikka sieltä löytyisikin paljon mielenkiintoista kuvattavaa. Pääkaupunkireissun jälkeen emme ole tehneet retkiä turistikohteisiin. Aika on mennyt pääosin kotosalla.

Kävelyretkellä kuitenkin otimme huomaamattomasti muutamia kuvia lähiympäristöstämme, jotta näette, millaisessa ympäristössä olemme.

Ei näy lunta!

Puutarhaamme on istutettu pikkuinen sitruunapuu. Toivottavasti saamme pienen pidettyä hengissä – sitruunapuu kun ei kuulemma ole kaikista helppohoitoisin laji enkä minä tunnetustikaan omaa viherpeukaloa…

Joko Suomessa on lunta muuallakin kuin pohjoisessa?

5

Leikki-ikäinen tutustuu arabiankieleen

Wikipedia tietää kertoa, että arabia on maailman viidenneksi tai kuudenneksi puhutuin kieli. Varsinaisesti arabialla tarkoitetaan tavallisesti niin kutsuttua standardiarabiaa. Eri maissa käytetty puhekieli poikkeaa standardista usein huomattavastikin – näin on Algeriassakin! Olen opiskellut jonkinverran arabiaa kansanopistossa, mutta täällä esimerkiksi anoppini ei juurikaan ymmärrä kansanopistossa oppimaani arabiaa (mikä ei johdu pelkästään siitä, etten lausuisi oikein, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei hän ole opiskellut standardiarabiaa). Jo pelkästään niinkin yksinkertainen lausahdus kuin ”Mitä kuuluu?” on näillä kielillä aivan erilainen! Tämä on lisännyt haastetta myös lasten koulunkäynnille, koska isän puhuma arabian murre on niin erilainen kuin kirjojen kieli.

Wikipedia lisää, että arabia kuuluu afroaasialaisen kielikunnan seemiläisiin kieliin ja sen sukukieliä ovat siksi muun muassa heprea, aramea, amhara, tigre ja foinikia.
Arabiaa kirjoitetaan arabialaisin aakkosin oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas. Kirjoituksessa merkitään konsonantit, puolivokaalit sekä pitkät vokaalit. Lyhyet vokaalit merkitään vain poikkeustapauksissa, kuten esimerkiksi oppi- ja lastenkirjoissa. Vähän sama kuin suomenkielessä pitäisi tietää, että sanarunko mkv tarkoittaa ”mukava”. Osaan lukea jonkin verran arabiankieltä tai siis osaan lukea, mutta teen virheitä. Mutta tarvitsen kyllä lyhyet vokaalit avuksi. Joitakin tuttuja sanoja ”hahmotan” jo ilman lyhyitä vokaalejakin ja esimerkiksi useat maiden nimet on helppo ”arvata” ilman lyhyitä vokaalejakin.

Pidän tärkeänä sitä, että minä puhun lapsille suomea ja isä (”Algerian”) arabiaa. Näin lapset kuulevat molempia kieliä natiivin puhumina. En itse mielelläni opeta lapsille sanaakaan arabiaa, koska en lausu sitä puhtaasti. Arabian lausuminen on mielestäni yllättävän vaikeaa, koska siinä on monia kurkkuäänteitä, joita suomenkielessä ei ole. Olen yrittänyt näitä äänteitä harjoitella jopa peilin edessä, mutten siltikään osaa niitä kaikkia lausua puhtaasti. En aina myöskään erota kaikkia äänteitä toisistaan.

Ajattelin koota tähän postaukseen muutamia leikkejä, touhuja ja harjoituksia, joita olemme tehneet lähinnä kolmannen lapsen kanssa n.3-4-vuotiaana, jotta myös arabia tulisi hänelle tutuksi. Ehkäpä lukijoissa sattuu olemaan joku toinenkin perhe, jonka kotikielinä ovat juuri suomi ja arabia ja vaikka ei olisikaan, ovat monet näistä leikeistä hyvin sovellettavissa muihinkin kieliin. Osan olen jo esitellytkin ihan suomenkielisinä leikkeinä.

Ihan ensiksi pitää mainita, että ainakin Helsingissä kirjastosta löytyy kiitettävän paljon ihania kirjoja arabiankielellä! Ennen näitä kirjoja löytyi lähinnä vain Pasilan kirjastosta, mutta nykyisin myös ainakin meidän lähikirjastostammekin. Hyllyiltä löytyy myös usean muun kielisiä lastenkirjoja! Muiden paikkakuntien tilannetta en tiedä.

Meillä on luettu arabiankielellä niin Mikko Mallikasta kuin Peppi Pitkätossuakin! Pidän itse todella paljon Mikko Mallikkaasta, joka muuten on arabiaksi käännetty Burhaaniksi, ja olin kyllä ilahtunut, kun löysin Mikko Mallikkaita arabiankielisinä! Meillä työnjako toimii niin, että minä raahaan kirjapinoja kirjastosta ja patistan miestä lukemaan lapsille. Algeriassa satujen lukeminen lapsille ei ole niin itsestään selvää kuin Suomessa. Onneksi mieskin on ymmärtänyt, että satuja lukemalla lasten kielitaito kehittyy! Vaikkei lapsi aina ymmärtäisikään kaikkea kuulemaansa, jää saduista kuitenkin yleensä edes jotakin mieleen. Kirjojen kuvat tietysti auttavat ymmärtämistä. Joskus lapset katsovat myös arabiankielisiä lastenohjelmia satelliitin välityksellä, mutteivat ne tietysti vastaa ollenkaan satujen lukemista.

Muutamia kirjoja olen ostanut myös meille kotiin. Yksi tällainen on Usbornen ”First thousand words in Arabic”.

Kirjassa on kivoja isoja kuvia, joiden reunoissa on pienempiä kuvia, joita voi etsiä isoista kuvista yhdessä lapsen kanssa. Myönnän, että käytän tätä kirjaa joskus itsekin ”sanakirjana”. Muistelen nähneeni tämänkin kirjastossa, vieläpä usealla eri kielellä. Melkein vielä kivempi on ilmeisti saman sarjan ”Sata ensimmäistä sanaa”. Siinä kuvat ovat selkeämpiä kuin tässä tuhannen sanan opuksessa. Myös sadan sanan kirjan löysin kirjastosta!

Ihastuin tähän Algeriasta löytämääni kirjaan, jossa on hedelmiä ja marjoja arabian-, englannin- ja ranskankielisine nimineen. Kuvat ovat hauskoja ja kauniita. Yllätin jo mieheni kirjan ansiosta tunnistamalla torilla yhden kovin eksoottisen hedelmän.

Sitten niihin lupailemiini leikkeihin…

Jo aiemmin blogissani nähty Pilttipurkin kansi -onginta toimii hyvin myös arabian aakkosilla. Kuva on ajalta Suomessa, jolloin meillä oli paljon Pilttipurkin kansia.

Arabialaisiin numeroihin tutustuimme tekemäni pelin sekä yhteistyökumppanini Minä itse -verkkokaupan helmiketjujen avulla. Lopuksi lapsi voi itse tarkistaa oikeat vastaukset paidan helmaa nostamalla.

Toinen peli numeroiden harjoitteluun. Taas tuli hyödynnettyä Pilttipurkin kansia! Pelin ideana on laittaa numeroiden päälle oikea määrä helmiä.

Kivat aakkos-palikat saa tulostettua täältä: http://www.altilmeedh.com/resources/minicubes_alphabet.pdf. Meillä ei ollut printterissä mustetta, joten piirsin palikat mallin mukaan. Näistä poika tykkäsi kovasti 3-vuotiaana!

Aakkostiet on kivoja arabian aakkosillakin! Tämä tie olisi tosin saanut olla hieman isompi! Salama sai olla tarkkana mutkissa! Idean löysin täältä: http://www.arabicplayground.com/letter-roads/. Tuolta saa käsittääkseni jotenkin myös tulostettua valmiita teitä, mutta samasta syystä kuin palikoittenkin kohdalla, tyydyin piirtämään tien itse. Sama idea toimii myös suomenkielen aakkosilla ja idea on jo esiteltykin täällä blogissa.

Legoista saa tehtyä kirjaimiakin – tässä ”ba”.

Blogissa esiteltyä ötökkäjahtia leikimme myös arabian aakkosin. Ideana oli siis suihkuttaa suihkepullon avulla aina kaikki ötökät, joista löytyi mainittu kirjain. Idea on Toddlerapproved-blogista, täältä: http://www.toddlerapproved.com/2012/07/alphabet-bug-spray.html.

Unohtaa ei sovi myöskään muovailuvaha-aakkosia…

Kaksi keskimmäistä lasta tykkäävät leikkiä keskenään koulua. Nyt tosin on välillä riitaa siitä, kumpi saa olla opettaja – 4-vuotias kun ei enää aina mukisematta suostu oppilaan rooliin. Pari päivää sitten 4-vuotias tuli ylpeänä kotiin; he olivat ostaneet isän kanssa näin kivan taulun magneettiaakkosineen ja numeroineen! Taulun toisella puolella on tussi- ja toisella liitutaulu. Taulun voi asettaa jaloilla seisomaan kummin päin vain. Taulu on ollut kovassa käytössä! Nytkin lapset taitavat leikkiä koulua.

Muita kivoja leikkejä kieleen liittyen ovat erilaiset muisti- ja arvuuttelupelit, kuten Blinde Kuh ja Kim-peli. Meillä poika tykkäsi noin 3-vuotiaana myös valtavasti ikkunamaaleilla maalatuista arabian aakkosista. Hän siirteli niitä ikkunasta seinään ja taas takaisin.

Pojan suosikkiaakkos-video 3-vuotiaana taisi olla yksinkertainen saippuakupla -video, jossa tyttö puhalteli saippuakuplia ja niistä puhkesi aina joku kirjain. Tuolloin saippuakuplat olivat pop ja niin oli tämä videokin! Äidistä video vaikutti hieman tylsältä, mutta lapsi tosiaan tykkäsi. Kyseisen videon piti ilmestyä tähän postaukseen, mutta ainakin äsken näytti tulevan joku muu aakkosvideo. En tiedä, löytyykö kyseinen saippuakupla-videokin tuolta jostakin. Youtubesta löytyy muuten paljon arabiankielisiä lasten videoita sekä lastenlauluja, jotka opettavat arabian aakkosia.

Joskus sorrun antamaan lapselle tabletin, johon saa muuten ladattua paljon arabian opetuspelejä ihan ilmaiseksi! Nämä ovat usein sellaisia hetkiä, kun lapsi kaipaa tekemistä ja omat akut ovat tyhjinä. No, en usko, että tabletilla pelaamisesta on haittaa, kunhan pelattavat pelit ovat lapselle sopivia ja kunhan peliaika jää tosiaan hetkeksi.

Laitan loppuun muutaman linkkivinkin arabian aakkosten ja numeroiden harjoitteluun. Osa on värityskuvia, osa hieman edistyneemmille sopivia tehtäviä. Lopusta löytyy myös mm. sää- ja vuodenaikakortteja.

http://www.yemenlinks.com/contentdisplay/displaydoc.aspx?name=alphabet_coloring
https://www.box.com/s/5jvfkqoaqv7uu8mdy9zw
http://www.yemenlinks.com/contentdisplay/displaydoc.aspx?name=writing_sheet1
http://www.arabicfirst.co.uk/index_files/numbers_are_fun.htm
https://dl.dropboxusercontent.com/u/11026810/arabic/vocabulary/weather/weather%20cards.pdf
https://dl.dropboxusercontent.com/u/11026810/arabic/vocabulary/seasons/la_arabic_vocabulary_time_seasonsflash.pdf
http://www.arabicfirst.co.uk/misc/MS04.pdf

2

Taas uusi muffinsi-resepti kokeilussa – tällä kertaa Nutella-muffinit!

Olemme kaivanneet hyviä muffinseja! Olen harmitellut, ettei Daim-suklaata saa täältä, joten piti keksiä jotakin muuta. Ajattelin, että ehkä Nutellaa voisi käyttää myös muffinseissa. Pienellä Googlettamisella löysinkin KakkuKatrin Nutella-muffiniohjeen( http://www.kakkukatri.com/2012/08/nutella-muffarit.html) , joihin löytyi kaikki tarvikkeet kotoa.

12 kappaleeseen tarvitaan

150 g huoneenlämpöistä voita
1 3/4 dl sokeria
3 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
n.1 dl maitoa
Nutellaa 12 tl
  1. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi.
  2. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten.
  3. Lisää toisiinsa sekoitetut kuivat aineet sekä maito vuorotellen taikinaan.
  4. Jaa taikina muffinsivuokiin.
  5. Lisää jokaisen muffinsin päälle lusikallinen Nutellaa.
  6. Pyöräytä hammastikulla Nutella ja muffinitaikina kierteelle.
  7. Paista 200 asteessa n. 20minuuttia
Olen alkanut hieman oppia kaasu-uunin niksejä – sähköuunia kun meillä ei vieläkään ole. Ajattelin, että tällaiset pienet leivonnaiset varmasti onnistuvat kaasu-uunissakin ja oikeassa olin. Näistä tuli tosi hyviä, mutten kyllä saanut näihin niin kaunista pintaa kuin KakkuKatri. Niinkin yksinkertainen homma kuin Nutellan ja muffinitaikinan pyöräyttäminen kierteelle hammastikulla on aika vaikeaa siinä vaiheessa kun 1-vuotias yrittää samaan aikaan toistuvasti kiivetä keittiön kaappiin… Lisäksi minulla oli hammastikun tilalla käytössä puinen grillivarrastikku, mikä saattoi myös hieman vaikuttaa muffinsien ulkonäköön. Ulkonäköä eivät myöskään parantaneet miehen ostamat valkoiset kankeat ja metalliseen muffinivuokaan liian isot paperiset muffinivuoat. Täällä myydään toinen toistaan kauniimpia muffinivuokia ja mies oli sitten keksinyt valita tuollaiset… Tällä kertaa kuva valmiista muffineista kannattaakin siis kurkata KakkuKatrin blogista( http://www.kakkukatri.com/2012/08/nutella-muffarit.html).

Pojan mielestä nämä olivat ehkä parhaita koskaan tekemiäni muffinseja. Minä pidän kyllä edelleen Daim-suklaamuffinsit  (https://lastensilmin.com/2013/07/22/suklaamuffinsit-ameriikan-malliin-seka-daim-suklaamuffinsit/) suosikki-muffinsi-listani kärjessä, vaikka hyviä olivat nämäkin.

Lainaus
0

Tämän päivän runo on itseasiassa laulu. Jotenkin vain tästä parvekkeeltamme nappaamastani kuvasta tuli mieleeni lapsuudesta tuttu Tapio Rautavaaran P. Mustapään runoon säveltämä Sininen uni -laulu:

”Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,

niin Nukku-Matti nousee, ja ovehen hiljaa lyö.

On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa,

se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö

ja unista jäätelönpalaa se pienillä hampailla syö.

Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin:

surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan,

ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan,

ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.

Surrur surrur ja sinne on sinien, uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu,

ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.

Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,

Se laulaa unisen laulun, lala lallala lallallaa.”

Nuo kuvassa taustalla näkyvät vuoret ovat kiehtovia! Ne näyttävät tosi erilaisilta erilaisissa sääolosuhteissa ja eri vuorokauden aikoina! Joskus koko maisema näyttää ihan siniseltä! Välillä näen jopa liikettä vuorilla! Ne tuntuvat olevan niin lähellä, mutta yrittäessäni ottaa kuvia, ne tuntuivatkin olevan niin kaukana. Jännä ilmiö tämäkin!

0

Varjoja tutkimassa

Aurinkoisella ilmalla kattoterassilla varjot näkyvät kivasti. Niiden kanssa voi leikkiä vaikka varjoteatteria. Lapset halusivat kokeilla piirtää varjoja. Minun varjostani muokattiin Suomi-neito – myöhästyneenä itsenäisyyspäivän teemana. Samalla keskustelimme lasten kanssa siitä, kuinka Suomella oli ennen toinenkin käsi, mutta se menetettiin sodassa. Kertasimme myös Suomi-neidon naapurit. Helsinki ja mummi merkittiin Suomi-neitoon sydämillä.

Piirtäminen oli yllättävän vaikeaa; piirrettävä varjo kun tahtoi jäädä piirtäjän varjon varjoon. Helpommin työ taitaisi onnistua jos lapsi (tai voi äitikin maata paperilla, jos vain löytyy riittävän iso paperi) makaisi ison paperin päällä toinen käsi pystyssä ja toinen piirtäisi ääriviivat alaosaa helmamaiseksi muokaten. Näin uskoisin, että pienillekin lapsille jää helposti mieleen, kuinka Suomen karttakuva muistuttaa naista.

Työn valokuvaaminen taisi olla vieläkin haastavampaa. Taaskin varjot tekivät tepposia ja 4-vuotias ehti jo juosta työn yli märin jaloin ennen kuin ehdimme sitä kuvata. Kuvasta ei taida saada mitään selvää, mutta laitanpa sen nyt kumminkin.