Koulutielle sittenkin Part 2

Enää ei pojankaan koulupuku odota kaapissa tarpeettomana, vaan poikakin pääsi aloittamaan koulun. Mies sai vihdoinkin hankittua leimat kaikkiin vaadittuihin papereihin! Jos joskus Suomessa tuntuu, että asioiden hoitaminen vaatii lomakkeita lomakkeiden perään, niin voin kertoa, että täällä niitä lomakkeita (ja leimoja!) vasta tarvitaankin! Tosin poika joutui aloittamaan viidennellä luokalla todistuksensa mukaisesti. Tuosta pidettiin täällä tiukasti kiinni. Onneksi sattui niin kivasti, että samalla luokalla on naapuruston tuttuja poikia, joten enää poika ei harmittele sitä, ettei päässytkään yläasteelle.

Pojan kirjapino maksoi noin 15 euroa. Tykkään pääosin näistäkin kirjoista. Tosin ranskan kirja, etenkin tehtäväkirja, vaikuttaa hieman tylsältä ja ohuelta. Suomessa lasten englannin Yippee!-kirjat ovat vain niin loistavia, että ehkä odotankin vieraan kielen kirjoilta hieman liikaa.

Ranskan kieli tulee pojalle nyt uutena kielenä. Suomessa poika on tähän asti opiskellut vieraana kielenä vain englantia, mutta osa hänen luokastaan on jo aloittanut toisenkin vieraan kielen. En tiedä, onko tämä käytäntönä koko maassa? Itse aloitin aikoinani toisen vieraan kielen vasta yläasteella ja pojaltakin jätimme Suomessa toisen vieraan kielen tässä vaiheessa pois. Osittain, koska hän on jo ennestäänkin kaksikielinen, osittain koska urheiluharrastus vei niin paljon aikaa, ettemme halunneet tehdä koulunkäynnistä liian rankkaa ylimääräisillä valinnoilla. Nyt oikeastaan tuo valinta osoittautui oikeaksi, koska jos olisimme valinneet Suomessa pojalle joko ruotsin tai saksan (ranskaa ei voinut pojan koulussa valita), olisikin vieraita kieliä jo aika monta.

Lisähaastetta ranskan opiskeluun tuo se, että ranskaa pitää kuulemma kirjoittaa käsialalla, joka oli pojan mielestä kovin vanhanaikaista – ei siis sellaista, jota nykyisin opetetaan Suomen kouluissa, mutta ei sellaistakaan, jota olen itse aikoinani opetellut kirjoittamaan.

No, onneksi emme tästä koulusta välttämättä haekaan kovin korkeaa koulumenestystä. Poika vain on Suomessa tottunut pärjäämään koulussa hyvin ja huomaan, että hänelle itselleen on jo nyt hieman vaikeaa sulattaa sitä, ettei hän kielen takia pärjääkään enää entiseen malliin. Tytölle tämä on ollut tietyllä tavalla yllättäen helpompaa. Ehkä hän ei odottanutkaan itseltään kovin hyvää koulumenestystä ja oli tosi tyytyväinen, kun opettaja oli kehunut, että hän osaa laskea tosi hyvin ja että hän olisi hyvin voinut aloittaa kolmannelta luokalta. Täällä opettajat eivät välttämättä kehu lapsia kovin paljon, joten kehut tuntuivat varmasti tuostakin syystä entistäkin paremmilta. Tyttö itse totesi opettajalle, ettei halunnut kolmoselle, koska ei vielä osaa lukea arabiaa sujuvasti.

Matematiikka täällä tuntuu olevan helpompaa kuin Suomessa. Tosin tässäkin meidän lapsilla on vaikeutena se, että sanallisissa tehtävissä he eivät meinaa ymmärtää, mitä pitäisi tehdä. Kun isä suomensi tällaisia tehtäviä pojalle, emme alkuun uskoneet, että tehtävät olivat niin helppo. Tässä selkeästi opiskelemamme matematiikka Suomen oppimäärän mukaan luo vankan pohjan myös matematiikan oppimiselle täällä.

Maantieto vaikuttaa olevan kovin Algeria-painotteista, mutta niin on kyllä Suomessa ymlukin kovin Suomi-painotteista. Oikein tässä mietin yhtenä päivänä, että on vähän hassua opetella tytön kanssa Suomen rantakasveja, kun kasvisto täällä on niin kovin erilainen. Toisaalta juuri meidän lapsillemme tämä sopii erityisen hyvin; näin he saavat mahdollisuuden oppia Algeriasta paljon enemmän kuin Suomen koulussa, mutta toisaalta oppivat myös Suomen luonnosta asioita, joita täällä ei käsitellä ollenkaan.

Yllätyin myös positiivisesti, kun löysin pojan kirjasta kappaleen, joka käsittelee YK:n määrittelemiä lapsen oikeuksia! En muista, että edes Suomessa poika olisi tähän mennessä niihin tutustunut ja pojallekin ne tuntuivat olevan täysin vieraita! Eri asia tietysti on, miten lasten oikeudet täällä toteutuvat, mutta mielestäni on silti hienoa, että niistä kerrotaan lapsille!

Sairauspoissaoloja varten pitäisi kuulemma hankkia lääkärintodistus ihan kuin työpaikalla konsanaan. Algeriassa kun on tosiaan koulupakko – ei pelkästään oppivelvollisuus kuten Suomessa ja lasten koulussakäyntiä näköjään valvotaan. Toisaalta on mielenkiintoista, ettei vanhemman allekirjoitus esimerkiksi riitä todistamaan, että lapsi on ollut sairaana. Helsingissähän riittää pelkkä Wilma-kuittaus vanhemmalta ainakin lyhytaikaisissa poissaoloissa.

Kirjapinon lisäksi piti koulua varten ostaa pino vihkoja, jotka päällystettiin eri värisin muovikansin. Poika jo totesikin, että täällä koulussa kirjoitetaan paljon. Myös pojalle ostettiin lisäksi tussitaulu. Tästä heräsi keskustelu, kuinka osassa Suomen kouluja käytetään opetuksessa jo tabletteja ja täällä kaivetaan esiin tussitaulut. Poika totesi aika fiksusti, että mietipä, kuinka kauan kauemmin Suomi on ollut itsenäinen Algeriaan verrattuna ja kuinka kauan on Suomen sisällissodasta verrattuna Algerian vastaavaan. Poika oli sitä mieltä, että tähän suhteutettuna Algeria on Suomea edellä. Aika mielenkiintoista pohdintaa 11-vuotiaalta pojalta!

Laitan tähän loppuun lisätietoa Algerian koulutusjärjestelmästä, jos joku sattui kiinnostumaan aiheesta enemmän. Olen kerännyt tietoa pohjaksi omalle projektilleni eli tämä ei ole varta vasten blogiin kerättyä tietoa enkä ole vielä ehtinyt tekstiä/lähdeviitteitä viimeistellä. Algerian koulutusjärjestelmän esittely lyhyesti sopii kuitenkin niin hyvin tähän aiheeseen, että kopioin tähän asti kokoamani tekstin myös tänne sen puutteista huolimatta.

Algerian koulutusjärjestelmä lyhyesti

Maassa on ollut korkeakoulutasolle saakka jatkuvia islamilaisia oppilaitoksia yli tuhannen vuoden ajan. Vuonna 1830 ranskalaiset valloittivat maan ja vuonna 1909 Algeriaan perustettiin ensimmäinen länsimainen yliopisto. Maan itsenäistymiseen asti kuitenkin suurin osa yliopisto-opiskelijoista oli ulkomaalaisia. Algerian itsenäistymisen jälkeen maan koulutusta pyrittiin muokkaamaan kansallisiin tarpeisiin. Koulutuksesta tuli kaikille maksuton. Oppilasmäärät moninkertaistuivat 1960- ja 1990-lukujen välillä. Vuodesta 1980 lähtien algerialaiset opettajat korvasivat ranskalaiset lähes kokonaan. Vuosien 1992-1997 välillä Algeriasta pakeni muslimifundamentalistien väkivaltaisuuksia jopa 400 000 ihmistä. Näistä suurin osa oli ranskankielisiä sekä akateemisesti koulutettuja. (http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/22465_Koulutusjarjestelmatietoa_Afrikan_ja_Lahi-Idan_maista.pdf)

Algeriassa oppivelvollisia ovat kaikki 6-15-vuotiaat. Oppivelvollisuuden aikana suoritetaan 9-vuotinen peruskoulu (Ecole fondamentale). (Mutta oman kokemukseni mukaan ainakin tällä alueella hypätään kuudennen luokan yli, jolloin peruskoulu supistuu 8-vuotiseksi!) Toisella asteella voi valita joko yleisen kolmevuotisen lukiolinjan (Lycèe d`Enseignement gènèral) tai 1-4 vuotta kestävän ammatillisen/teknillisen linjan (Lycèe d`Enseignement technique). Linjasta riippuen toisen asteen loppututkinto on nimeltään joko Baccalaurèat de l`Enseignement secondaire tai Baccalaurèat technique. (http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/22465_Koulutusjarjestelmatietoa_Afrikan_ja_Lahi-Idan_maista.pdf)

Maan koulutusjärjestelmä muistuttaa suuresti ranskalaista järjestelmää, mutta on kuitenkin muuttumassa yleistä eurooppalaista mallia vastaavaksi. Korkeakoulutusta tarjoavat yliopistot, instituutit, kansalliset koulut sekä opettajankoulutuslaitokset (Ecole normale supèrieure). Yliopistoista ja niiden koulutusohjelmista vastaa opetusministeriö (the Ministry of Higher Education and Scientific Research). Vuonna 2000 perustettiin yliopistojen kansallinen konferenssi (National Conference of Universities) koordinoimaan ja arvioimaan yliopistokoulutusta. Maan yliopistoissa alettiin toteuttaa uusia tutkintorakenteita lukuvuonna 2004-2005. Nykyisin yliopistotutkinnoissa on kolme eri tasoa; Baccalaurèatin jälkeen voi suorittaa kolmessa vuodessa kandidaatin tutkinnon (Bachelor`s Degree), toinen tutkinto on maisterin tutkinto (Master`s Degree) ja kolmantena tasona tohtorin tutkinto (Doctorat tai Doctorat d`Etat). Tohtorin tutkintoon tehtävä tutkimustyö ja väitöskirjan kirjoittaminen kestää yleensä 3-5 vuotta. (http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/22465_Koulutusjarjestelmatietoa_Afrikan_ja_Lahi-Idan_maista.pdf)

Kansallisissa instituuteissa voi suorittaa ei-yliopistollisia opintoja eri ammattialoilta. Tutkinto, jonka suorittaminen kestää viisi vuotta, on nimeltään Diplôme d`Ingenièur. Ecole normale supèrieuressa koulutetaan opettajia peruskouluihin ja toiselle asteelle. Kolmannen asteen opettajilla täytyy olla vähintään maisterin tutkinto. Vuonna 1989 perustettiin avointa opetusta tarjoava L`Universitè de la formation continue (UFC). Seuraavana vuonna perustettiin iltayliopisto. Akateeminen vuosi alkaa syyskuussa ja loppuu kesäkuussa. Ajalla 1.7.-31.8. on lomakausi. Opetuskieli on arabia tai ranska. Opintosuoritukset arvioidaan asteikolla 0-20, jossa 15-20 on erittäin hyvä, 13-14 hyvä, 12 melko hyvä, 11 välttävä ja 10 heikko/hylätty. (http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/22465_Koulutusjarjestelmatietoa_Afrikan_ja_Lahi-Idan_maista.pdf) Kolmannen asteen opiskelijoista naisia oli vuonna 2007 57% (http://stats.uis.unesco.org/unesco/tableviewer/document.aspx?ReportId=143).

Mainokset

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s