Loppusiivousta ja sisustussuunnittelua

Yksi suuri syy siihen, että blogissa on viime aikoina ollut aikaisempaa hiljaisempaa, on se, että me olemme täällä loppusiivoilleet kotia. Pääsimme jo viikkoja sitten ”muuttamaan” ylimmästä kerroksesta alempaan. Täällä olikin vastassa melkoinen kaaos! Lattiat ja osittain seinätkin olivat laasti- ja maalisotkussa – parvekkeille oli jopa roiskunut betonia paikkoihin, joissa sitä ei missään nimessä olisi pitänyt olla. Kaaosta on ehkä vaikea kuvitella siellä Suomen päässä. Tämä ei todellakaan ollut mikään avaimet käteen -ratkaisu! En ymmärrä tuota mentaliteettia, ettei lattioita juurikaan suojata seinien maalauksen ajaksi ja betoniakin roiskitaan vähän minne sattuu. Sen poistaminen ei nimittäin ole helppo homma enää siinä vaiheessa kun se on jo kovettunut!

Ajattelin ensin, että pinnat ovat osittain pilalla eikä niitä kyllä saa mitenkään enää puhtaiksi. Käärimme kuitenkin hihat ja päätimme tehdä parhaamme. Myös lapset tekivät osansa; vanhimmasta pojasta oli iso apu siivouksessa (häntä onkin täällä luultu paljon ikäistään vanhemmaksi juuri reippautensa ansiosta), tyttö vahti pienintä siivouksen kriittisimmissä kohdissa (toki niin, että olin itse koko ajan kuulolla) ja 3-vuotias heilui mukana parhaansa mukaan. Saimme kuin saimmekin siivottua ! Mutta aikaa siihen kului ja iltaisin olimme urakan jäljiltä tosi väsyneitä. Mutta on myös ihanaa nähdä työnsä tulokset ja oli siivoaminen hauskaakin, kun ei sitä ottanut turhan vakavasti – kuuntelimme radiota ja juttelimme työn lomassa samalla suunnitellen mitä mihinkin huoneeseen laitetaan. Oikeastaan nyt harmittaa, etten ottanut ”ennen ja jälkeen -kuvia” lattioista, seinistä ja parvekkeista! Onneksi Suomessa oli syysloma, niin lapset eivät jääneet koulutöissä pahasti jälkeen. Uskon myös, että tämä taloprojekti on ollut omalla tavallaan lapsillekin opettavainen! 

1-vuotiaan lempipuuhaa on muuten siivoaminen; hän nappaa mopin käteensä kävellessään kävelytuolilla ja on kuin paraskin siivouskone.  Huomaa, että poika on nähnyt paljon siivoavia ihmisiä!

Yläkerrassa odottaa vielä siivottavaa työmiesten jäljiltä, kun maalaus ei ole siellä vielä täysin valmis. Siellä on onneksi vain kaksi makuuhuonetta eikä siivottavaa ole muutenkaan niin paljoa, koska yläkerran kattoja ei maalata. Eli eiköhän siitäkin selvitä.

Kaksi vanhinta lasta toivoi omiin huoneisiinsa turkooseja seiniä. Onneksi molemmat toivoivat samaa väriä ja turkoosi onkin mielestäni väri, joka sopii niin pojille kuin tytöillekin. Lopputulos on mielestäni kuitenkin ehkä enemmänkin vaalean taivaansininen. Ihastuin väriin niin, että sanoin muuttavani takaisin yläkertaan. Päätimme siis antaa yläkerran huoneet vanhimpien lasten käyttöön. Näin he saavat omaa tilaa ja rauhaa, jota ei ehkä aina Helsingissä ole ollut. Nyt on tilaa myös kavereille! Lapsilla on lähemmäs 50 serkkua, joista ainoakaan ei ole minun puoleltani, ja pihapiiristäkin on jo löytynyt kavereita eli tilalle on käyttöä. Tosin voi olla, että nukumme kaikki ainakin alkuun samassa kerroksessa ja yläkerta jää leikki- ja pelikäyttöön.

Kohta pitäisikin alkaa hankkia pikkuhiljaa muutamia kalusteita. Nukumme vielä patjoilla. Keittiössä on sentään jo pieni pöytä. Nyt on vain iskenyt valinnanvaikeus! Osa paikallisista huonekaluista on omaan makuuni liiankin prameita, mutta olen kyllä löytänyt sellaisiakin, joista tykkään. Kylpyhuoneen mielestäni räikeät kaakelit eivät enää näytä räikeiltä, kun peitimme suuren osan seinästä valtavalla peilillä. Pienenä annoksena kaakeli on mielestäni kaunis. Tai sitten vain silmäni ovat jo tottuneet siihen.

Keittiön ja eteisen kaapit ovat muuten ehkä suomalaista puuta. Niiden tekijä sanoi, että puu tulee joko Kanadasta tai Suomesta. Hän tiesi heti Suomen, mikä on täällä aika harvinaista. Ainakin ovet tuoksuvat ihan Suomelle! Oli muuten yllättävää nähdä täällä, algerialaisessa pikkukylässä, Finnwoodin puupaketteja isoissa pinoissa tien varrella, kun kävimme lasten kanssa kävelyllä!

Seuraavaksi pitäisi aloittaa puutarhan raivaaminen. Täällä ei oikein ole sellaisia leikkipaikkoja lapsille kuin Suomessa ja haaveenani onkin, että saisimme jonkunlaisen oma pienen leikkipaikan puutarhaan. En vain oikein tiedä, mistä päästä siellä aloittaisin… Mietin myös, että pitäisiköhän paikallinen puuseppä minua ihan kajahtaneena, jos tilaisin lapsille muumi-leikkimökin piirrosten kera?!  Tuollaisesta leikkimökistä nimittäin haaveilin jo Suomessa, mutta siellä hinnat olivat todella korkeita eikä pihaamme Helsingissä kuulemma saisi mökkiä edes laittaa ilman rakennuslupaa!

Tyttö tässä jo totesi, että voikun tämän talon voisi viedä Helsinkiin. Vaikka talo taitaisi arkkitehtonisesti sopia Helsinkiin suunnilleen yhtä hyvin kuin eiffel-torni Rovaniemelle, niin ymmärrän kyllä mitä tyttö ajoi takaa. Hän nauttii talon tarjoamasta tilasta ja rauhasta, mutta kaipaa myös tuttuja kavereita ja jopa koulua Suomessa. Tämä onkin asia, joka on mielestäni haasteellista kaksikulttuurisissa perheissä; Suomessa kaipaamme asioita täältä Algeriasta ja päinvastoin. Toisaalta näen tämän saman myös suurena rikkautena.

Mainokset

4 thoughts on “Loppusiivousta ja sisustussuunnittelua

  1. Voi, tuo on niin totta. Suomessa kaipaan tänne ja täällä kaipaan asioita Suomesta. Samoin kuin isompi lapsista. Pieni ei taida oikein kaivata Suomesta mitään kun on elänyt yli puolet elämästään täällä 🙂 Mutta nyt olen huomannut, että en enää kaipaa Suomeen, ainoastaan joitakin asioita sieltä. Ehkä sopeutumisessa tänne on tapahtunut taas askel eteenpäin JEEE. Miten teillä hoidetaan koulunkäynti, onko lapset kansainvälisessä koulussa vai teettekö netin kautta Suomeen?

    Tykkää

  2. Minäkin kaipaan oikeastaan Suomesta vain muutamia asioita, muutamia ihmisiä sekä tietynlaisia toimintatapoja. En kaipaa niinkään Suomeen – ainakaan tällä hetkellä. Mitähän minusta kertoo se, että kaipaan eniten erilaisia herkkuja ja ruokatarvikkeita 🙂 ?

    Opetan tällä hetkellä lapsia kotona suomalaisen opetussuunnitelman mukaan, mutta tyttö on nyt käynyt jokusen viikon koulua myös täällä ja poikakin ehkä aloittaa pian. Lapset kaipasivat seuraa ja ajattelimme, että kielen oppimisen kannalta tuo on järkevä ratkaisu. Koulu on ihan tavallinen valtion koulu. Lähimmät yksityiset ja kansainväliset koulut ovat pääkaupungissa ja tiedän, että hermoilisin, jos joutuisin lähettämään lapset päivittäin tuossa liikenteessä yksin sinne asti. Lisäksi täällä ei voi noissakaan kouluissa olla ihan varma opetuksen tasosta. Miehen Amerikasta muuttaneen veljen osa lapsista on yksityiskoulussa pääkaupungissa, osa valtion koulussa. Yksi lapsista siirtyi yksityisestä valtiolliseen, kun ei tykännyt yksityiskoulusta. Itse ajattelen niin, että hankkisimme sisällöllisen tiedon lähinnä Suomesta ja täkäläisestä koulusta lähinnä arabiankielen opetusta sekä niitä kavereita :). Toki täytyy olla tarkkana, ettei järjestely mene liian rankaksi lapsille. Olen suunnitellut tästä aiheesta omaa postausta piakkoin :).

    Meillä on jotenkin niin, että vanhin lapsi viihtyy täällä erinomaisesti – on käynyt Algeriassa lapsista eniten ja itseasiassa taitaa erottua joukosta vähemmän täällä kuin Suomessa. Sitten taas kaksi keskimmäistä lasta, tyttö erityisesti, kaipaavat välillä Suomeen. Pienin taitaa viihtyä täällä paremmin, kun on enemmän tilaa temmeltää :). No, hänelle taitaa olla aikalailla samantekevää, kummassa maassa olemme.

    Tykkää

  3. 😀 Sama mulla, kaipaan salmiakkia ja ruisleipää 😀 Kahvinkeitin ja kahvit on tuotu mukana. Meillä päädyttiin kansainväliseen kouluun, valtion kouluissa on opetusta 4h/pvä ja menoa seuranneena en laittais lapsiani sinne. Miehen sukulaiset on kauhistelleet koulun hintaa, mutta minulle tärkeintä on hyvä koulutus lapsille ja mahdollisuus siirtyä tarvittaessa takaisin Suomen järjestelmään. Mä mietin myös, että kunhan ollaan koulunaloitus iässä (Suomen) niin katson tehdäänkö joitakin ”kursseja” Suomeen. Äidinkieli tms. Kaikkihan riippuu miten lapsi oppii ja sopeutuu kun on monta kieltä, eri tavat lukea ja kirjoittaa….

    Tykkää

  4. Sain pari päivää sitten tuliaisiksi ruisleipää Suomesta, kun mies siellä piipahti :). Taisi mies ajatella, että ruisleipää oli kaivattu enemmän kuin miestä itseään, niin iloisen vastaanoton leipä sai :).

    Täällä valtion kouluissa on kyllä opetusta 5pv/vko, mutta lakkoja jne. esiintyy. Tiedätkö muuten Kulkuri-koulun? Tuota harkitsimme myös, mutta on useammalle lapselle aika kallis, jos ottaa kaikki oppiaineet sieltä. Meillähän tosiaan oli aikomuksena täysin kotikouluttaa lapset täällä oloaikana, mutta lapset kaipasivat seuraa ja toisaalta kielenkin oppimisen kannalta on varmasti ihan hyvä käydä koulua täälläkin.

    Tykkää

Kiitos kommenteista! (Kotisivu-kohtaa ei tarvitse täyttää voidaksesi jättää kommentin!)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s