4

Turvallinen koti taaperolle

Meillä kaikki neljä lasta ovat olleet kovin helppohoitoisia vauva-aikoinaan; he ovat nukkuneet ja syöneet hyvin sekä olleet hyväntuulisia ja iloisia. En ole kokenut lasten vauva-aikaa ollenkaan raskaaksi, vaan olen nauttinut siitä aivan valtavasti. Olen ehtinyt myös lukea paljon, mistä nautin erityisesti.

Kävelemään opittuaan erityisesti pojat ovatkin sitten olleet kovin vauhdikkaita, samoin uhmaikä on ollut kaikilla lapsilla voimakas. Meidän neljäs lapsi on nyt n.1v3kk ja erittäin vilkas tapaus; hän kiipeilee ja tutkii. Toisaalta kolmas lapsi on jo melkein 4-vuotias ja pahin uhma tuntuu olevan ohi. Sikäli olen päässyt tähän asti helpolla, kun meillä on ollut oikeastaan aina maksimissaan vain yksi hieman haastavampi lapsi kerrallaan.

Erityisesti vessanpönttö ja kylpyamme kiinnostaisivat poikaa, mutta molemmat ovat pojan harmiksi häneltä kiellettyjä paikkoja. Hän osaa jo esittää itkupotkuraivarit, kun häntä kannetaan pois kielletystä paikasta. Lisäksi kaikki tahtoo vielä mennä suuhun eli tarkkana saa olla senkin suhteen, ettei lattioilta löytyisi mitään, mihin voisi tukehtua. Vielä tarkempana saa olla, ettei poika pääse putoamaan mistään. Välillä mietin, että onkohan Puuha Peten keksijä ollut juurikin taaperon äiti. Nimittäin ainakin meidän taaperosta tulee mieleen pikkuinen söpö Puuha Pete.

Terve.fi-sivustolta (http://www.terve.fi/vauvaika/turvallinen-koti-taaperolle-tarkista-nama-6-kohtaa) löytyi muutamia vinkkejä turvallisen kodin luomiseksi taaperolle, tosin osittain näistä ohjeista paistaa mielestäni läpi se, ettei niitä ole kerätty suomalaiselta sivustolta, vaan ilmeisesti joko amerikkalaiselta tai englantilaiselta. Artikkeliin on koottu Children`s Health-sivuston listaamat tärkeimmät kodin vaarat, joita ovat sen mukaan:

1. Lattia

Lattioille voi jäädä esimerkiksi klemmareita tai takkapuista irroneita tikkuja. Verhojen narut saattavat roikkua lapsen kaulan korkeudella. Pistorasiat tulee peittää ja pitää huolta siitä, etteivät mattonaulat pistä esiin lattiasta. Artikkelin mukaan ainoa tapa tarkistaa lattian turvallisuus on tehdä se kontaten, lapsen tasolla.

2. Portti

Artikkelissa mainitaan, ettei portaiden yläpäässä tulisi koskaan käyttää turvaporttia, joka kiinnitetään painetekniikalla; innokasta taaperoa sellainen ei pidättele. Portaiden yläpäähän asetetaan mieluummin portti, joka kiinnitetään kunnolla seinään kiinni.

3. Takka

Takan suhteen pelkkä tulisijan sulkeminen ei riitä, koska takkaa ympäröivä kova, terävä kivi on lapselle ihan yhtä vaarallinen kuin avonainen takka. Erityisen vaarallinen se on, kun lapsi on oppimassa kävelemään ja juoksemaan. Takkaa ympäröivä turva-aita pitää taaperon kaukana koko tulisijasta.

4. Televisio

Yli 15 000 lasta vuodessa loukkaantuu kaatuvien huonekalujen vuoksi. Useimmat näistä onnettomuuksista johtuvat kaatuneesta televisiosta. Televisio – varsinkin helposti keikahtava taulu-tv – kehotetaan asettamaan seinää vasten tai tv-tason takaosaan.

5. Kissa

Kissa saattaa hypätä nukkuvan vauvan päälle. Lapsen sängyn päälle voi asentaa tähän tarkoitukseen suunnitellun teltan suojaamaan nukkuvaa lasta.

6. Sinä itse

Taaperot pitävät matkimisesta. Jos lapsi näkee aikuisen avaavan turvaportin, hän yrittää tehdä niin itsekin. Samoin käy, jos lapsi näkee aikuisen hyppäävän portin yli – hän yrittää myös samaa.”

Artikkelissa muistutetaan myös, että ennen kaikkea pitää muistaa, että vaikka koti olisi kuinka lapsiturvallinen, jatkuva aikuisen valvonta on kuitenkin paras tapa estää onnettomuudet.

Itselleni tuli mieleen vielä muutamia seikkoja artikkelin mainitsemien asioiden lisäksi:

-Lääkkeet, pesuaineet ja kaikki myrkyllinen pois taaperon ulottuvilta, mieluiten lukon taa!

-Kylpyammeeseen ei saa jättää vettä, jos amme on valvomaton ja talossa on taapero!

-Vessanpönttö tuntuu kiinnostavan ainakin meidän taaperoa, joten vessan ovi kannattaa pitää suljettuna.

-Kannattaa tarkistaa, ettei taapero pääse vahingossakaan kiipeämään arkkupakastimeen tai uuniin.

-Keittiö on täynnä vaaranpaikkoja; esimerkiksi kiehuvat kattilat tai vedenkeitin voivat kaatua taaperon päälle. Vedenkeitin on mielestäni erityisen vaarallinen, koska sen napin painaminen kiinnostaa usein taaperoita ja jos sisällä sattuu olemaan vettä ja johto on seinässä, on vesi pian kiehuvan kuumaa. Keittimestä se kaatuu helposti pienen tutkijan päälle.

-Ulkomailla lasta pestessä kannattaa tarkistaa ensin pesuveden lämpö – ei siis lasta suoraan suihkun alle! – termostaatit eivät välttämättä toimi tai niitä ei ehkä edes ole. Ulkomailla myöskään ikkunat eivät aina ole kovin lapsiturvallisia, vaan kerrostaloissakin ikkuna saattaa helposti avautua apposen selälleen (tämäkin tuli nähtyä Ranskassa kerrostalossa, josta lapsi oli kuulemma jo pudonnut!). Myös osa lämmityslaitteista saattaa olla vaarallisia.

-Sakset, veitset ja työkalut taaperon ulottumattomiin!

-Vaarallisten kiipeilypaikkojen karsiminen mahdollisuuksien mukaan.

-Myrkylliset huonekasvit taaperon ulottumattomiin!

-Akvaarion kohdalla tulee varmistaa, ettei taapero pääse koskemaan akvaarion sisälle (jossa siis on sähkölaitteita toiminnassa!) eikä rikkomaan akvaariota.

Onkos lukijoilla muita hyviä vinkkejä? Olen yrittänyt katsella paikkoja täällä taaperon turvallisuutta silmällä pitäen!

Ja tietysti se tärkein, artikkelinkin mainitsema asia; jatkuva aikuisen valvonta!

Mainokset
2

Pinaatti- ja porkkanalettuja sekä kaurakeksejä

Myönnän, että Suomessa pinaattiletut tulee meidän perheessä ostettua lähes aina kaupasta valmiina. Ne ovat olleet sellainen kiireisen päivän pelastus. Täällä kuitenkaan ei ole mahdollisuutta ostaa pinaattilettuja valmiina ja oikeastaan hyvä niin! Tulipahan testattua Hellapoliisin tosi hyvää ohjetta, joka löytyy täältä:
http://www.hellapoliisi.fi/kasvis/kasvisruoat/438-pinaattiletut. Näistä tuli tosi hyviä!

Pinaattilettutaikinaan tarvitaan siis:

2 kananmunaa
1/2 l maitoa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
150 g sulatettua pakastepinaattia
1 rkl öljyä

1. Riko kananmunat kulhoon.
2. Sekoita joukkoon maito, vehnäjauhot, suola, pakastepinaatti ja öljy.
3. Anna turvota mielellään vähintään puoli tuntia.
4. Paista rasvassa kuumassa pannussa.

Minä käytin pinaattilettuihin pakastepinaatin tilalla tuoretta pinaattia – sitä kun on täällä runsaasti tarjolla. Ryöppäsin pinaatin ensin laittamalla pinaatinlehdet kattilaan kiehuvaan väljään veteen pariksi minuutiksi, vaikka käyttämäni pinaatti olikin käsittääkseni lehtipinaattia, jonka ryöppääminen ei ole niin tärkeää kuin paksumpilehtisen pinaatin. Keittämisen jälkeen kaadoin lehdet siivilään ja huuhdoin kylmällä vedellä. Keitinveden kaadoin pois. Tämän jälkeen vielä silppusin pinaatin ennen taikinaan sekoittamista.

Tuore pinaatti pitää ryöpätä ennen käyttöä, koska se sisältää luonnostaan nitraatteja, jotka puolestaan muuttuvat elimistössä nitriitiksi. (Itselleni nämä termit ovat tulleet kovin tutuiksi akvaarioharrastuksen myötä, näin sivuraiteelle mennäkseni – akvaariossakin liian korkea nitraatti- ja nitriittitaso aiheuttaa hälytystilan!) Nitriitti voi hapettaa veren hemoglobiinin sisältämän raudan muotoon, jossa se ei pysty kuljettamaan happea elimistöön. Pinaattia ei suositella syötävän tuoreena eikä syötettävän pienille lapsille. Ryöppääminen kuitenkin vähentää pinaatinlehtien nitraattipitoisuutta. (Lisätietoa aiheesta löytyy esimerkiksi täältä: http://www.aamulehti.fi/Ruoka/1194793824274/artikkeli/saako+pinaattia+syoda+ryoppaamatta+.html)

Ohjeen mukaan lettuja saa tästä taikinasta 40-50 kappaletta. Paistoin itse kuitenkin keskikokoisia lettuja, joita tuli paljon vähemmän. En Suomessa tykkää kovinkaan paljon lettujen paistamisesta, mutta kaasuliedellä letut valmistuivat niin nopsaan, etten minäkään ehtinyt hermostua. Seuraavalla kerralla korvasin pinaatin tuoreella porkkanaraasteella. Porkkanaletuista tuli heti erityisesti tytön lemppareita!

Kauralastut puolestaan ovat varmaankin tuttuja lähes jokaiselle suomalaiselle ainakin kotitaloustunneilta? Niistäkin olen nähnyt niin monenlaisia ohjeita, että laitan tähän nyt kuitenkin ohjeen, jolla tuli tosi hyviä keksejä, jopa kaasu-uunilla. Ohjeen löysin Kotikokki.net:sta, täältä: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/204176/kauralastut/.

Kauralastuihin tarvitaan:

50 g margariinia tai voita
1 dl sokeria
1½ rkl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 kanamuna

1. Sulata rasva ja lisää siihen sokeri, jauhot, kaurahiutaleet sekä leivinjauhe.
2. Lisää lopuksi kananmuna kevyesti sekoittaen.
3. Nosta taikinaa kahdella lusikalla leivinpaperille pellille pieniksi keoiksi. Jätä riittävästi väliä – lastut leviävät paistettaessa.
4. Paista 7-8 minuuttia 200 asteessa uunin keskitasoa vähän ylempänä.

Tosi helppoa, nopeaa ja hyvää! Ohjeen mukaan taikinasta tulee 20 annosta, mutta minä tein näistäkin isoja eli ei kyllä olisi noin monelle riittänyt. Itse asiassa näitä olisi saanut tehdä meidän perheelle ainakin kaksinkertaisen annoksen ja olisivat luultavasti tulleet syödyiksi kerralla :).

Kuvia ei nyt ole näistä mistään. Ihan siitä syystä, että ensin en muistanut, minne olen jemmannut kameran ja sitten kun kamera löytyi jemmastaan, en löytänytkään akkulaturia. Akku on tietysti lopussa. Minnehän olen sen jemmannut?! Tämä kuvastaa hyvin meidän tämän hetkistä tilannetta; tavarat etsivät vielä paikkojaan ja me etsimme niitä tavaroita….

4

Tangram – kyytiä älynystyröille!

Kirjoitin Suomessa piipahtaneelle miehelle listan tavaroista ja ruokatarvikkeista, joita halusin Suomesta tänne tuotavan. Ruisleivän ja kaurahiutaleiden kanssa listalle päätyi muistutus siitä, että lapset tarvitsevat tänne lisää leluja. Olisi oikeastaan pitänyt arvata ainakin yksi lelu, joka isän kassista löytyi, kun hän palasi Algeriaan – no tietysti tangram!

Meidän tangramimme on tilattu yhteistyökumppaniltani, Minä itse -verkkokaupalta ja se on ollut meille tulosta asti kovassa käytössä! Myös lasten isä ja minä ihastuimme peliin!

Onkohan tangram jo kaikille tuttu? Jos ei, niin voin kertoa, että se on kiinalainen ongelmapeli, joka sisältää seitsemän erilaista palaa, joista voi keksiä paljon erilaisia kuvioita. Internetistä löytyy paljon mallikuvioita tangramille, mutta toki kuvioita voi keksiä itsekin. 3-vuotiaan mielestä tosin hauskinta pelissä on ottaa palat pois ja yrittää saada ne takaisin laatikkoon. Tämä on joskus yllättävän kinkkistä.

Voisi kuvitella, että vuonna 2013 isän Suomesta tuoma Muumi-leikkitietokone olisi kiinnostanut 3-vuotiasta enemmän kuin satoja vuosia vanha kiinalainen ongelmapeli, mutta näin ei tapahtunut ainakaan meidän 3-vuotiaamme kohdalla. Muumi-tietokone sai jäädä pikkuveljen käyttöön, kun taas tangramin parissa poika viihtyi väsymykseen asti.

Tämä kuva ei ole lavastettu – poika tosiaankin nukahti tangramin äärelle!

Tällä kertaa kokeilimme myös käyttää tangramin paloja piirustusmalleina; teimme todella yksinkertaisia kuvioita, kuten tämän talon. Poika piirsi palojen ääriviivat yksitellen ja sitten oli värittämisen vuoro! Harjoitus oli hyvää käden ja silmän yhteistyön harjoittelua. Värittämisen ja piirtämisen lomassa on helppo kertailla myös värejä ja muotoja.

Minä itse -verkkokaupan tarjontaan pääset tutustumaan täältä: http://www.minaitse.fi/index.php. Kaupasta löytyy muun muassa montessorivälineitä ja muita kivoja puuleluja.Meille tilasin tuolta paljon muutakin kuin pelkän tangramin, muun muassa kivoja puisia palapelejä. Olimme kaikkiin tuotteisiin oikein tyytyväisiä ja ne ovat kestäneet käyttöä hyvin. Kivoja lahjaideoita siis! Minua houkuttelee tällä hetkellä kaupan tasapainovaaka monen muun tuotteen lisäksi.

Nykyisin Minä itse -verkkokaupasta voi muuten myös vuokrata leluja – kiva vaihtoehto tutustua leluihin, koska jos jostakin vuokraamastaan lelusta tykkää niin paljon, että sen haluaakin omaksi, voi sen lunastaa omaksi koska tahansa vuokrauksen aikana ja maksetut vuokrat hyvitetään ostohinnasta. Tuolla tavalla näkee, mitkä leluista todella kiinnostavat juuri omaa lasta. Minä nimittäin jätin melkein tangramin tilaamatta – taisin klikata sen viimeisenä ostoskoriin ja onneksi klikkasin, koska se osoittautui 3-vuotiaamme lemppariksi!

Minä itse -verkkokauppa tarjoaa lukijoilleni 10 %:n alennuskoodin LaSi1, joka on voimassa 24.12.2013 asti. Nyt on siis mahdollista saada leluja ostettua vieläkin edullisemmin – verkkokaupan normaalihinnatkin ovat nimittäin mielestäni varsin kohtuulliset!

0

Lapsen oikeuksien julistus

”Periaate 1

Lapsen tulee saada nauttia kaikkia tässä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia. Nämä oikeudet kuuluvat poikkeuksetta jokaiselle lapselle yhtäläisesti ja erottamatta katsomatta hänen tai hänen perheensä rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen tai syntyperästä taikka muusta johtuvaan asemaan.

Periaate 2

Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana.

Periaate 3

Lapsella tulee syntymästään lähtien olla oikeus nimeen ja kansalaisuuteen.

Periaate 4

Lapsen tulee saada nauttia sosiaalista turvaa. Hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä terveenä. Lapsen ja hänen äitinsä on sen vuoksi saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna asianmukainen hoito ennen ja jälkeen synnytyksen. Lapsella tulee olla oikeus asianmukaiseen ravintoon, asumiseen, virkistykseen ja lääkintähuoltoon.

Periaate 5

Lapsen, joka on ruumiillisesti, henkisesti tai sosiaalisesti vajaakykyinen, tulee saada erityistä tilansa edellyttämää erikoishoitoa, -kasvatusta ja -huolenpitoa.

Periaate 6

Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka tapauksessa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta; varhaisiässä olevaa lasta ei saa erottaa äidistään kuin poikkeustapauksessa. Yhteiskunnan ja viranomaisten velvollisuutena on osoittaa erityistä huolenpitoa niille lapsille, jotka ovat vailla perheensä turvaa ja riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. On suotava, että suurten perheiden lasten ylläpitoa helpotetaan valtion avustuksin ja muulla avustustoiminnalla.

Periaate 7

Lapsella on oikeus saada koulutusta, jonka ainakin alkeisasteella tulee olla maksuton ja pakollinen. Hänen tulee saada koulutusta, joka edistää hänen yleissivistystään ja suo jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden kehittää kykyjään, yksilöllistä arvostelukykyään sekä moraalista ja sosiaalista vastuuntuntoaan tullakseen hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lapsen koulutuksesta ja ohjauksesta vastuussa olevien on johtavana periaatteena pidettävä lapsen parasta; ensisijaisesti tämä vastuu kuuluu lapsen vanhemmille. Lapsella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen, jotka olisi ohjattava palvelemaan samoja päämääriä kuin koulutuskin. Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee pyrkiä edistämään mahdollisuuksia tämän oikeuden nauttimiseen.

Periaate 8

Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annettaessa.

Periaate 9

Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi. Lasta ei saa ottaa työhön ennen asianmukaista minimi-ikää, missään tapauksessa häntä ei saa panna työhön eikä sallia hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen terveydelleen tai koulutukselleen vaaraksi taikka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai moraalista kehitystään.

Periaate 10

Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään.

Hyväksytty Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 20. marraskuuta 1959”

(Kopioitu osoitteesta http://www.unicef.fi/lapsen_oikeuksien_julistus)

Tärkeitä asioita ja kauniita sanoja, mutta kuinka hyvin nämä lasten oikeudet aina toteutuvat? YK:n yleiskokous on määritellyt lapsen oikeudeksi jo vuonna 1959 muun muassa sen, että lasta on kasvatettava ymmärtämykseen ja suvaitsevaisuuteen kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä. Kuitenkin olen törmännyt lapsiin, joilla on suuria ennakkoluuloja eri maista kotoisin olevia kohtaan niin täällä Algeriassa kuin Suomessakin – useammin kuitenkin Suomessa. Mistä lapset ovat nämä ennakkoluulot omaksuneet? Varsinaisesta lasten kaltoinkohtelusta joutuu lukemaan valitettavan usein lehtiotsikoista.

Olin ilahtunut, kun pojan algerialaisesta koulukirjasta löytyi aihetta käsittelevä kappale. On hyvä, että lasten oikeuksista puhutaan, vaikka ne eivät vielä kaikilta osin toteutuisikaan. Ehkä joku näistä lapsista saa kimmokkeen lasten oikeuksien parantamiseen ja ajamiseen tulevaisuudessa. Suomessa lapsen oikeuksien sopimus on sisällytetty perus- ja lukio-opetuksen opetussuunnitelmiin. Omille lapsilleni aihe tuntui kuitenkin jostakin syystä olevan vieras. Täytyykin muistaa käsitellä aihetta tänään kotikoulussamme.

Lapsen oikeuksien julistus on hyvin yleisluontoinen, eikä se sido valtioita oikeudellisesti. Vuonna 1989 lapsen oikeudet kirjattiin kuitenkin valtioita sitovaksi YK:n lapsen oikeuksien sopimukseksi, jonka lähes kaikki valtiot ovat ratifioineet. Algeria kuuluu sopimuksen ratifioineisiin valtioihin. Lapsen oikeuksien julistuksen kymmenen periaatetta on sisällytetty sopimukseen.

”Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus.”
J.P.Grant, UNICEFin entinen pääsihteeri

Unicef tuottaa muuten aiheeseen liittyvää opetusmateriaalia, jota löytyy täältä: http://www.unicef.fi/lapsen-oikeuksien-opettaminen.

0

Syksy saapui tännekin!

Myönnän, että olisin mielelläni nauttinut vielä jonkin aikaa aurinkoisista päivistä, vaikka toisaalta toki suon mielelläni sateen kuivuvalle maaperälle. Algeriassa monet ehtivät jo odottaa sadetta; maa kärsii ajoittain kuivuudesta ja oli ollut jo pitkään sateetonta. Nyt onkin sitten saatu sadetta!

Hankimme myös ensimmäiset lämmityslaitteet muutama päivä sitten – siihen asti pärjäsimme ilman. Selkeästi kosteus lisäsi kylmyyden tunnetta melkoisesti ja tietysti sateella aurinkokin pysyi piilossa. Kylmältä tuntui lähinnä iltaisin/yöllä ja aamulla. Meidän lämmityslaitteemme toimii sähköllä. Sähkökatkosten varalta meillä on generaattori autotallissa, mutta yllättävän hyvin sähköt ovat pysyneet toiminnassa – mutu-tuntumalla sanoisin, että tällä meidän alueellamme sähköt menevät harvemmin poikki kuin anopin kotona, mutta mene ja tiedä. Saa nyt vain nähdä, miten paljon sähköllä lämmittäminen vaikuttaa sähkölaskuun. Suomessahan tuo olisi aika lailla konkurssin paikka. Viime kerralla ennen lämmityksen aloittamista sähkölaskumme oli huimat kuutisen euroa kuukaudelta, mutta paikalliset ovat kovasti varoitelleet, että sähkökäyttöinen lämmitys ”imee” sähköä. Tosin kaasulämmitystä emme voi vielä edes käyttää, koska meitä ei ole vielä kytketty kaasuverkkoon. Hellakin toimii kaasupullon varassa. Kytkennän pitäisi tapahtua piakkoin, minkä jälkeen (ja uuden sähkölaskun jälkeen) pitänee lämmitysjärjestelyjä miettiä taas uudestaan.

Hyvä keino kylmyyttä vastaan ovat muuten 100% villaiset kerrastot, joita saa esimerkiksi Ruskovillalta. Ne pitävät lämpimänä, mutta eivät hiosta. Käytän villaisia kerrastoja kylmällä ilmalla sekä itselläni että pienimmillä lapsillani. Isoimmat eivät enää halua niitä käyttää. Ja täytyyhän se myöntää, etteivät ne nyt niin kovin kauniita ole, mutta minulle on tässä tapauksessa ulkonäköä tärkeämpää pysyä lämpimänä! Suomen talvessakin ulkoilut lasten kanssa sujuvat paljon paremmin, kun itselläkin on lämmin olo! Ja täällä käytän näitä samoja vaatteita sisälläkin. Monen vuoden kokemuksella voin suositella lämpimästi!

Myös täällä puiden lehdet ovat osittain kellastuneet, mutteivat siinä määrin kuin Suomen syksyssä. Oli jännä huomata, kuinka paikallisesta kirjakaupasta ostamassani kirjassa oli sama piirustusidea, jota olen toteuttanut niin monta kertaa Suomessakin. Eli yksinkertaisuudessaan: teipataan lehti paperin nurjalle puolelle ja väritetään päältä vahaliiduilla syksyisin värein. Tyttö innostui piirtämään lehtiä täälläkin. Tämä ei varmaankaan ole kenellekään Suomessa uusi syksyaskarteluidea ja Suomessa taitaisivat talviaskarteluideat olla muutoinkin ajankohtaisempia, mutta laitoin kuvat jokatapauksessa mukaan postaukseen, lähinnä siksi, että näkisitte, miten komeita lehtiä täältä löytyy. Isoin ei meinannut mahtua edes paperille!

P.S. Toivottavasti opettajani, joka kerran totesi, ettei halua nähdä enää yhtään syksynlehti-askartelua, ei nyt lue tätä ;). Kyllä minä siellä tunneilla jotakin sentään opinkin… Kai…

0

Koulutielle sittenkin Part 2

Enää ei pojankaan koulupuku odota kaapissa tarpeettomana, vaan poikakin pääsi aloittamaan koulun. Mies sai vihdoinkin hankittua leimat kaikkiin vaadittuihin papereihin! Jos joskus Suomessa tuntuu, että asioiden hoitaminen vaatii lomakkeita lomakkeiden perään, niin voin kertoa, että täällä niitä lomakkeita (ja leimoja!) vasta tarvitaankin! Tosin poika joutui aloittamaan viidennellä luokalla todistuksensa mukaisesti. Tuosta pidettiin täällä tiukasti kiinni. Onneksi sattui niin kivasti, että samalla luokalla on naapuruston tuttuja poikia, joten enää poika ei harmittele sitä, ettei päässytkään yläasteelle.

Pojan kirjapino maksoi noin 15 euroa. Tykkään pääosin näistäkin kirjoista. Tosin ranskan kirja, etenkin tehtäväkirja, vaikuttaa hieman tylsältä ja ohuelta. Suomessa lasten englannin Yippee!-kirjat ovat vain niin loistavia, että ehkä odotankin vieraan kielen kirjoilta hieman liikaa.

Ranskan kieli tulee pojalle nyt uutena kielenä. Suomessa poika on tähän asti opiskellut vieraana kielenä vain englantia, mutta osa hänen luokastaan on jo aloittanut toisenkin vieraan kielen. En tiedä, onko tämä käytäntönä koko maassa? Itse aloitin aikoinani toisen vieraan kielen vasta yläasteella ja pojaltakin jätimme Suomessa toisen vieraan kielen tässä vaiheessa pois. Osittain, koska hän on jo ennestäänkin kaksikielinen, osittain koska urheiluharrastus vei niin paljon aikaa, ettemme halunneet tehdä koulunkäynnistä liian rankkaa ylimääräisillä valinnoilla. Nyt oikeastaan tuo valinta osoittautui oikeaksi, koska jos olisimme valinneet Suomessa pojalle joko ruotsin tai saksan (ranskaa ei voinut pojan koulussa valita), olisikin vieraita kieliä jo aika monta.

Lisähaastetta ranskan opiskeluun tuo se, että ranskaa pitää kuulemma kirjoittaa käsialalla, joka oli pojan mielestä kovin vanhanaikaista – ei siis sellaista, jota nykyisin opetetaan Suomen kouluissa, mutta ei sellaistakaan, jota olen itse aikoinani opetellut kirjoittamaan.

No, onneksi emme tästä koulusta välttämättä haekaan kovin korkeaa koulumenestystä. Poika vain on Suomessa tottunut pärjäämään koulussa hyvin ja huomaan, että hänelle itselleen on jo nyt hieman vaikeaa sulattaa sitä, ettei hän kielen takia pärjääkään enää entiseen malliin. Tytölle tämä on ollut tietyllä tavalla yllättäen helpompaa. Ehkä hän ei odottanutkaan itseltään kovin hyvää koulumenestystä ja oli tosi tyytyväinen, kun opettaja oli kehunut, että hän osaa laskea tosi hyvin ja että hän olisi hyvin voinut aloittaa kolmannelta luokalta. Täällä opettajat eivät välttämättä kehu lapsia kovin paljon, joten kehut tuntuivat varmasti tuostakin syystä entistäkin paremmilta. Tyttö itse totesi opettajalle, ettei halunnut kolmoselle, koska ei vielä osaa lukea arabiaa sujuvasti.

Matematiikka täällä tuntuu olevan helpompaa kuin Suomessa. Tosin tässäkin meidän lapsilla on vaikeutena se, että sanallisissa tehtävissä he eivät meinaa ymmärtää, mitä pitäisi tehdä. Kun isä suomensi tällaisia tehtäviä pojalle, emme alkuun uskoneet, että tehtävät olivat niin helppo. Tässä selkeästi opiskelemamme matematiikka Suomen oppimäärän mukaan luo vankan pohjan myös matematiikan oppimiselle täällä.

Maantieto vaikuttaa olevan kovin Algeria-painotteista, mutta niin on kyllä Suomessa ymlukin kovin Suomi-painotteista. Oikein tässä mietin yhtenä päivänä, että on vähän hassua opetella tytön kanssa Suomen rantakasveja, kun kasvisto täällä on niin kovin erilainen. Toisaalta juuri meidän lapsillemme tämä sopii erityisen hyvin; näin he saavat mahdollisuuden oppia Algeriasta paljon enemmän kuin Suomen koulussa, mutta toisaalta oppivat myös Suomen luonnosta asioita, joita täällä ei käsitellä ollenkaan.

Yllätyin myös positiivisesti, kun löysin pojan kirjasta kappaleen, joka käsittelee YK:n määrittelemiä lapsen oikeuksia! En muista, että edes Suomessa poika olisi tähän mennessä niihin tutustunut ja pojallekin ne tuntuivat olevan täysin vieraita! Eri asia tietysti on, miten lasten oikeudet täällä toteutuvat, mutta mielestäni on silti hienoa, että niistä kerrotaan lapsille!

Sairauspoissaoloja varten pitäisi kuulemma hankkia lääkärintodistus ihan kuin työpaikalla konsanaan. Algeriassa kun on tosiaan koulupakko – ei pelkästään oppivelvollisuus kuten Suomessa ja lasten koulussakäyntiä näköjään valvotaan. Toisaalta on mielenkiintoista, ettei vanhemman allekirjoitus esimerkiksi riitä todistamaan, että lapsi on ollut sairaana. Helsingissähän riittää pelkkä Wilma-kuittaus vanhemmalta ainakin lyhytaikaisissa poissaoloissa.

Kirjapinon lisäksi piti koulua varten ostaa pino vihkoja, jotka päällystettiin eri värisin muovikansin. Poika jo totesikin, että täällä koulussa kirjoitetaan paljon. Myös pojalle ostettiin lisäksi tussitaulu. Tästä heräsi keskustelu, kuinka osassa Suomen kouluja käytetään opetuksessa jo tabletteja ja täällä kaivetaan esiin tussitaulut. Poika totesi aika fiksusti, että mietipä, kuinka kauan kauemmin Suomi on ollut itsenäinen Algeriaan verrattuna ja kuinka kauan on Suomen sisällissodasta verrattuna Algerian vastaavaan. Poika oli sitä mieltä, että tähän suhteutettuna Algeria on Suomea edellä. Aika mielenkiintoista pohdintaa 11-vuotiaalta pojalta!

Laitan tähän loppuun lisätietoa Algerian koulutusjärjestelmästä, jos joku sattui kiinnostumaan aiheesta enemmän. Olen kerännyt tietoa pohjaksi omalle projektilleni eli tämä ei ole varta vasten blogiin kerättyä tietoa enkä ole vielä ehtinyt tekstiä/lähdeviitteitä viimeistellä. Algerian koulutusjärjestelmän esittely lyhyesti sopii kuitenkin niin hyvin tähän aiheeseen, että kopioin tähän asti kokoamani tekstin myös tänne sen puutteista huolimatta.

Algerian koulutusjärjestelmä lyhyesti

Maassa on ollut korkeakoulutasolle saakka jatkuvia islamilaisia oppilaitoksia yli tuhannen vuoden ajan. Vuonna 1830 ranskalaiset valloittivat maan ja vuonna 1909 Algeriaan perustettiin ensimmäinen länsimainen yliopisto. Maan itsenäistymiseen asti kuitenkin suurin osa yliopisto-opiskelijoista oli ulkomaalaisia. Algerian itsenäistymisen jälkeen maan koulutusta pyrittiin muokkaamaan kansallisiin tarpeisiin. Koulutuksesta tuli kaikille maksuton. Oppilasmäärät moninkertaistuivat 1960- ja 1990-lukujen välillä. Vuodesta 1980 lähtien algerialaiset opettajat korvasivat ranskalaiset lähes kokonaan. Vuosien 1992-1997 välillä Algeriasta pakeni muslimifundamentalistien väkivaltaisuuksia jopa 400 000 ihmistä. Näistä suurin osa oli ranskankielisiä sekä akateemisesti koulutettuja. (http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/22465_Koulutusjarjestelmatietoa_Afrikan_ja_Lahi-Idan_maista.pdf)

Algeriassa oppivelvollisia ovat kaikki 6-15-vuotiaat. Oppivelvollisuuden aikana suoritetaan 9-vuotinen peruskoulu (Ecole fondamentale). (Mutta oman kokemukseni mukaan ainakin tällä alueella hypätään kuudennen luokan yli, jolloin peruskoulu supistuu 8-vuotiseksi!) Toisella asteella voi valita joko yleisen kolmevuotisen lukiolinjan (Lycèe d`Enseignement gènèral) tai 1-4 vuotta kestävän ammatillisen/teknillisen linjan (Lycèe d`Enseignement technique). Linjasta riippuen toisen asteen loppututkinto on nimeltään joko Baccalaurèat de l`Enseignement secondaire tai Baccalaurèat technique. (http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/22465_Koulutusjarjestelmatietoa_Afrikan_ja_Lahi-Idan_maista.pdf)

Maan koulutusjärjestelmä muistuttaa suuresti ranskalaista järjestelmää, mutta on kuitenkin muuttumassa yleistä eurooppalaista mallia vastaavaksi. Korkeakoulutusta tarjoavat yliopistot, instituutit, kansalliset koulut sekä opettajankoulutuslaitokset (Ecole normale supèrieure). Yliopistoista ja niiden koulutusohjelmista vastaa opetusministeriö (the Ministry of Higher Education and Scientific Research). Vuonna 2000 perustettiin yliopistojen kansallinen konferenssi (National Conference of Universities) koordinoimaan ja arvioimaan yliopistokoulutusta. Maan yliopistoissa alettiin toteuttaa uusia tutkintorakenteita lukuvuonna 2004-2005. Nykyisin yliopistotutkinnoissa on kolme eri tasoa; Baccalaurèatin jälkeen voi suorittaa kolmessa vuodessa kandidaatin tutkinnon (Bachelor`s Degree), toinen tutkinto on maisterin tutkinto (Master`s Degree) ja kolmantena tasona tohtorin tutkinto (Doctorat tai Doctorat d`Etat). Tohtorin tutkintoon tehtävä tutkimustyö ja väitöskirjan kirjoittaminen kestää yleensä 3-5 vuotta. (http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/22465_Koulutusjarjestelmatietoa_Afrikan_ja_Lahi-Idan_maista.pdf)

Kansallisissa instituuteissa voi suorittaa ei-yliopistollisia opintoja eri ammattialoilta. Tutkinto, jonka suorittaminen kestää viisi vuotta, on nimeltään Diplôme d`Ingenièur. Ecole normale supèrieuressa koulutetaan opettajia peruskouluihin ja toiselle asteelle. Kolmannen asteen opettajilla täytyy olla vähintään maisterin tutkinto. Vuonna 1989 perustettiin avointa opetusta tarjoava L`Universitè de la formation continue (UFC). Seuraavana vuonna perustettiin iltayliopisto. Akateeminen vuosi alkaa syyskuussa ja loppuu kesäkuussa. Ajalla 1.7.-31.8. on lomakausi. Opetuskieli on arabia tai ranska. Opintosuoritukset arvioidaan asteikolla 0-20, jossa 15-20 on erittäin hyvä, 13-14 hyvä, 12 melko hyvä, 11 välttävä ja 10 heikko/hylätty. (http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/22465_Koulutusjarjestelmatietoa_Afrikan_ja_Lahi-Idan_maista.pdf) Kolmannen asteen opiskelijoista naisia oli vuonna 2007 57% (http://stats.uis.unesco.org/unesco/tableviewer/document.aspx?ReportId=143).

2

Astetta terveellisempää pikaruokaa sekä superfruittia granaattiomenan muodossa

Olen käyttänyt täällä ruuanlaittoon paljon enemmän aikaa kuin Suomessa. Osittain tämä johtuu siitä, että lähikauppojen valikoimat ovat todella erilaiset kuin Suomessa. Puolivalmiita ruokavalmisteita, joita joskus tuli Suomessa hyödynnettyä kiireisinä päivinä, ei täältä juurikaan löydy. Lisäksi olen leikannut jopa lihan itse, kun Suomessa taas sai ostaa kaupasta valmiina juuri sellaisia siivuja, mitä ruokiin sattui tarvitsemaan. Positiivisena puolena tässä on se, että olemme syöneet nyt paljon tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, joita toki syödään Suomessakin, mutta nyt määrä on moninkertaistunut! Vihannekset ja hedelmät ovat täällä (suomalaiselle) edullisia ja laatu mielestäni pääosin oikein hyvä! Suosin täällä kuorittavia hedelmiä, mutta olemme kyllä syöneet viinirypäleitäkin hyvin huuhdeltuina. Eilen saimme mansikoita! Nam!

Joskus kuitenkin kaipaan helppoja ruuanlaittopäiviä. Täältä saa esimerkiksi nuudeleita, ja niitä olenkin joskus kiireessä/väsyneenä tehnyt, mutten pidä niitä kovin terveellisinä eli en halua niitä kovin usein syödä tai varsinkaan tarjota lapsille. Halusin tässä yhtenä päivänä tehdä meille nopeasti välipalaksi tonnikala-paahtoleipiä vohveliraudalla. En ole ikinä omistanut erillistä voileipärautaa, vaan olen jo edesmenneellä vohveliraudalla paistanut myös voileivät. Tulee muuten tosi hyviä! Kahden paahtoleipäpalan väliin vain haluttua täytettä ja juustoa ja leipä rautaan. Nyt lähikaupasta ei löytynyt paahtoleipää. Onneksi muistin, että mies toi meille tuliaisiksi Suomesta täysjyväruis-Puikuloita.Levitin niille tonnikalaa tomaattikastikkeessa (jota olen jo aikaisemminkin hehkuttanut mielettömän hyväksi!) sekä reilusti juustoraastetta. Sitten vain uuniin. Helppoa, nopeaa ja hyvää! Ja uskoisin, että ravintoarvoissa voittaa ainakin ne nuudelit…

Olen myös löytänyt uuden lempihedelmän lempihedelmieni joukkoon – nimittäin granaattiomenan! Kunnolla punainen granaattiomena on mielettömän hyvää ja sillä on tieteellisesti osoitettu olevan useita positiivisia vaikutuksia terveyteen! Muistelen, että näitä saisi Suomestakin hyvin varustelluilta hedelmäosastoilta. Mies taisi kerran Suomessa ostaakin granaattiomenoita, mutta epäilen, etteivät nuo yksilöt olleet kunnolla valmiita, koska en silloin hedelmään ihastunut. Granaattiomenan pitääkin kokemukseni mukaan olla kunnolla punainen ollakseen hyvää! Kuvassa näkyvä hedelmäkin on ehkä vielä aavistuksen liian vaalea.

Tässä hieman lisätietoa granaattiomenista:

– Granaattiomena on aluperin kotoisin muinaisista Persian maista (nykyiset Iran ja Afganistan).

– Maurit toivat granaattiomenan Espanjaan, josta se levisi espanjalaisten valloittajien mukana latinalaiseen Amerikkaan.

-Nykyään granaattiomenaa viljellään muun muassa Välimeren alueella, Väli-Amerikassa, USA:n Kaliforniassa ja useissa Keski-Aasian maissa.

– Muinaisissa kulttuureissa granaattiomenalla on ollut vahva asema ja hedelmään liittyykin paljon yhä tänäkin päivänä elävää symboliikkaa.

-Eri uskontojen pyhissä kirjoissa granaattiomena mainitaan usein. Esimerkiksi Raamatusta löytyy monia mainintoja granaattiomenasta.

– Useissa paikannimissä esiintyy granaattiomena; Espanjassa, Nicaraguassa ja Kolumbiassa on Granadan kaupunki.

-Grenadiini on granaattiomenamehusta valmistettua siirappia.

-Iranin lipussa on kuvattuna granaattiomenan tyylitelty hedelmä.

Granaattiomenamehulla on todettu tutkimuksissa muun muassa seuraavia terveysvaikutuksia:

Granaattiomenamehu

– alentaa veren LDL-kolesterolipitoisuutta

– hillitsee LDL-kolesterolin hapettumista

– vähentää verisuonten seinämiin muodostunutta plakkia

– tukee typpioksidin vaikutuksia verenkierrossa

– heikentää useiden bakteerien ja virusten kasvua

Hyvää lisätietoa granaattiomenista löytyy esimerkiksi lähteenä käyttämästäni Valioravinnon Hyvän olon artikkelista täältä: http://www.valioravinto.fi/Terveys.aspx?id=4817.

Onko granaattiomena jo teille tuttu?